Turun alueella on tarjolla liki parisenkymmentä pääsarjatasoilla (liiga ja divari) pelaavien joukkueiden kotiotteluita. Palloilulajeista on edustettuina useampi vaihtoehto, kuten jääkiekko, jalkapallo, salibandy, koripallo, lentopallo, käsipallo ja futsal.
Kun lasketaan kaikkien edellä mainittujen talvilajien ja joukkueiden kotiottelut yhteensä, Turun alueella järjestetään talvikauden aikana reilusti yli 200 liiga- ja divaritason ottelutapahtumaa. Tähän päälle tulevat pudotuspelit. Jos mukaan lasketaan vielä jääkiekon U20-joukkueiden kotiottelut pudotuspeleineen, yhteenlaskettu ottelumäärä lähestyy jo kolmeasataa.
Turun alueen urheilunälkäisille on mistä valita.
Syksyn 2023 osalta ottelupöytäkirjojen mukaan eri joukkueiden yleisökeskiarvo Turun alueella näyttää tältä (suluissa kokonaismäärä):
HC TPS / jääkiekko 5290 (89943)
TUTO Hockey / jääkiekko 1099 (14290)
Raision Loimu / lentopallo 725 (3623)
TUTO Volley / lentopallo 475 (3805)
TPS Miehet / salibandy 393 (4328)
FBC Turku / salibandy 334 (3012)
TPS Naiset / salibandy 193 (1544)
FBC Loisto / salibandy 170 (1195)
ÅIFK / käsipallo 137 (956)
TuNMKY / koripallo 120 (603)
TPS Naiset / jääkiekko 81 (896)
Talousvaikeuksiin ajautunut liigajoukkue HC TPS, kuitenkin ainoa todellinen ammattilasijoukkue, kerää suurimmat yleisömäärät Artukaisiin, mutta enemmänkin siellä saisi olla. Nyt mennään yli viiden tuhannen katsojan keskiarvolla.
Mestis-joukkue TUTO Hockey kiinnostaa Turun alueella selvästi seuraavaksi eniten. Joukkue on saanut syksyn aikana paljon valtakunnallisestikin julkisuutta liigahakemuksineen. Joukkueen päävalmentaja Jonne Virtasen persoona on kiinnostava ja TUTO Hockey pelaa sloganinsa mukaisesti ”Kaupungin värikkäintä lätkää”. Palikat ovat siis kohdillaan, mutta yleisö ei silti löydä Kupittaalle siinä määrin, mitä seuraorganisaatio toivoo. Ja Kupittaan yleisö myös ikääntyy. Yksi ottelu, 2900 katsojaa Jokereita vastaan, nostaa yleisökeskiarvoa.
Raision Loimu on pelannut pääsarjatasolla vuodesta 1977, ja se näkyy kaikessa. Kerttulan liikuntahalli täyttyy uskollisista kannattajista ottelusta toiseen. Loimun ottelutapahtuma on laadukas ja itse tunnelma on Turun alueen paras. Raisiossakin lentopallon ongelma tulevaisuutta ajatellen on yleisön ikärakenne. Mattia ja Teppoa raikaa hallissa, ei nuorten teknomusiikki.
TUTO Volleyn iso haaste on uutena yrittäjänä saada turkulaiset innostumaan lentopallosta perinteisen raisiolaisseuran katveessa. Seuraorganisaatio tekee asioita positiivisesti ja tuoreella tavalla erottuakseen muista. Realiteetit ovat kovin haasteelliset. Aika näyttää, mikä tulee olemaan seuran lähitulevaisuus.
Salibandyssä miesten pääsarjassa yleisökeskiarvo oli Suomessa kaudella 2018-2019 yli 700 katsojaa. Tänä syksynä liigapeleissä on koko Suomessa käynyt enää alle 500 silmäparia. Täksi kaudeksi liigapelien määrä kasvoi, mutta absoluuttinen yleisömäärä on silti pienentynyt. Sarjauudistus ei ole tuonut lisätuloja, vaan se on kasvattanut menoja. Nykyisillä katsojamäärillä jokainen kotiottelu Kupittaalla on taloudellisesti miinusmerkkinen. Katsomoista enää vain hallin toinen puoli on ollut salibandy- ja lentopallo-otteluissa käytössä.
Turussa suurin ongelma salibandyn puolella on naisten F-liiga. Ei edes hallitseva Suomen mestari TPS innosta turkulaisyleisöä. Kupittaa on ylisuuri ja kallis pelipaikka molemmille naisten joukkueille, Tepsille ja Loistolle. Niinpä jälkimmäinen pelaa ison osan kotiotteluistaan Raunistulan Salibandy Areenalla, vanhassa teollisuushallissa.
Koripallossa TuNMKY (ent. Kristika Turku) teki omat johtopäätöksensä. Kun katsojamäärät ovat pienet, ei ole taloudellisesti järkevää pelata Kupittaan palloiluhallissa. Edullisempi Nunnavuori on kelpo paikka pelata divarikoripalloa.
Globaali laji, käsipallo, on Suomessa jäänyt marginaaliin. Moni ei edes tiedä, että Turussa pelataan käsipalloa pääsarjatasolla. Tosin pelipaikkanakin on kulahtanut, purkupäätöstä odottava Samppalinnan palloiluhalli.
Syksyllä Turkuhallin lehtereillä on ollut HC TPS:n otteluissa tuhansia katsojia. Vastaavasti Kupittaalla pelaava saman seuran naisten liigajoukkueen jääkiekko-otteluita seuraa kourallinen katsojia. Ero on huima. Kupittaan kolmen tuhannen katsojan jäähallissa näkymä onkin lohduton.
Ja sitten on aivan oma erikoinen ilmiönsä. Missä ovat edustusjoukkueen pelatessa seuran omat juniorit? Ilmiö koskettaa koko Suomessa kaikkia lajeja ja kaikkia seuroja. On nimittäin junioripelaajia, jotka eivät ole nähneet ainuttakaan oman seuransa edustuksen otteluita. Kun seura järjestää erikseen seurapäivän, johon saattaa liittyä valokuvauksetkin, juniori-ikäisiä vilisee hallissa. Seuraavassa kotiottelussa ei heitä enää näy.
Soittokierros eri turkulaisseurojen taustahenkilöille kertoo näin:
Meidän yleisömäärä on edelleen valitettavan alhainen. Tähän on nyt muutettu taktiikkaa, jolla ihmisille saadaan enemmän tietoa tapahtumasta, ei vain somepöhinää, vaan suoraa mainontaa. Eli ollaan keskiarvossa pitkälti perässä sitä, mitä sen pitäisi olla. 1500-1800 olisi mielestäni ok keskiarvo Mestikseen.
Kaiken kaikkiaan tietysti todella pieniä kaikki nämä luvut. Ehkä yllättävän iso ero salibandyn ja lentopallon välillä jälkimmäisen hyväksi. Varmaan moni salibandyihminen ajattelee, että lajit olisivat melkein tasoissa.
Kupittaan palloiluhallin seuroilla pitäisi kaikilla olla vähintään tuplat yleisömäärät. Yleisömäärissä pitää huomioida se, mitä niissä oikeastaan ilmoitetaan, lasketaanko oikeasti hallissa olevat, arvioidaanko, lisätäänkö kausikortit (vaikka ei olisi paikalla) jne. Merkityksellisempi tieto olisi se, että montako lippua on myyty, mutta sitä tietoa tuskin yksikään seura kerro.
Mielenkiintoisia lukuja. Monissa lajeissa harmillisen ja yllättävän pieniä. Salibandyn luvut sikäli huolestuttavia, että siellä pitäisi kai harrastajamäärien vuoksi olla eniten junnuja, eli tulevia aikuisia penkkiurheilijoita.
Iso pettymys. Salibandy itse tarjoaa lajiniiloille- ja lotille tarpeeksi viihdykettä, mutta selkeästi seurojen pitää panostaa koko ottelutapahtumaan, jotta saadaan porukkaa halleille.
Harvinainen näky kotijoukkueen ottelussa: seuran omat juniorit isona joukkona kannustamassa.
