Kierros urheilijoiden jalanjäljillä Turun hautausmaalla

VARSINAIS-SUOMI / TURKU – Voitto Hellsten, Denis Johansson, Jarno Saarinen, Veikko Karvonen, Leo Kinnunen… Lista on pitkä. Kun tähän lisätään vielä turkulaiset olympiavoittajat Armas Taipale, Harri Larva, Kaarlo Mäkinen ja Paavo Nurmi, on urheilulegendojen hautakattaus melkoinen.

Kiinnostavien hautojen määrä kasvaa, kun mukaan otetaan myös tunnetut turkulaiset urheiluvaikuttajat, kuten esimerkiksi Simo Klimscheffskij ja Aki Tammisto.

Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän sähköinen hautahakupalvelu tarjoaa valmiiksi tehdyt monipuoliset teemakierrokset. Valittavana on yksitoista erilaista kierrosta taiteilijoista urheilijoihin. Tarjolla ei ole pelkästään vainajan hautapaikka hautakivineen, vaan myös kattavasti tarinoita haudatuista henkilöistä.

Tehdään kierros urheiluun liittyvien henkilöiden haudoilla.

  1. Leo Kinnunen 1943-2017
  2. Kaarlo Mäkinen 1892-1980
  3. Veikko Asikainen 1918-2002
  4. Harry Larva 1906-1980
  5. Uuno Mäki 1892-1941
  6. Aarne Tammisto 1915-1978
  7. Urho Teräs 1915-1990
  8. Pentti Veroma 1903-1979
  9. Aulis Virtanen 1926-2006
  10. Armas Taipale 1890-1976
  11. Paavo Nurmi 1897-1973
  12. Jarno Saarinen 1945-1973
  13. Lahja Salviander 1915-2000
  14. Kaarlo Laaksonen 1921-2004
  15. Kim Suominen 1969-2021
  16. Juhani Wahlsten 1938-2019
  17. Ilkka Nummisto 1944-2019
  18. Lauri Virtanen 1904-1982
  19. Denis Johansson 1928-1991
  20. Simo Klimscheffskij 1933-2002
  21. Leo Veikko Karvonen
  22. Pentti Rekola 1934-2012
  23. Voitto Hellsten 1937-1998

Leo Kinnunen 1943-2017

Leo Kinnunen oli kilpa-ajaja ja ensimmäinen suomalainen F1 kuljettaja. Kinnunen aloitti moottoriurheilu-uransa 1960-luvun alkupuolella rallikilpailuissa ja vuosikymmenen puolivälissä hän sai paikan AAW Racing -tallissa. Kinnusen ensimmäisiä menestyksekkäitä ajoja olivat jäärata-ajojen SM alle 1000-kuutioisissa vuonna 1966, sekä rallin SM-kakkoseksi sijoittuminen vuonna 1967. Uransa huippuvuotena 1970 Kinnunen voitti rata-autoilussa prototyyppien maailmanmestaruuden yhdessä Pedro Rodriquezin kanssa.

Kinnusen F1-ura alkoi vuonna 1974 kun toistaiseksi ainoaksi suomalaiseksi F1 talliksi jäänyt AAW Racing team perustettiin. Tallin nimi tuli liikemies Antti Aarnio-Wihurilta, mutta toiminnan rahoitus saatiin Saloralta ja Colt -tupakkamerkiltä. Kinnusen ajama Surtees TS16 -auto oli painava ja alitehoinen, eikä teknisiltä ongelmiltakaan vältytty. Kinnunen osallistui Formula ykkösissä yhteensä kuuteen GP-kilpailuun, joista yhdessä hän pääsi eteenpäin esikarsinnasta ajaen kilpailukierroksensa Ruotsin Anderstorpin radalla. F1 taipaleensa jälkeen Kinnunen jatkoi vielä pitkään ralliuransa parissa.

Kinnusen ajotaidot sekä rallin että formuloiden puolella olivat kansainvälisestikin mitattuna erinomaiset. Hänen ajotyylinsä oli jouheva, nopea sekä älykäs ja myös auton käsittely sujui huipputasoisesti. Kinnunen tunnettiin erityisesti mukautuvana kuskina, joka onnistui sopeutumaan erilaisiin ajoneuvo- ja ratatyyppeihin. Kinnusen kansainvälistä uraa haittasi auto-ongelmien lisäksi heikko kielitaito sekä haluttomuus opetella englantia. Kinnusen kerrotaan todenneen Porchen tallipäällikkö John Wyerille, että herra voisi itse opetella puhumaan suomea, jos oli jotain asiaa.

Leo Kinnunen on valittu vuoden autourheilijaksi vuosina 1969-1973.

Kaarlo Mäkinen 1892-1980

Kaarlo Mäkinen oli suomalainen painija ja olympiaurheilija. Seuratasolla Mäkinen edusti muun muassa Turun Rientoa, Turun voimamiehiä ja Porin Tarmoa voittaen urallaan useita Suomenmestaruuksia. Lisäksi Mäkinen voitti kaksi Pohjoismaiden mestaruutta, ensimmäisen vuonna 1919 58 kiloisten sarjassa ja toisen vuonna 1921 62 kiloisten sarjassa.

Mäkisen uran suurimpia voittoja ovat MM hopea ja pronssi vuosilta 1921 ja 1922, Olympiahopea Pariisin olympialaisista vuonna 1924 sekä Olympiakulta Amsterdamin olympialaisista vuonna 1928.

Veikko Asikainen 1918-2002

Veikko Asikainen oli turkulainen jalkapalloilija sekä Suomen jalkapallomaajoukkueen kapteeni. Asikainen saavutti kaksi Suomen mestaruutta vuosina 1939 ja 1941 pelatessaan TPS:ssä. A-maajoukkueessa Asikainen aloitti vuonna 1938 ollessaan 20-vuotias. Asikaisen ura A-maajoukkueessa muodostuikin hyvin pitkäksi, sillä hän pelasi joukkueessa viisitoista vuotta ja 56 ottelua. Veikko Asikainen toimi myös Suomen jalkapallojoukkueen kapteenina Helsingin olympialaisissa vuonna 1952.

Pelaajanuransa lisäksi Asikainen toimi urheilukentällä aktiivisesti myös Suomen Palloliiton Tampereen piirin puheenjohtajana sekä liittokouluttajana. Asikainen on valittu Suomalaisen jalkapalloilun Hall of Fameen vuonna 1995.

Harry Larva 1906-1980

Harry ”Harri” Larva oli suomalainen keskipitkien matkojen juoksija, moninkertainen Suomen mestari ja olympiavoittaja. Larvan kerrotaan inspiroituneen Paavo Nurmesta, jonka juoksusuorituksen turkulainen Larva pääsi näkemään vuonna 1924 Turun urheilupuistossa.

Larva voitti vuosina 1928, 1929, 1930 ja 1934 Suomen mestaruuden 800 metrin juoksumatkalla. Larvan uran huippuvuodeksi kohosi vuosi 1928, jolloin hän juoksi useita omia ennätyksiään eri matkoilla. Samana vuonna Larva juoksi Kalevan kisoissa Suomen ennätyksen 800 metrillä ja myöhemmin 1500 metrin Suomen ennätyksen. Lisäksi Larva voitti 1500 metrin olympiakultaa Amsterdamin olympialaisissa vuonna 1928.

Uuno Mäki 1892-1941

Uuno Mäki oli turkulainen urheiluvaikuttaja, joka oli mukana Turun Palloseuran perustamisessa ja toimi myös seuran ensimmäisenä puheenjohtajana seuran perustamisesta aina kuolemaansa asti. Vuonna 1922 perustettu Turun Palloseura oli kaupungin ensimmäinen suomenkielinen jalkapalloseura, jonka perustamiskokous oli aikanaan huomiota herättävä tapahtuma Turun urheilupiireissä. Uuno Mäki valittiin tuoreen seuran puheenjohtajaksi laajan kokemuksensa ja jalkapallotietämyksensä ansiosta. Mäki oli aiemmin käynyt Suomen Palloliiton valmentaja- ja erotuomarikurssit, sekä myös itse pelannut jalkapalloa ja ollut joukkueensa kapteenina. Lisäksi Mäki oli toiminut Turun Urheiluliiton palloilujaoston johtajana.

Uuno Mäki on TPS jalkapallon kunniagallerian ensimmäinen valittu jäsen.

Aarne (Aki) Tammisto 1915-1978

Aarne Tammisto oli Leppävirralta kotoisin oleva suomalainen pikajuoksija. Tammisto edusti uransa aikana useita eri seuroja, muun muassa Varkauden Tarmoa, Turun Urheiluliittoa ja Kronohagens IF:ää.

Tammisto edusti Suomea useissa kansainvälisissä kilpailuissa kuten Berliinin olympialaisissa vuonna 1936 ja Pariisin EM-kilpailuissa vuonna 1938. Suomessa Tammisto menestyi esimerkiksi Kalevan kisoissa, joissa hän voitti kultaa 100 metrin matkalla vuosina 1936, 1937 ja 1938. Lisäksi Tammisto voitti 200 metrin Suomen mestaruuden peräti viisi kertaa vuosina 1936-1940 ja sijoittui samalla matkalla myös hopealle kolme kertaa. 400 metrin Suomenmestaruuden Tammisto voitti vuosina 1937 ja 1939.

Urheilu-uran lopetettuaan Aarne Tammisto toimi Turun Sanomien urheilutoimittajana, toimituspäällikkönä ja myöhemmin myös toisena päätoimittajana.

Urho Teräs 1915-1990

Urho Teräs oli turkulainen jalkapalloilija, joka sai fyysisen pelityylinsä ansioista lempinimen ”Turun tankki”. Teräs tunnetaan erityisesti pitkästä urastaan Turun Palloseurassa, jossa hän pelasi vuodesta 1938 asti aina vuoteen 1954.  TPS:n riveissä Teräs voitti Suomen mestaruuden vuosina 1939, 1941 ja 1949. Suomen jalkapallomaajoukkueessa hän pelasi uransa aikana 11 maaottelua.

Pelaajanuransa lisäksi Urho Teräs loi uraa yrittäjänä edelleen olemassa olevan kuljetusliike U. Teräs Ky:n omistajana. Urheilu-uransa jälkeen Teräs ei myöskään jättänyt jalkapallomaailmaa kokonaan, vaan jatkoi Turun Palloseuran johtokunnassa 27 vuoden ajan. Teräs valittiin ensimmäisen kahdentoista jäsenen joukossa TPS jalkapallon kunniagalleriaan jäseneksi numero 7.

Pentti Veroma 1903-1979

Pentti Veroma oli suomalainen jalkapalloilija ja taidemaalari. Veroma syntyi Turussa, jossa hänen lapsuudenkotinsa sijaitsi Kerttulinkadun ja Sirkkalankadun kulmassa. Veroman perhe muutti jo Pentin lapsuudessa, mutta uusi koti oli lähellä vanhaa. Veroma asuikin koko ikänsä Turussa ja asuinpaikkauskollisesti vieläpä kaupungin itäpuolella.

Nuori Veroma aloitti seuramuotoisen liikkumisen vuonna 1915 Turun Urheiluliitosta, jossa hän pääsi kokeilemaan monipuolisesti eri urheilulajeja, ja jossa hän aloitti myös jalkapallouransa. 1920-luvulla turkulainen jalkapallo oli jakautunut kielen, uskonnon ja poliittisten suuntausten perusteella. Kaupunkiin perustettiin vuonna 1922 ensimmäinen suomenkielinen jalkapalloseura TPS, jonka perustamisessa myös Pentti Veroma oli mukana. Veroma pelasi Turun Palloseurassa pitkään, myös joukkueen Suomen mestaruusvuonna 1928.

Jalkapallouran jälkeen Pentti Veroma vaikutti myös taidemaailmassa, tehden pitkän uran kuvataiteilijana. Veroma tunnetaan erityisesti maisemamaalauksistaan.

Aulis Virtanen 1926-2006

Aulis Virtanen oli turkulainen urheilutoimittaja ja -selostaja, joka tunnetaan erityisesti Englannin liigan jalkapallo-otteluiden selostajana. Urheiluselostajan ja -toimittajan työn lisäksi Aulis Virtanen teki pitkän uran myös mainosalalla, josta hän jäi eläkkeelle vuonna 1991. Virtanen aloitti uransa Turun Sanomilla vuonna 1944 toimien tällöin jääkiekkotoimittajana. Lopetettuaan täysipäiväisen työn kirjoittavana toimittajana Virtanen siirtyi urheiluselostajan tehtäviin, joihin hänet valittiin alun perin pääsykokeen kautta.

Virtasen ensimmäinen työtehtävä selostajana oli Ruissalossa järjestettävä moottoripyöräkilpailu 1950-luvun alussa.  Virtanen selosti uransa aikana useiden eri lajien kilpailuja, mutta parhaiten hänet muistetaan kuitenkin brittijalkapallosta, jonka otteluselostajana hän toimi lähes kahdenkymmenen vuoden ajan aina vuodesta 1970 vuoteen 1988. Turkulaisten keskuudessa Virtanen tunnetaan myös Turun Palloseuran kotiotteluiden äänenä, sillä häntä kuultiin otteluiden selostajana kymmenien vuosien ajan. Aulis Virtanen on saanut Suomen Jääkiekkomuseon myöntämän Jääkiekkoleijonan arvonimen vuonna 1998.

LUE: Kuuluttajalegenda Aulis Virtanen ei ole edes harkinnut lopettamista

Armas Taipale 1890-1976

Armas Taipale oli suomalainen kiekonheittäjä ja olympiaurheilija. Urheilu-urallaan Taipale rikkoi kolme kiekonheiton Suomen ennätystä, joista viimeinen, eli vuonna 1916 heitetty tulos säilyi ennätyksenä vuoteen 1928 saakka. Taipale edusti Suomea kolmissa olympialaisissa vuosina 1912, 1920 ja 1924. Näistä kilpailuista Taipale voitti kaksi olympiakultaa Tukholmassa vuonna 1912 sekä yhden hopean vuoden 1920 olympialaisissa Antwerpenissa.

Armas Taipale asui suuren osan elämästään Yhdysvalloissa, jonne hän muutti 1920-luvulla, ja jossa hän lopulta viihtyikin aina vuoteen 1974 asti. Taipale oli koulutukseltaan varatuomari.

Paavo Nurmi 1897-1973

Paavo Nurmi oli yksi Suomen menestyneimpiä yleisurheilijoita, ja hänen nimensä sekä saavutuksensa ovat edelleen tunnettuja niin urheilupiireissä kuin sen ulkopuolellakin. Nurmi voitti urallaan yhteensä yhdeksän olympiakultaa ja kolme olympiahopeaa. Lisäksi Nurmi rikkoi uransa aikana kaksikymmentä maailmanennätystä, lukuisia Suomen ennätyksiä, sekä voitti juoksukilpailuita niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Paavo Nurmi asui lapsuutensa ja vielä suuren osan aikuisuuttaankin Turun Jarrumiehenkatu 4:ssä, joka Nurmien kotitalona säilyi Nurmen sisaruksien asuttamana aina 1960-luvulle saakka. Paavo oli lapsista vanhin ja isän kuoleman jälkeen 12-vuotias esikoinen joutui ottamaan vastuuta myös perheen toimeentulon turvaamisesta. Koulumenestyksensä puolesta Paavo olisi ollut sopiva opiskelija kansakoulun jälkeisiin jatko-opintoihin, mutta taloudellinen tilanne pakotti toisenlaisiin ratkaisuihin. Paavo pääsi viilarinoppiin ja valmistui ammattilaiseksi 17-vuotiaana. Myöhemmin Nurmi opiskeli vielä teknikon tutkinnon Helsingin teknillisen koulun konerakennusosastolta valmistuen vuonna 1923.

Paavo Nurmi innostui juoksemisesta jo lapsuusiässä, jolloin hän havaitsi pysyvänsä hyvin myös vanhempien leikkitoverien perässä. Jo kaksitoistavuotiaana Nurmi aloitti tavoitteellisen urheilijan elämäntavan, jossa hän kiinnitti huomiota unirytmiin ja ruokavalioonsa, jotta juokseminen sujuisi entistäkin paremmin. Ensimmäiset viralliset kilpailunsa Nurmi juoksi Turun urheilupuistossa vuonna 1914, jolloin hän myös voitti alle 18-vuotiaiden sarjan 3000 metrin matkalla.

Paavo Nurmen urheilun saralla tuottamat ennätykset ja saavutukset ovat kiistatta maailman parhaimmistoa. Nurmen menestys ei ollut pelkästään luontaisen juoksutaipumuksen ansiota, vaan hänen päättäväisyytensä sekä aikakauteen nähden tavoitteellinen ja kova harjoittelu olivat hänen kykyjensä juurisyy. Urheilu-uransa jälkeen Paavo Nurmi loi uraa vielä liikemiehenä niin rakennus- kuin vaatetusalallakin.

Paavo Nurmelle on myönnetty useita kunnianosoituksia, kuten Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan ritarimerkki, Suomen Urheiluliiton kunniamerkki, Suomen urheilun suuri ansioristi sekä Helsinki-mitali. Lisäksi hänen mukaansa on nimetty muun muassa monia teitä, Turussa järjestettävät Paavo Nurmi -maraton ja Paavo Nurmi Games -tapahtumat, turkulainen stadion sekä vuonna 1939 löydetty planeetta.

LUE: Paavo Nurmen kotitalo Turussa avoinna suurjuoksijan syntymäpäivänä

Jarno Saarinen 1945-1973

Jarno Saarinen oli turkulainen ratamoottoripyöräilijä. Saarisen ratamoottoripyöräilysaavutuksia ovat muun muassa vuonna 1972 Nürburgringillä voitettu maailmanmestaruus, kaksi MM-hopeaa, yksi MM-pronssi sekä lukuisat Suomen mestaruudet. Saarisen voittama MM-kulta oli lajissaan Suomen ensimmäinen.

Jarno Saarinen kasvoi Turussa kolmen veljen kanssa, jotka kaikki harrastivat lapsesta asti polkupyöriä ja mopoja. Veljeksistä kaikki osallistuivat myös moottoripyöräkilpailuihin. 15-vuotiaana Jarno Saarinen pääsi töihin mopovalmistaja Tunturille, missä hän pääsi työskentelemään kiinnostuksen kohteidensa parissa. Koulutuksensa Saarinen hankki Turun teknillisessä opistossa, josta hän valmistui vuonna 1971.

Saarinen aloitti kilpailemisen jo varhain, ja myös opiskeluaikansa hän sovitti kilpailumatkojen oheen. Saarinen tunnettiin jääradoilta omaksutusta ajotavastaan ja matalalle sijoitetusta ohjaustangosta, mikä mahdollisti ajajan alhaalla pysyvän painopisteen. Saarisen tapa koskettaa kaarteessa maata polvellaan voidaan nähdä kaarreajotekniikan edelläkävijyytenä, sillä ajotapa on myöhemmin yleistynyt Moto-GP -kuljettajien keskuudessa.

Jarno Saarinen menehtyi ajo-onnettomuudessa vuonna 1973 Monzan radalla Italiassa. Hänen muistokseen on nimetty esimerkiksi Italian Petrignanossa oleva puisto, jossa sijaitsee myös taiteilija Elia Alunni Tullinin veistämä näköispatsas Saarisesta. Patsaasta tehty kaksoiskappale on sijoitettuna Turun Barkerinpuiston laidalle. Lisäksi Saarisen mukaan on nimetty yhteensä kolme tietä, Turun Ruissalossa ja Loimaan Alastarolla sijaitsevat Jarno Saarisentiet sekä Italian Pesarossa sijaitseva Via Jarno Saarinen.

LUE: Maailmanmestari Jarno Saariselle omistettu kotimuseo on katseilta piilossa

 

Lahja Salviander 1915-2000

Lahja Salviander oli suomalainen tanssija, liikunnanohjaaja, musiikkipedagogi ja koreografi. Hänet tunnetaan erityisesti turkulaisen naisvoimistelun keulahahmona ja Lahjan Tyttöjen perustajana.  Salviander aloitti tanssimisen 11-vuotiaana, ja kymmenisen vuotta myöhemmin hän tanssi Turun Urheiluliitossa tanssinopettaja Telma Tuuloksen oppilaana. Opettajansa kautta Salviander löysi tiensä Turun kaupunginteatteriin, jossa hän pääsi esiintymään, toimimaan koreografina ja myös kouluttamaan uusia tanssijoita. Vuonna 1937 Salvianderista tuli ensimmäinen ammattiteatteriin kiinnitetty tanssija.

Vuonna 1947 Salviander perusti omaa nimeään kantavan liikuntakoulun. Teatterissa hankitun kouluttajakokemuksen lisäksi Salviander hankki ohjaamiseen tarvittavaa koulutusta Suomen Naisten Liikuntaliiton voimisteluohjaajan kursseilta, Karoliinisen instituutin kursseilta Tukholmasta sekä Vierumäen ja Kuortaneen urheiluopistoissa järjestettäviltä johtajakursseilta. Salvianderin kerrotaan kuitenkin kritisoineen jäykkää tekniikkakoulutusta, sillä hänen mielestään se ei edistänyt luovuutta. Tanssitaustansa vuoksi Salviander yhdisti ohjauksessaan usein voimistelua sekä tanssia poistaen liikunnasta kaavamaisuutta ja lisäten liikunnan iloa.

Vuonna 1952 Lahja Salviander aloitti oman liikuntakoulunsa lisäksi Turun Urheiluliiton tyttö- ja naisvoimistelun organisaattorina ja ohjaajana. Salviander koulutti Turun urheiluliitossa useita menestyneitä joukkueita toimien työssään lähes kolmenkymmenen vuoden ajan. Vakituisten ohjaajantöidensä ohella Salviander toimi myös kansainvälisesti ohjaten tanssin kesäkursseja Kööpenhaminassa ja Tukholmassa.

Toimittuaan pitkään opettajana sekä omassa liikuntakoulussaan että Turun Urheiluliitossa Salviander päätti vuonna 1971 jättää liiton ja perustaa naisvoimisteluseuran, jonka nimeksi tuli Lahjan Tytöt ry. Seuran johtamisesta tuli hänen päätyönsä ja hän toimi myös sen johtajana aina vuoden 1983 loppuun asti. Lahjan Tytöt ry toimii edelleenkin turkulaisena harrastusseurana, joka nykyään tarjoaa monipuolisia liikkumismahdollisuuksia ikään ja sukupuoleen katsomatta. Lahjan Tyttöjen nykyisiksi arvoiksi on kirjattu kasvatuksellisuus, liikunnan ilo, yhteisöllisyys ja kansainvälisyys, jotka kaikki olivat myös itse Lahja Salvianderille tärkeitä arvoja.

(Kaarlo) Olavi Laaksonen 1921-2004

Paremmin nimellään Olavi Laaksonen tunnettu oli turkulainen jalkapalloilija ja valmentaja. Turun Itäharjulta kotoisin oleva Laaksonen aloitti jalkapalloharrastuksen jo nuorena paikallisseura Turun Kirissä. Laaksosen urheilu-ura alkoi kunnolla sodan jälkeen, jolloin Laaksonen liittyi Turun Tovereihin, jossa hän pelasi edustusjoukkueen maalivahtina vuoteen 1956 asti.

Valmentajanuransa Olavi Laaksonen aloitti toimimalla ensin pelaajavalmentajana ja sen jälkeen viiden vuoden ajan TuTon valmentajana. Vuonna 1962 Laaksonen valittiin Suomen jalkapallomaajoukkueen päävalmentajaksi, ja tässä tehtävässä hän toimikin vuoteen 1974 asti. Laaksosen valmentama joukkue voitti pohjoismaiden mestaruuden kahdesti, vuosina 1964 ja 1966. Tämän lisäksi maajoukkue saavutti muutamia harvinaisia yksittäisiä voittoja.

Maajoukkuevalmentajana toimimisen jälkeen Olavi Laaksonen toimi vielä Turun Palloseuran valmentajana vuosina 1975-1977, jolloin TPS myös saavutti toistaiseksi viimeisimmän Suomen mestaruutensa vuonna 1975 ja sijoittui SM-pronssille vuonna 1977.

Olavi Laaksonen oli mukana perustamassa Suomen Jalkapallovalmentajat ry:tä, jonka puheenjohtajana hän myös toimi vuosina 1983-1987.

Kim Suominen 1969-2021

Kim Suominen oli turkulainen jalkapalloilija. Suominen pelasi uransa aikana pääsarjatasolla useissa joukkueissa, kuten Turun Palloseurassa, Interissä, FF Jarossa sekä FC Jazzissa. Ulkomailla Suominen pelasi itävaltalaisessa Admira Wacker -joukkueessa vuosina 1994-1996 sekä ruotsalaisessa IFK Norrköpingissa vuosina 1996-1997.

Suominen pelasi uransa aikana yhteensä 264 SM-sarjan tai Veikkausliigan ottelua. Vuonna 1991 Suominen pelasi Suomen cupin voittaneessa TPS:ssä ja vuonna 1994 hän puolestaan voitti SM-sarjassa Tampereen Pallo-Veikkojen joukkueessa. Maajoukkue otteluita Kim Suomisen uralle kertyi 39 kappaletta.

Pelaajauransa jälkeen Kim Suominen jatkoi jalkapallomaailmassa toimimista Turun Palloseuran juniorivalmentajana. Suominen toimi valmentajana pitkään, ja hänet tunnettiin pidettynä sekä omistautuneena ammattilaisena, joka osasi ohjata nuoria niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Suominen menehtyi sairauskohtaukseen Turun Kupittaalla juniorien jalkapalloharjoituksen aikana. Hänet valittiin postuumisti Suomen Palloliiton Läntisen alueen Vuoden nuorten valmentajaksi vuonna 2021.

Juhani Wahlsten 1938-2019

Juhani Wahlsten oli suomalainen jääkiekkoilija sekä jääkiekkovalmentaja. Koulutukseltaan Wahlsten oli liikunnanopettaja. Wahlsten syntyi Helsingissä, mutta perhe muutti pian Juhanin syntymän jälkeen Raumalle. Sodan aikana Wahlsten asui äitinsä ja tätinsä kanssa Kuopiossa, jonne isä ei enää sodan loputtua muuttanut, vaan vanhemmat päätyivät avioeroon. Wahlstenin lapsuus Kuopiossa oli aktiivinen ja urheilullinen. Ahdas asuminen ajoi Wahlstenin ystävineen ulkopelien pariin ja jalkapallosta tulikin hänen lempilajinsa ja omien sanojensa mukaan myös hänen ensimmäinen intohimonsa. Mielenkiinto suuntautui kuitenkin myös talvilajeihin ja vuodenaikojen vaihtuessa urheiluinto kohdistettiinkin aina sopivaan peliin.

Organisoituun harrastustoimintaan Wahlsten lähti mukaan 13-vuotiaana liittymällä Kuopion Palloseuraan. Wahlstenin aikana KuPsin juniorijoukkue menestyi hyvin niin jalkapallossa kuin jääkiekossakin, ja Wahlsten koki samalla myös kasvavansa hyvässä urheilukasvuympäristössä. Kasvattajaseura KuPsista Wahlsten siirtyi pelaamaan KalPaan ja sen jälkeen Tampereen Ilvekseen, HJK:hon ja lopulta Turun Palloseuraan, missä hän pelasi seitsemän kautta nousten yhdeksi Suomen ensimmäisistä tähtipelaajista. Vuonna 1967 Wahlsten toimi myös Suomen jääkiekkomaajoukkueen kapteenina. TPS vuosien jälkeen Wahlsten pelasi vielä Itävaltalaisessa AC Klagenfurtissa ja sen jälkeen yhden kauden Ilveksessä ennen siirtymistään valmentajauralle.

Wahlsten aloitti valmentamisen Turun Palloseurassa, jossa hän toimi ensin SM-sarjassa kaudella 1971-1972 ja sittemmin SM-liigassa vuosina 1980-1883. Wahlsten työskenteli osan valmentajanurastaan myös ulkomailla, ensin FC Barcelonan valmentaja vuosina 1972-1974 sekä myöhemmin saksalaisen EV Füssenin junioripäällikkönä ja sveitsiläisen HC Davoksen valmentajana.

Juhani Wahlsten on nimettynä Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF Hall of Fame -kunniagalleriassa, johon hänen nimensä lisättiin vuonna 2006. TPS on myös jäädyttänyt Wahlstenin pelinumeron 8.

LUE: Kiekkovaikuttaja Juhani Wahlstenin muisto elää vahvana

 

Ilkka Nummisto 1944-2019

Ilkka Nummisto oli suomalainen urheilija, jonka lajeina olivat melonta ja voimanosto sekä voimamieskilpailut. Melontaurallaan Nummisto voitti useita Suomen mestaruuksia ja edusti Suomea myös kansainvälisissä kilpailuissa voittaen kaksi Pohjoismaiden mestaruutta. Lisäksi Nummisto toimi neljä kertaa Suomen olympiaedustajana.

Melontauransa jälkeen Ilkka Nummisto keskittyi voimalajeihin aloittaen ensin voimanostosta ja siirtyen sen jälkeen voimamieskilpailuihin. Voimailussa Nummisto voitti Suomen vahvin mies -kilpailun vuosina 1990, 1991 ja 1992. Maailman vahvin mies -kilpailussa hän sijoittui kolmanneksi vuonna 1990.

Voimailupiireissä Ilkka Nummisto tunnettiin uranuurtajana ja lajia eteenpäin vieneenä vaikuttajana. Voimailu-uransa jälkeen Nummisto toimi vielä usean voimamiehen taustajoukoissa.

Lauri (Lasse) Virtanen 1904-1982

Lauri Virtanen oli suomalainen kestävyysjuoksija ja olympiaurheilija. Seuratasolla Virtanen edusti uransa aikana useita seuroja, kuten Salon Vilpasta, Turun Weikkoja, Turun Tovereita, Helsingin Tovereita ja Turun Rientoa. Virtanen saavutti urallaan kolme Suomen mestaruutta, yhden 5000 metrin juoksussa ja kaksi 10000 metrin juoksumatkalla, sekä kolme maratonvoittoa vuosina 1932, 1937 ja 1938.

Virtanen edusti Suomea useissa kansainvälisissä kilpailuissa, kuten Los Angelesin olympialaisissa vuonna 1932. Tuolloin Virtanen sijoittui pronssisijalle sekä 5000 metrin että 10000 metrin juoksussa. Torinon EM-kilpailuissa vuonna 1934 hän sijoittui neljännelle sijalle.

Denis Johansson 1928-1991

Denis Johansson oli suomalainen juoksija, jonka päämatkana olivat 1500 metrin juoksumatkat. Johansson menestyi erityisesti kansallisissa kilpailuissa, sillä hän voitti 1500 metrin Suomen mestaruuden yhteensä neljä kertaa, vuosina 1949, 1951, 1952 ja 1954 sekä 5000 metrin Suomen mestaruuden vuonna 1951. Kansainvälisesti Johansson edusti Suomea Lontoon olympialaisissa vuonna 1948, Helsingin olympialaisissa vuonna 1952 sekä Bernin EM-kilpailuissa vuonna 1954. Näissä kilpailuissa Johansson ei kuitenkaan yltänyt mitalisijoituksille.

Urheilu-uransa ulkopuolella Denis Johansson ehti myös opiskelemaan Yhdysvalloissa Purduen yliopistossa ja työskentelemään makeistehdas Hellaksen myyntiedustajana. Myöhemmin hän myös palveli YK:n rauhanturvajoukoissa Kyproksella. Johansson asui pitkään Ruotsin Södertäljessä, mutta palasi eläkevuosikseen Turkuun, jossa hän vielä ennen kuolemaansa viimeisteli urheiluaiheista väitöskirjaansa Åbo Akademiin.

Simo Klimscheffskij 1933-2002

Simo Klimscheffskij oli vilnalaissyntyinen pyöräilyjohtaja ja kunnallispoliitikko. Klimscheffskij adoptoitiin Suomeen viiden vuoden ikäisenä, mistä lähtien hän asui elämänsä Turussa. Koulunkäynti ei juuri innostanut Klimscheffskijiä, ja hän jättikin oppikoulun kesken ja hankki vaatturin koulutuksen. Koulumaailman ulkopuolella Klimscheffskij oli kuitenkin kiinnostunut urheilusta ja erityisesti pyöräilystä, mistä tulikin hänelle elämäntyö ensin kilpapyöräilijän roolissa ja myöhemmin urheiluvaikuttajana.

Simo Klimscheffskij tunnettiin luovana, energisenä ja sosiaalisena ihmisenä, joka sai asioita hoidettua periksiantamattomalla asenteellaan. Klimscheffskijin seuratoiminnan kotina toimi Turun Urheiluliitto, jonka pyöräilyjaostossa hän vaikutti pitkään. Klimscheffskij kuitenkin toimi urallaan myös kansainvälisissä kilpapyöräilyorganisaatioissa sekä Kansainvälisen pyöräilyliiton varapuheenjohtajana. Urheilun parissa luodun uran lisäksi Klimscheffskij oli mukana politiikassa, toimien Turun kaupunginvaltuustossa vuodesta 1973. Myöhemmin Klimscheffskij vaikutti lisäksi kaupunginhallituksessa sekä toimi myös sen puheenjohtajana.

LUE: Urheiluvaikuttaja Simo Klimscheffskij’n värikäs ura

 

Leo Veikko Karvonen 1926-2007

Leo Veikko Karvonen oli suomalainen kestävyysjuoksija. Karvonen muistetaan sitkeänä maratoonarina ja myös Suomen olympiaedustajana Helsingin (1952) ja Melbournen (1956) olympialaisista. Karvonen on yksi Suomen menestyneimpiä maratonjuoksijoita.

Karvonen syntyi ja vietti lapsuutensa Karjalassa Sakkolan pitäjässä. Juoksemisen hän aloitti toden teolla vasta armeija-aikana, jolloin hän osallistui ensimmäistä kertaa elämässään juoksukilpailuun. Karvonen sai pian kannustusta sekä harjoitteluvinkkejä urheilumiehenä tunnetulta armeijan sotilasmestarilta, minkä jälkeen hän omien sanojensa mukaan myös aloitti juoksu-uransa.

Karvonen piti omasta harjoittelustaan huolta itse, sillä valmentajia ei ollut. Harjoitukset kestivät yleensä puolesta tunnista kolmeen tuntiin, ja niiden aikana Karvonen treenasi vaihtelevasti eri rytmeillä ja matkoilla. Harjoittelu tuotti tulosta, sillä uransa aikana juostuista 35 maratonista Karvonen voitti yhteensä 15 kilpailua. Kansainvälisissä arvokisoissa Karvosen parhaita suorituksia olivat EM-kulta Bernin kilpailuista vuonna 1954, EM-hopea Brysselin kilpailuista vuonna 1950 sekä olympiapronssi Melbournen olympialaisista. Karvonen itse piti arvokkaimpana saavutuksenaan viimeiseksi mainittua, sillä kyseinen kilpailu juostiin kolmenkymmenen asteen helteessä ja siitä palautuminen oli Karvosen uran vaativimpia koetuksia.

Pentti Rekola 1934-2012

Pentti Rekola oli 1950-1960 -luvuilla suomalaisten pikajuoksijoiden parhaimmistoon kuuluva urheilija. Rekola edusti uransa aikana useaa eri seuraa, muun muassa Rauman Työväen Urheilijoita, Eurajoen Kisaa ja Turun Tovereita. Kotimaassa Rekolan saavutuksiin kuuluvat 100 metrin Suomen mestaruuden voitot vuosina 1956, 1957, 1958 ja 1961, Suomen mestaruudet 200 ja 400 metrin matkalla vuonna 1959 sekä viestijuoksun Suomen mestaruudet useana vuonna.

Kansainvälisissä kilpailuissa Pentti Rekola edusti Suomea Melbournen olympialaisissa vuonna 1956 ja Rooman olympialaisissa vuonna 1960. Lisäksi hän oli mukana Tukholmassa ja Belgradissa järjestetyissä EM-kilpailussa vuosina 1958 ja 1962.

Voitto Hellsten 1937-1998

Voitto Hellsten oli suomalainen pikajuoksija ja lajinsa olympiaedustaja. Hellsten voitti urallaan Pronssia Melbournen olympialaisissa vuonna 1956. Vuoden 1954 EM-kilpailuissa hän sijoittui hopealle 400 metrin juoksussa ja pronssille 4×400 metrin viestissä. Kansainvälisen menestyksen lisäksi Hellsten on voittanut useita Suomen mestaruuksia 100, 200 ja 400 metrin juoksussa sekä viestijuoksussa.

Voitto Hellsten harrasti monipuolisesti urheilua jo lapsesta asti. Kesällä lempilajeihin kuuluivat juoksu, korkeus- sekä pituushyppy ja talvella hiihto. Hellstenin aloitti seuramuotoisen harrastamisen Salon Vilppaassa, mutta suurimpina menestyksen vuosinaan hän edusti Turun Tovereita.

Koulutukseltaan Hellsten oli liikunnanohjaaja ja myös työskenteli ammatissa useita vuosikymmeniä. Urheilu-uransa jälkeen vuosina 1962-1970 Hellsten toimi SDP:n kansanedustajana.

Lue lisää

ETUSIVU

SISÄLLYSLUETTELO

Yhteistyössä

Suomi on täynnä toinen toistaan kiehtovampia tutustumiskohteita.
Salatut Museot on vieraillut lukemattomissa kotimaisissa museoissa, suurissa ja pienissä. Ja lisää kertyy. Monet ovat piilossa pölyisten teiden päässä, mutta osa löytyy ihan nurkan takaa. Tämän sivuston avulla niiden löytäminen on helpompaa.