Valikko Sulje

Kevyen liikenteen väylän hermoja raastava reviiritaistelu

Jokirannasta on tullut niin ruuhkainen, että kävelijöiden ja pyöräilijöiden on vaikea mahtua enää samalle väylälle.

Kuntoiluun innostunut ja suojalaseihin pukeutunut trikoo-ohjus olisi tehnyt oman ennätyksensä matkalla kotoa työpaikalle, mutta pahus, juuri, kun hän oli oikaisemassa jalkakäytävän kautta, eteen tuli mummo rollaattorinsa kanssa.

Työmatka oli muutenkin takkuillut, sillä pyörätiellä hortoillut ”ipod zombie” oli jäädä fillarin alle. Kyseessä on nykyajan henkilö, joka kulkee kuulokkeet korvilla älypuhelinta räpläten – näkemättä ja kuulematta, mitä ympärillä tapahtuu.

Pyöräilyn suosio on kasvanut. Sen aistii Turunkin katukuvassa. Toki kaukana ollaan vielä Amsterdamin tai Kööpenhaminan pyöräilykulttuurista, ja sen myös kaupungilla liikkuessa huomaa. Kapeista kevyen liikenteen väylistä on tullut turkulaisten pyöräilijöiden ja kävelijöiden reviiritaistelualuetta. Väylille ilmestyneet sähköpotkulaudat ovat omalta osaltaan vaikeuttaneet tilannetta. Seuraukset näkyvät someraivona internetin pyöräilyaiheisilla keskustelupalstoilla. Siellä fanaattisimmat ovat aina oikeassa ja muut väärässä.

Tahtotila olisi luja. Pyöräily nähdään nykyään olennaisena osana kaupunkiliikennettä, joka tarvitsee turvalliset liikenneväylät. Arkkitehti Engelin piirtäessä Turun palon jälkeen kaupungille uutta asemakaavaa, hän ei nähnyt edes unta autoista. Ei siis ihme, että 1800-luvun historialliseen miljööseen on haastavaa rakentaa ratkaisuja tämän päivän tarpeille. Niinpä usein pyöräväylän ehostus tarkoittaa vajaan metrin levyisen kaistan lohkaisua jalkakäytävältä.

Hämeenkatua fillaroidessa tai kävellessä tuskin kukaan on tyytyväinen tehtyyn ratkaisuun. Kunnollisia pyöräliikenneväyliä rakentamalla voittavat kaikki. Mitä enemmän työmatkoista tehdään pyöräillen, sitä vähemmän on autoliikenteen ruuhkia. Kaupungissa kunnollisen pyörätien rakentaminen tarkoittaa usein parkkipaikkojen vähentymistä.

Aurajokiranta on osaksi pihakatu-aluetta, jossa alueen nopeusrajoitus on kaksikymmentä kilometriä tunnissa ja ajoneuvoilla on väistämisvelvollisuus jalankulkijoihin nähden. Polkupyörä on ajoneuvo siinä missä autokin. Tilaa ohittamiseen voi pyytää rimpauttamalla kelloa, jonka ääni tosin usein aiheuttaa kävelijässä kiukkuisen katseen. Merkinantolaitteiden käyttö saa ihmiset monesti raivoihin, vaikka kaikkia liikkujia koskee yleinen varovaisuusvelvoite.

Jokirannan väylät ovat nykyisin niin ruuhkautuneita, että lyhyelläkin matkalla tulee toistuvasti ongelmia. Sekaan mahtuu liian lujaa ajavia pyöräilijöitä, potkulautailijoita sekä pitkän talutushihnan päässä koiraa ulkoiluttavia turkulaisia sekä sinne tänne poukkoilevaa pussikaljaporukkaa. Tilannetta ei helpota leveänä rintamana kulkevat kävelijät.

Ruuhka on äitynyt jo nyt niin pahaksi, että jotain pitäisi tehdä kaikkien turvallisuuden takaamiseksi. Jokivarsi on pyöräilijälle houkuttelevin vaihtoehto, koska kaupungin halki voi ajaa joutumatta juurikaan liikennevaloihin.

Usein väitetään, että pyöräilijän väistämissäännöt ovat monimutkaiset. Näin ei ehkä sittenkään ole. Tutkimusten mukaan enemmistö pyöräilijöistä ei kuitenkaan tunne liikennesääntöjä.

Tieliikennelakiin lisätty sana ”pyörätien jatke” aiheuttaa sekaannusta. Stop-merkin tai kolmion takaa tuleva tai kääntyvä auto väistää risteävää tietä ylittävää polkupyöräilijää. Sen sijaan pyörätieltä ajoradalle tullessaan polkupyöräilijän on väistettävä sekä oikealta että vasemmalta tulevaa muuta liikennettä. Ei edes pyörätien jatke anna etuajo-oikeutta pyöräilijälle, vaikka useimmat näin luulevat.

Jalkakulkija voi valita paikkansa kevyen liikenteen väylällä. Pyöräilijöitä kismittää väylän tukkiminen lähes koko leveydeltä.
Pyörille varatulla alueella kulkevat jalankulkijat ovat yhtä yleinen näky Turussa kuin jalkakäytävällä pyöräilevä aikuinen.
Pyörätieltä ajoradalle tullessaan polkupyöräilijän on väistettävä muuta liikennettä, vaikka kyseessä olisi niin sanottu pyörätien jatke. Tutkimusten mukaan enemmistö pyöräilijöistä uskoo autoilijan olevan väistämisvelvollinen.
Pyörätien jatke ei tarkoita aina kulkuoikeutta pyöräilijälle. Kuvassa perhe toimii viisaasti taluttamalla pyöriä. Näin väistämisvelvollisuus siirtyy autoilijalle.
Älylaite ja lastenvaunut eivät ole paras yhdistelmä ahtaalla kevyen liikenteen väylällä.
Missähän tässä pitäisi ajaa pyörällä tai kävellä?
Tämä käytäntö leviää vähitellen Suomeenkin. Selvät merkinnät helpottaisivat liikenteen sujumista.

ETUSIVU