Isä Timo Pärssinen ei ollut junnutähti. Ei päässyt edes Pohjola-leirille, minne valitaan ikäluokkansa lupaavimmat pelaajat. Mutta niin vain isä-Pärssinen, Mestiksestä kiekkomaailman eliittiin yltänyt pelaaja, värvättiin taalakaukaloihin. Isä-Pärssinen sai kaudella 2001–2002 tililleen Anaheim Ducksin riveissä 17 NHL-ottelua.
Poika Juuso Pärssinen ei ole vielä lähelläkään isänsä meriittejä, mutta ei vaadita suurtakaan jääkiekon asiantuntevuutta, jos väittää, että pojasta polvi paranee. 19-vuotiaan Juuson otteet viime kauden TPS:n liigajoukkueessa antoivat osviittaa, mitä tuleman pitää.
Juuson kohdalla NHL-varauskin on jo totta. Seitsemäs kierros ja varausnumero 210 ei kuulosta joidenkin mielestä järin ihmeelliseltä, mutta syykin on selvä. Nuoren Pärssisen kiekkouraan sisältyy parikin pahaa loukkaantumista, jotka pitivät TPS-lahjakkuuden pitkiä aikoja poissa kaukalosta. Nashvillessä saatetaan yllättyä, jos ja kun Pärssinen sinne aikanaan ilmaantuu. Juuson kehitys oli nimittäin viime kaudella nopeaa.
– C-junnuikäisenä tuli paha loukkaantuminen. Jouduin olemaan polvioperaatioiden takia viisitoista kuukautta poissa kaukalosta. Polvi jouduttiin leikkaamaan kolmesti. Olkapäänikin on leikattu kerran. Olen harjoitusmäärissä vuoden tai kahden jäljessä verrattuna ikätovereihin, mutta koko ajan olen saanut muita kiinni. Nyt ovat kaikki paikat kunnossa, kertoo Pärssinen.
Jos Pärssisen NHL:n varaustilaisuus olisi ollut myöhemmin, esimerkiksi vasta nyt kesällä, varausnumero olisi varmasti pienempi. Juuso kuitenkin tiedostaa, että varausnumero on vain numero. Vasta kahden tai kolmen vuoden jälkeen tiedetään, kenestä tulee ammattilainen.
– Jos varataan ensimmäisellä kierroksella, sillä on merkitystä. Muuten numero on vain numero. Se ei vielä avaa paikkaa mihinkään.
Lajivalinta Pärssisen sporttiperheessä lienee ollut selviö, vaikka vanhemmat eivät ole väkisin patistaneet lapsiaan juuri jääkiekon pariin. Mutta ihan sattumastakaan tuskin on kyse, jos perheen kaikki neljä poikaa pelaa jääkiekkoa. Juuson vuotta nuorempi pikkuveli Jiri teki sopimuksen Tampereen Tapparan kanssa. Pari muuta pikkuveljeä, Julius ja Jesse, pelaavat vielä juniorisarjoissa Naantalin VG:62:n pelipaidassa.
– Isä ei ole tuputtanut jääkiekkoa. Äitini on harrastanut nuorena kilpauintia. Jalkapalloa harrastin useamman vuoden, mutta lopetin sen 13-14 -vuotiaana. Lajivalintani on tullut luonnostaan, kun olemme aina muuttaneet sinne, missä isä on pelannut jääkiekkoa. Olen viettänyt paljon aikaa halleilla ja nähnyt isäni monta peliä. Vanhemmat eivät ole patistaneet, mutta ovat tukeneet.
Loukkaantumisten myötä Juuson kehitys pelaajana on ehkä jäljessä. Sillä ei kuitenkaan ole lopputuloksen kannalta suurtakaan merkitystä, etenkin, kun Pärssisen perheessä urheilijana kehittymisen ohella arvostetaan myös koulunkäyntiä. Koulut pitää suorittaa loppuun asti. Juuso käy tai oikeastaan kävi Kerttulin urheilulukiota monen muun tavoitteellisen nykyjääkiekkoilijan tavoin.
– Saan nyt lakin, ylioppilaskirjoitukset on suoritettu. Tavoite oli käydä lukio kolmessa vuodessa. Pääsy liigaan vaikeutti, sillä viimeinen vuosi oli hankala. Mutta sekin onnistuu, jos vain haluaa. Onneksi olkapääleikkauksen aikana sain hoidettua hyvin koulutöitä.
Juuso oli vasta 17-vuotias pelatessaan kaudella 2018-2019 ensimmäisen liigaottelunsa Lappeenrannan SaiPaa vastaan. Paikka avautui kolmoskenttään, kun muutama vakiokokoonpanoon kuulunut pelikaveri oli loukkaantunut. Uran ensimmäinen liigamaali tuli kuudennessa liigaottelussa Porin Ässiä vastaan.
Ensimmäisellä liigakaudellaan Pärssiselle kertyi vain seitsemän ottelua, mutta kesken jääneellä toisella kaudella tilastoihin merkittiin jo 31 ottelua. Pisteitäkin kertyi mukavasti, kaksitoista (5+7). Pärssisen ketjussa oli nuorta voimaa, kun laidoilla kiisivät Lauri Pajuniemi, Markus Nurmi, Joel Janatuinen tai Teemu Väyrynen.
Joukkueen menestys oli Pärssisellekin pettymys, mutta oma henkilökohtainen kehittyminen oli positiivista.
– Henkilökohtaisesti itselleni jäi hyvä maku. Tavoite oli murtautua liigajoukkueeseen ja siinä onnistuin. U20 MM-kisat oli toinen tavoite, mutta se tavoite ei vielä toteutunut.
Juuso on saanut isänsä peliuran ansiosta kiertää jo paljon maailmaa. Yhdysvallat, Sveitsi, Ruotsi, Helsinki, Hämeenlinna, Lahti, Naantali…Ruotsin Timråsta on paljon muistoja.
– Ruotsissa kävin koulua eskarista alkaen nelosluokkaan asti. Siellä aloitin myös jääkiekon harrastamisen. Riikinruotsi tarttui ja se taittuu vieläkin hyvin. Myös englannin kieli on minulla hallussa.
Pärssisen sopimus TPS:n kanssa päättyy keväällä 2022.
– Panostan nyt täysillä jääkiekkoon, mutta etenkin loukkaantumisteni jälkeen takaraivossa on ymmärrys siitä, että jääkiekko voi loppua nopeastikin. Kaksi kautta on TPS:ssä vielä jäljellä. Lähden sitten kun olen valmis, sillä en aio tulla maitojunalla takaisin.
(Tämä haastattelu tehtiin ennen kuin Juuso Pärssinen lähti rapakon taakse. Hän sai kehuja esiintymisestään NHL:n harjoitusleirillä, mutta tulokaskausi alkoi AHL:n Milwaukee Admiralsista. Myöhemmin Pärssinen on päässyt pelaamaan NHL:n Nashville Predators -joukkueessa.)
