Elokuun 10. päivänä vuonna 1628 Tukholman satamassa tungeksi satoja uteliaita seuraamassa Ruotsin laivaston ja kuningas Kustaa II Aadolfin uuden ylpeyden Vasa-laivan lähtöä neitsytmatkalleen.
Heistä tuli silminnäkijöitä katastrofille, jossa kuninkaallinen alus yllättäen kaatui ja upposi purjehdittuaan vain runsaan kilometrin matkan. Alus sai maata pohjamudassa yli 300 vuotta ennen kuin se onnistuttiin nostamaan konservointia varten.
Vasa-laivaa rakennettiin kolme vuotta hollantilaisen laivanrakentaja Henrik Hybertsonin johdolla Skeppsgårdenin veistämöllä aivan Tukholman keskustassa. Sitä varten kaadettiin tuhat tammea, valettiin 64 pronssista tykkiä, ommeltiin kymmenen purjetta ja punottiin kymmeniä kilometrejä köyttä. Kun alus valmistui, se siirrettiin kuninkaanlinnan alapuolelle laituriin neitsytmatkaa varten tarvittavien tavaroiden lastausta varten.
Neitsytmatka jäi lyhyeksi
Sunnuntaipäivä oli aurinkoinen ja tuulikin oli heikko. Noin kahden sadan hengen miehistö oli saanut kaiken valmiiksi Vasan ensimmäistä purjehdusta varten. Juhlaliputuksessa ollut alus varpattiin eli vedettiin ankkureitten avulla lähelle Slussenia. Tämän jälkeen laivan kapteeni Söfrig Hansson komensi nostamaan purjeet.
– Nostakaa keulapurje, keulamärssy, isomärssy ja mesaanipurje!
Hitaasti Vasa lipui neljän purjeen avulla ulommaksi merelle. Purjehdittuaan 1300 metriä äkillinen tuulenpuuska osui laivan purjeisiin. Vasa kallistui kyljelleen ja hörppäsi vettä avoimista tykinluukuista. Hetkessä laiva upposi ja vajosi 32 metrin syvyyteen. Arviolta noin 50 miehistön jäsentä hukkui.
Kustaa II Aadolfin koristelluin laiva sai maata pohjaan hautautuneena 333 vuotta. Ruotsalaisen insinöörin ja haaksirikkoutuneisiin laivoihin erikoistuneen Anders Franzén ansiosta Vasan hylky löydettiin vuonna 1956. Laiva päätettiin yrittää nostaa. Ruotsissa alkoi laaja ”Pelastakaa Vasa” -kampanja”, jonka avulla kerättiin rahaa nostoa varten.
Vuonna 1957 laivaston sukeltajat alkoivat kaivaa tunneleita laivan alle. Työ oli äärimmäisen vaarallista, sillä se jouduttiin tekemään 30 metrin syvyydessä ja pilkkopimeässä. Laivan alta vedettiin vaijerit syntyneisiin tunneleihin. Niiden ja nostoponttonien avulla oli mahdollista saada laiva lopulta ylös. Nosto tapahtui huhtikuussa 1961 kansainvälisen median seuratessa tapahtumaa.
Entisöinti kesti vuosia
Vasa siirrettiin väliaikaiselle telakalle konservointia varten. Monet muistavat sumuisen tilapäisen museon, jossa vuosikausien ajan Vasan runkoon ruiskutettiin säilöntäainetta (polyetyyliglykoli). Konservointi kesti 17 vuotta, jonka jälkeen Vasa siirrettiin nykyiselle paikalleen Djurgårdenin saarelle. Uudenkin säilytyspaikan olosuhteet on tarkkaan määritelty. Kosteuden pitää olla 60 prosenttia, lämpötilan 20 astetta ja valaistuksen puolihämärä.
Nordiska Museetin viereen arkkitehtikilpailun tuloksena valmistunut kuparitelttaa muistuttava rakennus vihittiin käyttöön vuonna 1990. Rakennuksen tuli olla riittävän korkea, jotta laivan korkeat mastot mahtuisivat sisäpuolelle. Itse laivan lisäksi museoon tuli useita osastoja, joissa esitellään havainnollisesti Vasan historia, elämää laivalla ja satamissa vuonna 1628, meritaistelun kauhuja sekä syitä miksi laiva upposi. Uuden museon myötä kävijöiden määrä kasvoi entisestään. Vuosittain Vasaa käy tutustumassa noin 800 000 henkeä.
Museossa on nähtävää kaiken ikäisille
Aluksi kannattaa katsoa Vasaa käsittelevä filmi (25 min), jota esitetään tunnin välein. Suomenkielinen versio esitetään päivittäin. Osastoihin voi tutustua myös eri kielisillä opastuskierroksilla. Eri aihepiireittäin asetetut näyttelyt on sijoitettu museon eri kerroksiin. Kannattaa kiivetä aina ylimmäiseen kerrokseen asti, sillä sen näköalapaikalta Vasan runsaasti koristelu runko välkkyy puolihämärässä upeasti.
Ennen ulosmenoa kannattaa myös käydä museon myymälässä, sillä siellä on myytävänä jäljitelmiä Vasasta löydetyistä esineistä, kuten viinilasi, joka kuului kapteenille. Erikoisin artikkeli on käsintehty paperi, joka on aito osa Vasaa. Paperi on valmistettu niistä ankkuriköyden osista, joita ei voitu säilyttää.
Miten sinne pääsee
Djurgårdenin saarelle pääsee kävellen, bussilla ja lautalla. Bussit numero 47 ja 69 lähtevät Central Stationilta. Lautta kulkee läpi vuoden Slussenilta. Omalla autolla saapuvan kannattaa varautua parkkiongelmiin. Auto kannattaa jättää saaren ulkopuolelle.
Lisätiedot
Vasa numeroina
Pituus: 69 m (kokkapuu mukaan luettuna), rungon pituus 47,5 m.
Suurin leveys: 11,7 m.
Korkeus: 52,5 m (kölistä suurmaston kärkeen).
Syväys: 4,8 m.
Purjeita: 10 kpl.
Aseistus: 64 tykkiä.
Miehistö: 145 miestä (+ 300 sotilasta meritaistelussa).
Upposi: 10.8.1628.
Nostettiin: 24.4.1961.
