TPS 100 vuotta – Jonatan Johanssonin unelma vie pikkuseurasta aina Valioliigaan asti – Nyt Piffenin kasvatti on palanut kotimaisemiinsa

TPS 100 vuotta. Pieni paraislainen poika kävi näytillä TPS:n junioriharjoituksissa. Näyttö ei riittänyt yltämään turkulaisseuran B-junioreihin. Muutamia vuosia myöhemmin samainen pikkukaupungin kasvatti pelasikin jo Valioliigaa Britteinsaarilla.

– Kävin Turussa kokeilemassa B-juniori-ikäisenä, mutta en pärjännyt. Olin vielä silloin pieni kooltani. Palasin takaisin Paraisille. Kun pääsin Piffenin edustusjoukkueeseen, pelasimme Kakkosessa, mutta nousimme Ykköseen. Kesken Ykkösen kautta TPS:stä otettiin yhteyttä ja pyydettiin Turkuun pelaamaan.

Jonatan Johansson tarjoaa kiehtovan tarinan, miten liki mahdottomasta tuli mahdollinen. Nyt maailmanmatkaajan ympyrä on sulkeutunut. Johansson palasi viime kesänä tuttuihin maisemiin. Koti on jälleen Paraisilla ja työpaikka TPS:n edustusjoukkueen pääkäskijänä.

Suomenruotsalaisessa Johanssonissa on paljon samaa kuin eräässä toisessa PIF:n kasvatissa, Tommy Lindholmissa. Moni varttuneempi jalkapallon ystävä muistaa, miten 1960-luvun puolessavälissä kohistiin kalkkikaupungista Turkuun saapuneesta lahjakkuudesta. Lindholm pelasi ensin Suomensarjan Turun Tovereissa ennen siirtymistä Turun Palloseuraan.

Maalintekijä Lindholmin pelaajaura jatkui ulkomailla ennen paluutaan takaisin Tepsiin, ensin pelaajana ja myöhemmin valmentajana. Johanssonin lailla myös Lindholm toimi sekä TPS:n pääkäskijänä että myös maajoukkueen valmennuksessa.

– En nähnyt Lindholmin koskaan pelaavan, mutta hän oli kuitenkin meille kaikille pikkukaupungin pojille esikuva. Hän oli esimerkki nuorelle pelaajalle, miten pienestäkin seurasta voi ponnistaa maailmalle. Myöhemmin tutustuin häneen, kun Tommy oli liikunnanopettajani Turun kauppaoppilaitoksen futislinjalla.

Johansson on syntynyt Tukholmassa, mutta asui nuoruusvuotensa Paraisilla. Vanhemmilla on ollut pilkettä silmäkulmassa nimetessään omia poikiaan. Jonatanilla on kolme veljeä, Kasper, Jesper ja Jonas. Neljä iloista rosvoa on pitänyt huolen, että Johanssonin perheessä pallo on saanut kyytiä.

– Kun isoveljeni aloitti koulun, muutimme Ruotsista Suomeen. Olen veljessarjan toiseksi vanhin. Äitini halusi ensin J-kirjaimella alkavia pojan nimiä. Kun nuorimmainen syntyi, oli pakko antaa hänelle nimeksi Kasper. Pikkupoikana se oli ihan hauska juttu ja kyllä nimistämme koulussa vitsailtiinkin.

Johanssonin ensimmäisen Veikkausliigaottelu kirjattiin Turun Palloseuran riveissä elokuussa 1995 hänen ollessaan parikymppinen, mutta jo puolentoista kauden kuluttua Tintti siirtyi Tepsistä Viron liigan FC Floraan. Johansson oli ensimmäinen suomalainen, joka siirtyi Viron sarjaan.

Maajoukkuetasoisen pelaajan siirtoa Tallinnaan pidettiin perin erikoisena, elettiinhän vielä 1990-lukua. Se oli aikaa, kun Viron itsenäisyyden palauttamisesta oli kulunut vasta muutama vuosi. Turun puolessa oletettiin vahvasti, että Johanssonille Flora olisi vain lyhytaikainen välietappi. Ja näinhän siinä todellisuudessa kävikin. Viron jalkapalloilun vahva vaikuttaja ja äveriäs liikemies Aivar Pohlak otti Johanssoniin yhteyttä.

– Sopimukseni TPS:n kanssa mahdollisti siirtymisen muualle, jos joku halusi maksaa tietyn summan. Pohlak maksoi, sillä hän halusi minut joukkueeseensa myydäkseen myöhemmin eteenpäin. Itselleni oli tärkeää päästä ulkomaille pelaamaan. Kyllähän siirtoani silloin ihmeteltiin. Olin juuri yltänyt maajoukkueeseen, mutta siirryin Suomea heikompaan liigaan.

Siirto Virosta Skotlannin suurseura Rangersiin oli menestys. Kaudella 1998-1999 Johanssonin seitsemäntoista maalia tekivät hänestä kuuman nimen siirtomarkkinoille.

– Kliseemäisesti sanottuna nuoren pitää olla valmis, kun tilaisuus tulee. Olin suorittanut armeijan pois ja itsenäistynyt muuttamalla pois kotoa jo aikaisemmin. Nämä olivat henkisesti tärkeitä asioita. Rangersissa oli vaativa islantilaisvalmentaja ja yhtäkkiä itse olin seuran parhaiten palkattu pelaaja. Siihenkin rooliin piti kasvaa nopeasti. Alku Rangersissa ei kuitenkaan ollut helppo.

Lopulta suuntana oli Valioliiga ja lontoolainen pikkuseura Charlton Athletic. Valioliigapelejä kertyi 147 kappaletta ja maaleja 27. Useamman ”Addicks”-kauden jälkeen Tintin matka jatkui Ruotsiin Malmön riveihin.

– Urani parasta aikaa varmaan olivat Rangersin viimeiset ja Charltonin ensimmäiset vuoteni. Charlton oli pieni seura, mutta pelasimme kuitenkin kuuden kauden ajan Valioliigaa. Viihdyin seurassa todella hyvin.

Johansson siirtyi vielä kerran toviksi Skotlantiin (Hibernian, St. Johnstone) ennen paluuta takaisin Suomeen. Ympyrä sulkeutui neljäntoista vuoden tauon jälkeen. Kausi 2010 TPS:ssä jäi Johanssonin viimeiseksi pelaajana.

Moni entinen huippupelaaja on aloittanut valmennusuransa suoraan aikuisten sarjoista. Johansson päätti kuitenkin tehdä toisin, vaikka se olisi ollut hänenkin meriiteillä mahdollista. Noviisivalmentajan ensimmäinen joukkue oli TPS:n B-juniorit kesällä 2012.

– En juurikaan pelaajana miettinyt, mitä teen peliurani jälkeen. Pelatessani Malmössä huomasin, miten nuoremmat kyselivät minulta neuvoja. Valmentajienkin kanssa tuli paljon keskusteltua. Niinpä aloin itsekin kiinnostumaan valmentamisesta. Tosin päättäessäni pelini, pidin ensin parin vuoden ajan taukoa. Samalla suoritin kuitenkin valmentajatutkintoja. Kun TPS:stä avautui juniorivalmentajapaikka, otin sen vastaan.

Johansson siirtyi kuitenkin nopeasti hänelle tuttuihin maisemiin Skotlantiin. Siellä valmennus jatkui reservijoukkueissa, kunnes keväällä 2017 Johansson palkattiin ensin Rangersin apuvalmentajaksi ja myöhemmin Greenock Mortonin päävalmentajaksi. Nykyinen pesti TPS:ssä on Johanssonille vasta toinen päävalmentajana.

105 maaottelua ja 22 maalia. Kun Johanssonin tilastoilla yltää kaikkien aikojen kolmanneksi eniten maaotteluita pelanneiden joukkoon, ei suuremmin tarvitse vakuutella auktoriteettiaan. Turun Palloseuran päävalmentaja toki tiedostaa, että aikaisemmilla pelaajameriiteillä ei juurikaan ole valmennustyössä merkitystä.

Johanssonin alku TPS:n peräsimessä on ollut haasteellinen. Tintti siirtyi turkulaisen kriisijoukkueen valmentajaksi kesken koronakauden samalla, kun joukkueen pelitkään eivät sujuneet Veikkausliigassa. TPS vaihtoi Tommi Pikkaraisen Johanssoniin vain neljän kierroksen jälkeen, kun joukkue oli ilman pisteitä ja tehnyt vain yhden maalin.

Kurssi oikeni, mutta ei riittävästi. Myös tämän kauden alku Ykkösessä ei ole lähtenyt käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla, mutta kausi päättyy vasta myöhään syksyllä.

Siirtoa Turkuun ei kuitenkaan tarvinnut pitkään miettiä. Vaikka Piffen on lähellä Johanssonin sydäntä, on TPS ollut aina myös tärkeä.

– Näitä kahta seuraa ei voi verrata toisiinsa. Piffen on pikkuseura. Kävin lapsena usein katsomassa Tepsin matseja ja unelmani oli päästä itsekin pelaamaan Palloseuraan.

Kun elämän aikana on ollut monta kotia eri puolilla maailmaa, se tuo perheelliselle useita haasteita arkeen. Glasgow, Lontoo, Malmö, Gotlanti…Muutto kotimaisemiin helpotti kuitenkin se, kun Johanssonilla on ollut oma talo jo vuosien ajan Paraisilla. Perheen pojasta, Jonathan Juniorista, on tullut melkoinen maailmankansalainen muuttaessa isänsä ja äitinsä mukana eri puolille Eurooppaa.

– Siirtyminen nyt valmentajaksi Tepsiin, oli minulle iso elämänmuutos. Tunsin kuitenkin seuraorganisaation. Perheelläni oli koti valmiina Paraisilla. Palaset loksahtivat paikoilleen. Tärkeää oli myös huomata keskusteluissa seuran johtohenkilöiden kanssa, että haluamme tehdä samoja asioita.

Johansson oli maajoukkueen valmennustiimin mukana vuosina 2016-2017, kun hän toimi Huuhkajien päävalmentaja Markku Kanervan ja Hans Backen apuvalmentajana.

Jos olisit jatkanut maajoukkueen mukana, olisit nyt menossa EM-kisoihin.

– Kun tuli mahdollisuus päästä Rangersin valmennukseen, jäin pois maajoukkueesta. Maajoukkuepesti oli minulle kuitenkin vain puolipäiväduuni. Rangers on niin iso seura, että siellä työni oli kokopäiväistä.

Teit TPS:n kanssa 2+1 vuoden sopimuksen. Millaiset ovat sinun tulevaisuuden suunnitelmasi valmentajana?

– Suunnitelmat eivät aina toteudu niin kuin itse ajattelee. Valmentajana haluan oppia aina vaan enemmän. Tällä hetkellä mietin vain omaa joukkuettani, Tepsiä. Valmentajana ei ole niin kiire päästä eteenpäin kuin ajallisesti lyhyemmän uran tekevä pelaaja. Totta kai haluan päästä valmentajana mahdollisimman korkealle. Valioliiga on kaikkien pelaajien ja valmentajien unelma. Ruotsi on myös ehdottomasti hyvä vaihtoehto.

(Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin piti. Kauden 2022 päätteeksi Johansson vapautettiin TPS:n päävalmentajan paikalta.)

ETUSIVU

Yhteistyössä

Jälkipeli kurkistaa kulissien taakse.
Nostaa esiin urheilun arjen sankareita ja mielenkiintoisia tarinoita, jotka harvemmin saavat julkisuutta. Yli lajirajojen. Herkullisimmatkaan tarinat eivät katoa, vaan löytyvät Jälkipeli-sivuilta. Kerro oma ehdotuksesi, niin Jälkipeli tulee paikalle!