POHJANMAA / KASKINEN – Kalastusmuseo sijaitsee siellä, missä sen pitääkin. Kaskisten Kalarannassa, aivan meren tuntumassa. Museo on entinen suolaamorakennus. Sen vieressä on kolmisenkymmentä hyvin säilynyttä ranta-aittaa, joista suurin osa on 1800-luvulta. Kalastajat säilyttivät niissä kalastusvälineitä, venetarvikkeita ja suolattua kalaa.
Paikka on siis mitä tunnelmallisin kalastusaiheiselle museolle.
Idyllinen Kalaranta muistuttaa ajasta, kun kalastus oli Kaskisten tärkein elinkeino. Yhä vieläkin sieraimissa aistii silakan ja tervan tuoksun. Kaskisissa on lähinnä kalastettu silakkaa, lohta ja siikaa. Silakan jälkeen lohi oli taloudellisesti arvokkain kala. Lohta pidettiin niin suuressa arvossaan, että kalastaja ei itse tohtinut syödä pyydystämäänsä lohta. Juhlapyhät tekivät poikkeuksen. Kerrotaan, että itse marsalkka Mannerheim olisi vaatinut aina syntymäpäivänsä kunniaksi ruokapöytään kaskislaista lohta.
Silakan ohella siika oli kalastajaperheen arkiruokaa, mutta se ei ollut taloudellisesti niin merkittävässä asemassa.
Silakan pyyntiin hyville apajille lähdettiin illan suussa. Pyydykset laskettiin veteen. Joko palattiin kotiin nukkumaan tai yövyttiin veneen lattialla pressun alla. Aamulla viiden aikaan käytiin kokemassa verkot. Vaimot olivat aamulla valmiina laiturilla odottamassa mereltä palaavia miehiään. Kalojen perkaaminen, suolaus ja savustaminen oli naisten vastuulla.
Tuore vastapyydetty silakka vietiin ensin hevoskärryillä, myöhemmin kuorma-autolla lähimmälle rautatieasemalle, josta se jatkoi matkaansa. Menekin kannalta oli tärkeää, että kala pysyi mahdollisimman tuoreena. Jäätä laitettiin kalojen päälle. Kaskisissa jäätä oli tarjolla kesälläkin, sillä talvella sahattuja jäänlohkareita pidettiin sahanpurujen seassa. Näin ne säilyivät sulamatta koko kesän.
Kaskisten kalastajakilta ryhtyi jo 1900-luvun lopulla keräämään talteen kalastusperinteeseen liittyviä esineitä. Kalastusmuseo perustettiin vuonna 1983 Kaskisten kaupungin ostettua Kurt Koskisen suolaamorakennuksen. Suolaamo oli toiminut aikaisemmin kalakauppana kaupankäynnin jatkuessa 1970-luvun lopulle asti.
Kalastusmuseon valokuvat ja esineet havainnollistavat, miten ennen vanhaan kalastettiin ja millaisia välineitä käytettiin, mitä pitkillä kalastusmatkoilla tarvittiin sekä miten kala säilöttiin.
Kalastusmuseon näyttelyt etenevät teemoittain. Silakanpyynti, siian- ja lohenpyynti ja hylkeenpyynti esitellään omissa osastoissaan. Nähtävänä on esineitä ja työkaluja, joita käytettiin eri vaiheissa kalastajan kotona ja ranta-aitoissa.
Kala-aittojen yhteyteen on kuulunut myös verkonkuivauspaikka. Se sijaitsi ylempänä rinteessä avoimella ja tuulisemmalla paikalla. Osa kuivaustelineistä on yhä nykyäänkin nähtävänä. Kalastajien veneitä ei pidetty Kalarannassa venevajoissa. Kesällä alukset olivat laiturissa ja talvella ne vedettiin ylemmäksi rannalle.
KALASTUSMUSEO
Osoite: Kalarannankuja, Kaskinen.
LUE MYÖS: Bladhin talo on Kaskisten komein rakennus
LUE MYÖS: Kaskisten kotiseutumuseo esittelee, millaista oli entisaikoina varakkaassa porvariskodissa
