VARSINAIS-SUOMI / TURKU – Pamahdus lienee ollut melkoinen – ainakin jäljistä päätellen. Ukko ylijumala päätti päästä eroon piruista kerta pamauksella. Niinpä hän iski salamalla ison kivenjärkäleen kahtia.
Rytäkässä irtokiviä sinkoili sinne sun tänne ja paholainen kätyreineen sai kyytiä. ”Kärsämäkeläisiä” pitkään riivanneet pirut katosivat iskun voimasta taivaan tuuliin. Eikä niitä olen sen jälkeen tavattukaan.
Oli totta tai tarua, mutta joka tapauksessa Turun lentokentän maastossa on poikkeuksellisen komea luonnonnähtävyys. Kärsämäen Pirupesänä tunnettu paikka on monien turkulaisten tiedossa, mutta vielä useampi ei ole edes kuullut moisesta.
On niitä paholaisia ollut muuallakin Suomessa. Kärsämäen Pirunpesä ei ole ainoa. Moni kotimainen erikoinen luontokohde on nimetty pirun mukaan. Todellisuudessa Kärsämäen pirunpesä on valtavan kokoinen keskeltä hajonnut siirtolohkare. Sen kerrottaan olevan eräs Suomen suurimmista. Joidenkin geologien mukaan jopa maamme toiseksi suurin siirtolohkare. Sillä on korkeutta 15 metriä.
Kärsämäen metsässä ei ole vain yksi iso kivenjärkäle, vaan ympäristössä on sikin sokin useita isompia ja pienempiä lohkareita. Maiseman luojana ei ole ollut Ukko ylijumala, vaan jääkausi. Mannerjäätikkö repi edetessään peruskalliosta irti lohkareita, jotka jäivät jään sulaessa sille sijoilleen. Emäkallio saattaa olla useammankin kilometrin päässä.
Kärsämäen Pirunpesä koostuu siirtolohkareiden muodostamasta röykkiöstä, jotka muodostavat mielikuvituksen liikkeelle saavia mystisiä onkaloita. Jotkut puhuvat jopa luolista. On helppo kuvitella, miten pirut ovat aikoinaan viihtyneet Kärsämäen maastossa mainiosti.
Pirunpesän ympärillä kulkee helppokulkuisia polkuja, mutta kiipeäminen kiviröykkiöiden päälle vaatii jo notkeutta.
Paikkaan liittyy myös eräs Suomen tunnetuin pyhiinvaellus, Pyhän Henrikin Ekumeeninen pyhiinvaellus. Reitti kulkee Turun tuomiokirkolta Maarian kirkolle, josta jatketaan Pirunpesän kautta Ruskon kirkolle ja edelleen Köyliöön.
Tienvarsiopasteet Turun eräälle erikoisimmalle nähtävyydelle ovat heikot. Itse asiassa niitä ei ole lainkaan. Pesälle ei siis eksy vahingossa. Onneksi Pirunpesä on helposti löydettävissä, etenkin vuodenaikana, kun lehdet ovat jo pudonneet.
Autolla pääsee aivan siirtolohkareen juurelle. Ensin pitää suunnatta moottoritieltä kohti Turun lentokenttää ja ennen asemalle saapumista käännytään Aerotielle. Sitä ajetaan noin kilometrin verran kunnes tullaan kääntöpaikalle. Auto parkkiin ja kävelen metsän puolelle kohti pesää. Silloin kun puut ovat lehdettömiä, kivenjärkäle näkyy hyvin tielle asti.
Fillarilla pääsee myös helposti perille. Kevyenliikenteen väylä kulkee aivan vierestä. Runosmäen bussillakin pääsee kävelymatkan päähän.
Pirunpesä on suojeltu luontokohde. Tosin se ei ole estänyt jotakin ”valopäätä” tekemään kivenpintaan omat töhrynsä.
KÄRSÄMÄEN PIRUNPESÄ
