Äänekosken Huima, Nastolan Nopsa, Lappeenrannan Pallo, Luumäen Pojat, Joutsenon Kullervo, Birkirkara FC, Tampereen Ilves, Myllykosken Pallo, Rakuunat, FC Kuusankoski, PEPO Lappeenranta, Villmanstrand IFK, Fortuna Sittard, FC Inter ja AFC Ajax Amsterdam.
Timo Paasolaisen edustamien jalkapalloseurojen lista on pitkä. Joukossa on kaikille jalkapalloystäville tuttuja seuranimiä, mutta osa vaikuttaa perin eksoottiselta.
Tämän tarinan alkuperäinen tarkoitus oli ottaa selvää Paasolaisen työnkuvasta FC Interin talenttivalmentajana. Kokenut konkari osoittautuikin melkoiseksi tarinankertojaksi. Rohkean futismiehen pitkälle uralle mahtuu monta mielenkiintoista vaihetta. Niinpä hieman erilaiset tarinat saavat kuuntelijan hämmästymään.
Suomi on pieni jalkapallomaa ja se sijaitsee kaukana. Tämä ei ole kuitenkaan estänyt Paasolaista luomasta lukuisia suhteita eri puolille Eurooppaa.
1980-luvun Nastolan Nopsan maalitykin edustamien seurojen joukossa on eräs harvinaisuus, maltalainen Birkirkara FC. Saarivaltion pääsarjassa muutaman ottelun pelannut Paasolainen oli ensimmäinen suomalainen Maltan sarjoissa. Eipä hänen jälkeensä montaa muutakaan suomalaista ole pelannut Maltalla.
Pitääkin ensimmäiseksi kysyä, mistä erikoisesta värväyksestä olikaan aikoinaan kyse.
– Kävin Maltalla lomamatkalla ja tykästyin saareen. Haaveilin nuorena pelaamisesta ulkomailla ja saarivaltio kuulosti kiinnostavalta vaihtoehdolta. Olin Luumäellä liikunnanopettajana, mutta anoin työvapaata lähteäkseni omatoimisesti muutamaksi kuukaudeksi Maltalle. Tarkoitus oli vain harjoitella. Menin rohkeasti Birkirkaran harjoituskeskukseen, esittelin itseni ja pyysin mahdollisuutta harjoitella joukkueen mukana.
– Harjoittelin kevään ja sovittiin, että palaan takaisin syksyllä Maltalle sekä pelaan joukkueessa. Tein lyhyen sopimuksen ja pelasin muutaman ottelun, muun muassa Maltan maajoukkuetta vastaan. Pääministerikin oli paikalla, kun saaren ulkomaalaisista koottu joukkue pelasi harjoitusottelun Maltan maajoukkuetta vastaan. Paasolainen oli liian vaikea nimi paikallisille, joten lehdessä minua kutsuttiin nimellä Finnish player Timo.
– Päätin jostain syystä kuitenkin vuoden lopussa palata takaisin Suomeen. Se on jäänyt kaivelemaan. Tyhmä päätös. Maltalla olen toki käynyt monta kertaa sen jälkeen.
Paasolaisen pelaajaura eteni alasarjoista aina Veikkausliigaan asti. Valmentajaura alkoi 1980-luvun loppuvuosina Luumäen Poikien riveissä. Tavoitteellisen valmentamisen hän aloitti Myllykosken Pallon A-nuorten valmentajana sekä samalla Juha Malisen parina seuran Veikkausliigajoukkueen valmennuksessa.
– Olin samaan aikaan liikunnanopettajana Luumäen yläasteella ja Taavetin lukiossa. Asuin Kouvolassa, valmensin MyPan A-junnuja ja Malisen apuna MyPan liigajoukkuetta. Se oli ihan hullu vuosi.
2000-luvulla Paasolainen toimi pitkään lappeenrantalaisen PEPO:n valmennuspäällikkönä. Jälki oli Etelä-Karjalassa sen verran vakuuttavaa, että Paasolaiselle syntyi halu siirtyä valmentajaksi ulkomaille. Paikka löytyi Hollannin pääsarjassa pelaavan Fortuna Sittardin organisaatiosta. Tämä onkin taas ihan oma tarinansa.
– Olin käynyt paikan päällä jo useamman kerran, muun muassa PEPO:n junnujen kanssa leireilemässä. Hotelimme sijaitsi Sittardin harjoituskeskuksen yhteydessä. Menin rohkeasti juttusille seuran toimistolle. Esittelin itseni toimitusjohtajalle Fred Van Barnefeldille. Siitä syntyi pitkäaikainen ystävyytemme. Opin tuntemaan seuran ihmiset useilla reissuillani, kunnes vuonna 2018 Sittard palkkasi minut töihin.
Palataan tähän päivään. Kokenut konkari, niin pelaajana, mutta ennen kaikkea myös valmentajana toiminut Timo Paasolainen on nykyisin paljon vartijana. Hän on turkulaisseura FC Interin talenttivalmentaja.
Moni tunnistaa Kupittaalla Interin takki päällä kulkevan ja aina iloisesti tervehtivän futismiehen, mutta muuten Paasolaisen arki seuran talenttivalmentajana jää helposti hämäräksi. Työhän tehdään poissa parrasvaloista.
Kerro, mitä talenttivalmentajan työnkuvaan kuuluu?
– Autan henkilökohtaisesti seuran potentiaalisia pelaajia pääsemään urallaan eteenpäin. Se on yksilövalmennusta pienessä ryhmässä. Käytännössä kyse ei ole vain lajiharjoittelusta. Paljon keskustellaan pelaajan kanssa urheilijaelämän elämisestä, koulun sujumisesta jne. Tykkään tehdä juuri tätä työtä FC Interissä.
Merkkipäiväsi lähestyy, kun uusi tasalukema tulee täyteen. Työvuosia on kuitenkin yhä useita edessä ennen kuin eläkevuodet koittavat.
– Koen olevani nyt kuusikymppisenä parhaimmillani valmentajana. Kokemusta saa vain kokemalla. Ja sitä on tullut itselleni monessa eri roolissa. Talenttivalmennus on nyt itselleni sydämen asia. Kokemuksen myötä oppii tunnistamaan, kenessä nuoressa pelaajassa on potentiaalia. Olen oppinut Hollannissa, miten tärkeää on skouttaaminen jalkapallomaailmassa. Olen päässyt mukaan Ajaxin toimintaan yhtenä pelaajatarkkailijana. Ehkä siitä voisi tulla jossain vaiheessa päätyöni yksilövalmentamisen ohella. Pelaajatarkkailua voi tehdä vaikka eläkkeellä.
Onko mahdollista, että siirryt vielä valmentajana ulkomaille?
– Minulla olisi mahdollista valmentaa vielä Hollannissa, mutta en tiedä, tuleeko se toteutumaan. Pitkäaikaiset kontaktit ja ystävyyssuhteet Hollantiin ovat säilyneet.
