Valikko Sulje

Kiitos SPV ja Tommy Koponen, että olette olemassa

Seinäjoen Peliveljet on edennyt omia polkujaan kulkematta valtavirtojen mukana. Seura on luonut oman identiteetin matkimatta muita.

Mennään ensin ajassa parikymmentä vuotta taaksepäin. FBC Turun silloin manageri yritti häpeissään kätkeytyä piiloon Caribian palloiluhallin kulissien taakse. Yleisö buuasi, osa ilkkui nauraen. Joukkueen yhteistyökumppanit, joita oli kutsuttu runsaasti paikalle, olivat vaivautuneen näköisiä. Joukkueen managerin naamaa punotti ja korvia kuumotti, kun hän yritti kadota maan alle.

Sinä iltana tuli selväksi, kenelle tätä uutta vauhdikasta trendilajia tulisi pelata. Kunnianhimoiselle taktiikkavelholle, voittoa hamuaville pelaajille vai pääsylipun ostaneelle yleisölle? Jälkimmäisen ja yhteistyökumppaneiden rahoilla koko tapahtuma oli ylipäätään mahdollista. Sama pätee myös nykyään.

Paikallisottelu FBC Turku – TPS oli loppuunmyyty. Salibandy oli kaupungissa kovassa nosteessa. Mediajulkisuus oli taattu. Ilta oli katettu loistavalle urheiluviihteelle. Mutta, kuinkas kävikään.

BeeCee oli vaihtanut valmentajaa kesken kauden. Joukkue oli tavoitteisiin nähden ajautunut tappioputkeen. Kurssin oletettiin muuttuvan, kun muutetaan taktiikkaa. Porilaisin opein tavallista suurempi bussi parkkeerattiin Caribian parketille, FBC Turun päätyyn. Ja kuten nykyään hienosti ilmaistaan, pallokontrolli annettiin vastustajalle. Lopputulos oli kiusallinen.

TPS otti vastustajan valitusta taktiikasta kaiken irti. Ensimmäinen viisiminuuttinen meni, kun tepsiläiset pallottelivat naureskellen keskenään. FBC Turun pelaajat odottivat kyykkyasennoissaan omalla puoliskollaan. Oli tehty etukäteen pelaajille selväksi, että 250 neliön aluetta on helpompi puolustaa kuin 800 neliötä.

Ottelun lopputulosta en muista. Muistan vain, kuinka moni tuli sanomaan ottelun jälkeen, eiköhän pääsylippu jää ostamatta, jos salibandyä halutaan viedä tähän suuntaan.

En parikymmentä vuotta sitten aavistanut, että valittu taktiikka tulisi olemaan myöhemmin modernia salibandyä. Nykyään voitto saavutetaan, kun onnistuu määrittämään pelin virtauksen niin, että sattumanvaraisia hetkiä tulee vähemmän. Siinä onnistuu parhaiten, kun pitää pelivälineen itsellään tai vaihtoehtoisesti antamalla pallo vastustajalle ja jää itse kykkimään oman maalinsa edustalle.

Seinäjoen Peliveljet on perustettu 1990-luvun puolessa välissä. Olen itse pelannut SPV:n perustajaa Tommy Koposta ja hänen joukkuettaan vastaan alasarjoissa. Koposen joukkue nousi kohinalla ylöspäin kohti liigan parrasvaloja. Oma joukkueeni katosi alasarjoihin.

Arvostin Pohjanmaan lippulaivaa jo silloin, sillä Tommin joukkueessa pelaajat vaikuttivat urheilijoilta. Parikymmentä vuotta sitten se oli ”sählyjoukkueessa” poikkeuksellista. Eipä SPV:n fyysisyys ole vuosikymmenien aikana mihinkään muuttunut. Joukkueen Cooper-testien tulokset valmentajaa myöten ovat kovia.

SPV:n tavaramerkki on ollut aggressiiviseen karvauspelaamiseen perustunut pelitapa. Tulostakin on tullut: kahdeksan SM-mitalia, joista kolme on Suomen mestaruutta. Parasta tässä on allekirjoittaneen mielestä se, SPV ei ole kulkenut valtavirtojen mukana. On luotu omaa erilaista identiteettiä muista välittämättä. Ollaan haluttu avata väyliä suomalaisen salibandyn sisällä, mitä muut eivät ole tehneet, totesi Koponen Pääkallon mielenkiintoisessa haastattelussa.

Koposen mielestä on hölmöä pelata samalla tavalla kuin muut, vaikka myöntää, että on heillekin alakolmio tullut joskus aikaisemmin tutuksi.

SPV:n valmentajan ajatukseen on helppo yhtyä siitä, että salibandyn evoluutio laahaa muita joukkuelajeja perässä. Koposen mielestä jalkapallossa ja jääkiekossa huippujoukkueet prässäävät jo ylhäältä. Sille olisi tilaisuus myös salibandyssa, mikäli halutaan yleisön tulevan jatkossakin katsomaan otteluita.

Kiitos SPV ja Tommy Koponen, että olette olemassa. Teidän tapanne toimia on arvokas asia hienolle ja vauhdikkaalle lajille.

ETUSIVU