Koripallolegenda Jorma Pilkevaara jätti vahvan jäljen Turkuun

Seitsemästä Suomen mestaruudesta neljä Turun NMKY:n paidassa. Pitkä peliura johtavassa roolissa turkulaisjoukkueen kipparina. Tämän ohella koko elämän kestävä työura Turun kaupungin palveluksessa. Voisi olettaa, että koripallolegenda Jorma Pilkevaara olisi ollut ”kotikaupungissaan” suurikin tähti.

Näin ei todellisuudessa ollut.

– Pilkevaara ei tuonut itseään esille. Hän oli hieman juro, hiljainen ja vähemmän ulospäin suuntautunut. Mutta pienemmässä ja tutussa seurassa, kuten saunailloissa, tuli esiin ”Pilkun” tilannekomiikka. Hänellä oli hyvä huumorintaju. Ehkä osittain hänen pidättyväisyytensä korostui, kun Pilkku puhui hyvin hiljaisella äänellä. Välillä oli jopa vaikea saada selvää puheesta, muistelee Pekka Järviö, turkulainen piinkova koripallomies, joka oppi aikoinaan tuntemaan Pilkevaaran hyvin.

Järviötä ja Pilkevaaraa yhdistivät yhteiset ottelumatkat tuomariparina, mutta myös pelaaminen samassa joukkueessa – tosin ei pääsarjatasolla.

Turun Riento oli 1970-luvun alussa miesten sarjoissa Turun ykkösjoukkue. Seura voitti vuonna 1968 pääsarjassa pronssia ja kolme vuotta myöhemmin tuli hopea. Muun muassa Kari Liimo pelasi Riennossa.

– Toinen kova pelimies oli Ossi Gustafsson. Silloin jossiteltiin Ossin loukkaantumista. Mahdollisesti Riento olisi voittanut Suomen mestaruuden ilman Gustafssonin epäonnea. Hopeakauden jälkeen Riento putosi suomisarjaan. Se oli sitä aikaa, kun itsekin nousin nuorena poikana Riennon ykkösjoukkueeseen. Meillä oli tosi nuori porukka, joka putosi saman tien maakuntasarjaan. Seuraavina vuosina pelasinkin lähinnä alasarjoissa.

Riennon pudotessa alaspäin vastaavasti TuNMKY nousi mestaruussarjaan kauden 1972 päätteeksi. Ensimmäiseen pääsarjakauteen päätettiin panostaa, olihan Turkuun valmistunut juuri uusi Kupittaan urheiluhalli.

Namikan 1970-luvun projekti tarvitsi ulkopuolisia pelaajavahvistuksia. Pilkevaaran siirtymisellä Ruotsin pääsarjasta Turkuun oli ratkaiseva merkitys.

Liikemies Jukka Vihanto (myöh. Wihanto) loi ystävyyssuhteillaan tukiryhmän, joka mahdollisti menestyvän seuran toiminnan. ”Jummille” Pilkevaaran tulo Turkuun oli isoin asia koko menestysprojektissa.

Pilkku kuului maajoukkueen vakiokalustoon ja oli eräs Euroopan parhaimmista takamiehistä. Hän oli ollut mukana Tokion olympialaisissa (1964) alle parikymppisenä sekä hänet valittiin vuoden 1967 Suomessa pidettyjen EM-kisojen tähtiviisikkoon. Aikalaiset kertovat, miten Pilkevaaran päässä oli tietokone, vaikka silloin ei vielä ollut edes tietokoneitakaan.

– Pilkevaara oli kuin imupaperi. Hänen tulonsa jälkeen oli helppo saada muitakin huippupelaajia. Kaikki halusivat pelata samassa joukkueessa Pilkevaaran kanssa. Saimme vihjeen, että Pilkku olisi halukas tulemaan takaisin Ruotsista Suomeen. Panimme töpinäksi ennen kuin muut ehtivät ja niin saatiin kuin saatiinkin Pilkevaara Turkuun, kertoi Vihanto aikoinaan Jälkipelille haastattelussaan.

Kaiken takana on nainen. Niin Pilkevaarankin tapauksessa.

– Palkkasin nuoren vastavalmistuneen ekonomin Sinikka Suurnäkin sihteerikseni. Laitoin hänet kauden päättäjäisissä istumaan poikamies Pilkevaaran viereen. Ja siitähän se vuosikymmeniä kestänyt romanssi alkoi. Nuorelle parille järjestyi asuntokin NMKY:n Sirkkalankadun talosta. Näin Pilkevaara jämähti tänne Turkuun, naisen ansiosta, kertoi Vihanto.

Tuon ajan pelaajat olivat lähinnä amatöörejä. Päivisin käytiin töissä tai opiskeltiin. Seura auttoi pelaajiaan asunto- ja työasioissa. Liikunnanopettajatutkinnon suorittaneelle Pilkevaaralle järjestyi työpaikka Turun koulujen liikunnanohjaajana. Käytännössä hän peri juoksijalegenda Voitto Hellstenin työpaikan.

– Pilkevaara organisoi muun muassa Turun alueella Koripalloliiton Terveet ympyrät -nimistä koululaisurheilutapahtumaa. Itsekin olin tuomaroimassa niitä otteluita, muistaa Järviö.

TuNMKY:n viimeinen mestaruus tuli vuonna 1982. Pilkevaara oli edelleen mukana, vaikka ikää oli kertynyt. Myös Järviö oli paikalla Kupittaan urheiluhallissa, kun turkulaiset voittivat ratkaisevassa ottelussa Pantterit.

Tapio Sten, Mikko Koskinen, ”Benkku” Harris, Jari Rannikko jne. Mestarijoukkue oli hyvin rakennettu. Ikämies Pilkevaaran rooli oli yhä merkittävä, vaikka erilaiset loukkaantumiset vaivasivat. Sen minkä Pilkku liikkumisessa hävisi, hän kuittasi sen sijoittumisellaan.

Järviön ja Pilkevaaran tiet kohtasivat varsinaisesti, kun Pilkun koripalloura pelaajana Mestaruussarjassa oli jo päättynyt.

– Pilkevaara saatiin houkuteltua Rientoon valmentajaksi 1980-luvun lopulla, muutama vuosi hänen peliuransa päättymisen jälkeen. Tavoitteena oli nostaa Riennon miesten koripallo takaisin ylemmäksi. Tavoite ei toteutunut, sillä II-divisioonaa korkeammalle joukkue ei enää yltänyt. Riennon miesten koripallo haudattiin vuonna 1994.

Pilkevaara valmensi Riennon ykkösjoukkuetta ja pelasi samalla seuran kakkosjoukkueessa.

– Itsekin pelasin pääasiassa Riennon kakkosjoukkueessa. Olemme pelanneet Pilkevaaran kanssa yhdessä monta peliä. Vaikka ikä oli tehnyt tehtävänsä, niin Pilkun syötöt napsahtivat yhä kohdilleen. Kädet olivat edelleen äärimmäisen nopeat. Jos vastustaja suojasi huolimattomasti palloa, Pilkevaaran käsi kävi nopeasti ja hän riisti pallon.

Pilkevaaran valmentajaura jäi lyhyeksi, mutta koripallo ei jäänyt. Alkoi tuomarointi.

– Aloitin nuorena koripallon tuomaroinnin. Olen ollut mukana kokouksessa, kun Turun koripalloerotuomareiden kerho perustettiin. Olin perustajajäsenistä viimeinen, joka vielä puhalsi. Lopetin keväällä 2006. Vihelsimme Pilkun kanssa monta peliä yhdessä. Yhteispeli sujui, kun meillä molemmilla oli hyvin samanlainen tapa lukea tuomarina peliä. Ottelumatkoilla tuli autossa juteltua syvällisiä monia kertoja.

Pilkevaara kuoli sydämen pettäessä vain 60-vuotiaana vuonna 2006. Pari vuotta myöhemmin Pilkun pelipaita nostettiin Töölön Kisahallin orsille. Seura oli jo aiemmin jäädyttänyt Anssi Rauramon seiskan ja Kari-Pekka Klingan kuutosen. Pilkevaara nostettiin samaan sarjaan, vaikka hän pelasi vain osan urastaan ToPo:ssa. Mestaruuksistakin suurin osa tuli ihan muualla. Pilkevaaran kohusiirto aikoinaan ToPo:sta Tapiolan Honkaankin oli järkytys monille.

– Pilkku oli varmasti pohjimmiltaan munkkalainen. Munkkiniemi ja Torpan Pojat ovat henkilöityneet häneen hyvin vahvasti. Sieltä Munkkiniemen kentältä eli ”Paltsilta” Pilkevaaran taidot ovat alun perin hankittu jo hyvin nuorena.

Pilkevaara on haudattu, ei Turkuun eikä Helsinkiin, vaan Vehkalahden Myllykylän hautausmaalle, puolisonsa kotiseudulle.

Vuonna 1982 TuNMKY voitti viimeksi Suomen mestaruuden. Jorma Pilkevaara kannattelee Pantteri-patsasta. Takarivi: Harri Koskinen, Jari Rannikko, Kari Sainio, Juha Salonen, Tapio Sten, Bernard Harris, Petteri Voutilainen, Keijo Ketonen. Alarivi: Pekka Heino, Jorma Pilkevaara, Risto Rousku, Pekka Kurvinen. (Kuva: Koripallomuseo)
Suomen maajoukkue 1960-luvulta: Pertti Laanti, Timo Lampen, Kari Liimo, Martti Liimo, Jorma Pilkevaara. (Kuva: Koripallomuseo)
1967 EM-kisat Helsinki All Stars: Jorma Pilkevaara (Suomi), Anatoli Polivoda (Neuvostoliitto), Emiliano Rodriguez (Espanja), Zurb Sakandelidze (Neuvostoliitto), Mieczyslaw Lopatka (Puola). (Kuva: Koripallomuseo)

ETUSIVU