Mikäli MTV Urheilun tiedot pitävät paikkansa Turun Palloseuran Jasper Jalonen siirtyy HJK:n organisaatioon. 17-vuotias kolmannen polven tepsiläinen Jalonen edustaa loppukaudella Ykköseen nousua tähtäävää Klubi 04:ää.
Ehkä joku ihmettelee nuoren pelaajan siirtoa Turusta pääkaupunkiseudulle Ykkösen tasolta Kakkoseen.
KuPS:n ja sveitsiläisen Young Boysin euro-ottelu kertoi karusti, mikä ero on kotimaisella jalkapallolla ja kansainvälisillä otteluilla. Kuopiolaiset jäivät suurseuran jalkoihin vailla mahdollisuuksia voittaa ottelu. KuPS joutui kokemaan prässin, mitä yksikään joukkue ei joudu kokemaan Veikkausliigassa.
Ulkomaille jo toistamiseen siirtyneen Benjamin Källmanin pelaaja-agentti Teemu Turunen harmitteli Veikkausliigan pelitempon hitautta ja sen tuomia ongelmia kansainvälisille kentille hamuaville suomalaispelaajille.
Vesa Mäki kolme vuosikymmentä jalkapallossa mukana olleena on päässyt näkemään aitiopaikalta huippujalkapalloa niin kotimaassa kuin eurooppalaisen jalkapallon ytimessäkin.
Miten itse kommentoisit Turusen väitettä?
– Turunen on aivan oikeassa. Muistan, kun FC Interin Källmania oltiin hollantilaisten puolesta tarkkailemassa Turussa. ”Beni” teki ottelussa kolme maalia, mutta se ei riittänyt vakuuttamaan hollantilaisia. Heidän mielestään on vaikea arvioida pelaajan taitoja, kun pelin intensiteetti oli niin heikko. Suomalaisen jalkapallon intensiteetistä on paljon tutkittua faktaa. Siinä me olemme muita paljon perässä.
Usein kuulee ulkomaille siirtyvän pelaajan sanovan, että jo harjoittelun intensiteetti on kovempi kuin mihin on Suomessa tottunut.
– Kun nuori pelaaja menee ulkomaille esimerkiksi testeihin, kestää aikansa tottua vallitsevaan intensiteettiin. Suomalainen nuori pelaaja ei ole välttämättä huonompi kuin esimerkiksi hollantilainen, mutta he ovat tottuneet kovaan tempoon viikosta toiseen. Ottaa aikansa päästä siihen vauhtiin mukaan, jos ylipäätään pääsee.
– Otetaan yksi esimerkki, 16-vuotias FC Interin Iiro Mendolin. Hän siirtyi Hollantiin FC Groningenin akatemiaan. Olin hänen kanssaan siellä viikon. Suomessa saadaan aikaan harvoin samaa intensiteettiä harjoituksiin joka päivä. Hollannissa Iiron ympärillä on parikymmentä pelaajaa, jotka pystyvät pitämään koko ajan kovaa intensiteettiä. Pelaajan pitää syöttää kovaa ja nopeasti, pitää liikkua, havainnoida kenttää siinä vauhdissa. Kun joudut tekemään sitä päivittäin, kehityt.
Jos ongelma on jo tiedossa, eikö siihen voida vaikuttaa Suomessa?
– Meillä on hyviä yksittäisiä nuorten maajoukkuetasoisia pelaajia, mutta heitä ei ole seuroissa tarpeeksi. Suomessa on siis pelaajia, jotka pystyisivät kovempaan intensiteettiin, mutta täällä pitäisi olla harjoituksissa useita sellaisia pelaajia.
Kaikki ei ole kiinni vain pelaajasta, vaan myös valmentajasta.
– Pitää olla valmentaja, joka ymmärtää vaadittavan tason. Meillä valmentajien taso on noussut. He ovat päässeet näkemään, millainen harjoitusten taso on muualla Euroopassa. Heillä vaan ei ole tarpeeksi pelaajia, jotka pystyvät toteuttamaan samaa Suomessa.
Ja sitten vielä yksi tärkeä seikka.
– Kyse on myös olosuhteista. Pitää olla käytössä sellainen kenttä, mikä mahdollistaa tämän kaiken. Muhkuraisella nurmikentällä tai hitaalla tekonurmella se on mahdotonta. Ulkomailla tekonurmi kastellaan ennen harjoituksiakin, jotta pelistä tulee nopeampaa. Meillä harjoitusvuorot ovat usein ajallisesti liian lyhyitä ja joskus niitä joudutaan vetämään jopa puolella kentällä. Erot alkavat kasvaa siinä vaiheessa, kun siirrytään isolle kentälle pelaamaan. Siihen asti suomalaiset lapset pärjäävät kansainvälisissä turnauksissa ihan hyvin.
Kannattaako suomalaisen pelaajan lähteä nuorena ulkomaille ison seuran akatemiaan vai kehittyä pidempään Veikkausliigassa?
– Jokainen tapaus on yksilökohtainen. Jos nuori pelaaja ei onnistu tekemään ulkomaiden akatemian jälkeen läpimurtoa, niin moni puhuu maitojunalla paluusta Suomeen. Useat lopettavatkin siihen, vaikka varmasti ovat siinä vaiheessa parempia kuin lähtiessään Suomesta.
– Nostaisin esiin kolmannen reitin, joka voisi olla monelle paras. Suomalainen lahjakas nuori pääsisi ensin pariksi vuodeksi ulkomaalaiseen laadukkaaseen akatemiaan. Yksi vaihtoehto olisi se, että pelaaja palaisi Veikkausliigaan kehittymään edelleen ja yrittäisi ulkomaille myöhemmin uudestaan. Yksi tällainen hyvä esimerkki on FC Interin Noah Nurmi. Eli tällaisesta vaihtoehdosta pitäisi uskaltaa puhua enemmän.
Seurat puhuvat pelaajapolusta, joka alkaa junioreista ja etenee seuran edustusjoukkueeseen ja mahdollisesti jopa ulkomaille asti. Kun tarkastelee Veikkausliigan avauskokoonpanoja, ne vilisevät ”ulkomaalaisvahvistuksia”. Seuran omat kasvatit ovat harvinaisuuksia.
Onko ulkomaalaisvahvistuksia liikaa?
– Varmasti on liikaa sellaisia ulkomailta tulleita pelaajia, jotka eivät ole sen tasoisia, mitä vahvistuksen pitäisi olla. Pelaajien tarkkailussa tulee epäonnistumisia. Pitäisi pystyä tekemään etukäteen työ mahdollisimman huolella, jotta löytyisi juuri oikea pelaaja.
– On olemassa erilaisia kuppikuntia, joiden mielestä ulkomaalaisten määrää pitäisi rajoittaa ja toisten mielestä ei pidä rajoittaa. Seurojen pitää ensin miettiä, miksi ovat olemassa. Seurat, kuten KuPS tai HJK, joiden tavoitteena on myös menestyä kansainvälisissä otteluissa, eivät onnistu siinä pelkästään kotimaisilla pelaajilla. Jos seura on kasvattajaseura, pitää hyväksyä, että ulkomaalaisten määrä joukkueessa on pienempi.
Muutama vuosi sitten sekä TPS:ssä ja FC Interissä puhalsivat uudet tuulet, kun molemmat seurat ilmoittivat panostavansa reservijoukkueen toimintaan. Mallia on otettu ulkomailta ja Suomessa onkin jo useita isojen seurojen niin sanottuja akatemiajoukkueita.
Turkulaisseurat asettivat tavoitteekseen nostaa reservijoukkueensa Kakkoseen. Tämä ei ole toteutunut, enemmänkin päinvastoin. Alkuinnostuksen jälkeen tulos ei ole ollut sitä, mitä haluttiin.
– Turun alueella ei vaan ole riittävästi sellaisia pelaajia, jotka näkisivät itsensä tulevaisuudessa jalkapallon ammattilaisina. Reservissä pelaavat 16-17 -vuotiaista ylöspäin. Heillä kaikilla pitäisi olla tähtäimessä Veikkausliiga tai ulkomaat. Löytyykö heitä riittävästi Turusta, vieläpä kahteen seuraan? Vaikka heitä olisikin riittävästi, törmätään Turussa reservijoukkueiden vaatimattomiin olosuhteisiin myöhäisine harjoitusvuoroineen.
