Turussa on saatu nauttia kahden korkeimman kotimaisen koripallosarjan otteluista. Ura Basket on pelannut Korisliigaa ja Kristika Turku Divari A:n otteluita.
Jälkipeli esitti kolme koripalloon liittyvää väitettä kommentoitavaksi kahdelle lajin asiantuntijalle Pekka Järviölle ja Juha Ruohoselle.
Järviö on nähnyt koripallosta kirjoittavana toimittajana paikan päällä lukuisia eri sarjatason otteluita.
Ruohonen, Kristika Turun valmentaja, on pitkänlinjan koripallovaikuttaja. Hänellä on kokemusta kotimaisesta koripallosta jo vuosikymmenien ajalta.
Toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Divari A:ssa on edetty pudotuspeleihin. Liigakarsintojen erikoisuus on HBA-Märsky, joka on yltänyt jo välieriin päihittämällä Torpan Pojat.
HBA-Märsky (Helsinki Basketball Academy) on Mäkelänrinteen urheilulukion alaista toimintaa. Joukkue nauttii Koripalloliiton erityisasemasta ja maajoukkuevalmentaja Henrik Dettmannin visioista. HBA operoi ”liigajoukkueen” budjetilla ilman omaa varainhankintavastuuta. Joukkue osallistuu kilpasarjaan vailla pelkoa putoamisesta. HBA:n ei voi myöskään nousta Korisliigaan. Silti joukkue osallistuu liigakarsintoihin.
Väite 1. Akatemiatyyppiset joukkueet, kuten HBA mandaattiasemallaan, vääristävät kilpailua. Erityiskohtelu heikentää Korisliigan tasoa, koska HBA:n ensisijainen tavoite on saada yksittäinen lahjakas pelaaja USA:n yliopistojoukkueeseen eikä Korisliigaan. Monet jenkkikouluihin siirtyneet kotimaiset talentit ovat omissa joukkueissaan kuitenkin pienessä roolissa tai ovat lopettaneet kokonaan koripallon pelaamisen.
Järviö:
– Henkilökohtaisesti en tykkää tilanteesta. Minusta HBA-Märsky saisi pelata ainoastaan Divari A:n runkosarjan. Pudotuspeleihin joukkueella ei olisi mitään asiaa, koska se ei voi nousta. Viime kaudella Ura Basket ja HBA pelasivat voitosta tyhjänpäiväisiä otteluita. Se oli lähinnä teatteria.
– Ensisijainen tavoite olisi, että saataisiin Korisliiga mahdollisimman tasokkaaksi. Ulkomaille suuntaavan pelaajan olisi hyvä saada ensin tuntumaa kotimaisesta liigatasosta.
Ruohonen:
– Tarvitsemme HBA-tyyppistä toimintaa, mutta se ei saa olla ainoa tapa päästä huipulle. Meille on tullut maajoukkuepelaajia myös muuta kautta. HBA:n pelaaminen pudotuspeleissä vääristää kilpailua, mutta jos vastustaja ei voita HBA:ta, ei sellainen joukkue edes ansaitse jatkopaikkaa. Nyt Märskyssä pelaa kaksi maajoukkuetasoista pelaajaa. Se tuo väriä vieraspeleihin, mutta todellisuudessa HBA:sta on tullut Korisliigaan vain muutama pelaaja.
Korisliigajoukkueiden runsas ulkomaalaisten määrä vie peliajan monelta kotimaiselta kehittyvältä pelaajalta. Yhdentoista joukkueen sarjassa avauskokoonpanoon ei mahdu kovin montaa suomalaista koripallokasvattia. Isolle osalle pelaajista on tarjolla Korisliigassa vain jämäminuutteja.
Väite 2. Koska pelaamaan kehittyy vain pelaamalla, ulkomaalaiskiintiötä pitäisi pienentää, jotta nuori kotimainen pelaaja saisi kehittyäkseen riittävästi peliaikaa.
Järviö:
– Itse haluaisin rajata ulkomaalaisten määrää pienemmäksi. Usein sanotaan, että harjoitukset kovenevat ulkomaalaisten ansiosta, niin silloin kotimaisetkin pelaajat saavat kovempaa harjoitusvastusta. Tämä on varmasti totta, mutta tänne tulevien ulkomaalaisten tulo on kuitenkin lottoarvontaa. Hyvin harvoin meille tulee ykkösluokan pelaajia. Monet palautetaan takaisin. Koripallossa oppii perustaidot harjoittelemalla, mutta todelliset taidot opitaan pelikentällä. Itse sallisin kaksi, korkeintaan kolme ulkomaalaisvahvistusta Korisliigaan.
Ruohonen:
– Tämä keskustelu käydään joka vuosi seurapalavereissa. Itse olen kolmen ulkomaalaisvahvistuksen kannalla. Mutta eri seurat toimivat erilaisista lähtökohdista. On seuroja, joille ulkomaalaiset ovat elinehto, jotta ylipäätään pystyisivät pelaamaan Korisliigassa. Tämä on myös maantieteellinen kysymys. Etelän kasvukeskuksissa pelaajamassa on suurempi kuin syrjäseuduilla.
– Pelaaja oppii pelaamalla, totta. Toki laadukkaalla harjoitteluympäristölläkin on merkitystä. Jollain tavalla harjoittelun tulos pitäisi päästä mittaamaan, ja pelit ovat ne, missä se mitataan. Omalle tasolleen oikeanlainen peliympäristö on kehittymisen kannalta tärkeintä. Korisliigassa pääsee toki ympäristöön, jossa varmasti kehittyy. Mutta vasta pääsemällä myös pelaamaan, harjoittelun tulos voidaan nähdä.
– Esimerkiksi Mikael Aalto tai Mikael Sandberg tulivat Korisliigasta Kristika Turkuun kehittymään ja saamaan isompaa roolia. Molemmat ovat kehittyneet huikeasti, ja ovat näin valmiimpia pelaamaan Korisliigassa.
Osalla Divisioona A:n joukkueilla on myös ulkomaalaisvahvistuksia. Monet heistä eivät ole taidollisesti mitenkään erityisiä. Ero Korisliigan ulkomaalaisvahvistuksiin on suuri. Kristika Turku pelaa tällä kaudella menestyksellisesti ilman ulkomaalaisvahvistuksia.
Väite 3. Divisioona A:ssa ottelut tulisi pelata kokonaan ilman ulkomaalaisvahvistuksia. Näin taattaisiin monelle kotimaiselle nuorelle pelaajalle paremmat mahdollisuudet kehittyä. Samalla myös rasitettaisiin vähemmän divariseurojen taloutta.
Järviö:
– Se olisi taloudellisesti seuroille helpompaa, mutta se edellyttäisi, että joukkueessa on riittävästi tasokasta pelaajamateriaalia. Tarvittaisiin noin viisitoista nimeä, jotta harjoituksetkin olisivat riittävän monipuolisia. Tosin, jos joukkueessa on tasokas ja urheilullinen ulkomaalaispelaaja, se antaa tsemppiä myös kotimaisille divaripelaajille.
Ruohonen:
– Kristika Turku pelaa vain kotimaisilla pelaajilla, mutta se ei ole kiveen hakattu periaate. Nyt olemme saaneet tavoitteemme mukaisesti mahdollisimman hyvän joukkueen kotimaisilla voimilla. Divarissakin seurat toimivat eri tavoin, joten ulkomaalaisvahvistuksia voi mielestäni olla myös tällä tasolla. Nyt divarissa saa olla kolme ulkomaalaisvahvistusta. Oleellisinta ei ole, mistä maasta passit ovat, vaan ylipäätään seuran ammattimainen toiminta. Laadukas tekeminen on tärkeintä. Kaikilla paikkakunnilla ei divariinkaan riitä riittävän laadukasta kotimaista pelaajamateriaalia.
