Tampereen Classic on metrin vielä edellä, mutta vain metrin. F-liigan muut kärkijoukkueet pyrkivät kuromaan välimatkaa kiinni.
Tampereen Classic voitti kuudennen perättäisen Suomen mestaruutensa. Tällä kertaa pytyn nostamiseen tarvittiin enemmän työtä kuin aikaisempina vuosina. Joukkue on ollut pitkään se, joka on asettanut riman muillekin korkealle.
Kaikki dynastiat päättyvät kuitenkin aikanaan, joko muiden kiriessä etumatkan kiinni tai kärkijoukkueen toiminnan hiipuessa.
TPS Salibandyn urheilujohtaja Perttu Kytöhonka on ollut salibandyn aitiopaikalla jo niin monta vuotta, että häneltä kannattaa udella, missä nyt ja tulevaisuudessa mennään.
Kevään F-liigan välierät ja finaalit olivat tasaisia. Ovatko liigan kärkijoukkueet (KrP, Oilers, TPS) kaventaneet Classicin etumatkaa?
– KrP:n ja Classicin finaalisarjassa tasaviisikoin tehdyt maalit menivät tasan. Vaikka se ei ole ainoa asia, se kuitenkin kertoo paljon. Ottelut olivat tosi tasaisia. Ei joukkueiden välillä ollut isoja eroja, kuten ei ollut TPS-Classic -otteluissakaan. Kyseissä välieräsarjassa ottelut aaltoilivat pelillisesti enemmän, mutta siinäkin Classic joutui tiukoille. Suurin haaste Classicia vastaan on se, kun pitäisi voittaa neljä kertaa. Tämän kauden aikana TPS joka tapauksessa voitti Classicin useampaan kertaa kuin kymmeneen vuoteen.
– KrP:n ja TPS:n hyvä päivä on nykyisin lähempänä Classicin hyvää päivää, mutta heikoimmilla hetkillä tamperelaiset ovat yhä edellä. Se korostuu runkosarjassa ja pitkissä pudotuspelisarjoissa.
– Oilers jäi tällä kertaa testaamatta pudotuspeleissä Classicia vastaan. Runkosarjan pohjalta on erilaista arvioida. Vuosi sitten finaaleissa Oilersille kävi kylmästi Classicia vastaan. Espoolaisilla viisikkopelaaminen ei ehkä ole KrP:n tai TPS:n tasolla, mutta joukkue kompensoi sen useilla huippuratkaisijoilla.
Classicin ikärakenne poikkeaa muista.
– Classicilla on kokemusta, mutta ehkä ykkös- ja kakkoskentässä ei tapahdu enää suuria harppauksia pelaajana kehittymisessä. Esimerkiksi KrP:n Joona Rantalalla on vielä potentiaalia kasvaa pelaajana. Haastetta kilpailijoille toki tuo se, että se Classicin kärkikenttien nykytaso on myös maailman mittapuulla kärkiluokkaa, vaikka sitä kehitystä ei enää kovasti tapahtuisikaan.
Miten Classicin välimatkaa voidaan kuroa umpeen?
– Arki eri kärkijoukkueiden välillä alkaa olla vertailukelpoinen. Harjoituksissa Classicilla on kuitenkin noin kymmenen MM-kisapelaajaa, jotka nostavat rimaa. Kun muilla näin ei ole, se pitää kompensoida muulla tavoin. Pitkän ja pimeän syksyn aikana pitää muistaa, missä vaatimustason tulee olla pärjätäkseen keväällä pitkissä pudotuspelisarjoissa. Ei siinä ole mitään sen suurempaa salaisuutta.
Eräs keino eron kaventamiseen on, kun hankitaan joukkueeseen valmiita kovia pelimiehiä. Esimerkiksi Aaro Astala siirtyi Oilersiin, Juuso Ahola Porista Nokialle jne. Näin on tapahtunut ennenkin, mutta onko tämä kärkijoukkueiden osalta laajeneva ilmiö?
– Kyllä, sellaista on nähtävissä. Kärkijoukkueet pystyvät vakaammin pitämään kiinni pelaajistaan ja tarjoamaan ympäristön, missä pystyy kehittymään. Jos seuralla ei ole riittävästi kunnianhimoa, kunnianhimoiset pelaajat siirtyvät kunnianhimoisempaan ympäristöön. Salibandyssä rahalla on jotain merkitystä, mutta tärkeämpää on kehittyminen pelaajana ja menestyminen joukkueena.
Kärkipelaajat tiedostavat, että pääsy maajoukkueeseen on todennäköisempi, kun pelaat itsekin kärkijoukkueessa. Tämä kiihdyttää parhaiden pelaajien siirtymistä jo valmiiksi parhaimpiin joukkueisiin.
– Harjoitteleminen kärkijoukkueissa vie pelaajaa eteenpäin. Nykyään maajoukkueeseen valitaan usein valmiita kokonaisuuksia, kuten pakkipareja, jopa viisikkoja, niin hyvästä joukkueesta on todennäköisempää yltää maajoukkueeseen.
Salibandyssä pelaajasiirtoja julkaistaan nykyisin jo kauden aikana. Kärkipelaajien uusia sopimuksia tehdään ajoissa.
– Ensimmäisiä yhteydenottoja mahdollisiin uusiin pelaajiin tehdään jo syksyllä. Kun kyse on lähinnä amatöörilajista, on pelaajan siirtymisessä paljon käytännön järjestelyjäkin.
Classicin kokenut valmennus siirtyy syrjään. Heidän yhteenlaskettu valmennuskokemus on kaikki lajit huomioiden ylivoimainen Suomessa. Tilalle tulee noviisi Juha Kivilehto, jonka valmennuskokemus on mitätön.
Kuinka suuri riski ja uhka tämä on Classicille?
– Pasi Peltola on varmasti miettinyt etukäteen uhat ja mahdollisuudet. Hänellä on sellaista tietoa, mitä ulkopuolisilla ei ole. Kivilehto on arvostettu pelaajien joukossa. Hänellä on senioriteettia ja on ymmärtääkseni osallistunut jo moneen valmennukselliseen asiaan pelaajaroolissakin. Tosiasia on, että hänellä ei ole vielä päivääkään valmennuskokemusta, mutta ympäristö Classicissa on niin vahva, että ei siellä yhteen nuorehkoon päävalmentajaan kaaduta. Jos Kivilehto olisi valmentajana joukkueessa, missä tarvitaan paljon pelaajien kehittämistä, niin silloin valmentajuudessa olisi erilaiset haasteet.
Liigan kärkijoukkueet ovat niin kovatasoisia, että vain harva oman seuran junioripelaaja pystyy nykyisin murtautumaan edustusjoukkueen pelaavaan kokoonpanoon. Pitääkö mielikuva paikkansa?
– Välierävaiheen joukkueet ovat nuorelle vaativia ympäristöjä. On luonnollista, että junnupeleistä, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, ei nousta suoraan pelaavaan liigakokoonpanoon. Mutta kyllä Classicissa tai Tepsissä on nuoria 2000-luvulla syntyneitä pelaajia isoissakin rooleissa. Kärkijoukkueiden ulkopuolella tilanne on hieman helpompi.
Olet itse mukana TPS Salibandyn organisaatiossa ja vastaat paljon pelaajahankinnoista. Turkulaisjoukkueiden laaja juniorituotanto ei tuota riittävästi liigatason pelaajia, vaan valmiita vahvistuksia pitää hankkia muualta.
– Jos haluamme pelata Suomen mestaruudesta, niin pelaajia hankitaan myös muualta. Harvemmin pelkästään omilla pelaajilla siihen tavoitteeseen pääsee. Meillä on kaksi kolmasosaa pelaajista seuran omia kasvatteja tai TPS:ssä muuten pitkään pelanneita. Tulevalle kaudelle siihen ei tule muutosta.
Viime kauden TPS:n joukkueesta poistuvat varmuudella Eero Jalo, Toni Salminen, Eero Kuutsa, Nikolas Laaksonen ja Juuso Alin. Janne Nurmisen ja Jaakko Hautamäen jatkot ovat vielä avoinna. Puolustajista Tatu Kanervisto on loukkaantuneena vielä pitkään poissa vahvuudesta. Pois lähteneiden tilalle tulivat muun muassa Erik Storgårds ja Peteris Trekse.
”Meidän porukalla on kaikki mahdollisuudet tuoda mestaruuspokaali Turkuun. Naiset sen jo tekivät, miksei mekin perässä”, toteaa Miko Kailiala luottavaisena seuran sivuilla.
TPS:n liigajoukkueessa on useita kokeneita sotaratsuja, joilla monella on pelivuosia edessä vähemmän kuin takana. Seuraavissa MM-kisoissa on TPS:stä mukana mahdollisesti vähemmän pelaajia kuin aikaisemmissa kisoissa.
Tarvitseeko TPS uusia vastuunkantajia?
– On selvää, että meidän ikoniosaston rinnalle tarvitaan myös uusia vastuunkantajia. Kyllä heitä oli jo menneellä kaudellakin. On pelaajia, joilla on käyrä ylöspäin eikä ole mitään syytä, miksi ei heillä kehitys jatkuisi.
