VARSINAIS-SUOMI / TURKU – Tel: 976. Yli 100 vuotta sitten riitti Turussa kolminumeroinen puhelinnumero. Telefoneja oli kaupungissa vielä silloin harvakseltaan. Vaikka aikaa on vierähtänyt, tunnistaa moni kyseisen puhelinnumeron, joka on yhä ikuistettu Martinmäessä erään koristeellisen jugendtalon julkisivuun.
Moni on ihmetellyt Matinkadun ja Sotalaistenkadun kulmataloon maalattua tekstiä Tel: 976 KIVITEOLLISUUSOSUUSKUNTA ALKU. Lähes yhtä moni on epätietoinen erikoiselta vaikuttavan tekstin alkuperästä.
Kyse on erään yrityksen omasta seinämainoksesta, mutta pitkään aikaan kukaan ei ole enää vastannut kyseisestä numerosta. Kiviteollisuusosuuskunta Alkun toiminta lopetettiin jo kauan sitten. Vaikka rakennus oli kivimiesten rakentama ja se oli osuuskunnan omistuksessa, Alkulla ei ollut rakennuksessa lainkaan omaa toimintaa.
Historiassa pitää siirtyä aikaan, kun Suomi oli osa Venäjän keisarikuntaa. Ajat olivat taloudellisesti tukalia, mutta toimeen oli tultava. Turku kuitenkin kasvoi ja kaupungissa rakennettiin paljon. Kivenhakkaajille ja kivityömiehille riitti töitä. Osuuskunta Alkun perustivat paikalliset kivimiehet vuonna 1905. Osuuskunta-aate oli rantautunut Suomeen muualta Euroopasta ja sen avulla osuuskunta saattoi toimia kuin itsenäinen yritys.
Kivimiesten osuuskunnan toimisto sijaisti Ursininkadulla ja sen puhelinnumero oli alusta alkaen 976.
Louhittua kiveä tarvittiin muun muassa katujen reunakivetyksissä ja portaiden rakentamisessa. Arkkitehtuurissa kansallisromantiikka suosi kotimaista kiveä. Esimerkiksi Mikaelin kirkon portaat ja aitaukset ovat Alkun tekemiä. Kivet louhittiin Martinkadun varrelta Urheilupuiston kupeesta.
Alku laajensi toimintaansa ostamalla kaupungin laidalta Matinkadun ja Sotalaistenkadun kulmatontin kolmen uuden talon rakentamista varten. Martinkatua ei nykymuodossaan vielä ollut ja Martin kirkkokin rakennettiin paljon myöhemmin. Tontilla oli jo rakennuksia, mutta niistä osa purettiin pois uusien tullessa tilalle. Ideana oli laittaa uudet asunnot vuokralle ja saaduilla tuotoilla hoidettaisiin kulut sekä maksettaisiin tuotoista osa osuuskunnan jäsenille.
Arkkitehdiksi ei valittu kuka tahansa. Tehtävä annettiin kaupungin sen aikaisen ykkösarkkitehti Alexander Nyströmin vastuulle.
Alkun tähän päivään asti säilynyt kivitalo valmistui vuonna 1911. Tämän lisäksi kokonaisuuteen kuului kaksi pihapiirin kivijalkaista puujugendtaloa. Valitettavasti sodanaikaiset pommitukset ja myöhemmätkin tulipalot tekivät tuhojaan. Nyströmin suunnittelemasta kokonaisuudesta vain nykyinen puhelinnumerolla koristeltu kivitalo on jäljellä.
Osuuskunnan erikokoisissa asunnoissa asui ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista, mutta asukkaiden ammateissa näkyi erityisesti läheisten teollislaitosten läheisyys. Sokeritehdas oli vain korttelin päässä. Telakka ja Barkerin kutomo olivat nekin vain lyhyen kävelymatkan päässä. Työläisten lisäksi talon kirjoilla oli muun muassa merimiehiä, lehtimiehiä, taiteilijoita ja politiikkoja.
Rakennuksen kivijalassa on toiminut vuosikymmenien ajan monia eri liikkeitä, kuten maito- ja siirtomaa sekä sekatavarakauppoja. Moni martinmäkeläinen muistaa vielä Turun Osuuskaupan myymälän ja viimeiseksi ruokakaupaksi jääneet Tarmolan.
Kun rakennuksella on ikää yli 100 vuotta, mahtuu siihen jaksoon useita mielenkiintoisia asukkaita ja heidän elämäntarinoitaan. Eräs mielenkiintoisimmista omistajista on varmasti paimiolaissyntyinen Kustaa Peltola, (1878-1928), oman aikakauden originelli itseoppinut liikemies.
Köyhän torpparin pojasta tuli ensin Paimion tunnetuin kiertävä teurastaja ja myöhemmin eräs Turun rikkaimmista liikemiehistä. Hän oli eräässä vaiheessa Turun suurin kiinteistönomistaja. Alku-rakennus siirtyi paimiolaisen omistukseen vuonna 1918. Peltola omisti myös autoliikkeen, joka toi Suomeen yksinoikeudella REO-merkkisiä autoja Yhdysvalloista.
Kun johtaja Peltola valmistautui 50-vuotisjuhliinsa, niitä ei koskaan tullut. Tulikin isot hautajaiset. Peltolan yllättävän kuoleman johdosta pesänselvitys kesti pitkään. Talon kohtalo selkiytyi vasta, kun vuonna 1931 perustettiin As. Oy Matinkatu 4 ja rakennus sai uudet osakkeenomistajat.
Eräs Alkun pitkäaikaisista omistajista oli Oksasen perhe. Axel Oksanen ja hänen vaimonsa Mildred olivat vaurastuneet Amerikassa. Pariskunta asettui talon neljännen kerroksen huoneistoon. Jos oli isä Axel erikoinen persoona, sitä oli myös hänen poikansa Arvo Oksanen.
Kerrotaan, että isä Oksanen ei koskaan korjauttanut autoaan, vaan osti aina tilalle uuden. Vanha sai jäädä pihanurkkiin rapistumaan. Vastaavasti poika Arvo oli tunnettu nuukuudestaan, joka sai turkulaisten mielestä usein huvittaviakin piirteitä. Ostaessaan uudet Reino-tossut, Arvo otti vain toisen käyttöönsä, kun vanhoista toinen pari oli vielä käyttökelpoinen. Arvo ei tohtinut heittää pois vanhoja sanomalehtiäkään. Niitä alkoi kerääntyä asunnon lattialle niin paljon, että liikkumiseen jäi lopulta vain kapeat solat.
Oksasen perheen aikaan osuivat myös sotavuodet. Martinmäki kärsi pahoin kesän 1941 pommituksissa. Alkun taloryhmäkin kärsi pahoja vaurioita. Rakennukset olivat olleet tulessa jo ensimmäisen kerran talvisodassa. Vähimmillä vaurioilla selvisivät Martin kirkko ja Alkun nelikerroksinen kivitalo.
Arvo Oksanen kuoli vasta vuonna 1990. Kiinteistö oli päässyt vuosikymmenien aikana pahasti rapistumaan. Onneksi omistajansa nuukuuden ansiosta esimerkiksi vanhat kakluunit olivat lähes kaikki säilyneet. Niitä ei voitu kuitenkaan enää käyttää lämmitykseen. Uuneista tuli koristeellisia sisustuselementtejä.
Kaupunki oli laajentunut ja Alkun sijainti kiinnosti rakennusyhtiöitä. Niinpä Alku siirtyi rakennusyhtiö Palmbergin omistukseen. Tontille nousi uusia asuinrakennuksia, mutta suojelukohteeksi muuttunut Alku säästyi purkutuomiolta. Rakennus kunnostettiin ja samalla katosi alkuperäinen ulkoseinään maalattu mainosteksti. Onneksi vain toviksi, sillä se palautettiin pian alkuperäiselle paikalleen.
Mielenkiintoista lisätietoa Alkusta löytyy kirjasta: Haloo 976: kertomuksia kivenhakkaajien talosta, kirjoittaja Riitta Liede.
KIVITEOLLISUUSOSUUSKUNTA ALKU
Osoite: Sotalaistenkadun ja Matinkadun kulma.
