Riian miljoonakaupungin kupeessa sijaitseva kylpylä- ja rantaelämästään tunnettu Jurmala elää uutta nousukauttaan. Rantakaupunki ehosti rapistunutta ulkoasuaan hämmästyttävällä nopeudella. Majorin pääkadulla, Jomas ielalla kansa vaeltaa kuin Jurmalan parhaimpina aikoina konsanaan.
Sana jurmala tarkoittaa latvian kielellä merenrantaa. Kun menet missä tahansa Latviassa rannalle, menet jurmalaan. Se tunnetuin jurmala sijaitsee 25 km päässä Riiasta.
Jurmala on kommunistivallan aikana vuonna 1959 perustettu hallinnollinen yksikkö, joka muodostuu 13 pienemmästä kylästä. Idästä länteen lukien kylien nimet ovat Lielube, Bulduri, Dzintari, Majori, Dubulti, Jaundubulti, Pumpuri, Melluži, Asari, Vaivari, Sloka, Kundra ja Kemeri. Jos siis sanot esim. taksikuskille ”Jurmalaan”, on hänellä vaikeuksia tietää, minne haluat, koska sen nimistä paikkaa ei itse asiassa ole olemassa. Todennäköisesti hän viet sinut kuitenkin Majoriin, koska se on alueen epävirallinen keskus ja merenrantakin on sopivan lähellä.
Paljon kesäasukkaita
Jurmala on pinta-alaltaan Latvian toiseksi suurin kaupunki, mutta asukkaita on vain
66 000. Kesällä asukasluku vähintään tuplaantuu. Rantakylät sijaitsevat Riianlahden ja Lielube-joen välisellä kapealla kannaksella muutaman minuutin ajomatkan päässä toisistaan. Jos sinulla ei ole omaa autoa käytettävissä, voit matkustaa Riiasta kätevästi sähköjunalla tai minibussilla. Voit jäädä pois millä tahansa asemalla, mutta suosittelen Majorin asemaa, josta on lyhyt matka Jomas ielalle, pääkadulle.
Jurmalan kuuluisa kylpyläperinne ulottuu 1700-luvun lopulle asti. Varsinainen kukoistus alkoi 1800-luvun alussa, kun teollisuuskaupungin kupeessa sijainnut merellinen kesänviettopaikka alkoi houkutella kesävieraita Riiasta. Länsi-Euroopassa oli tullut muotiin viettää vapaa-aikaa meren läheisyydessä.
Riianlahden hiekkaiset rannat ja alueen erilaisia vaivoja parantava rikkipitoinen vesi sekä terveysmuta takasivat varakkaille riikalaisille uuden eksoottisen tavan viettää lämpimiä kesäpäiviä. Merenrannan tuntumassa sijaitsevien pienten kalastajakylien talot vuokrattiin joutilaille kaupunkilaisille, jotka halusivat päästä pois kaupungin pölyistä.
Alueen kehittymiselle oli tärkeää joustavien yhteyksien parantuminen Riian ja rantakylien välille. Todellisen piristysruiskeen toi tulleessaan rautatien avaaminen vuonna 1877. Ensimmäinen kylpylä avattiin Kemeriin vuonna 1839. Majorin Marienbäde ja Dzintarin Maksimovich kuuluvat molemmat alueen klassikkokylpylöihin.
Venäjän vallan alaisuudessa vieraita saapui aina Pietarista ja Ruotsista asti. 1800-luvulla varsinaisia uimapukuja ei ollut vielä käytössä. Siksi miehillä ja naisilla oli omat uintivuoronsa. Väärinkäsityksen välttämiseksi miesten vuoron aikana liputettiin punaisella lipulla ja naisten vuoron aikana sinisellä lipulla. Kellojen soitolla varmistettiin vuorojen vaihtuminen. Vasta 1881 sallittiin miesten ja naisten kylpeä yhdessä. Uimapuvut olivat tulleet käyttöön.
Lomailijoiden määrä kasvoi tasaisesti aina ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Vuonna 1914 heitä oli jo yli 60 000. Sotavuosina 1915-17 alueella käytiin useita taisteluita, mutta sodan jälkeen koitti Latvian ensimmäinen itsenäisyys. Sodan tuhoja korjattiin sekä rakennettiin uusia hotelleja ja loma-asuntoja. Itsenäisyyden aikana Jurmalan rannat olivat yhtä kuuluisia kuin maineikkaammatkin Itämeren kylpylät. Mäntyä kasvava hiekkainen kynnäs tarjosi ihanteellisen paikan rakentaa romanttisia puuhuviloita. Vesi ja ilma oli puhdasta.
Neuvostolomailijat
Toisen maailmansodan jälkeen tapahtui ratkaiseva muutos. ”Neuvostoliiton Mallorca” tarjosi venäläisille todellisen massaturismikohteen. Väkeä saapui emämaasta Riianlahden kylpylöihin, ammattiyhdistyksen hotelleihin ja pioneerileireille sankoin joukoin.
Jurmalan ”kulta-aikana” ansioituneita työläisiä palkittiin avokätisesti lomaseteleillä. Myös Neuvostoliiton eliitti viihtyi Jurmalan raikkaassa ilmassa ja Riian tavaraa täynnä olevissa kaupoissa. Kylpyläparatiisissa kävi parhaimmillaan satojatuhansia lomailijoita vuodessa.
Neuvostovallan aikana Latviaan perustettiin uutta teollisuutta. Ympäristönsuojelu ei kuulunut Moskovassa laadittuihin 5-vuotissuunnitelmiin. Teollisuuden jätevesiä laskettiin pahimmillaan suoraan Riianlahteen. Myös Jurmala kärsi laiminlyönneistä. Luontoa tuhoutui, rantavedet pilaantuivat ja uimista ei enää 90-luvun alussa suositeltu terveydellistä syistä.
Lopullinen isku tuli neuvostojärjestelmän romahdettua. Yhdessä yössä lomakodit tyhjentyivät ja alkoi Jurmalan taloudellinen rappeutuminen. Suuria hotelleja jouduttiin sulkemaan. Monet menettivät työpaikkansa. Osa lomakodeista ja hotelleista seisoi pitkään täysin rapistuneena. Ikkunat ja ovet lyötiin pirstaleiksi. Sade ja tuuli tekivät tuhojaan.
Muutoksen tuulet
Tulevaisuus näyttää kuitenkin jo paremmalta. Jurmala menetti 90 prosenttia asiakkaista 1990-luvun alussa, mutta nyt, etenkin kesällä hotellit täyttyvät. Myös talvikautena kylpylöissä riittää mukavasti asiakkaita. Eniten tilastojen mukaan Jurmalassa kävijöitä tulee tietysti Latviasta, neljännes Moskovasta ja Pietarista sekä loput useammasta muusta maasta, muun muassa Suomesta. Erikoisuutena on israelilaisten kävijöiden kasvava määrä. Monet ovat syntyneet Jurmalassa, ja ovat näin samalla kylpylähoitojen ohella tutustumassa kotiseutuunsa.
Omaisuuden palauttamisen laki takasi entisille omistajille tai heidän perillisilleen mahdollisuuden aloittaa talojen kunnostamisen. Lyhyessä ajassa Jurmalan yleisilme kohentui. Useat vanhat pitsihuvilat seisovat nyt ryhdikkäinä ja maalattuina. Jomas ielan neuvostovallan aikaiset ankeat betonilaatat on vaihdettu tyylikkäisiin katukiviin. Pääkadun kaupat ja ravintolat ovat jälleen täynnä elämää. Veden laatukin on oleellisesti parantunut. Uiminen on taas mahdollista.
Vuonna 1998 Jurmalan puinen arkkitehtuuri hyväksyttiin Unesco:n maailman perintöjen listalle. Uusrikkaat ovat ostaneet rapistuneita kiinteistöjä ja korjanneet vanhat kesäasunnot ympärivuotisiksi asunnoiksi. Kolikolla on kuitenkin toinenkin puoli: lisääntynyt yksityisautoilu pilaa ilmaa. Jurmalan rajalla maksettavalla ”kynnysrahalla” pyritäänkin vähentämään oman auton käyttöä. Pääsylippu ostetaan automaatista. Tarkastuspiste on ennen Jurmalaa.
Jurmalan tonttien hinnat ovat suomalaisittainkin melko arvokkaita. Vanhat jurmalalaiset myyvät ja uusrikkaat ostavat. Hinta määräytyy sijainnin mukaan. Riian tai meren läheisyys nostaa hintaa.
Miten sinne pääsee
Riiasta Jurmalaan (25 km)
Omalla autolla: Aja kaupungista Daugava-joen yli Vanšun ”harppusiltaa” pitkin Jurmalan moottoritielle. Joudut maksamaan moottoritien päässä sisäänpääsymaksun.
Junalla: Junat lähtevät rautatieasemalta puolentunnin välein. Jää pois Majorin asemalla. Matkan kesto on 40 min.
Minibussilla: Lähdöt on rautatieasemalta 10-20 min välein. Joustava, koska voit jäädä pois useassa paikassa.
Taksi: Rautatieasemalla on pysäkki, josta taksit lähtevät Jurmalaan
Vinkki: Lue Anna Žiguren kirja Kuitenkin niin lähellä
Nettilinkki
