Kippari Laineen onnistunut hyppy tuntemattomaan – opiksi muille

Mies hymyilee kuin Naantalin aurinko. Olli Laine on palannut kesäksi kotimaisemiin Naantaliin. TPS Salibandyn monivuotinen kippari vietti viime kauden Ruotsin puolella pelaamalla maan pääsarjassa, Superliigassa. Linköping IBK värväsi nuoren, mutta kokeneen turkulaisen riveihinsä viime vuoden keväällä.

Harva yltää pääsarjatasolla oman joukkueensa kapteeniksi A-juniori-ikäisenä. Laineelle kipparin rooli on ollut luontainen juniorivuosista alkaen, eikä pelkästään vain seurajoukkueessa. Laine oli kapteeni Suomen voittaessa nuorten maailmanmestaruuden.

Mikä on olla joukkueen kapteenina, kun voi omalla esimerkillään olla malliksi muille. Näin voi myös vaatia pelikavereiltaan samaa. Tekojen pitää vastata puheita. Näillä ansioillaan Laine ansaitsi arvostuksensa omassa joukkueessaan Turussa. Tilanne muuttui, kun Olli siirtyi uuteen maahan ja uuteen joukkueeseen, jossa sisäinen hierarkia oli jo valmiina.

Lähdit Turusta auktoriteetin omaavana kapteenina. Miten löysit oman paikkasi uudessa joukkueessasi?

– Olihan siirto Ruotsiin minulle hyppy tuntemattomaan. Mutta se oli myös sitä, mitä halusin. Olin ollut jo seitsemän vuoden ajan TPS:n liigaringissä. Olin saavuttanut tietyn aseman Turussa, eli piti vain jatkaa sitä samaa tekemistä myös Ruotsin puolella. Sielläkin teot puhuvat puolestaan.

Ulospäin suuntautuva luonne auttaa.

– Pelaaminen Ruotsissa oli minulle jo pikkupoikana iso unelma. Sopeutuminen joukkueeseen vaatii avoimuutta itseltään. Kun kieli on vieras, niin se tekee asiat haastavimmiksi. Ei ole ihan yksinkertaista olla oma itsensä. Paikallinen huumori ja joukkueen sisäiset vitsit jäävät vieraiksi. Arjenkäytänteet ja joukkueen toiminta on aluksi vierasta. Kun yhtäkään kaveria ei ole entuudestaan, pitää olla valmis tekemään joukkueen kanssa yhteisiä asioita. Kannattaa mennä päivä kerrallaan ja ottaa haasteet vastaan.

Ruotsalaiseen yhteiskuntaan sopeutuminen vaatii paljon käytännön asioiden hoitamista. Siinä tarvitaan kielitaitoa.

– Vaikka ollaan vain Ruotsissa, kaikki muuttuu. Uusi kieli, asunto, kaupunki, ystävät… Luulin, että kieli tarttuu nopeasti, mutta näin ei käynyt. Meidän kouluruotsilla ja Linköpingin ruotsilla ei ole mitään tekemistä keskenään. He eivät edes ymmärrä, jos yritän puhua meidän ruotsia. En ole koskaan ollut hyvä kielissä, mutta halusin yrittää. On helpompi olla osa joukkuetta, kun puhut paikallista kieltä. Niinpä menin siellä ruotsin kielen kurssille. Välillä oli vaikeaa, mutta pikkuhiljaa opin. Oli hienoa, kun aloin ymmärtämään, mitä valmentaja sanoi ruotsiksi joukkueelle.

Linköping IBK kertoi viime keväänä siirtosi taustoista. Seuran mukaan sinun tehtäväsi oli korvata eräs maailman parhaimmista puolustajista, Anton Karlsson. Kuulostaa isolta haasteelta.

– Joukkueemme on hyvin nuori, vaikka porukassa on mukana myös kokemusta. Hämmästyin, kun minulle kerrottiin, että olen puolustajista vanhin (23 v). Monilla pelaajillamme on maajoukkuekokemusta aikuisten ja nuorten tasoilta. Peliuran lopettanut Karlsson on todella arvostettu pelaaja Ruotsissa. Hän on ollut Linköpingin ja maajoukkueen kapteenikin. En lähtisi vertaamaan itseäni häneen, koska meillä on aivan erilaiset lähtökohdat.

Palataan hetkeksi kevään 2019 finaalitunnelmiin.

Laine nousi jo B-juniori-ikäisenä pojankloppina TPS:n miesten edustusjoukkueen rinkiin. Se oli aikaa, kun joukkueen tekeminen ei ollut vielä liigatasoa. Jopa putoaminen sarjaporrasta alemmaksi oli vain yhden ottelun päässä. Noista ajoista on menty seuraorganisaatiossa ja liigajoukkueessa kukonaskelin eteenpäin. TPS on vakiinnuttanut paikkansa pudotuspelijoukkueena.

Tämä ei kuitenkaan riittänyt tavoitteelliselle joukkueen kapteenille. Lainetta kismitti TPS:n toistuva putoaminen jo heti pudotuspelien alkukierroksilla. Kipparilta kuultiin kuuluisaksi tullut palopuhe, jossa vaadittiin pelaajilta, valmentajilta ja koko organisaatiolta vielä parempaa sitoutumista. Vellihousujen selittelyt oli selitelty.

Kapteenin sanoma meni perille. TPS pelasi kaudella 2018-2019 Suomen mestaruudesta Tampereen Classicia vastaan.

– Kapteenilla on iso vastuu siitä, miltä joukkue näyttää. Vuosi vuodelta parannettiin, mutta aina jokin palanen puuttui. Kun olimme kolme kertaa astuneet samaan miinaan, itselleni syntyi ajatus, että nyt tämä saa riittää. Totesin, että jotain on tapahduttava tai sitten olen itse väärässä paikassa. Seura ottikin ison ryhtiliikkeen. Puheet alkoivat muuttua teoiksi. Kullasta haaveilin, mutta saavutettu hopea ei voitetummaksi voi tulla. Classic oli meitä selvästi parempi.

Viime kaudella henkinen ”oppi-isä” Laine ei ollut enää joukkueessa mukana.

– Jo viimeisen TPS-kauteni aikana selvisi, että lähden Ruotsiin. Sieltä ilmeni muutamakin vaihtoehto, mutta Linköping IBK oli seuroista se, joka oli todella kiinnostunut minusta. Seura oli tehnyt paljon taustatyötäkin.

Laine ilmoitti joukkuekavereilleen pudotuspelien aikana lähdöstään Ruotsiin. Hänellä oli yksi iso toivomus joukkueelleen.

– Olin pelikiellossa, kun joukkue pelasi jo pudotuspelejä. Jos olisimme pudonneet puolivälierissä, se olisi ollut minulle suuri pettymys. Tippa tuli linssiin, kun joukkue eteni välieriin ja minäkin pääsin mukaan. Siitä annoin ison kiitoksen pelikavereilleni.

Turussa Laine harrasti amatöörilajiaan käytännössä puoliammattilaisena. Päivät kuluivat vetämällä Liikkuva koulun liikuntatunteja ala- ja yläkoululaisille. Aamulla ehti vielä mukaan omatoimisiin ja pienellä porukalla tehtyihin aamutreeneihin. Illalla oli koko joukkueen yhteiset harjoitukset. Näin Laine pystyi satsaamaan salibandyyn kuin ammattilainen konsanaan.

Miten yhdistät Ruotsissa harjoittelun, pelaamisen ja mahdollisen päivätyön?

– Olen etuoikeutettu, kun sopimukseni mahdollistaa täyspäiväisen salibandypelaajan. En ole kuitenkaan kotisohvalla viihtyvä pleikkari-tyyppi. Aika kävi päivisin pitkäksi, kun joukkueharjoitukset olivat iltaisin. Onneksi pääsin paikalliseen lukioon vetämään aamuharjoituksia, samalla tavoin kuin Suomessakin. Se oli kielenopiskelunkin kannalta hyvä ratkaisu.

Laine ehti yhden kauden aikana näkemään, miten Ruotsissa on hieno palloilukulttuuri.

– Olosuhteet ovat Ruotsissa huippua, ei pelkästään salibandyssä vaan kaikissa lajeissa. Linköpingissä on pääsarjajoukkueita myös jääkiekossa ja jalkapallossa. Urheilua arvostetaan. On hienoa nähdä, miten kaupunkilaiset puhaltavat yhteen hiileen. Eri lajienkaan välillä ei ole kateutta.

Mikä on Superliigan vahvuus?

– Ruotsissa Superliigan ottelut ovat tasaisia. Mikä joukkue tahansa voi voittaa minkä tahansa joukkueen. Storvreta ja Falun ovat askeleen edellä muita, mutta mekin voitimme Falunin kotona. Ruotsissa ottelut eivät juurikaan pääty 10-0.

Miten peli eroaa suomalaisesta salibandystä?

– Ruotsissa peli on vauhdikkaampaa. Pelaajat ovat fyysisesti paremmassa kunnossa kuin Suomessa. Huiput ovat huippuja molemmissa maissa, mutta peruspelaajan taso on selvästi parempi. Siellä pelaajat ovat enemmän urheilijoita. Siksi pelikin on vielä fyysisempää kuin Suomessa. Se sopii tietysti minulle. Taktisesti keskitytään enemmän omaan tekemiseen kuin vastustajan tarkkailemiseen. Luotetaan siihen, että oma hyvä peli riittää voittamiseen. Kotiotteluilla on suuri merkitys, koska pelimatkat ovat Ruotsissa pitkät.

Yksi kausi on Ruotsissa takana. Miten tästä eteenpäin?

– Seura halusi jatkaa sopimustani. Se sopi minullekin, sillä olen viihtynyt mainiosti Linköpingissä.

Olli Laine TPS-paidassa.

ETUSIVU