Entisaikojen kovia pelimiehiä: Teuvo Andelmin (vas.), Jouni Gröndahl ja Aulis Laine.
TPS 100 vuotta. ”Maailma muuttuu, mutta Jouni Gröndahl on samannäköinen kuin hän, joka vuosikymmeniä sitten seisoi TPS:n maalitolppien välissä.”
Näin kerrottiin lehden haastattelussa vuosituhannen vaihteessa. Nyt, parikymmentä vuotta myöhemmin, voidaan todeta sama. Eikö tämä TPS-legenda vanhene lainkaan? Gröndahl on yhä samassa kuosissa kuin pelivuosinaan.
Jouni oli TPS:n maalivahti kolmella eri vuosikymmenellä. Ura alkoi TPS:n Suomensarjajoukkueessa 1955 ja päättyi 1970 saman seuran Mestaruussarjajoukkueessa. Viimeisellä kaudellaan Gröndahl toimi maalivahtivalmentajana ja osin varamaalivahtina. Vuonna 1970 tilastoihin ikuistettiin vielä yksi Mestaruussarjaottelu.
– Vuonna 1969 pelasin vielä puolet otteluista. Kesällä 1970 olin varamaalivahti sekä maalivahtivalmentaja. Seuravilla kausilla olin pelkästään maalivahtivalmentaja, muistelee Gröndahl.
Gröndahl kuuluu siihen ikäluokkaan, missä urheilevat nuorukaiset harrastivat useita eri lajeja. Monien muiden kesällä jalkapalloa pelaavien kavereiden tavoin Jouni pelasi myös jääkiekkoa. Rooli varamaalivahtina jäi kuitenkin jalkapalloa pienemmäksi – etenkin, kun joukkueella oli käytössään vain yhdet maalivahdin varusteet. Myös jääpallo ja käsipallo tulivat Jounille nuorena tutuiksi, tietysti maalivahtina.
Gröndahl saavutti jalkapallossa yhden SM-hopean ja kahden pronssin lisäksi yhden SM-kullan.
TPS:n kauden 1968 SM-kultajoukkuetta on kutsuttu ”kaikkien aikojen Turun Palloseuraksi”, nykytermein ilmaistuna Gröndahl kuuluu seuran ”kultaiseen sukupolveen”. Kultakautena TPS pelasi vieraissa HJK:ta vastaan voittaen Helsingin Olympiastadionilla 6-1. Peliä on tituleerattu TPS:n kaikkien aikojen parhaaksi otteluksi.
1960-luvun lopulla jalkapalloilijan arki oli vielä tyystin toisenlainen kuin myöhempinä vuosina. Pelaajat opiskelivat tai olivat normaalissa työelämässä. Jalkapallo oli vain intohimoinen harrastus.
Se oli myös aikaa, milloin ei edes tiedetty tekonurmikentistä, puhumattakaan talvella lämmitettävistä peliareenoista. Talvi oli pitkä ja luminen. Turussa olosuhteet talviharjoitteluun olivat lähes olemattomat.
TPS:n kahdestakymmenestä pelaajasta muodostunut innokas porukka harjoitteli talvella 1968 Turun Normaalilyseon liikuntasalin ahtaissa tiloissa. TPS:n oli pakko tyytyä tiloihin, sillä Turku ei pystynyt tarjoamaan parempia. Itse lajiharjoittelu jäi sisätiloissa vähiin. Ulkona lenkkeiltiin kahdesti viikossa.
– Sali oli pieni. Ei siellä pallon kanssa mitään voinut tehdä. Se oli lähinnä kuntopiiriä venyttelyineen. Ulkokentät olivat lanattuja, mutta erittäin liukkaita. Me maalivahdit kävimme toisinaan Urheilupuiston painisalilla harjoittelemassa. Heitimme palloa painimatolla toisillemme ja harjoittelimme heittäytymistä.
Turkulaisen jalkapalloilijan suurta juhlaa oli, kun kevättalvella Kupittaan niin sanottu Sirkuskenttä aurattiin lumesta. Kevään ensimmäiset harjoituspelitkin pelattiin Sirkuskentän kuraisella hiekalla.
– Sirkuskenttä sijaitsi nykyisen Kupittaan Vitosen paikalla, mutta poikittain. Joskus pelattiin siellä talvellakin. Olosuhteet olivat toisinaan liukkauden takia hengenvaaralliset. Minun aikana ei vielä kiinnitetty ylimääräisiä nastoja kenkien pohjaan.
Kultajoukkueen valmentaja oli Rainer Forss. Hänellä oli menossa neljäs vuosi TPS:n päävalmentajana. Joukkue oli varsin nuori. Keski-ikä oli vain 21 vuotta. 53 maaottelun Mauno ”Mutka Manu” Nurmi oli vanhin, joukkueen ikäpresidentti, 31 vuotta. Osa pelaajista, kuten Nurmi, Timo Nummelin ja Teuvo Andelmin, pelasi talven TPS:n lätkäjoukkueessa.
– Siihen aikaan kiekkoilijat pelasivat kautensa loppuun ja vasta sen jälkeen ilmestyivät jalkapalloharjoituksiin.
Joukkueen valmennus oli valmistautunut hyvin tulevaan kauteen. Oppia oli haettu ulkomailta asti. Forss oli käynyt opintomatkalla Saksassa seuraamassa Bundesliigan otteluita ja harjoituksia. Oppia on tarkoitus soveltaa Turussa.
Edelliskaudesta oli jäänyt paljon myös hampaankoloon. TPS taisteli kaudella 1967 pitkään mestaruudesta, mutta jäi lopulta pronssille. Mestaruuden vei Lahden Reipas, joka oli myös kauden 1968 ennakkosuosikki. Nuoren maalitykin, jo edelliskauden kirkkaimman tähden Tommy Lindholmin valmistautumista uuteen kauteen haittasi ylioppilaskirjoitukset ja armeijan suorittaminen.
Kesästä 1968 tuli koko kauden kestävä todellinen jännitysnäytelmä. Reipas ja TPS taistelivat aivan sarjan viimeiselle kierrokselle asti Suomen mestaruudesta. Moni muistaa vieläkin sen ottelun, kun syyskierroksella Reipas saapui Kupittaalle. Tuhansien turkulaisten jännätessä Kupittaan nurmella pelattiin ikimuistoinen Mestaruussarjaottelu.
Kauden 1968 Mestaruussarjajoukkueista monet ovat tuttuja nuoremmillekin: HJK, KPV, Haka, MP, Ponnistus, VPS, KuPS ja KTP. Sen sijaan nimet Upon pallo ja Porin Ässät kuulostavat jalkapallossa vieraammilta. Oleellista oli se, että Mestaruussarjan ottelut, täysi kierros, pelattiin vakiopäivinä. Voitosta sai kaksi pistettä ja tasapelistä yhden.
Kausi alkoi Sirkuskentän harjoitusotteluilla. ÅIFK hävisi 3-1 ja VPS 3-0. Piirisarjan otteluissa hävisivät sekä TuTo ja Pyrkivä. Valkeakoskella kaatui Haka.
TPS aloitti Mestaruussarjan vieraissa voittaen Mikkelin Palloilijat. Ensimmäisessä kotiottelussa tuli 1-3 tappio Kai Pahlmanin HJK:lle. Reipas pysyi pitkään sarjakärjessä, mutta vähitellen turkulaiset kavensivat lahtelaisten etumatkaa.
Vierasottelusta HJK:ta vastaan tuli ikimuistoinen. ”Haritun maalit veivät uskon Klubilta”, otsikoi Iltasanomat. Rökälemäinen 6-1 voitto nosti raitapaidat sarjajohtoon tasapistein Reippaan kanssa. HJK:n ainoa lohtu ottelussa oli komea yleisömäärä – 12 539. Ottelu todisti myös, että TPS:llä ei ole turhaan neljää miestä maajoukkueessa (Lindholm, Nummelin, Raimo Toivanen, Jouni Jalonen). Pääkaupunkiseudun lehtien mukaan ottelun sankari oli kuitenkin maalivahti Gröndahl.
– Saatoin jonkun laukauksen torjuakin, mutta pelasimme joukkueena todella hyvin. Tosin Nummelin pukkasi pallon omaan maaliin.
Elo- ja syyskuun vaihteessa tehtiin Kupittaalla turkulaista palloiluhistoriaa. TPS kohtasi kärkiottelussa Reippaan. Vieraat johtivat vielä puoliajalla rangaistuspotkulla, joka kimposi poikkihirrestä Gröndahlin selän taakse. Toisella jaksolla TPS tuli rinnalle ja ohi voittaen 3-2. Tulos tiesi sarjan piikkipaikkaa. Reippaan maalia vartioi tuleva TPS-maalivahti Göran Enckelman.
– Jotkut väittivät, että Nurmi teki maalin kädellään, joka hyväksyttiin. Parhaiten on jäänyt mieleeni valtava yleisömäärä.
Ottelussa Reipasta vastaan TPS:n tehdessä toisen maalinsa, tuupertui Tapani Rainio tajuttomana nurmenpintaan. Katsomosta lentänyt tyhjä pullo oli osunut Rauniota takaraivoon. Pullonheittäjää ei saatu kiinni.
Reipas-voiton jälkeen mestaruustaistoon tuli kuitenkin mutkia, kun jo seuraavalla kierroksella TPS hävisi vieraissa Upon Pallolle. TPS johti puoliajalla vielä kahdella maalilla. Kun Reipas voitti oman ottelunsa, oltiin taas tasapisteissä.
Toiseksi viimeisellä kierroksella TPS ja Reippaan ollessa tasapisteissä, Helsingistä kantautui Kupittaalle hämmentäviä väliaikatietoja. TPS:n voittaessa kotkalaiset Turussa HJK antoi samanaikaisesti lahtelaisille kunnon 7-1 selkäsaunan. Näin TPS oli ennen viimeistä kierrosta kahdella pisteellä sarjajohdossa.
Viimeisellä kierroksella TPS pelasi vieraissa tasapelin KPV:n kanssa. Kun myös Reipas pelasi tasapelin, tuli Suomen mestaruus Turkuun – yhdeksäntoista vuoden odottamisen jälkeen. Ratkaiseva ottelu Kokkolassa pelattiin arktisissa olosuhteissa. Lumi peitti kentän jo ennen ottelua ja lisää tuli taivaalta koko pelin ajan. Ottelu pelattiin päivällä, sillä Suomessa ei vielä silloin ollut mahdollista pelata iltavalaistuksessa. Lindholm teki ottelussa vielä yhden maalin varmistaen kauden maalikuninkuuden.
– Kentällä oli kymmenen senttiä lunta. Rajat vedettiin lapiolla. Ottelun olisi ilman mutta voitu peruttaa, mutta kun se oli viimeinen kierros. Ottelun jälkeen tulimme Kokkolasta takaisin Turkuun, mutta ei meillä ollut mitään mestaruusjuhlia. Ei kukaan ollut vastassa.
Vuoden 1968-kultajoukkueessa pelasivat:
Maalivahdit: Jouni Gröndahl (tuntikirjuri), Jouko Huovinen (mittamies), Jorma Ruokonen (hioja)
Puolustajat: Seppo Eräpuro (opiskelija), Rauli Nummi (varastonhoitaja), Reima Nummila (palomies)
Tukimiehet: Jouni Jalonen (merkonomi), Timo Nummelin (harjoittelija), Tapani Rainio (kirjansitoja), Wasilis Stratos (dieselasentaja), Pekka Toivanen (opiskelija), Raimo Toivanen (harjoittelija)
Hyökkääjät: Teuvo Andelmin (mittamies), Tapio Harittu (opiskelija), Kari Kuisma (opiskelija), Tommy Lindholm (opiskelija), Mauno Nurmi (edustaja)
Valmentaja: Rainer Forss
Huoltaja: Risto Lindman
