Jouni Rokama, Jari Hirsimäki, Ari Vuori, Heikki Leime, Juha Virtanen, Esa Keskinen, Kari Kavervo, Jouko Narvanmaa, Hannu Jortikka…ja tietysti illan päävieras Jukka ”Vilu” Vilander. Komea kattaus entisaikojen TPS-sotureita Turkuhallin estradilla.
Vanhojen pelikavereiden lisäksi paikalla olivat tietysti Vilanderin lähiomaiset ja ne viisi TPS-lengendaa, joiden pelipaita on jo hallin katossa.
Kun julkaistiin tieto pelinumero kahdentoista ikuistamisesta seuraavaksi Turkuhallin orsille viiden mustavalkoisen soturin oheen, kukaan turkulaista jääkiekkoa seuraava ei varmastikaan yllättynyt – paitsi itse kyseisen pelinumeron omistaja ”Vilu” Vilander.
Ei muuten nosteta, oli Vilanderin ensireaktio.
Vielä viime kesänä TPS-legenda oli sitä mieltä, miksi ylipäätään joukkuelajin ollessa kyseessä nostetaan vain yhden pelaajan pelipaita kattoon. Enemmänkin pitäisi nostaa samalla kertaa koko viisikon paidat. Tällä Vilander viittasi kuuluisaksi tulleeseen Musta surma -ketjuun.
Hilkulla oli, että Vilanderista olisi tullut erikoinen poikkeus. Vaatimattomuuden perikuva, kolmasti liigan herrasmiespelaajaksi valittu Vilander oli mielipiteessään järkkymätön. Kunnes tuli soitto Porista. Langan päässä oli Vilun lapsuusajan idoli, myöhemmin tuttu vastustaja, Veli-Pekka Ketola.
Porin Ässien ikonilla oli todellinen ässä hihassa. Kaksikon keskustelu kääntyi Arto Javanaiseen, yhteen Vilanderin tärkeään ketjukaveriin. Ketolan käännytystyö ja edesmenneen ketjukaveri Javanaisen mainitseminen sai Vilanderin pään kääntymään.
Lopputulos oli se, että numero 12 nostettiin juhlallisesti Turkuhallin kattoon. Näin Timo Nummelin (3), Juhani Wahlsten (8), Reijo Leppänen (15), Rauli Tammelin (16) ja Hannu Virta (23) saivat ansaittua seuraa.
Turun Sanomien meritoitunut kiekkotoimittaja Erkki Liesmäki lienee ollut nimen Musta surman taustalla. Alun perin sen muodosti kolmikko Jukka Vilander-Esa Keskinen–Ari Vuori valmentajien Matti Keinosen ja Juhani Tammisen TPS-joukkueissa vuosina 1985–87. Hannu Jortikan aikana kolmikon muodostivat Vilander-Kari Jalonen-Javanainen.
Vaikka Vilander edusti Suomessa aikuisiässä vain yhtä seuraa, Turun Palloseuraa, pitää kuitenkin muistaa, että hän on Turun Toverien kasvatti. Kiekkoharrastus alkoi Pansiossa. Vasta aikuisiän kynnyksellä tapahtui siirto naapuriseuraan, mutta hyppy olikin siinä vaiheessa 17-vuotiaalle sitäkin isompi. Vilander nousi vielä alaikäisenä kaudella 1979-1980 TPS:n edustusjoukkueeseen pelaamaan yhdessä lapsuusajan idoliensa kanssa.
Vilanderin ensimmäinen kausi TPS:n edustuksessa ei ollut mikään läpimurtokausi. Miksi olisikaan ollut, sillä hän pelasi vain yhden ottelun. Vaikka toisella kaudellaan Vilander vakiinnutti paikkansa joukkueessaan, eivät henkilökohtaiset pistetilastot olleet järin ihmeellisiä. Vähitellen tehoja alkoi kuitenkin löytyä, kunnes edessä oli ehkä Vilanderin koko kiekkouran paras kausi. Hannu Jortikka tuli TPS:n pääkäskijäksi. Hänen johdollaan TPS voitti pitkään odotetun mestaruuden keväällä 1989.
Vilander voitti mestaruuskaudella runkosarjan maalipörssin ja muut SM-liigapelaajat palkitsivat hänet Kultaisella kypärällä, liigan parhaimpana pelaajana. Keväällä edessä oli vielä MM-kisatkin. TPS:n tehomies pelasi MM-kisoissa kolmesti.
Hilkulla oli, että Vilander olisi lähtenyt ketjukavereiden Vuoren ja Keskisen mukana Rauman Lukkoon. Jortikka sai luottohyökkääjänsä pysymään Turussa. Hyvä niin, sillä muuten toinen Musta surma olisi jäänyt syntymättä.
Kun ”Jortsu” vaihtui Vladimir Jursinoviin, vauhti vain kiihtyi. Vilander pelasi Turussa vielä kaksi kautta ja voitti neljännen Suomen mestaruutensa keväällä 1993. Vilander edusti Turun Palloseuraa neljäntoista kauden ajan kevääseen 1994 asti. Kun venäläistyylinen kiekkokoulu alkoi perheellistä Vilanderia kyllästyttää, oli aika ripustaa hokkarit naulaan.
Tai näin siis Vilander aluksi ajatteli, mutta löysi itsensä yhden välivuoden jälkeen Tanskasta. Neljä seuraavaa vuotta meni Esbjergissä vanhojen pelikavereiden Jari Hirsimäen ja Kari Kanervon kanssa pelatessa.
Seuraava pesti oli Herley Eaglesiin, ensin pelaajavalmentajaksi ja lopulta saman seuran päävalmentajaksi. Vilanderin 9-vuotinen ura Tanskassa päättyi Esbjergin päävalmentajana. Sen jälkeen tilastoihin tuli vielä merkitä valmentamisesta Naantalissa, Salossa ja TPS:n juniorijoukkueissa.
Vilander kuuluu pelaajasukupolveen, joita ei enää tule. Aniharvoin nykypelaaja edustaa yhtä ja samaa joukkuetta vuosien ajan, vieläpä menestyksellisesti. Vilander voitti TPS:n riveissä yhteensä neljä SM-kultaa ja kolme hopeaa. TPS-paidassa pelattujen otteluiden (596) ja tehtyjen pisteiden (yli 500) määrä on niin suuri, että vastaaviin lukuihin ei yksikään TPS-pelaaja tule enää yltämään.
Vilander kuuluu myös niihin pelaajiin, joiden kiekkouran ohella piti käydä töissä. Ruokatunnilla kiirehdittiin Kupittaalle ylimääräisiin kiekkoharjoituksiin. Musta-surman ylivoimakuviot hiottiin hieman eri tavoin kuin nykyisin. Aika oli toinen.
Niin ja se juhlapuhe, mitä Vilander oli miettinyt viimeiset puoli vuotta.
– Kiitos fanit. Eiköhän aleta seuraamaan ottelua.
