On kirkkoja ja on kirkkoja, mutta nähdessään Kölnin goottilaisen katedraalin ensimmäistä kertaa tulee heti selväksi, mikä oli rakentajien tarkoitus: kirkon tuli olla suurin ja komein. Ja sellainen siitä todella tuli!
Urakka oli hikinen ja pitkä, pidempi kuin alun perin oli tarkoitus. Kirkon arkkitehdillä Gerdhard von Rilellä ei ollut mahdollista nähdä luomustaan valmiina, sillä Saksan suurimman kirkon rakentaminen kesti 632 vuotta.
Kölnin katedraalin peruskivi muurattiin vuonna 1214. Työt etenivät ensimmäisten vuosien aikana hitaasti. Kirkon luoja von Rile kuoli jo kaksitoista vuotta rakentamisen aloittamisesta. Siihen mennessä kuori oli lähes alkutekijöissään, vaikka koko projekti oli alkanut juuri kuorin rakentamisesta. Julkisivun oikeanpuoleisen tornin pystyttäminen aloitettiin 1300-luvun alussa. Sata vuotta myöhemmin torni oli kohonnut vasta 30 metrin korkeuteen, viidesosaan lopullisesta korkeudesta. Työvauhti ei ollut päätä huimaava – 30 senttiä vuodessa.
Ulkoseinä kuin pitsiä
Hitaan valmistumisen ymmärtää, kun ihastelee kirkon julkisivun yksityiskohtia. Pinta on täynnä kiveen veistettyjä pitsimäisiä yksityiskohtia, joiden työstäminen on ollut aikaa vievää. Jokaisen kiven yksityiskohtineen piti olla valmiina ennen kuin se sijoitettiin tarkalleen omalle paikalleen. Pelkästään oviportaalin koristeluun meni kymmenen vuotta.
Vuonna 1448 oikeanpuoleinen torni ylsi jo 59 metrin korkeuteen, jolloin ensimmäisten kellojen asentaminen oli mahdollista. Torni sai myös tilapäisen puukaton. Tähän asuun torni jäikin aina vuoteen 1869 asti, jolloin torni valmistui lopullisesti.
Rahat loppuivat kesken
Monumentaalisen katedraalin rakentaminen tyhjensi kirkon rahakirstut. Ja olihan Kölnin arkkipiispa maksanut sievoisen summan jo pelkästään arvokkaista pyhäinjäännöksistä. Jalokivin koristellussa kiviarkussa säilytetään kolmen itämaan tietäjän maallisia jäännöksiä.
Kerrotaan myös kirkon alkuperäisten piirustusten joutuneen hukkaan niiden suuresta koosta huolimatta: rakennusmestarit olivat ikuistaneet kirkon julkisivun yksityiskohdat neljän metrin korkuiselle paperille. Vuonna 1560 hanskat nakattiin naulaan, pariin sataan vuoteen ei tehty kuin pakolliset korjaukset, jotta kirkko ei olisi rapistunut kokonaan. Tornin rakentamisen apuna käytetty jättimäinen puunosturikin nökötti paikoillaan viisi sataa vuotta.
Ranskalaiset miehittivät Napoleonin johdolla Kölnin 1700-luvun lopulla. Kesken jäänyt kirkko sai toimia armeijan varastona ja arkkipiispan virkakin lakkautettiin. Vuonna 1823 Napoleonin kukistumisen jälkeen kirkon restaurointi aloitettiin jälleen, uuden vapauden kunniaksi, tällä kertaa Preussin alaisuudessa.
Valmista 600 vuotta aloittamisesta
Vihdoin lokakuussa vuonna 1863 saatettiin viettää katedraalin vihkiäisiä, yli 600 vuotta pyhätön peruskiven muurauksesta. Preussin kuningas Fredrik Vilhelm I oli todistamassa maailman korkeimman rakennuksen käyttöönottoa. Eteläsivun molemmat tornit kohosivat 157 metrin korkeuteen. Yli sadan metrin korkeudella sijaitsevalta tornin näköalatasanteelta kaupunkilaiset pääsivät ihailemaan lintuperspektiivistä Reinin rannan kotikaupunkiaan.
Goottilaisen mestariteoksen rakentaminen oli kestänyt vuosisatoja, ja siksi on irvokasta, että tuomiokirkon tuhoutuminen oli hilkulla toisen maailmansodan pommituksissa. Kölnin rakennuksista 90 prosenttia oli raunioina, katedraalikin on saanut pahoja osumia. Sodan jälkeen raunioituneen kirkon restaurointi eteni salamavauhdilla. Niinpä jo vuonna 1948 saatettiin katedraali ottaa uudestaan käyttöön, tasan 700 vuotta peruskiven laskemisesta.
Taistelu kirkon rapistumista vastaan on yhä kova työ. Ilmansaasteet ovat mustuttaneet julkisivun ja syövyttäneet koristeita, osaa on yritetty epätoivoisesti puhdistaa. Kölnin tuomiokirkko valittiin UNESCOn maailmanperintöjenlistalle vuonna 1996. Tärkeän kulttuurimonumentin ympärillä olevat rakennustelineet tulevat säilymään vielä vuosikaudet.
Lisätietoja www.koelner-dom.de
Kölnin erikoisuudet
Outoa mongerrusta oluen kera
Kotiseuturakkaat ja hyväntuuliset kölniläiset puhuvat outoa Kölschin murretta, jota kirjasaksaa taitavankin on vaikea ymmärtää. Kölsch tarkoittaa myös kaupunkilaisten ylpeyttä, perinteistä keltaista pintahiivaolutta.
Baijerilaista olutsieppoa ärsyttänee kölniläinen tapa tarjoilla Kölschiä. Se nimittäin lipitetään pitkästä koeputkea muistuttavasta vain 0,2 litran lasista. Tarjoilija toki huolehtii siitä, että uusi lasi tuodaan nopeasti pöytään edellisen tyhjentyessä. Juomalla pienestä lasista taataan oluen olevan mahdollisimman raikasta ja virkistävää. Vuonna 1986 Kölsch -nimi suojattiin eikä sitä saa valmistaa Kölnin alueen ulkopuolella.
Kölnin vettä, ootekolonkia
4711 on tuttu kaikille, Farina sen sijaan kuulostaa vieraammalta. Molemmat ovat aitoa Kölnin vettä, Eau de Colognea, tuttavallisesti kolinaa. Valmistajien mielestä toisen tuote on pelkkää plagiointia. Molemmat tuotteet ovat kotoisin Kölnistä. Mutta se kumpi on alkuperäistä, onkin jo kinkkisempi juttu.
Käytännössä numerosarja 4711 (www.4711.com) on onnistunut markkinoinnissaan paremmin, mutta Kölnin katedraalin lähellä raatihuonetta vastapäätä sijaitseva Farina Haus -museomyymälä (www.farinahaus.de) kerää myös paljon kosmetiikasta kiinnostuneita.
Ranskalaiset miehittävät Kölnin vuonna 1794 ja numeroivat talot ja korttelit. Parfyymitehdas sai numeron Glockengasse 4711. Numerosarjasta tuli myöhemmin maailmankuulu tuotemerkki, jota on vuosisatojen ajan käytetty ulkoisesti ja sisäisesti lähes vaivaan kuin vaivaan. 4711 on pakattu värikkäisiin lasipulloihin, Farina vastaavasti tulppaanilogolla varustettuun tulipunaiseen kartonkipakkaukseen.
Roomalaiset juuret
Roomalaiset perustivat Kölnin vuonna 38 eKr., ja se sai nimensä keisari Glaudiuksen puolisolta (Colonia Claudia Ara Agrippensium), joka oli syntynyt Kölnissä. Rooman vallan aika on näyttävästi edustettuna tuomiokirkon kupeessa Roomalais-germaanisessa museossa (www.museenkoeln.de). Se rakennettiin hienon viininjumala Dionysoksen mosaiikin (10 x 7,50 m) suojaksi. Taideteos löydettiin sattumalta pommisuojan rakentamisen yhteydessä vuonna 1941.
KÖLNIN FAKTAT
Sijaitsee Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa Reinin varrella.
Asukkaita noin 3 miljoonaa.
Suurin osa kaupungista tuhoutui toisen maailmansodan pommituksissa. Vanhakaupunki entisöitiin alkuperäiseen asuunsa, muualle kaupunkiin syntyi modernia arkkitehtuuria.
Kölnin matkaan voi yhdistää risteilyn Rein-joella.
Tutustumisenarvoisia lähikaupunkeja ovat Bonn, Aachen, Mainz ja Koblenz.
Kölniin matkustetaan usein messuille tai helmikuun karnevaaleihin, jota kutsutaan viidenneksi vuodenajaksi.
Lisätietoja www.koeln.de
