ETELÄ-POHJANAMAA / JURVA – Jurva ja kunnassa tehdyt huonekalut tulivat tunnetuksi koko Suomessa. Yli sadan vuoden ajan Etelä-Pohjanmaalla valmistettiin ja myytiin huonekaluja. Nikkariperinne mahdollisti Jurvan kehittymisen. Koulutetut huonekalupuusepät ja koristeveistäjät loivat mahdollisuuden, jonka ympärille koko kylä kasvoi.
1900-luvun alkuvuosina jurvalaiset maatilat olivat pieniä ja elanto oli tiukassa. Käsitöiden teko oli oiva tapa hankkia lisäansioita. Aluksi huonekaluja valmistettiin talvikuukausien aikana pirtissä. Kangaspuut olivat tuvan toisella puolella ja höyläpenkki miesten puolella. Seuraavaksi siirryttiin ulkorakennuksiin, kunnes rakennettiin vain nikkarointiin tarkoitettuja puusepänverstaita.
Etelä-Pohjanmaalla eri alueilla oli omat osaamisalansa. Kurikassa tehtiin kärryjä, Ilmajoella kaappikelloja ja Kauhavalla puukkoja. Jurvassa erikoistuttiin huonekaluihin. Täällä monta sukupolvea on ollut puuseppiä, joten usein oli itsestään selvää ryhtyä nikkaroimaan.
Entisaikoina nikkaritaito siirtyi isältä pojalle. 1900-luvun alussa Jurvaan saatiin kiertävä kotitalouskoulu, joka tarjosi puusepän koulutusta. Pian kunnassa aloitti Kotiteollisuusosakeyhtiö Pirtin neuvontapaja, puuseppäkoulutus ja työpaja. Oppilaat tulivat jurvalaisilta maatiloilta. Heidät koulutettiin huonekalupuusepiksi ja koristeveistäjiksi.
Pirtin toimintaa johdettiin Helsingistä ja siellä suunnitellut tyylihuonekalumallit levisivät Jurvan puusepänverstaisiin. Jurvalaisissa huonekaluissa nähdään vaikutteita herraskartanoiden tyylisuunnista. Mallia otettiin renessanssista ja barokista. Kustavilainen tyyli oli levinnyt Ruotsista säätyläisten mukana Pohjanmaan rannikolle. Materiaalina käytettiin lähinnä koivua ja jalopuuna mahonkia.
Tyylihuonekalujen ohella valmistettiin edullisempia ja yksinkertaisempia koko kansan huonekaluja. Koristeveistokset jätettiin pois tai niiden tilalle veistettiin kevyet uurroskoristeet, niin sanotut kriipokset. Näitä huonekaluja kutsuttiin maakuntahuonekaluiksi. Nimitys tuli niiden myyntitavasta. Jurvalaisia huonekaluja myytiin ovelta ovelle.
Aluksi 1900-luvun alkupuolella myyntimatkat tehtiin hevosilla, myöhemmin autoilla. Myyjät hankkivat itselleen koppiauton ja näin pienetkin verstaat pääsivät myymään valmistamiaan huonekaluja kiertokaupalla talosta taloon.
Puusepät valmistivat viikon aikana autokuormallisen huonekaluja kiertokauppaa varten. Myyntikuorma haettiin viikonvaihteessa verstaalta ja matkaan lähdettiin heti ensimmäisenä arkipäivänä. Myyntimatkat suuntautuivat Pohjois-Pohjanmaalle, Pohjois-Suomeen aina Lappia myöten sekä Itä-Suomeen. Pisimmät myyntimatkat kestivät viikon.
Autot olivat vanhoja ja tiet huonokuntoisia. Kuljettajat olivat paikallisia sodan käyneitä nuoria miehiä, joilla kaikilla ei ollut edes ajokorttia. Puusepistä ei ollut pulaa, mutta hyvistä myyjistä, jotka tarvittaessa osasivat korjata autojakin, oli pulaa.
Edullisempia maakuntakalustoja ostivat pientilalliset ja tavalliset työntekijät. Myynti vilkastui oleellisesti, kun huonekaluja alettiin myymään osamaksulla. Tyylihuonekaluja ei myyty kiertokaupalla juuri lainkaan. Niiden ostajakuntakin oli eri. Arvokkaimpia huonekaluja tilattiin suoraan esimerkiksi pappiloihin ja kaupunkien varakkaimmille ihmisille.
1960-luvulla kehitettiin uusi tuote, vaahtomuovilla pehmustettu sohvaryhmä. Television ympärille asetettu olohuoneen kalustus syrjäytti maakuntakalustuksen. Uudet tuotteet olivat entistä yksinkertaisempia ja niitä oli helpompi sekä nopeampi tehdä.
Ajan myötä perustettiin kiinteitä huonekaluliikkeittä, mikä vaikutti kiertokaupan vähentymiseen. Jurvassakin vain isoimmat verstaat jäivät jäljelle. 1970-luvulle tultaessa vain muutama kiertokauppias oli enää jäljellä.
Vaikka huonekalujen valmistus on Jurvassa hiipunut, täällä vaalitaan yhä nikkariperinnettä. Siitä osoituksena on Suomen ainoa Puuseppämuseo. Se on perustettu rakennukseen, joka on ollut alun perinkin puusepän verstas. Itse asiassa Reino Ristiluoman rakentama 1940-luvun verstas on ensimmäinen juuri tähän tarkoitukseen suunniteltu rakennus.
Verstaan viimeinen puuseppä oli Simo Parkkimäki, joka jatkoi isänsä Lauri Parkkimäen jalanjäljissä verstaan toimintaa aina 1980-luvulle asti, jolloin Jurvan kunta osti rakennuksen.
Vuonna 1990 avattu museoverstas on palautettu alkuperäisen näköiseksi. Ylläpitäjänä on Puuseppämuseoyhdisty ry.
Usein puuseppä valmisti huonekalunsa alusta loppuun, mutta viimeistelyssä tarvittiin koristeveistäjiä, alan todellisia taitajia. Eräs sellainen oli Paavo Nostaja. Hän oli taiteilijapersoona, jolla oli silmää tehdä taidokkaita koristeita. Paavo oli myös musiikkimies. Niinpä hän työn lomassa otti usein esiin huuliharppunsa ja haki musiikin avulla uutta inspiraatiota.
Puuseppämuseo on sisustettu sellaiseksi, millainen se oli Lauri Parkkimäen aikana. Koneetkin ovat samalta ajalta. Useimmat ovat itse tehtyjä. Esimerkiksi verstaan sorvi on jalalla poljettava. Tapana oli, että apupoika polki ja mestari sorvasi.
Laurin aikana rakennuksen toisessa päässä oli hänen asuntonsa. Myös se on sisustettu Parkkimäen aikaisilla Jurvassa valmistetuilla huonekaluilla.
PUUSEPPÄMUSEO
Osoite: Seppälänkuja 2, Jurva (Kurikka).
