ETELÄ-SAVO / PUUMALA – Perille ohjaavia opasteita on niukasti, mutta navigaattori vie oikeaan osoitteeseen. Sodanaikainen konekiväärikorsu on eräs Puumalan nähtävyyksistä.
Paljon on muuttunut vuosikymmenien aikana. Puusto on kasvanut ja nykyisin on vaikea arvioida, millainen strateginen merkitys konekiväärikorsulla oli sotavuosina. Puumalaan pystytettiin yhteensä viisi erillistä teräbetonikorsua, joiden ristitulen avulla oli mahdollista valvoa Puumalansalmen liikennettä.
Puumalan betonikorsu oli osa välirauhan aikana rakennettua puolustusjärjestelmää, Salpalinjaa. Talvisodan jälkeen oli ilmeistä, että vielä jouduttaisiin taistelemaan. Itärajamme maastoon rakennettiin Virolahdelta Petsamoon ulottuva 1 200 kilometriä pitkä puolustuslinja. Maastoon pystytettiin satoja betonikorsuja, puisia kenttälinnoituksia, panssarivaunu- ja piikkilankaesteitä, taistelu- sekä yhdyshautoja. Käytännössä Salpalinjan kestävyyttä ei koskaan jouduttu kuitenkaan testaamaan.
Sodan jälkeen Salpalinjan sotilaallinen merkitys väheni. Puiset rakenteet lahosivat, esteitä purettiin ja taisteluhautoja täytettiin. Osa linjasta on säilytetty nykysukupolville. Puumalan teräsbetonista valmistettu konekiväärikorsu on pyritty pitämään alkuperäisen näköisenä. Sen parhaimmillaan kahden metrin paksuiset seinät ovat kestäneet hyvin ajan kulutusta.
Korsu numero 4 on konekiväärikorsu, joka pystyi majoittamaan 20 sotilasta. Oma paikkansa oli varattu myös panssaritorjuntatykille. Sen avulla olisi ollut mahdollista ampua kohti Puumalansalmeen pyrkivää vihollista.
Konekiväärikorsun varustustaso oli hyvä. Sisätiloissa makuupaikkojen lisäksi oli oma kaivo, liesi ruuantekoa varten, oma viemäröinti- ja ilmastointijärjestelmä. Ilman ulkopuolista apua korsun miehistö olisi tullut toimeen pitkiäkin aikoja.
Korsun aseistuksena oli Maxim-konekivääri. Jäljellä on vain sen jalusta, sillä itse ase on varastettu.
KONEKIVÄÄRIKORSU
Osoite: Pappilantie 2, Puumala.
LUE MYÖS: Liehtalanniemen museotila oli pitkään originellin isännän koti
