– Ne kusetti minua mennen tullen.
Tapio Stenin koripallouran alku ei ollut mitenkään hääppöinen. Häntä vietiin nuorena kentällä Stenin omien sanojen mukaan kuin metrin mittaa.
Sten oli 1960-lopulla poikkeuksellinen näky urheilukentillä. Eletään aikaa, kun kaksimetriset urheilijahujopit olivat Suomessa melko harvinaisia. Vielä alle aikuisiässä Sten pelasi jalkapalloa TuTo:ssa, kunnes seura pysyi samana, mutta laji vaihtui.
Turkulainen tunnettu koripallovaikuttaja Reijo Nikander houkutteli jalkapalloviheriöltä Stenin koripallokentille, ilmeisesti vakuuttamalla nuorelle miehelle, että ei hänestä koskaan tulisi kunnon jalkapalloilijaa. Tosin tuskin kokenut Nikanderkaan uskoi, että nuoresta turkulaisesta tulisi loppujen lopuksi eräs kotimaisen koripallon legendoista.
Sten voitti SM-sarjassa mestaruuden neljästi (1973, 1975, 1977 ja 1982) ja pelasi 134 maaottelua. Tilastoihin on ikuistettu myös kaksi SM-hopeaa ja kaksi SM-pronssia. Harvinainen meriitti on myös seuraava: Sten voitti TuNMKY:ssä 1979-1980 viimeisenä suomalaissyntyisenä pelaajana korintekijäkuninkuuden pääsarjassa. Hän teki 35 pistettä ottelua kohden.
Kömpelön nuorukaisen koripallotaidot kehittyivät nopeasti ja hän nousi TuTo:n Suomi-sarjan ykkösjoukkueeseen. Pian tuli kuitenkin siirto paikalliskilpailija Turun Namikaan, joka satsasi koripalloon hankkimalla muun muassa Ruotsista Jorma Pilkevaaran. Joukkue nousi nopeasti Mestaruussarjaan 1970-luvun alkuvuosina.
Tämä oli myös aikaa, kun ensimmäiset ulkomaalaiset vahvistukset saapuivat Suomeen. Namikan ensimmäinen jenkki oli pallotaituri Donald Crenshaw. Tästä alkoi turkulaisen koripallon nousu valtakunnan eliittiin. Sten oli mukana, mutta ei kuulunut vielä joukkueensa kantaviin voimiin.
Koripallo oli Stenin aikana kovin erilaista tähän päivään verrattuna. Kun nyt otteluita pelataan runkosarjassa 44, kertyi Stenille uran alkuvuosina vain kahdeksantoista ottelua kaudessa. Pudotuspelejäkään ei tunnettu. Tosin peliaika oli nykyistä pidempi, 4×12 minuuttia. Namikan maksullisia harjoitusotteluitakin saattoi tulla seuraamaan paikan päälle yli 1 000 katsojaa.
Tämä oli myös aikaa, kun Turussa nähtiin ottelu, jossa TuNMKY voitti kreikkalaisen koripallojättiläisen Panathinaikoksen, ja peräti parilla kymmenellä pisteellä. Vastaavaa ei voi tapahtua enää nykyään.
Sten pussitti maajoukkueessa yhteensä yli 1 000 pistettä. Pelimatkat suuntautuivat ympäri maailmaa. Siihen aikaan oli eksotiikkaa päästä vierailemaan kaukaisissakin maissa, kuten Kiinassa. 1970-luvulla kommunistisessa Kiinassa ulkomaalainen matkailija oli vielä harvinaisuus. Stenin maajoukkueuran kohokohta on varmasti EM-kisat Helsingissä.
Sten pelasi koko koripallouransa Turussa – yhtä kautta lukuun ottamatta. Keväällä 1980 Sten oli voittanut koripallokuninkuuden, mutta oma seura TuNMKY ei uusinut huippupelaajansa sopimusta. Kun Turussa vitkuteltiin, Sten tarttui Uudenkaupungin Korihaiden tarjoukseen. Sopimuksen tullessa julki, Turussa syntyi melkoinen kohu.
Sten palasi takaisin kotiin jo seuraavalla kaudella. Turun Namikassa pelasi silloin muun muassa kovanluokan amerikkalainen Bernard Harris ja yli kaksimetrinen Petteri Voutilainen. Pilkevaarakin palasi vuoden tauon jälkeen pelikentille. Heti Stenin paluun jälkeen TuNMKY voitti seurahistorian viimeisimmän koripallon Suomen mestaruutensa.
Ei liene yllätys, että Stenin jälkikasvusta kehittyi myös koripallon ammattilaisia. Juha kiersi maailmaa koripalloilijana, kunnes päätyi Joensuun Katajan päävalmentajaksi. Sisko Tiina teki isoveljeään vieläkin kovemman kansainvälisen uran. Perheen nuorimmainen Minna pelaa yhä naisten Korisliigassa. Ja tietysti ei pidä unohtaa äiti Leenaa, joka omalla panoksellaan on ylipäätään mahdollistanut koripallon harrastamisen Stenin perheessä.
Koripallo ei ole jäänyt 70-vuotiaan Tapion arjesta vieläkään. Hänet nähdään ahkerasti koripallokatsomoissa. Ja taitaa se tuttu kääntöheitto upota yhä veteraanien koripalloharjoituksissakin.
