Korishuuma saapui Turkuun – Turun NMKY:n kausi 1972-1973

Tästä kaikki alkoi

Aika kultaa muistot, sanotaan. Turun NMKY:n menestyskausi oli kuitenkin jotain ainutlaatuista turkulaisessa palloiluhistoriassa. Kausi muistetaan ensimmäisestä turkulaisesta koripallomestaruudesta, vastavalmistuneen Kupittaan urheiluhallin erikoisesta rekortan-pinnoitteesta ja ennen kaikkea ensimmäisten mustien miesten ilmaantumisesta kotimaan koripallokentille.

Tämä on tarina ihmeellisestä kaudesta – ikimuistoinen aikamatka tuon ajan eläneille korisromantikoille. Se on myös kertomus tuleville pelimiehille ja tämän päivän koripallon ystäville, millaista se oli, kun koko Turku pöhisi koripallosta.

Tässä kiehtovassa tarinassa edetään ottelusta otteluun kohti kevään 1973 suurta koripallokiimaa, jollaista ei ollut aikaisemmin Turussa koettu.

Teksti perustuu 1970-luvun alun lehtiartikkeleihin, sen aikaisten pelaajien ja koripalloystävien tarinoihin. Näkökulma on vahvasti turkulainen.

1970-luvulla maailma oli erilainen kuin nykyisin. Urheilutoimittajien kielenkäyttökin poikkesi nykyisestä. Tässä tarinassa on pyritty käyttämään alkuperäisiä verbaalisia ilmaisuja. Osa niistä kuulostaa nykypäivänä koomisilta. Mieltään ei niistä pidä pahoittaa, maailma oli silloin erilainen.

Tarinan alkuosa kertoo, miten lehtiin kirjoittavat urheilutoimittajat kokivat ja näkivät TuNMKY:n mestaruuskauden 1972-73. Lopussa tarinan päähenkilöt, sisäpiiriläiset, kertovat itse, miten kausi oikeasti meni. Muun muassa puheenjohtaja Jukka Vihanto paljastaa, miksi TuNMKY:stä tuli menestynyt koripallojoukkue.

Vuosi 1972 oli aikaa, kun kultamitalivoittaja Lasse Viren kaatuili takasuoralla Münchenin olympialaisissa. Kupittaalla pelattiin pääsarjalätkää yhä avojäällä ja jalkapallossa TPS voitti peräkkäin kaksi Suomen mestaruutta.

Pääkaupunkiseutu oli hallinnut vuosikymmeniä kotimaisia koripallomarkkinoita lähes yksinoikeudella. Vain pari kertaa mestaruus oli lipsahtanut Kehä Kolmosen ulkopuolelle. Tapion Honka voitti keväällä 1972 Suomen mestaruuden viidennen kerran peräkkäin. Sitä ennen Pantterit ja Helsingin Kisa-Toverit (HKT) olivat dominoineet suomalaisia koripallokenttiä.

(Tapion Honka on vuodesta 1975 käyttänyt nimeä Tapiolan Honka.)

Aurajoen rannoilta kuului kuitenkin kummia. Pääkaupungin asemaa valtakunnan koripallon pääkaupunkina päätettiin horjuttaa.

Turun Riento voitti kauden 1971 päätteeksi SM-hopeaa, mutta putosi jo seuraavalla kaudella sarjaporrasta alemmaksi. Vastaavasti TuNMKY nousi mestaruussarjaan kauden 1972 päätteeksi. Ensimmäiseen pääsarjakauteen päätettiin panostaa, olihan Turkuun valmistunut juuri uusi Kupittaan urheiluhalli.

Ilman ahkeraa ja vaikutusvaltaista tukiryhmää menestysprojekti ei olisi ollut mahdollista. Tuon ajan koripallopelaajat olivat pitkälti amatöörejä. Päivisin käytiin töissä tai opiskeltiin. Seura avitti pelaajiaan asunto- ja työasioissa.

Vaikka kulupuoli oli 1970-luvulla pienempi kuin nykyisin, tarvittiin taloudellista taustatukea – etenkin siinä vaiheessa, kun mestaruusvuoden jälkeen Turun NMKY lähti valloittamaan Eurooppaa.

1970-luvun alun TuNMKY:n Urheilijoiden johtokuntaan kuului vaikutusvaltaisia jäseniä. Puheenjohtajan nuijaa heilutti edustusjoukkueen ”kummisetä” Vihanto. Varapuheenjohtajana oli Pentti Larkela ja johtokunnan yhtenä jäsenenä oli tohtori Keijo Ketonen.

Duunariosastoa edustivat sihteeri Iiro Saari, edustusjoukkueen valmentaja Pentti Hilke, joukkueenjohtaja Pekka Lindberg ja Harry Fagerström sekä Kalevi Pihlamäki. Toiminnanjohtaja Pentti ”Penna” Lausti piti langat tiukasti käsissään.

Menestysprojekti tarvitsi ulkopuolisia pelaajavahvistuksia. Niiden myötä TuNMKY:stä tehtiinkin yksi mestariehdokkaista. Jorma Pilkevaaran siirtymisellä Ruotsin pääsarjasta Turkuun oli ratkaiseva merkitys.

Edellisenä vuonna Suomen mestaruuden voittanut Honka menetti Turkuun mursuviiksisen maajoukkuepelaaja Jussi Kedon, joka oli viisinkertainen Suomen mestari. Kedon tilillä oli jo 47 maaottelua.

Hopeajoukkue HNMKY menetti Mikko Koskisen. Hän palasi Turkuun kasvattajaseuraansa kolmen Helsingissä vietetyn vuoden ja lyhyen Amerikan visiitin jälkeen.

Tärkeä vahvistus oli myös Riennosta siirtynyt 205 senttinen Ossi Gustafsson, tosin mies oli aluksi puolikuntoinen. Ossi oli loukannut edelliskauden viimeisissä otteluissa jalkansa yrittäessään pitää Rientoa mestaruussarjassa. Jalka leikattiin, molemmat kierukat ja melkein kaikki polvisiteet olivat revenneet. Mutta niin vain Gustafsson kuntoutti itsensä vähitellen pelikuntoon.

TuNMKY:n mestaruussarjaan nostaneessa joukkueessa pelasi Tapio Sten. Hänen urheilu-uransa alkoi jalkapallon puolella, mutta pitkänhuiskea pelaaja saatiin houkuteltua koripallon pariin. Tapsan taidot karttuivat ensin TuTo:n ykkösjoukkueessa Suomi-sarjassa. Sieltä tapahtui siirto nosteessa olevaan naapuriseuraan.

Suomen mestaruuksien ohella Sten muistetaan myös eräästä harvinaisesta meriitistä. Hän on toistaiseksi viimeisin suomalaissyntyinen pelaaja, joka on voittanut SM-sarjan korikuninkuuden. Tämä tapahtui kaudella 1979–1980.

TuNMKY aloitti lähes aina samalla aloitusviisikolla. Sarjan edetessä tuli esiin turkulaisten muita monipuolisemmat vaihtopelaajat. Virhetilien täyttyessä tai kun aloitusviisikolla ei peli kulkenut, tuli vaihtopenkiltä tasokas tuuraaja. Vähemmän peliaikaan saaneet vaihtopelaajat (Seppo Jalava, Esa Rosman, Kjell Eriksson, Timo Valtakoski) usein joukkueen voiton.

Crenshaw ei ollut ainoa

TuNMKY:n aloitusviisikko oli siis jo kasassa, mutta yksi vielä puuttui joukkueesta, kirsikka kermakakun päältä. Siitä siirtouutisesta tulikin sitten vuoden, ei pelkästään turkulainen, vaan valtakunnallinen urheilupommi. USA:n maajoukkuemies Donald Crenshaw pelaa Turun NMKY:ssä!

Pelaajien siirtyminen joukkueesta toiseen ei ollut 1970-luvullakaan aina yksinkertaista. Koripalloliitto käsitteli pelaajasiirrot. Osa siirtyvistä pelaajista joutui erinäisistä syistä vanhan joukkueen taholta karateeniin. Niistä pyrittiin selviytymään neuvotteluilla, joiden perusteella usein jouduttiin kaivamaan myös kuvetta.

Monasti rahan avulla karanteenissa olleen pelaajan pelioikeus siirtyi uudelle seuralle jo ennen pelikauden alkua. Muussa tapauksessa pelaajan oikeus pelata uudessa seurassaan olisi ollut mahdollista vasta seuraavan vuoden tammikuussa.

Gustafsson vapautui Riennon asettamasta karanteenista ennen sarjapelien alkamista. Hongasta saapunut Keto pääsi mukaan syksyllä Suomen cupin toiselle kierrokselle.

Jenkkivahvistuksen Crenshawin pelioikeudesta käytiin kesän aikana paljon spekulaatioita. Helsingin päässä tietysti toivottiin, että kohuhankinnan saapumiselle olisi isoja esteitä.

Puheenjohtaja Vihanto joutuikin usein oikomaan huhuja, vaikka tuskin hänelläkään oli aina täsmällistä tietoa amerikanihmeen saapumisesta. 1970-luku oli aikaa, jolloin tieto kulki valtameren yli hitaammin kuin nykyisin.

Turun NMKY ei ollut ainoa aktiivinen ulkomaalaisvärväyksissä. Jo alkukesästä pääkaupunkiseudun lehdet paljastivat, miten ”Honkaan tulee kuuden jalan neekeri”, Greg Douglas. Opettajaksi valmistunut ja Kansasin yliopistojoukkueessa pelannut yli kaksimetrinen pelimies oli komea näky kotimaisilla koripallokentillä.

Tarinan mukaan otsikon kirjoittanut toimittaja joutui puhutteluun, ei n-kirjaimella alkavan sanan käyttämisestä, vaan amerikkalaisten mittayksikköjen vajavaisesta tuntemisesta.

24-vuotias Douglas oli kotoisin Iowasta. Hän pelasi neljä vuotta Kansasin yliopiston aloitusviisikossa. Douglas tiedettiin pituutensa ansiosta hyvänä plokkaajana ja aggressiivisena puolustuspelaajana. Heittokädenkin pitäisi olla tarkka. Hän oli kieltäytynyt toistaiseksi ammattilaissopimuksista nähdäkseen ensin vähän maailmaa. Douglas saapui Hongan harjoituksiin jo elokuussa.

Koska siihen aikaan Koripalloliiton säännöt sallivat vain yhden ulkomaalaisvahvistuksen, joutui Hongan toinen vahvistus, tshekkiläinen Robert Mifka, pelaamaan Suomensarjan joukkueessa, Kelohongassa. Hänet oli hankittu tulevia europelejä varten, jossa sai käyttää kahta ulkomaalaispelaajaa.

Myös Pispalan Tarmolla oli ulkomaalaisvahvistus, Fikret Ashen-Böre. 191 senttinen ”ulkomaan elävä” oli kuitenkin suomalaissyntyinen. Hän saapui Turkin Ankarasta vahvistamaan Pispalan Tarmoa.

Turun NMKY:n ohella kesällä 1972 kohistiin myös helsinkiläisestä Playboys-joukkueesta. Se oli turkulaisten tavoin noussut pääsarjaan. Kokeneilla nimimiehillä ryyditetty Playboys hankki mestaruussarjan kolmannen värillisen vahvistuksen 185-senttisen takamies Phil Argentonin. Hän pelasi Crenshawin tavoin Yhdysvaltain maajoukkueessa.

Argentonin visiitti Suomeen jäi lyhyeksi, sillä hän matkusti kotiin jo ennen kuin pelit alkoivat. Miehen into pelata Suomessa hiipui sen jälkeen, kun selvisi, että Playboys ei saa pelata Euroopan Cupvoittajien cupissa. Syynä oli Suomen cupin voittaneiden ”Rattopoikien” örveltäminen etelään suuntautuneella palkintomatkalla.

Syystäkin lehdet ennakoivat ennen sarjankauden alkua kirjoittamalla: Koripallokentille luvassa värikkyyttä ja sähinää. Kotoisissa sarjoissamme nähdään nyt ensimmäistä kertaa kalpeakasvoisten suomalaisten rinnalla neekeripelaajia. Koripalloväki odottaa, että katsomot pullistelevat.

Ensimmäinen Suomen Cupin ottelu

TuNMKY – Helsingin Jyry 75-63 (38-34)

Turun NMKY:n kausi 1972-73 käynnistyi Suomen Cupin ottelulla.

Ensimmäisen kierroksen ottelussaan Helsingin Jyryä vastaan TuNMKY aloitti koripallokautensa uusine pelaajineen. Poissa kokoonpanosta oli vielä karanteenissa ollut Keto sekä tietysti Crenshaw, jonka uskottiin saapuvan Turkuun myöhemmin lokakuussa. Itse ottelusta oli Turun Sanomissa vain pieni juttu.

Turkulaiset olivat ottelussa parempia koriluvuin 75-63. Jyry oli saanut vahvistuksia Karkkilan mestaruussarjayhdistelmästä, Valeri Hiltusen ja Lauri Vekkilän, jotka olivat myös Jyryn parhaimmat.

Parhaat pistemiehet olivat Koskinen (23) ja Rosman (17). Karanteenista neuvottelemalla vapautuneen Gustafssonin polvi oli jo osittain pelikuntoinen ja hän nosti korin alta 10 pistettä. Muut pistemiehet olivat Sten (11) ja Pilkevaara (6).

Ensimmäisen kierroksen jälkeen Cupissa oli jäljellä vielä kuusitoista joukkuetta

TuNMKY runnoi yli 100

HonNsU – TuNMKY 64-127 (28-59)

Suomen Cupin toiselle kierrokselle Jyväskylään TuNMKY sai mukaan karanteenista vapautuneen Kedon, joka tekikin heti avausottelussaan 44 pistettä.

Vastustaja Hongikon Nuorisoseuran Urheilijat oli vailla mahdollisuuksia. Jo kymmenen minuutin jälkeen TuNMKY johti 32-9. Turun liikkuva puolustus ja tarkka hyökkäystyöskentely pohjustivat murskavoiton 127-64. Ottelun vanhetessa TuNMKY käytti myös kaikkia vaihtomiehiään.

Uudet tähdet osoittivat jo ensimmäisessä ottelussa taitavansa yhteispelin, joukkueen yhteen hitsautuminen on jo miltei valmis.

– Voi, voi, pojat, mikä joukkue meillä onkaan, totesi Vihanto murskavoiton jälkeen.

Pistemiehiä: Keto, 44, Koskinen 29, Gustafsson 22, Pilkevaara 8.

Missä vastustaja?

Suomen Cupin kolmannen kierroksen ottelua Laukaan Urheilijoita vastaan mainostettiin paikallisessa aviisissa sanoin: Nähkää Turun NMKY:n uudet kasvot, maajoukkuemiehet: Keto-Koskinen-Gustafsson rinnallaan koko muu kova miehistö.

Ottelumainoksessa kerrottiin myös, miten huippupelin jälkeen voi mennä Casinon elokuvateatteriin katsomaan Monza, oikotie helvettiin -elokuvaa.

Hitaat turkulaiset alkoivat vähitellen kiinnostua ”uudesta” joukkueesta. Paikalle Kupittaan urheiluhalliin saapui noin 400 katsojaa. Erikoista oli kuitenkin se, että vielä vartti ennen ottelun alkua vastustajasta ei ollut tietoakaan. Lopulta Laukaan Urheilijoiden joukkuejohtaja tavoitettiin puhelimella.

Olivat muistaneet ottelun ajankohdan väärin!

Cupin ottelu tietysti peruttiin, yleisö sai rahansa takaisin ja TuNMKY pääsi luovutuksella semifinaaliin. Ihan turhaan turkulaiset eivät kuitenkaan Kupittaalle tulleet, sillä suuri osa jäi seuraamaan korvikeottelua, missä TuNMKY:n ykkös- ja kakkosjoukkueet esittivät koripalloshow’n.

Playboys ei uhka TuNMKY:lle

TuNMKY – Playboys 79-71 (39-39)

Seuraavasta ottelusta Suomen Cupin semifinaalista kohuttiin jo etukäteen. Ottelussa ”kauhujengi” Playboysia vastaan turkulaiset saivat nähdä Kupittaalla ensimmäistä kertaa virallisessa ottelussa kaikki TuNMKY:n kotimaiset koripallotähdet. Edellinen otteluhan Laukaan Urheilijoita vastaan päättyi luovutukseen.

Kovia pelimiehiä oli myös Playboysin joukkueessa. Nimet Koskivaara, Mahlamäki, Tiainen, Vuorio ja Herold olivat tuttuja kaikille koripallon ystäville.

Playboys oli legendaarinen 1970-luvun Uudestakaupungista lähtöisin olevan Paavo Koskivaaran ympärille rakennettu kaveriporukkajoukkue. Kuuden olemassaolovuoden aikana seura voitti kaksi Suomen mestaruutta ja neljä cupin voittoa. Vuonna 1976 seura yhdistyi Hongan kanssa, jolloin siitä tuli Playhonka.

Nousijajoukkue Playboys oli voittanut cupin edellisellä kierroksella huippujoukkue Tapion Hongan. Playboys pelasi kuin hurmiossa, kirjoitettiin ottelun jälkeen. Playboys oli heittovoimainen joukkue. Lyhyehkö keskipituus pyrittiin korvaamaan nopealla hyökkäyksellä ja prässipuolustuksella.

Joukkue pyrki paikkaamaan etelänmatkalla ryvettynyttä mainettaan. Kohumatkan seurauksena muun muassa Playboysin valmentaja Reino Björn hyllytettiin koko kaudeksi.

Kyseinen sunnuntai oli urheilutapahtumia täynnä. Yläkentällä oli Pyrkivän 3. divisioonan ottelu ahvenmaalaisia vastaan jo klo 10.00! Iltapäivällä Tepsin Mimmit kohtasi näytösottelussa Tepsin entiset mestarit. Sen jälkeen pelattiin pääsarjatason jalkapallo-ottelu TPS-Haka.

Lisäksi Kupittaan jäällä avoimen taivaan alla oli vielä illalla TuTo:n ja Ässien harjoitusottelu, samanaikaisesti TuNMKY:n koripallo-ottelun kanssa.

Cupin semifinaalissa koripallon SM-sarjan kahdesta nousijasta Turun NMKY osoittautui vahvemmaksi kuin Playboys. Namika vei finaalipaikan tuloksella 79-71.

Koskinen onnistui heitoissaan mitä ihmeellisimmistä paikoista ja asennoista – pisteitä 25. Mikosta sanottiin usein, miten hän tekee kentällä, mitä haluaa, muut mitä osaavat.

Voiton takuumiehiä olivat myös peliä hyvin rytmittänyt kapteeni Pilkevaara sekä pitkät miehet, Keto ja Gustafsson. Jälkimmäisten panos parani, kun Playboysin tornin Marcus Heroldin virhetili täyttyi.

Vaikka numerollisesti ottelu oli tasainen, todellisuudessa turkulaisten voitto ei ollut uhattuna. Ensimmäisen jakson jälkeen oltiin vielä tasalukemissa. Toisen jakson aikana TuNMKY kasvatti johtoaan, joka lähes koko ajan pysytteli 8-10 pisteessä.

Nyt pelien kovetessa myös Turun Sanomista löytyi ottelulle enemmän palstatilaa näyttävän valokuvan kera.

Pistemiehet

TuNMKY: Koskinen 25, Keto 21, Gustafsson 20, Pilkevaara 6, Jalava 5, Rosman 2.

Playboys: Koskivaara 25, Vuorio 14, Mahlamäki 10, Turunen 12, Herold 8, Janoff 2.

Kivut himmensivät tähtiä, mutta eivät cup-kultaa

TuNMKY – HKT 63-55 (28-31)

Suomen Cupin loppuottelusta tuli merkittävä tapahtuma, olihan se ensimmäinen kerta, kun cupin voittoon oli turkulaisilla kaikki mahdollisuudet. Arpaonnen myötä peli pelattiin Kupittaan urheiluhallissa.

TuNMKY:n vastustaja oli nimimiehiä vilisevä Helsingin Kisa-Toverit, HKT. Ottelumainoksessa ennakoitiin: Tehdäänkö nyt urheiluhistoriaa! Koripallomahtiko siirtymässä Turkuun! Seitsemän maaottelumiestä: Pilkevaara, Keto, Koskinen, Liimo, Gustafsson, Pitkänen, Rissanen.

Ottelumainoksen maksoi elokuvateatteri Boston, joka samalla kehotti tulemaan katsomaan Clairen polvea. Mainostekstin mukaan kyseessä ei ole Ossi Gustafssonin leikattu polvi!

Puheenjohtaja Vihanto ennakoi jo ennen ottelua turkulaisten voittoa.

– Moraalisen loppuottelun kävimme jo viime sunnuntaina lyötyämme Playboysin.

Vihanto oli myös hieman harmissaan, sillä Kupittaan halliin mahtui vain 1 000 katsojaa istumaan ilman erikoisjärjestelyjä. Hallin rekortan-pinta oli alkanut myös huolestuttaa koripalloilijoita.

Lehtitietojen mukaan Turun NMKY:n joukkue oli päättänyt Kummisetä-elokuvan avulla vielä kerran varmistua siitä, että rikos ei kannata. Ei edes pelikentällä. Vastustaja ”Kisis” (HKT) on kova kuin mafia konsanaan.  Elokuvan ja lähes koko päivän yhdessäolon avulla joukkue keskittyi seuraavan päivän tärkeään otteluun.

Kovia otteita ei TuNMKY ole koskaan harrastanut, mutta ainahan varmistus on paikallaan, sillä koripalloilussa rangaistaan herkästi väärästä pelitavasta. HKT:ta vastaan ei turkulaisilla ole varaa menettää yhtään miestä suihkuun liian aikaisin.

Cupin voitto olisi arvokas, sillä sen avulla pääsisi mukaan Euroopan cupvoittajien kilpailuun.

Vastustajan tiedossa ei ollut, että turkulaisista pelaajista osa oli rampoina. Koskinen oli angiinassa. Gustafssonin polvi oireili yhä ja Pilkevaaran jalkapöydässä oli vaikea jännetupentulehdus. Kaiken järjen mukaan näiden miesten paikka olisi ollut petissä eikä koripallokentällä. Ilta- Sanomien otsikko kertoi kuitenkin oleellisen: Angiinapotilas Koskisen käsi vertyi nopeimmin.

Vähäkorinen ottelu ei ollut tasokas. Etenkin alussa kumpikin joukkue syyllistyi ohiheittoihin ja syöttöharhoihin.

Loppuottelun alku oli turkulaisille räväkkä. Koskisen syöttö vapautti Jalavan korin alla jo kuuden sekunnin pelin jälkeen. Turku johti 2-0.

Toisen jakson alussa helsinkiläiset siirtyivät jo seitsemän pisteet johtoon. HKT:n lyhyet takamiehet Kai Lievonen ja Ilpo Rissanen upottivat kaukaa turkulaisten koriin. Kari Liimo esitti hyviä otteita alkujaksolla, mutta katosi jatkossa näkymättömiin.

HKT:n johtaessa yllätti vaihtopenkiltä tullut Sten. Oli kyseessä sitten vapaaheitto, nosto korin alta tai upotus nurkasta, Sten hoiteli kaikki. Hetkessä oli helsinkiläisten johto kurottu umpeen. TuNMKY siirtyi ensimmäisen kerran johtoon toisen jakson kymmenellä minuutilla tilanteessa 44-42.

Ja tämä kerta ei jäänyt Stenin uralle viimeiseksi, kun hän ratkaisi mestaruuden turkulaisille!

Alussa heitoissa haparoinut Koskinen sai lopulta jyvän kohdalle. Hänet palkittiin, mutta unohtaa ei sovi takapäässä vuorenvarmasti pelannutta Pilkevaaraakaan.

”Pilkku” rauhoitti peliä silloin, kun huomasi poikien heittävän kolme kertaa alta ohi tai esittävän muita vastaavia taidonnäytteitä. Hän jakeli rautaisia syöttöjään. Lopussa koko TuNMKY oli yhtä rauhallinen kuin kapteeninsa.

Gustafsson riisti levypallot omalla korillaan. Ketokin heräsi pahantekoon HKT:n korilla.

Loppunumerot Kupittaan urheiluhallissa olivat 63-55. TuNMKY oli koripallon Suomen Cupin voittaja 1972. Katsojia kentän laitamilla oli noin 700.

Huono ottelu meiltä, sanoivat molemmat valmentajat HKT:n Pertti Laanti ja Turun Hilke. Ottelun yleisö oli ehkä eri mieltä näkemästään. Kummassakin joukkueessa oli värikkäitä pelaajia, jotka pystyivät erikoisiin henkilökohtaisiin ratkaisuihin.

Lehtiarvion mukaan ottelun tuomarit, Leo Ahlbom ja Ossi Valkama, erehtyivät tasapuolisesti!

Pistemiehet

TuNMKY: Koskinen 15, Keto 12, Sten 12, Gustafsson 10, Jalava 6, Pilkevaara 6, Rosman 2.

HKT: K. Liimo 15, Rissanen 12, Pitkänen 9, Laento 8, Lievonen 6, M. Liimo 5.

Ottelun jälkeen Turun kaupunginjohtaja Väinö J. Leino luovutti mestareille cup-pokaalin ja liiton kultaiset mitalit. Harvoin on Turussa juhlittu samana päivänä kahta palloilun Suomen mestaruutta! Nimittäin TPS voitti samanaikaisesti jalkapallon Suomen mestaruuden.

Voitto Suomen Cupissa helsinkiläisseuroista oli aavistus siitä, että koripallovaltikka oli siirtymässä pääkaupungista Aurajoen maisemiin. Tosin TuNMKY:n kultainen kausi oli vasta alkutaipaleella. Cup-mestaruuden ratkettua alkoi jo viikon päästä Mestaruussarja. Niistä otteluista tulikin sitten ikimuistoisia.

Cupin loppuottelun kynnyksellä oli varmistunut myös Crenshawin saapuminen Turkuun. Vihanto oli ollut pari kertaa yhteydessä West Pointin sotilasakatemiaan, jossa Crenshaw suoritti varusmiespalveluaan. Lentoliputkin olivat jo valmiina.

– En usko Crenshawin rikkovan Turun NMKY:n kanssa tekemäänsä sopimusta. Ammattilaiseksi siirtymisestään hän olisi varmasti ilmoittanut välittömästi Turun NMKY:lle, ilmoitti Vihanto.

Todellisuudessa kaikki ei mennyt niin kuin etukäteen otaksuttiin.

Ihmemies Donald Crenshaw

Todellinen koripallovirtuoosi. Hypännyt korkeutta 205. Juossut 100 metriä 10,5. Erittäin lahjakas myös amerikkalaisessa jalkapallossa. Koripallossa todellinen tekniikkataituri. Iskee pallon koriin paikaltaan. Hyvä kaukoheittäjä. Erinomainen puolustaja. Ja ennen kaikkea todellinen herrasmies käytökseltään.

Melkoisia meriittejä yhdelle miehelle!

Todellisuudessa 194 senttinen Crenshaw ei ollut aivan NBA-tasoinen pelaaja. 24-vuotias Don oli kuitenkin kiistatta TuNMKY:lle melkoinen kultakimpale ja paras mahdollinen esikuva turkulaisille nuorille koripalloilijoille. Don oli esimerkillinen urheilija. Ei viinaa. Ei tupakkaa. Ei epämääräisiä naisseikkailuja. Ei myöhään valvottuja iltoja. Pelimiehen elämäntavat olivat säntilliset.

Jos hesalaisia ei lasketa, vielä ei ole tullut yhtään sellaista vastaan, jolla olisi jotain negatiivista muisteltavaa Turun ensimmäisestä koripallon ulkomaanvahvistuksesta.

Mustan pomppuihmeen Grenshawin saapuminen marraskuussa 1972 sai Turun aivan sekaisin. Täyteen ahdetun Kupittaan urheiluhallin ilmiömäistä tunnelmaa, megalomaanista kannustusta ja amerikkalaisen ihmemiehen taikatemput eivät unohdu niiden etuoikeutettujen muistista, jotka olivat silloin paikan päällä.

Crenshaw on kotoisin San Franciscosta. Hän osallistui USA:n amatööreistä muodostetun maajoukkueen Eurooppa-kiertueeseen. Joukkue pelasi Neuvostoliiton ohella myös yhden ottelun Suomessa.

Tarinan mukaan Turun NMKY:n urheilijoiden puheenjohtaja Vihanto oli tehnyt ennakkoluulottomasti tarjouksen tulla Turkuun pelaamaan. Niinpä jo kevään 1972 aikana tehtiin sopimus seuraavaa syksyä varten. Monta mutkaa oli kuitenkin vielä edessä.

Crenshaw suoritti sopimusta tehdessään varusmiespalvelustaan. Siirto Suomeen olisi mahdollista vasta myöhemmin syksyllä palvelusajan päätyttyä. Ennen Suomeen tuloa hänen täytyi myös hankkia todistus amatöörioikeuksistaan AAU:lta, USA:n amatööriliitolta.

Kun poikaa ei alkanut kuulua, turkulaiset alkoivat vähän naureskella ja vinoilla, että mitenkäs Vihanosta ja kumppaneista on tullut noin suuruudenhulluja. Kuvittelevat, että tuon tasoinen pelaaja muka lähtisi pimeään Pohjolaan.

Lopulta Amerikasta tuli sähke: Olen vapautunut armeijasta. Valmis tulemaan Turkuun 12.11. mennessä. Lähettäkää lentoliput! Donald Crenshaw.

Pitkään siis jännitettiin, saako Crenshaw pelilupaa, tuleeko mies edes lainkaan. Mustan koripallotaiturin saapuminen Turkuun oli vaiherikas. Don tuli, mutta hieman mutkien kautta. Sitä ennen Turun NMKY:n oli pärjättävä kotimaisin voimin. Ja pärjäsihän se! Syksyllä alkaneessa Mestaruussarjassa TuNMKY oli pitkään voittamaton.

Mestaruussarja alkaa

 – Jos joku luulee, että voitettuamme Suomen Cupin lähdemme Mestaruussarjaan kuin soitellen sotaan, erehtyy pahan kerran, kertoi TuNMKY:n joukkuejohtaja Lindberg visioidessaan alkavaa SM-sarjaa. Joukkueen tavoitteeksi asetettiin loppusarjan paikka.

Kaudella 1972-73 Mestaruussarjassa kymmenen joukkuetta pelasi kaksinkertaisen sarjan. Alkusarjasta selvisi neljä parasta kaksinkertaiseen loppusarjaan, jossa mitalien lopullinen väri ratkaistiin. Mestaruussarjasta putosi kaksi heikoimmin sijoittunutta joukkuetta Suomen sarjaan.

Joukkueiden sijoittuminen sarjassa määräsi joukkueen runkosarjassa ja loppusarjassa yhteensä hankkima pistemäärä. Tasapisteissä Suomen mestaruudesta pelattaisiin uusintaottelu. Keväällä 1973 ei siis ollut vielä käytössä pudotuspelijärjestelmää.

Honka, Playboys, HKT ja TuNMKY olivat sarjan suosikit. KTP, ToPo, Karkkilan Urheilijat, Pispalan Tarmo ja Patterit olivat muut Mestaruussarjaan osallistuneet joukkueet.

Yhdeksän vuoden odotus päättyy lauantaina, kertoi Turun Sanomat. Avausottelu TuNMKY-Pispalan Tarmo jouduttiin siirtämään sunnuntailta päivää aikaisemmaksi. Siirron syynä oli Kupittaan urheiluhallissa järjestetyt judokilpailut. TuNMKY ja Pispalan Tarmo ottivat varaslähdön koripallon Mestaruussarjassa, koska muut pelasivat vasta sunnuntaina.

Toiminnanjohtaja Lausti pahoitteli avausottelun siirtoa ja myöhäistä alkamisaikaa (klo 18).

– Pelaamme yleensä sunnuntaisin klo 16, mutta tämä valitettava poikkeus meidän oli tehtävä heti avauksessa. Tosin matsin jälkeen ehtii vielä hyvin illan rientoihin.

1970-luku oli aikaa, jolloin käytössä oli selkeät pelipäivät. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ottelut olivat aina samana päivänä. Näin sarjataulukossa joukkueiden pelaamat otteluiden lukumäärät olivat aina liki samoja.

Aamulehden mukaan Pispalan Tarmon johtoporras vakuutti heillä olevan rautainen joukkue ja turkulaisille Pispala ei antanut juuri penniäkään arvoa.

TuNMKY:n riesana olivat yhä sairastelut. Pilkevaaran jalkavamma ja Koskisen angiina alkoivat hellittää, mutta Keto oli ennen ottelua kuumepotilaana.

Pispalan Tarmoa valmensi 1970-luvulla tulisieluinen Raimo Lammi, joka tunnettiin myös räväköistä lausunnoistaan. Hän loi altavastaajajoukkueena pidetylle Tarmolle taktiikan, joka perustui äärimmäisen tiukkaan puolustukseen. Taktiikkaa kuvailtiin jopa sanalla ”gansterimainen”. Joukkue pystyi myös pitämään vauhtia. Välillä se yltyi hurlumhei-menoksi, mutta kansa tykkäsi.

Tammelan ahdas Yhteiskoulun kotisali on juuri passeli vauhtijoukkueelle, jonka arvioitiin kuuluvan Mestaruussarjan alkaessa alempaan keskikastiin. Pispalasta tuli kuitenkin syksyn 1972 yllätysjoukkue. Tarmon pistetehtailija Matti Heimo oli koko kauden koritekijälistan kärkipaikoilla.

 Ahdas korisukka aiheutti protestin

– Turku on ostanut pisteet (tuomarit). Pispala tekee protestin, ilmoitin jo ottelun aikana, että teen vastalauseen. Pispalan Tarmon valmentaja Lammi oli suivaantunut SM-sarjan avausottelun jälkeen. Kieltämättä protestiin johtanut tapahtuma oli erikoinen.

Ottelun alkupuolella Pispala heitti pallon koriin, jonne se upposi. Mutta korisukka oli liian ahdas ja pallo ponnahti takaisin. Erotuomari hylkäsi korin ja tuomitsi pallon turkulaisille. Sillä aikaa, kun korisukkaa saksittiin tilavammaksi, vaati Pispala palloa.

– Koska tänne hankitaan pelaajiakin, niin kai tuomaritkin ostetaan. Meitä kohdeltiin koko ajan törkeästi. Tuomarit vetivät rankasti kotiinpäin.

Lammi lupasi miettiä vielä yön yli protestin tekemistä. Vatsalause tehtiin, mutta se ei lopulta mennyt läpi liiton sääntövaliokunnassa.

Toipilaat tiukilla kun Tarmo taisteli

TuNMKY – Pispalan Tarmo 70-64 (31-36)

Ratkaisevilla hetkillä oli pistettävä kaikki peliin. Pilkevaara esitteli koko taitonsa ja taistelijan luonteensa, Keto voimakkuutensa ja varman kätensä, Koskinen tarkkuutensa ja suuruutensa ratkaisevilla hetkillä sekä Gustafsson ylivoimaisuutensa omalla korilla. Näillä aseilla TuNMKY voitti Pispalan Tarmon koripallon SM-sarjassa numeroin 70-64.

Turkulaisten ensimmäinen voitto Mestaruussarjassa ei tullut helpolla. Tarmo jopa hallitsi ottelun ensimmäistä jaksoa ollen jo seitsemän pisteen johdossa. Pispala yllätti ahneella puolustuspelillään. Puolen kentän prässissä oli turkulaisilla pahasti sormi suussa. Suurimmillaan Pispala johti jo kuudella pisteellä.

Ottelu alkoi kääntyä Turulle siinä vaiheessa, kun Tarmon nimimiehet joutuivat viiden virheen saattelemina suihkuun.

Historiallisesta avausottelusta huolimatta turkulaiset eivät ilmeisesti vielä oikein lämmenneet. Tätä mieltä oli ainakin Vihanto. Noin 400 katsojaa oli paikalla.

– Eivätkö turkulaiset olekaan urheiluväkeä? Istuvat tuppisuina, kun joukkue taistelee pisteistä. Yleisön tuki on erittäin tärkeä fiilingin löytämisessä. Pispalalla taisi olla enemmän katsojia kuin meillä. Minä sain huutaa yksinäni.

Pistemiehet:

TuNMKY: Keto 30, Koskinen 16, Gustafsson 12, Sten 7, Pilkevaara 4, Jalava 1.

PisTa: Rautajoki 17, Ma. Heino 14, Mi. Heino 11, Ahonen 10, Sinisalo 6, Ahsen-Böre 4, Toivanen 2.

Muut ottelut

Honka – Playboys 102-70   NMKY – KaU 87-60   HKT – ToPo 89-73

KTP – Pantterit 62-63

Sarjatilanne

Honka 2   HNMKY 2   HKT 2   TuNMKY 2   Pantterit 2   KTP 0   PisTa 0   ToPo 0   KaU 0   Playboys 0

Tuomarikin on inhimillinen olento

Kauden 1972-73 alkaessa sääntöjen muutosten ansiosta tuomarilinjaa tiukennettiin. Koripallo kiihkeänä pelinä synnytti usein ylilyöntejä. Pelaajat, valmentajat, jopa huoltajat kommentoivat varsin voimakkaasti tuomareiden tekemiin päätöksiä.

Lehdissä urheilutoimittajat käyttivät sanansäiläänsä tuomareita kohtaan värikkäästi. Tiukemman linjan ansiosta purnareita rangaistiin heti, mitään mielenosoituksia ei enää suvaittu.

– Tähän olemmekin kiinnittäneet suurta huomiota. Haluamme olla getlemanni-pelaajia, emmekä mikään rääväsuurevohka. Onhan tuomarikin toki inhimillinen olento, joka voi erehtyä siinä missä pelaajakin, totesi TuNMKY:n joukkuejohtaja Lindberg.

Pantterit hiilenä

Mestaruussarja oli alkanut protestihengessä. Pispalan Tarmon tekemä protesti ei mennyt läpi, sen sijaan KTP:n vastalause meni. Liiton sääntövaliokunta määräsi KTP:n ja Patterien ottelun uusittavaksi. Kysymys oli siitä, tapahtuiko vapaaheittoihin johtanut virhe yliajalla.

– Tuomarit antoivat Kotkalle vapaaheitot! Jos se ei ole oikein, niin turha kai on tuollaisia tuomareita lainkaan pitää kentällä, totesi Panttereiden puheenjohtaja Esko Karhunen, jota kismitti yhden pisteen voiton muuttuminen uusintaotteluksi.

Karhusella oli myös selkeä mielipide, miksi KTP:n tekemä protesti ylipäätään hyväksyttiin.

– Protestin hyväksyminen oli poliittinen päätös. Nyt maksettiin takaisin kalavelkoja, joita parilla liiton sääntövaliokunnan jäsenellä oli Kymenlaaksoon päin.

Pantterit oli ollut SM-sarjassa kestomenestyjä, vakio mitalisuosikki. Edelliskaudella putoaminen oli kuitenkin ollut hiuskarvan varassa. Kauden 1972-73 alussa Pantterit oli kysymysmerkki. Sama valmentaja ja liki samat pelaajat, mikään ei ollut juurikaan muuttunut kokoonpanossa.

Maajoukkuevalmentaja Robert Petersenin johdolla pantterilauma yritti parantaa ryvettynyttä mainettaan. Takamies, heittokone, Reijo Niiranen oli palannut takaisin joukkueeseen. Levypallovoimaan pidettiin Panttereiden vahvuutena. Sen mahdollistivat pitkät tornit yli kaksi metriset Heikki Taponen ja Veikko Vainio.

Ennakkoarvioinneissa Panttereiden vaarallisimpana pidettiin huippuponnistaja ja -heittäjä Christer Holmbergia, joka tekee ottelussa yli 30 pistettä – tai ei sitten yhtään.

Pantterien murina meni vikinäksi TuNMKY:n edessä

Pantterit – TuNMKY 75-87 (37-45)

Protestin kohteeksi joutunut Pantterit oli ärsytetty jo valmiiksi Mestaruussarjan toiselle kierrokselle TuNMKY:tä vastaan. Ainakin Panttereiden puheenjohtaja Karhunen kävi yhä kuumana KPT:n tekemästä vastalauseesta.

– Nyt on joukkueella sellainen verenmaku suussa, että turkulaiset isketään matalaksi. Enää ei tarvita protesteja. Turun NMKY saa sunnuntaina lähteä Urheilutalolta häntä koipien välissä. Niin mahtavaa peliä he eivät millään kykene esittämään, että meidät voittaisivat. Emme pelkää Pilkevaaraa, Gustafssonia tai Ketoa.

Ottelu Panttereita vastaan pelattiin Helsingin Urheilutalon puulattialla. Tämän uskottiin olevan etu helsinkiläisille, sillä turkulaiset olivat harjoitelleet ja pelanneet Kupittaan erikoisella rekortan-alustalla.

Pilke ja piste! Useimmiten kaksi. Turun NMKY:n Pilkevaara oli loistavalla pelipäällä johtaessaan joukkueensa 87-75 voittoon Panttereita vastaan. Näin kertoi Turun Sanomat ottelun jälkeisenä päivänä.

Pilkevaara käynnisti, katkoi ja linkosi kuin parhaina päivinään. Apuna hääri matala-askelinen ”Mikko Vilkastus” sukunimeltään Koskinen, jonka käsi puhui vastustamattomasti.

– Nyt kai loppuvat puheet, ettemme osaa pelata muulla kuin rekortan-alustalla, sanoi Vihanto ottelun jälkeen.

Pantterit aloitti hurjasti ja johti 8-1. Sen jälkeen Turku tasoitti ja oli viimeisen kerran tappiolla kymmenen minuutin kohdalla. Gustafsson pelasi yhä jalka vahvasti paketissa. Keto pelasi jäätävän rauhallisesti loppuun asti.

Kuusikko Sten, Koskinen, Jalava, Keto, Pilkevaara, Gustafsson pysyi vuorotellen kentällä koko ottelun ajan. Sten sai aikaisessa vaiheessa neljä virhettä ja oli poissa melkein koko toisen jakson.

Ärhäkkäotteisen Jalavan panos oli oivallinen. Pojan päätä ei palellut rohkeissa viimeistelyissä. Pilkevaaran syötöt olivat toisesta maailmasta. Niistä ei juuri voinut kuin kiittää, kumartaa ja tehdä kori.

Pistemiehet:

Pantterit: Vainio 21, Holmberg 16, Niiranen 15, Taponen 10, Lignell 6, Kotilainen 4, Kekkonen 2, Tourunen 2.

TuNMKY: Koskinen 23, Gustafsson 18, Pilkevaara 13, Keto 12, Jalava 10.

Muut ottelut

HKT – KPT 77-64   PisTa – HNMKY 71-64   Playboys – ToPo 93-71

KaU – Honka 75-93

Sarjatilanne

Honka 4   HKT 4   TuNMKY 4   HNMKY 2   PisTa 2   Playboys 2   Pantterit 2

KTP 0   ToPo 0   KaU    0

Panttereiden valmentaja Petersenilla oli ottelussa kaksoisrooli, sillä hän vastasi myös Suomen maajoukkueen toiminnasta. Ottelun aikana hänen piti johtaa oman joukkueensa Pantterien peliä TuNMKY:tä vastaan. Toinen tehtävä oli tarkkailla vastustajan mahdollisia maajoukkuepelaajia.

Petersenin elämäntarina on poikkeuksellinen. Hän tuli Suomeen mormonilähetyssaarnaajien kanssa 1949. Koripallo-oppinsa hän oli saanut Brigham Young University’ssä. Vuonna 1952 Petersen toimi Suomen koripallomaajoukkueen apuvalmentajana Helsingin olympiakisoissa, jonka jälkeen hän palasi kotimaahansa.

Vuonna 1959 Petersen tuli takaisin ja teki pitkän uran Suomen koripallon kehittämisessä. Kymmenen vuotta myöhemmin hän nousi maajoukkueemme pitkäaikaiseksi ykkösvalmentajaksi.

– Sten on erittäin lupaava tyyppi. Hän ei ole pelannut koripalloa vasta kuin muutaman vuoden. Stenillä on erittäin vahvat jalat. Jalkatyö on noin pitkälle miehelle ainutlaatuisen tehokasta. Lisäksi hän osaa tehdä vahvoja ratkaisuja. Tulevaisuudessa hän on varmasti maajoukkuemies.

Gustafsson oli Petersenille tuttu mies aikaisemmista maaotteluista.

– Ossi on ollut tukevasti mukana maajoukkueen touhuissa. Hyvin hän pelasi tässäkin ottelussa.

Pitkät miehet eivät olleet ainoat Petersenin tarkkailussa.

– Koskinen tulee varmasti kysymykseen, kun kasaan maajoukkuetta. Noin itsevarmaa pelaajaa ei voi jättää sivuun. Hän on siitä ainutlaatuinen pelaaja Suomessa, että uskaltaa heittää. Sellaista miestä tarvitsee jokainen kansainväliseen menestykseen pyrkivä joukkue.

Elävä muuri odottaa Kari Liimoa

Mestaruussarjan kolmannella kierroksella oli vastassa toistaiseksi voittamattomat joukkueet, HKT Helsingistä ja Turun NMKY. Tiedossa oli uusinta vastikään pelatusta Suomen Cupin ottelusta, jossa turkulaiset voittivat helsinkiläiset.

Erikoista oli myös se, että jälleen oli mahdollista nähdä yhtaikaa useita maajoukkuetason pelaajia.

Kauden alussa TuNMKY:n terveystilanne ei ollut paras mahdollinen. Nyt ottelussa Helsingin Kisa-Tovereita vastaan päästiin pitkästä aikaa pelaamaan täysilukuisena ja terveenä.

Namikan valmentaja Hilke korosti ennen ottelua puolustuspelin merkitystä. HKT:n tähtipelaaja Liimo asetettaisiin tiukkaan vartiointiin.

– HKT:n pelaajat eivät pääse edes heittotilanteisiin. Se, joka ei puolusta, vaihdetaan välittömästi penkille istumaan. Kovin kamppailu käydään varmasti takamiesten kesken. Maajoukkueen viidestä takamiehestä neljä, HKT:n Rissanen-Leivonen ja TuNMKY:n Pilkevaara-Koskinen, ottavat mittaa toistaan, lupasi Hilke.

Turkulaisten valttina ottelussa oli pituus. Aloitusviisikon keskipituus mestaruussarjajoukkueista oli suurin – peräti 196 cm.

HKT oli moninkertainen Suomen mestari menneiltä vuosilta. Seura oli kasvattanut Liimon ohella useita huippupelaajia. Edelliskauden pronssi oli tarkoitus kirkastaa kaudella 1972-73 kultaiseksi.

Joukkueen kokoonpano oli pysynyt liki samana. HTK:n valttina olikin kokemus. Pelaajat tunsivat toisensa hyvin. Palloa siirrellään pelaajalta toiselle systemaattisesti miltei shakkisiirroin.

Huippujoukkueen johtaja Liimon apuna oli velipoika Martti Liimo. Takamiehen tontilla pelasi maajoukkuemies Rissanen. Toinen maajoukkuemies Pitkänen tunnettiin voimakkaana korialuspelaajana, joka vastustajan rikkomisesta huolimatta nosti pallon koriin.

HKT löysi syyn häviöönsä: tuomarit

Otteet kuin kaukalossa

Jääkiekkosäännöt Turun trillerissä

TuNMKY – HKT 65-64 (35-28)

Näin otsikoivat lehdet kiihkeän ottelun jälkeisenä päivänä.

Jääkiekkotauti on leviämässä myös koripallokentille: Tuomarit haukutaan ottelun jälkeen. Näin kirjoitti paikallinen lehti otteluselostuksessaan. HKT:n valmentaja Laanti työnsi syyn joukkueensa yhden pisteen häviöstä kokonaan ottelun tuomariparin niskoille.

Jos eivät olleet hävinneet tyytyväisiä tuomaritoimintaan, löytyi haukkujia myös voittajien puolelta. Pilkevaara valitteli ottelun menneen liian raa’aksi.

Muun muassa Gustafsson iskettiin lattiaan ilman seuraamuksia. Ossi kieriskeli minuutin ajan tuskissaan vastustajan kyynärpäästä saamansa iskun johdosta. Juha Vettanen olisi ansainnut ulosajon, mutta ei saanut virhettäkään.

HKT:n katkeruus johtui siitä, että joukkue sai maistaa nyt omaa lääkettään. Suomalaisessa koripallossa puolustaja on heikoilla. Jos pallo ei mene koriin, puolustaja saa virheen, vaikka hyökkääjä kaatuisi päälle.

Lehden urheilutoimittajan mukaan tätä tuomarien heikkoutta on Liimo käyttänyt hyväkseen jo vuosikaudet. Nyt samaa taktiikkaa osasivat käyttää myös turkulaiset.

Kun tuomaripari salli kovat otteet, ja kun pelaajat sen huomasivat, alkoi kummallakin puolella melkoinen rappaus. Tunteet kuumenivat. Nyrkit ja potkut alkoivat puhua.

HKT johti tulikuumaa ottelua vain kerran 2-0 tilanteessa. Liimo heitti yhteensä 25 pistettä. Velipoika Martti oli koko ottelun ajan vaikeuksissa Jalavan prässätessä.

Martti Liimo ei onnistunut alkuunkaan ottelun yllättäjän Jalavan vartioinnissa. Tosin Ilta-Sanomat halusi muistuttaa, miten turkulaisista Jalava on kentällä olleista ainoa alkuperäinen seuran kasvatti.

TuNMKY:n yhdentoista pisteen johto oli huveta ottelun lopussa. Viimeisen kahden ja puolen minuutin aikana, Turun johtaessa pisteellä, ei tehty koriakaan. Pilkevaara piti palloa yksinään ottelun viimeiset 20 sekuntia. HKT:llä ei ollut mitään mahdollisuutta ottaa sitä häneltä pois.

Sten olisi voinut olla ottelun ratkaisija, mutta hänen virhetili täyttyi nopeasti. Gustafsson ei saanut ylistyssanoja. Gustafsson heittää kaukaa tarkasti, mutta pitkän miehen tärkeimmän tehtävän oppimisessa, runnomisessa korin alla, on vielä työmaata.

Myöskään Keto ei ollut toimittajan mieleen. Keto veti puolustuspäässä näyttäviä levypalloja, mutta hyökkäyksessä tuotti edes pääseminen korin alle suuria vaikeuksia.

Parhaimmillaan ei ollut myöskään Koskinen, jonka tyylittely keskikentällä oli täysin turhaa ja aiheutti paljon pallonmenetyksiä.

Kun joukkueella on Pilkevaaran kaltainen pallon ylöstuoja, joutui Koskisen kuljetusyritykset outoon valoon. Koskinen ei arkaile heittää, minkä hän voisi tehdä. Pilkevaara sen sijaan arkailee, vaikka ei olisi syytä. Pilkevaara ei huonoa peliä pelaakaan.

Kritiikistä huolimatta lopputulos oli 65-64 Turulle. Voitollaan TuNMKY oli kolmen kierroksen jälkeen sarjajohdossa yhdessä Hongan kanssa.

Myös turkulainen yleisö syttyi kohuotteluun. Kupittaan yleisö eli äänekkäästi mukana matsin kaikki vaiheet. Kupittaan 1000 hengen katsomo alkoi käydä ahtaaksi.

Paikalla olleet urheilutoimittajat valittivat, miten edes heille ei ollut varattu istuimia. Ainoa kilpailupaikka Turussa, jossa julkisen sanan edustajilla ei ole kunnon työskentelyolosuhteita! Vain pieni järjestelykysymys, jonka hoitamiseksi ei itse asiassa tarvita kuin hivenen hyvää tahtoa.

Pistemiehet

TuNMKY: Gustafsson 15, Koskinen 14, Jalava 14, Pilkevaara 8, Sten 8, Keto 6.

HKT: K. Liimo 25, Rissanen 13, M. Liimo 10, Lievonen 7, Pitkänen 7, Vettanen 2.

Muut ottelut

Honka – Pispala 110-66   ToPo – Pantterit 67-63   Playboys – HNMKY 74-63

KTP – KaU 63-58

Sarjatilanne

Honka 6   TuNMKY 6   HKT 4   Playboys 4   HNMKY 2   KTP 2   ToPo 2

PisTa 2   Pantterit 0   KaU 0

 Törmäys vei TuNKY:n tähdet sairaslistalle

TuNMKY:n sairaslista oli kauden alussa melkoinen. Juuri, kun miehet saatiin terveiksi, tapahtui kummia. Seuran maajoukkuemiehet Pilkevaara, Koskinen, Sten ja Gustafsson olivat palaamassa joukkuejohtaja Lindbergin autolla maajoukkuetehtävistä Hyvinkäältä Turkuun. Forssan kohdalla rysähti.

Kesärenkailla ajaneiden forssalaisten poikien auto luisui risteysalueella Lindbergin auton kylkeen. Pahassa kolarissa kukaan ei loukkaantunut vakavasti. Pelaajat saivat kuitenkin sen verran pahoja vammoja, että pelaamiseen tuli parin viikon tauko.

Pilkevaara sai olkapäähänsä ruhjevamman. Keto ja Sten vaurioittivat kumpikin polvensa. Koskinen loukkasi oikean kätensä ja lonkkansa. Ainoa ehjänä säilynyt oli joukkueenjohtaja Lindberg, jonka auto vaurioitui pahoin kolarissa.

– Jos neljä pelaajaa on rampana, ei ole mitään mieltä lähteä pelaamaan Mestaruussarjaottelua, totesi Lindberg.

Niinpä TuNMKY anoi Playboys-ottelun siirtoa. Tähän Koripalloliitto suostuikin, mutta siirto kirjattiin erikoinen ehto: Jos Crenshaw saapuu Turkuun ennen siirrettyä ottelua, hän ei saa pelata Playboysia vastaan!

Koripalloliiton ehto nähtiin Turussa isokenkäisten helsinkiläisten kotiinpäin vetämisenä. Suomen Koripalloliitossa nähtävästi luullaan, että TuNMKY ajattaa pelaajillaan kolareita taktikoinnin vuoksi. Tietysti yksikään helsinkiläislehti ei määrää, mitä Koripalloliitto tekee, mutta tästäkään käytännöstä ei olla kaukana.

Crenshawin mahdollinen saapuminen Turkuun sähköisti syksyn tunnelmat. Turussa koettiin, miten pääkaupunkiseudulla koripallovaikuttajat pyrkivät heittämään koko ajan hiekkaa rattaisiin siirron estämiseksi. Syykin oli Turussa tiedossa. Sen vuoksi, että hänen seuransa on TuNMKY, joka saattaa murtaa koripalloilun helsinkiläiskeskeisyyden.

Muut ottelut

Playboys – TuNMKY siir.myöh   Pantterit – PisTa 75-80   HKT – HNMKY 83-66

KTP – Honka 63-68   KaU – ToPo 74-79

Sarjatilanne

Honka 8   HKT 6   TuNMKY 6   Playboys 4   ToPo 4   PisTa 4   HNMKY 2

KTP 2   Pantterit 0   KaU 0

 TuNMKY:n haave vihdoin totta

Näin ennakoitiin optimisesti Grenshawin saapumisesta Turkuun ennen seuraavaa peliä. Kotiottelussa KTP:tä vastaan Kupittaalla nähtäisiin mahdollisesti ensimmäisen kerran tummaihoinen USA:n maajoukkuepelaaja Crenshaw.

Otteluennakossa hehkutettiin, miten kaikkien aikojen kovin SM-sarjapelaaja vetää illalla yllensä TuNMKY:n värikkään peliasun.

Ottelun ajankohtaa oli siirretty myöhemmäksi. Matsi alkaisi Kupittaan hallissa poikkeuksellisesti vasta klo 20. Siirtoon oli hyvä syy. Crenshaw saapuisi Helsingin lentokentälle noin klo 15 takanaan yli 18 tunnin lentomatka San Franciscosta.

Miehellä olisi mahdollisesti matkaväsymystä, mutta Grenshaw oli lupautunut lähettämässään kirjeessään olevansa valmis pelaamaan illalla.

Hänellä on kuitenkin yksi pyyntö: Älkää antako minun vilustua siellä Turussa! Täällä on ollut viime päivinä 25-30 astetta lämmintä.

Puheenjohtaja Vihanto ja joukkueenjohtaja Lindberg olivat Helsingin lentokentällä odottamassa kädet ojossa uutta jenkkipelaajaansa. Hartaasti odotettu musta pelimies ei astunutkaan koneesta ulos. Mies oli kadonnut. Kukaan ei tiennyt missä oli Crenshaw.

Niinpä harmistunut joukkueenjohto palasi ilman vahvistusta takaisin Turkuun ilmoittaakseen sankoin joukoin Kupittaalle saapuneelle pettyneelle turkulaisyleisölle tapahtumien yllättävästä käänteestä.

Tuleva vastustaja KTP Kotkasta oli mestari vuodelta 1966. Sen jälkeen isoa menestystä ei tullut, vaikka seuran riveissä oli kehittynyt useita maajoukkuepelaajia. KTP:n heittopeli oli joukkueen tärkein ase. Näyttävintä peliä esittivät Ari Paananen, jonka korkea hyppyheitto oli komea ja tehokas.

KTP:n toinen vaarallinen heittäjä oli Veikko Miettinen. Levypalloissa vahvin oli Arin veli Hannu Paananen. KTP oli tyypillinen kotijoukkue, sillä Haukkavuoressa vierailijan oli vaikea voittaa. Kotkalaisten tiukkaa paikkapuolustusta oli hankalaa murtaa ahtaassa kotiluolassa.

Puhdas peli säilyi, vaikka Crenshaw jäi Kööpenhaminaan

TuNMKY – KTP 77-75 (41-44)

Olihan se pettymys! Yli tuhat turkulaista oli saapunut Kupittaan urheiluhalliin ihmettelemään mustan kumimiehen tuloa TuNMKY:n riveihin.

Ehkä myös joukkueen pelaajat olivat jo valmiiksi asennoituneet, miten Crenshaw tulee ja tekee kaiken. Meidän ei tarvitse kuin juosta mukana. Loukkaantunutta Pilkevaaraakin voidaan pitää penkillä.

Kotka oli etukäteen selvä altavastaaja, mutta ottelusta tulikin, ilmeisen väärän asenoitumisen johdosta, erittäin tasainen. Varmaa voittoa hakenut TuNMKY joutuikin koville. Ottelu ei ollut korkeatasoinen, mutta se oli kovaotteinen ja yleisöön menevä.

KTP taisteli ja oli tauolla vielä johdossakin. Autokolarissa loukkaantunut Pilkevaarakin komennettiin penkiltä kentälle.

– Syöttöliikkeitä pystyn oikealla kädelläni tekemään, mutta heittämään en kykene, paljasti Pilkevaara.

Pilkevaara tuli peliin tilanteessa 23-23. Ottelussa hän suoritti vain yhden heiton, senkin vasemmalla kädellä. Heittopaikkoja oli, mutta Pilkku jätti ne käyttämättä jakaen tarkkoja syöttöjään. Kättä särkee taas kovasti, kertoi Pilkevaara ottelun jälkeen.

Turkulaisten onneksi Koskinen oli pelipäällä. Mikko pelasi nyt taitojensa mukaan, mikä ei ole vielä tapahtunut tällä kaudella. Hänen heittonsa upposivat nyt kaukaakin, eikä joukkoon mahtunut niin paljon harkitsemattomia ratkaisuja kuin aikaisemmin. Koskisen suoritus oli erittäin ratkaiseva Turun NMKY:n voitossa.

Sten istui aluksi penkillä, mutta oli toisen jakson alussa häikäisevä. Kotijoukkueen suurin voima ottelussa olivat levypallot. Keto oli niiden noukkijana näkyvin.

Gustafsson pelasi hyökkäyskorilla röyhkeämmin kuin aikoihin. Hän ei jäänyt kauas korilta, vaan pyrki alle ja sai sinne myös syöttöjä.

Jännittävässä ottelussa halli oli täynnä. Silminnäkijöiden mukaan lämpimänä kävi myös Vihanto, joka jakeli ohjeitaan äänekkäästi ja sai Pilkevaaran hymyillen viittaamaan kentältä kädellään, että kyllä täällä asiat osataan.

Ottelu päättyi TuNMKY:n voittoon korinumeroin 77-75. Joukkue oli yhä neljän ottelun jälkeen ilman tappioita, mutta Tapion Honka oli yhden ottelun enemmän pelanneena sarjajohdossa.

Pistemiehet

TuNMKY: Koskinen 25, Sten 16, Gustafsson 15, Keto 14, Jalava 6, Pilkevaara 2, Rosman 1.

KTP: Miettinen 18, H. Paananen 16, Heinänen 14, A. Paananen 13, Karttunen 9, Kokkola 5.

Muut ottelut

HKT – Pantterit 69-66   Playboys – KaU 98-80   PisTa – ToPo 86-77

Sarjatilanne

Honka 8   HKT 8   TuNMKY 8   Playboys 6   PisTa 6   ToPo 4   KTP 2

HNMKY 2   Pantterit 0   KaU 0

Crensawin seikkailut iloisessa Kööpenhaminassa

Iltapäivälehtien provosoiva otsikko antoi ymmärtää, miksi Crenshaw ei ollut saapunutkaan sovittuna hetkenä Helsingin lentokentälle. Vanha ja puritaaninen Turku hävisi vanhalle iloiselle Kööpenhaminalle, ilakoi Ilta-Sanomat.

Kadonneen pelimiehen jäljille päästiin, kun Vihanto näytti koneen lentoemännälle Crenshawin valokuvan ja kysyi, oliko koneessa tämän näköistä matkustajaa.

– Kyllä tällainen erittäin sympaattinen neekeri oli koneessa, mutta hän jäi pois Kööpenhaminassa, selitti lentoemäntä.

Ilta-Sanomat oletti, että Crenshawilla oli Kööpenhaminassa aivan omat kuvionsa. Joka tapauksessa hän oli matkalla Turkuun. Katoamismysteerioon saatiin selvitys myöhemmin.

– Milloin hän nyt sitten jatkaa Turkuun, on vielä tällä hetkellä hämärän peitossa, kertoi Vihanto.

Kristilliset löivät rattopojat

Loistopeli – kärjessä TuNMKY

Tunnelma sytytti Turun

Tutun ”vanhusten” panos ratkaisi

Playboys – TuNMKY 85-90 (48-42)

Rästiin jäänyt eräs syksyn kohuotteluista kirvoitti värikkäitä lehtiotsikkoja. Auto-onnettomuuden vuoksi siirretty ottelu Playboysia vastaan pelattiin vain pari päivää KTP-ottelun jälkeen.

Koripalloliiton tekemän päätöksen mukaan Crenshaw ei olisi saanut pelata ottelussa, tosin ei hän ollut vielä saapunutkaan Suomeen.

Ottelusta tuli tiukka. Playboys johti vielä kolme minuuttia ennen loppua. TuNMKY:n voitto (90-85) oli taas niukka. Tappio oli Playboysin ensimmäinen kotiluolassaan. Sarjataulukkokin oli ottelun jälkeen historiallinen. Kärjessä oli joukkue, joka ei ollut siellä koskaan yksinään ollut – Turun NMKY.

Playboysin ja TuNMKY:n kiivasta ottelua pidettiin koko syksyn yhtenä parhaimpana tapahtumana. Iivisniemen Yhteiskoulun ahdas sali oli täpötäynnä. Pelaajat intoutuivat liukkaalla parketilla heittorumbaan.

Runsas pistesato johtui hyvästä heittopelistä, mutta myös hatarasta puolustuksesta. Yleisö eli äänekkäästi hirvitorvineen ottelussa mukana. Tunnelma oli kuin Riossa konsanaan.

Playboys pysyi ottelussa mukana lähinnä yhden miehen turvin. Koskivaara nakutti 8-9 metristä jatkuvasti pussin pohjalle. Koskivaaran pelkästään ensimmäisen jakson saalis oli 19 pistettä.

Toisella jaksolla kotijoukkueen Jukka Vallinkoski oli turkulaisille painajainen: kaikki upposi. Viides virhe vei Vallinkosken kuitenkin suihkuun ja ottelu kääntyi turkulaisille.

Koskinen pelasi vielä paremmin kuin edellisessä KTP-ottelussa. Haamuheittäjältä upposi mistä vain. Kedon pysäyttäjää ei löytynyt. Hän teki TuNMKY:n neljä ratkaisevaa viimeistä pistettä. Pilkevaarakin alkoi olla oma itsensä, tosin hän pelasi vielä olkapää puudutettuna.

Gustafsson käytti röyhkeästi hyväkseen vastustajan heikkoutta – oman korinalustan turvaamista. Vastassa ollut maajoukkuesentteri Markus Herold oli kuin huutolaispoika. Gustafsson oli hyvin lähellä Suomen parhaan keskushyökkääjän arvonimeä.

Pistemiehet

Playboys: Koskivaara 24, Mahlamäki 18, Vuorio 15, Vallinkoski 14, Herold 14.

TuNMKY: Koskinen 23, Gustafsson 25, Keto 23, Pilkevaara 7, Sten 6. Jalava 3.

Sarjatilanne

TuNMKY 10   Honka 8   HKT 8   Playboys 6   PisTa 6   ToPo 4   KTP 2   HNMKY 2

Pantterit 0   KaU 0

Turun Namika ei enää jännitä – Crenshaw tuli

Vihdoinkin! Turun NMKY:n kateissa ollut amerikkalainen koripallovahvistus Crenshaw saapui onnellisesti Suomeen. Miehen Kööpenhamina-seikkailut olivat uutisankkoja. Crensahaw oli myöhästynyt New Yorkissa Suomen koneesta, koska Kaliforniasta lähtenyt lento oli kolme tuntia myöhässä.

Amerikan poikaa olivat vastassa toistamiseen Vihanto ja Lindberg. Nyt koneesta astui hyväntuulinen ruskeaan mokkanahkatakkiin ja vaalean raidallisiin housuihin pukeutunut Crenshaw.

Mieshän ei ollut ensimmäistä kertaa Suomessa ja Turussa. Don oli ollut jo keväällä tutustumassa Turkuun ja harjoitellut muutaman kerran TuNMKY:n kanssa.

Matkalla Turkuun Vihanto saattoi ylpeänä esitellä Crenshawille Mestaruussarjan tilannetta. TuNMKY johtaa sarjaa puhtaalla pelillä ja seuraava vastustakin olisi sopivasti viisinkertainen Suomen mestari Tapion Honka.

Musta fantasia kruunaa TuNMKY:n pelin

Honka kaatui rytisten

Mustien poikien vertailutesti Tapiolassa – Douglas Honka – Crensaw TuNMKY

Honka ei enää turvassa edes kotisalissa

Honka – TuNMKY 78-82 (38-37)

Tapion Hongan ja Turun NMKY:n ottelusta kirjoitettiin toistaiseksi enemmän kuin mistään muista Mestaruussarjan syksyn otteluista. Lehdissä otsikot ja valokuvat suurenivat. Olihan vastassa kaksi sarjan eliittijoukkuetta, joilla molemmilla oli nyt tummat amerikkalaisvahvistukset.

Ottelu pelattiin Tapiolassa, joten turkulaiset saivat vielä tovin odottaa ihmepoikansa näkemistä Kupittaalla.

Tapion Hongassa pelannut Greg Douglas oli erikoinen tapaus. Kun 209 senttinen kolossi saapui Suomeen, oli näky erilainen, kuin mitä odotettiin. Lentokoneesta tuli nelikymppisen näköinen mies, jolla oli tuhti kaljamaha. Niinpä alku ei luvannut hyvää. Miehen fyysinen kunto oli olematon.

Kauden aikana Douglas keikkui kuitenkin Mestaruussarjan koritekijätilaston kärkipäässä. 140 kiloinen jässikkä oli melkoinen pelote puolustuksessa. Yli kaksi metrinen peluri oli vielä 1970-luvulla harvinaisuus kotimaan koripallosarjoissa.

Douglasin intoa riitti keskitalveen asti. Erakkoluonteinen mies vetäytyi kuoreensa, kunnes helmikuun puolessa välissä katosi Suomesta kokonaan kertomatta kenellekään. Tarinan mukaan poliisi otti yhteyttä Honkaan, sillä seuran omistama auto oli jätetty hylättynä Finnairin bussiterminaalin ramppiin.

– Tällä hetkellä on aivan sama, pelaammeko Tapiolassa tai kotikentällä. Emme tarvitse kuin kentän ja kaksi koria. Tiedämme Hongan vahvuudet, mutta meilläkin on kova viisikko: Crenshaw, Gustafsson, Keto, Pilkevaara, Koskinen, uhosi Vihanto ennen Honka-ottelua.

Ilta-Sanomat ennakoi, että Tapiolan Yhteiskouluun oli odotettavissa paitsi runsaasti yleisöä myös go-go -tyttöjä yleisöä viihdyttämään.

Honka oli 1960-luvun menestynein joukkue. Se oli rahajoukkueen maineessa, sillä joukkue onnistui hankkimaan eri seurojen parhaat pelaajat. Poikkeus oli maajoukkuepelaaja Keto, joka jätti seuran ja muutti Turkuun.

Hongan profiilipelaajat olivat kaksi Karia, Rönnholm ja Lahti. ”Rönni” muistetaan väkivahvana pelaajana, joka puski väkisin vastustajan korille tekemään pinnoja. HNMKY:stä siirtyneet Jarmo Laitinen ja vasta 16-vuotias lupaus Asser Lindholm olivat Hongalle selviä vahvistuksia.

Turun NMKY on Suomen paras koripallojoukkue! Honka kaatui rytisten Vihannon katapulttien lingotessa toisen jakson 12 minuutin jälkeen vastustamattomasti 10 pisteen eron keltapaitaisesta ja valkonenäinestä mestarista, ilmaisi Turun Sanomat ottelun ratkaisua perin värikkäästi.

Ja TS runoili edelleen: Salin Mikko Vilkastus, matala-askelinen tekniikkaihme Koskinen reputteli tässä vaiheessa hämärän rajamailta kahdeksan pistettä ja musta fantasia Crenshaw liiteli omissa korkeuksissaan ja juoksi salin halki sprintterin askelin. Loppupisteet vain 82-78 tulevan (?) mestarin hyväksi.

Ottelu oli siis Crenshawin ensimmäinen Suomessa. Edellisen kerran hän oli pelannut muutama kuukausi sitten.

– Ei tämä nyt aivan amerikkalaista koripalloa ollut. Tasapainoni ei ole vielä kunnossa, siksi heittoni ”putosi” heikosti alussa, kertoi Crenshaw lehtimiehille ottelun jälkeen.

Hongan Douglas ehti tehdä 18 pistettä ennen virhetilin täyttymistä. Hän plokkasi näyttävästi pariin otteeseen Gustafssonin heitot. Toisella jaksolla Douglasin suihkuun passittamisen jälkeen Ossi oli kentän hahmo 23 pisteellään.

– Peli on meidän, hihkui Vihanto kentän reunalla siinä vaiheessa, kun Douglasin virhetili täyttyi.

Keto pelasi myös hyvän pelin, tällä kertaa entisessä kotisalissaan. Joukkueesta puuttui kuumesairas Sten.

– Pelasimme varman päälle liian aikaisin. Tämä ei ollut aivan yhtä hyvä ottelu kuin edellinen Playboysia vastaan. Laskimme, että Douglas ei jaksa koko aikaa täydellä vauhdilla ja siksi päätimme painaa pitkillä miehillä alusta lähtien täyttä. Se onnistui, kommentoi TuNMKY:n valmentaja Hilke.

Myös pääkaupunkiseudun lehdet myönsivät koripallovaltikan vaihtuneen Turun suuntaan. Maalaisetkin pärjäävät, kirjoitti Ilta-Sanomat ja jatkoi: Kaiken kaikkiaan on ilolla tervehdittävä, että vihdoin viimein on saatu kokoon vahva seura pääkaupungin ulkopuolellekin. Kunnia lankeaa tästä kokoamisesta aika paljon ”sähkömies” Vihannolle.

Lehden mukaan molemmat jenkit kummaksuivat kotimaista tuomarilinjaa. Douglas oli ollut Suomessa jo useamman kuukauden. Hänelle on kuulemma seurassa opetettu eurooppalaiset säännöt, mutta aina vaan tuntuu ihmeelliseltä. Douglasia kiukuttaa, kun joissakin otteluissa saa pelata kovaa kyljen hipaisua pelkäämättä. Välillä säännöt ovat tyystin toiset.

Pistemiehet

Honka: Lahti 27, Douglas 18, Rönnholm 16, Immonen 10, Kokko 7.

TuNMKY: Gustafsson 23, Crenshaw 20, Keto 13, Pilkevaara 12, Koskinen 12, Jalava 2.

Muut ottelut

PisTa – Playboys 91-80   ToPo – KTP 76-88   KaU – HKT 69-73

Pantterit – HMNKY 90-101   KTP – Pantterit 75-77

Sarjatilanne

TuNMKY 12   HKT 10   Honka 8   PisTa 8   HNMKY 6   Playboys 6   KTP 4

ToPo 4   Pantterit 2   KaU 0

Turun NMKY voittoon heikollakin pelillä

HMNKY – TuNMKY 73-84 (40-47)

Turun NMKY:n syksyn seitsemäs peli oli pääkaupungissa kaimaseura Helsingin NMKY:tä vastaan. Vieläkään eivät siis turkulaiset päässeet näkemään Crenshawia Kupittaan rekortanilla.

Ottelusta Helsingin Namikaa vastaan ei jäänyt jälkipoville paljon kerrottavaa. Turkulaiset pelasivat voitokkaasti (73-84), mutta esitys oli vaisu.

HNMKY oli kokenut muodonmuutoksen edelliseen hopeakauteen verrattuna. Yksi perusasia oli kuitenkin säilynyt: tiukka koko kentän prässipuolustus.

Joukkue menetti edelliskauden joukkueesta levypallovoimasta vastanneen Jarmo Laitisen ja Asser Lindholmin Honkaan sekä tärkeimmän pisteidentekijän Koskisen Turkuun. Vahvistuksiakin toki oli tullut.

Eräs mielenkiintoinen pelaaja oli Erkki Saaristo, joka oli nuorten maajoukkueen parhaimmistoa. Helsingin Namikan vahvuutena pidettiin kauden alkaessa joukkueen tasaisuutta. Kenet tahansa voi heittää kentälle milloin tahansa.

Turkulaisia vastaan joukkue pelasi kehnosti, takerteli heittopelissään ja sen tornit epäonnistuivat melkein järjestelmällisesti. Vain kerran Helsingin NMKY pääsi johtoon, jonka jälkeen tumma katapultti Crenshaw astui kuvaan ja alkoi naputella omasta kerroksestaan ratkaisevia koreja.

Turkulaisilla oli vierasotteluun suunniteltu taktiikka. Pituusylivoima oli heillä.

– HNMKY rikkoo ja hakkaa jatkuvasti. Päätimme pelata pallon hyökkäyskorin alle hitaasti, että he ehtivät lyömään, valotti valmentaja Hilke joukkueensa taktiikkaa. Valittu taktiikka toimi, sillä ottelun lopussa helsinkiläisillä oli kentällä enää kaksi aloitusviisikon miestä ja vaihtopenkki oli tyhjä.

Crenshaw aloitti pelaamalla korin alla. Se oli virhevalinta.

– Oli turhaa peluuttaa miestä hyökkääjänä, kun korin alla tönittiin ja tuupittiin, totesi Hilke.

Kierroksilla käynyt Don otettiin ensin penkille rauhoittumaan ja toisella puoliskolla mies siirtyi takamieheksi. Sen jälkeen jenkki pudotti pallon toisensa perään koriin. Crenshaw tuli takamieheksi ensimmäisen jakson heittokoneen Koskisen tilalle.

– Mikko haluaa kireässä ottelussa yksin ratkaista kaiken ja muut hermostuvat. Siksi hän istui, paljasti Hilke.

Edellisessä ottelussa kuumesairaana ollut Sten palasi kentälle, mutta oli vielä osin puolikuntoinen. Pilkevaara pelasi rauhallisesti ja järjesteli paikkoja yllättävän vaisuksi HNMKY-vartioinnissa jääneille pitkille miehille Gustafssonille ja Kedolle.

Helsingin NMKYN:n valmentaja Raimo Ritosalmi selitti joukkueensa tappiota.

– Huonot heittomme eivät suinkaan johtuneet vastustajan tehokkuudesta. Turun NMKY oli minulle pettymys.

Pistemiehet

HNMKY: Saaristo 17, Eerola 16, Palo 12, Uuspää 8, Mäenpää 8, Ahola 5, Tianen 4.

TuNMKY: Crenshaw 28, Koskinen 20, Keto 16, Pilkevaara 6, Sten 6, Gustafsson 6, Jalava 2.

Muut ottelut

Honka – ToPo 128-81   HKT – PisTa 81-66   KaU – Pantterit 67-77

KTP – Playboys 68-67

Sarjatilanne

TuNMKY 14   HKT 12   Honka 10   PisTa 8   Playboys 6   HNMKY 6   KTP 6

Pantterit 4   ToPo 4   KaU 0

Turun NMKY:n seitsemäs perättäinen voitto sai kotipuolessa urheilutoimittajat ennakoimaan mahdollista Suomen mestaruutta. Jonkin väristä mitalia pidettiin jo varmana. On tietysti liian aikaista ennen sarjan puoliväliä ruveta veikkailemaan lopullista järjestystä, mutta Turun NMKY:llä on mestaruuteen joka tapauksessa nyt suuret mahdollisuudet, ennakoi kaupunkilehti Turkulainen.

Suomen ennätys rikottiin Kupittaan TuNMKY-show’ssa

Murskavoitto Torpasta – yleisöennätys

Täpötäysi katsomoa Turun korijuhlassa

TuNMKY – ToPo 115-73 (55-34)

Tätä hetkeä turkulaiset olivat odottaneet koko syksyn! Nyt se oli koittanut! Jo hyvissä ajoin ennen ottelun alkua kansa virtasi sakeana joukkona Uudenmaankatua pitkin kohti Kupittaan urheiluhallia. Koripallohuuma oli vallannut Turun. Musta taikuri Crenshaw esiintyi ensimmäisen kerran turkulaisille. Kupittaan urheiluhalli osoittautui heti liian pieneksi.

Ottelutapahtumasta tuli ikimuistoinen. Moni Kupittaan urheiluhalliin ahtautunut muistaa tämän hetken. Paikalle oli saapunut paljon niitäkin, jotka eivät aikaisemmin juuri koripallo-otteluissa käyneet.

Ottelua ennakoitiin paljon etukäteen. Vastustaja Torpan Pojat uhosi upottaa turkulaisen koripalloylpeyden. Meille häviätte kauden ensimmäisen ottelun, lupasivat torppalaiset. Heillä oli toki joukkueessaan iso pelote: Anssi Rauramo, edelliskauden korikuningas ja senhetkisenkin pistetilaston kärkinimi.

Eräs toinenkin tekijä huoletti turkulaisia. Valmentaja Hilke oli pelipäivänä Leningradissa tuomarina Eurooppa-cupin ottelussa Spartak-Solna. Pilkevaara vastasi etukäteen luodun taktiikan toteutumisesta itse ottelussa. Ottelu Torpan Poikia vastaan oli syyskauden viimeinen kotiottelu.

Torpan Pojat oli legendaarinen joukkue Helsingin Munkkiniemestä. Seura oli kasvattanut ison joukon kuuluisia huippupelaajia. ToPo olikin vahvasti profiloitunut peluuttamaan vain oman seuran kasvatteja. Joukkueen helmi oli tietysti legendaarinen Rauramo, todellinen korintekijä.

Ottelusta tuli Turun NMKY:n ja Crenshawin näytös. Namika vei ja torppalaiset vikisivät. Virallinen yleisömäärä oli 1750, mutta Kupittaan hallissa oli varmasti yli parituhatta ulvomassa, kun Crenshaw pelasi itsensä heti suoraan turkulaisten sydämiin.

Musta virtuoosi toteutti omia kuvioitaan mestarillisesti. Pallon lyöminen voimalla korin pohjalle olivat tietenkin eniten ihastusta herättäneet temput. Kansa sai sirkushuvinsa.

Luikerrellen, keinujen, huojuen ja mutisten riehui musta jonglööri topolaisten keskellä saaliinaan 30 pistettä.

Myös pelinrakentajana enemmän viihtyvän Pilkevaaran pistesaalis oli poikkeuksellisen korkea, 19. Pilkevaara tarjoaa myös aina yleisölle rahanvastinetta. Laajasta syöttövalikoimastaan hän esitti muutamia valikoituja näytteitä ja innostui ensi puoliajalla menemään raisusti myös hyökkäyksien päättämiseen.

Koko TuNMKY:n joukkue innostui yleisön riemuksi naruttamaan vastustajaansa ja naurattamaan yleisöä koko rahan edestä. Lopputulos 115-73 oli TuNMKY:n ensimmäinen rökälevoitto Mestaruussarjassa.

TuNMKY:n heittoprosentit olivat kovat: Pilkevaara 100, Keto 93, Koskinen 80…koko joukkueen prosentti oli yli 70, mikä oli SM-sarjan ennätys.

TuNMKY:n kaksimetrisillä oli vapaapäivä. Gustafsson ja Sten tyytyivät nauramaan partaansa, kun pienimmät pitivät vauhtia ja hauskuuttivat yleisöä.

– Oli aivan eri tunne pelata kuin ennen. Kun yleisöä on nyt joka puolella, myös päädyissä, kenttä tuli ikään kuin pienemmäksi ja tunnelma kasvoi, hehkutti Keto, joka teki ottelun korkeimman pistemäärän (32).

Rosman alkoi nousta pelaajaksi, jota voitiin käyttää siinä kuin aloitusviisikonkin miehiä. Heittotarkkuus oli riittävä ja hyvin tuntuivat pelisysteemitkin olevan mielessä.

Pistemiehet

TuNMKY: Keto 32, Crenshaw 30, Pilkevaara 19, Jalava 10, Koskinen 8, Gustafsson 8, Rosman4, Sten 4.

ToPo: Rauramo 26, Levä 12, Suhonen 10, O. Mecklin 6, Järvi 6, Hännikäinen 5, Karell 4, A. Mecklin 2, Lindberg 2.

Muut ottelut

Pantterit – Honka 79-76   HNMKY – KTP 63-77   PisTa – KaU 89-63

Sarjatilanne

TuNMKY 16   HKT 12   Honka 10   PisTa 10   KTP 8   Playboys 6   Pantterit 6

HNMKY 6   ToPo 4   KaU 0

Kupittaan urheiluhallille yhä enemmän kritiikkiä

Turussa oli vastavalmistunut uusi urheiluhalli kymmenien vuosien odotusten jälkeen. Aluksi nykyaikaista areenaa kovasti kiiteltiin, mutta koripallobuumin yllättäessä, tuli esiin myös hallin epäkäytännöllisyys.

Torppa-ottelussa sattui kaksi pahaa loukkaantumista. TuNMKY:n Koskiselle ja Torpan Poikien Olavi Meckelinille sattui ikävä tapaturma. Molemmilta vääntyi nilkka. Syynä oli koripalloon täysin sopimaton rekortan-pinnoite.

Skandaalit Turun urheilulaitoslinjalla jatkuvat, kertoi Turun Sanomat. Miehiä kaatuu Kupittaan hallissa kuin heinää. Alun perin Kupittaan halliin valittiin puualusta. Kuitenkin jostain hämärän syystä halliin ei puulattiaa rakennettu. Sisäpiiritietojen mukaan tiedettiin, että puulattiaa ei olisi koskaan rakennettukaan lupauksista huolimatta.

Näin kertoi Turun Sanomat joulukuussa 1972 ja jatkoi:

Kaiken takana oli poliittinen peli, puoluepoliittinen ja urheilupoliittinen. Poliitikot ovat alamaissa olleiden muiden urheilulajien edustajien kanssa pelaamassa raakaa sumutuspeliä, jonka kohteena on koripallo, jota pelaa vain pari tolloa.

Ilmeinen virhevalinta pelialustaksi johtui ehkä ennakkotiedoista, jonka mukaan uusi moderni pinnoite olisi käytössä myös Münchenin olympialaisten koripallo-otteluissa. Näin ei tietenkään ollut. Ja niinpä Kupittaalle asennettiin koripalloilijoiden kannalta väärä alusta.

– Pallon ponnahtelu rekortan-pinnasta on täysin poikkeavaa, pallonkuljetukset eivät käy. Jalat kipeytyvät rekortanilla ja tossuja kuluu paljon, kertoi Koskinen.

Syyskauden jälkeen ennen kevätkierroksen alkua Pilkevaara teloi urheiluhallin rekortan-pinnalla nilkkansa. Hän oli jo kolmas uhri joulukuun aikana.

Kupittaan hallin suunnittelijat eivät voineet myöskään aavistaa, millainen korishuuma tulee Turkuun. 1 000 hengen katsomo kävi nopeasti pieneksi. Lehdet kirjoittivat, miten Turun kaupunki ei ollut tilanteen tasalla.

Kaupunki saa osan pääsylipputuloista ja sen tehtävänä on asettaa ovimiehet. Nyt näitä miehiä oli vain kaksi, vaikka kaupungin omien etujenkin mukaista olisi varata heitä riittävästi.

Kaupunkilehti Turkulaisen päätoimittaja Reino Linkosaari irrotti kielenkantojaan oikein kunnolla joulukuussa 1972 julkaistussa kolumnissaan:

ToPo-ottelu antoi jo vihjeitä siitä mitä tuleman pitää. Ylimääräisiä tuoleja on seuraaviin otteluihin syytä hankkia niin paljon kuin mahdollista ja tarpeellinen ennakkomyyntikin kuulemma tullaan järjestämään kevätkaudella.

Päätoimittaja Linkosaari totesi myös kirjoituksessaan, miten koripalloilusta on tullut Turussa jääkiekon kovin kilpailija.

Osansa saivat myös kaupungin päättäjät:

Ensimmäisen kerran noteerattiin Turun NMKY:n kotiottelussa kiekkomaisen ennätysmäiset yleisölukemat. TuTo:n ja Tapparan jääkiekko-ottelussa oli vähemmän katsojia. Muutos on tapahtumassa.

Jääkiekkoilijat ovat vuosikaudet saaneet talvisin hääriä kukkona tunkiolla, kun muita varteenotettavia yleisölajeja ei ole ollut. Jääkiekon pahin vihollinen näyttää silti olevan kaupunkimme keskushallinto.

Nämä tärkeimmistä asioista päättävät herrat tuntuvat kyllä vastustavan kaikkea urheiluun vähänkin vivahtavaa. Toivoa sopii, että budjetista urheilukin saisi jotain.

Älkää ihmeessä taas aloittako sitä vanhaa saarnaa asunnoista ynnä muista tärkeimmistä kohteista. Totta kai urheiluväki ymmärtää sen. Mutta ei Tampereellakaan teltoissa ja parakeissa asuta, ja silti siellä suunnitellaan jo toista jäähallia.

Nimimerkki Sinetti Turun Sanomissa kritisoi muun muassa Kupittaan urheiluhallin uutta pelikelloa ja tulostaulua niiden huonosta näkyvyydestä:

Nyt upeassa hallissa on touhu aivan yhtä vaivaista kuin kiekkokilpolassa, jonka kello ei käy vetämälläkään. Auringon sokaisulta ei näe peliä senkään vertaa kuin jalkapallostadionin katsomosta silmiään siristämällä. Urheilijoita sokaistaan suurilla lupauksilla ja he saavat pettyä kerta kerran jälkeen. Asiantuntijoita on aina ollut. Heidän annetaan puhua, mutta heitä ei kuunnella.

Ritva lauloi – ja Don tuli

Turun NMKY:n syksyinen menestys koripallon Mestaruussarjassa noteerattiin loppuvuotta kohden yhä näkyvämmin. Kohupelaaja Crenshawista tehtiin useita lehtijuttuja. Naistoimittajatkin miettivät kirjoituksissaan, millainen ihminen tuo musta urheilullinen mies oikein on.

Olin kuullut kerrottavan, että sillä miehellä on vartalo, jota miehet kadehtivat ja naiset havittelevat. Turkoosinvärisellä sängynpeitteellä istuessaan hänestä on kieltämättä vaikea siirtää katsetta sivuun. Hänessä on rodulleen ominaista jäntevyyteen yhdistynyttä siroutta, näin kirjoitti eräs Donia haastattelemaan päässyt naistoimittaja.

Eräs parhaimmista Crenshawista kirjoitettu kolumni oli nimimerkki Johanneksen (TS) tekemä. Artisti Ritva Oksanen oli siihen aikaan kovassa nosteessa.

Kas, tässä, Johanneksen verbaalinen käsitys amerikkalaisesta jonglööristä ja hieman turkulaisesta palloiluhalliongelmasta:

Tuli mies. Lapin jätkän lainen rento, huikea musta mies. Sepä toi, sepä temput toi. Mikä meno, mikä veto, mikä lento. Siinä moni tunsi olevansa hento.

 Hän ei ollut mikään paha Jouni lappalainen. Hän ei vie ketään tunturiin. Ei pistä selkäreppuun.

 Mutta.

 Hän pistää pallon koriin. Tekee koripallo-ottelusta shown, joka ei jätä ketään kylmäksi.

 Niin on tehty se kettu ja Turku on valloitettu. Yleisö joikaa, räppää kättä toisen päälle, elää mukana.

 Ja Don antaa kansalle mitä kansa haluaa.

 Don ei ole mikään pokkapoika suomalainen, joka heittää keskiviivalta sukan pohjalle ja yrittää näytellä mahdollisimman vaatimatonta.

 Mitäs minä, enhän minä…Mä vaan heitin. Tuota tuttua kieltä.

 Don näyttää tunteensa. Hän on kuin lentopalloilija Nipponilta. Hän voi taputtaa omalle suoritukselleen, näyttää olevansa pahuksen iloinen omasta puolestaan.

 Tuo huikea musta mies.

 Hän myös manaa itseään. Sättii, sähisee. Saattaa sähähtää friscolaisellaan erotuomarille.

 Donald Crenshaw pelaa ottelun myös itsensä kanssa.

 Tuo huikea musta pantteri.

Don on saanut äidin tummasta povesta erilaista elämän perusnestettä kuin me suomalaiset. Ja sen huomaa.

Kissamainen pehmeys, kumipallon kimmoisuus, leijonan rohkeus, ketun oveluus, karhun voimat. Kun ne ovat yhden miehen, yhden ihmisen povitaskussa, ei juuri muuta tarvita.

Turun vasta nyt todella syntynyt koripallokansa antaa anteeksi, jos Don vippaa pallon alta ohi. Hän on joka tapauksessa sitä ennen tehnyt yhden tai kaksi sadoista tempuistaan.

Don on harhauttanut, vaihtanut kättä, pyörähtänyt ympäri, tehnyt valeheiton, näyttänyt syöttävänsä. Siis kaikkea mahdollista, josta yleisö tykkää kuin sinapista makkaran kanssa.

Siksi lopullinen tulos on sivuseikka.

Mikä on Donin pelissä vastustajan kannalta pirullisinta? Tuo velttous ja välinpitämättömyys, jolla hän näyttää suhtautuvan koko hommaan.

Hän nukkuu jossakin nurkassa, vastustajan valppaus torkahtaa. Juuri silloin rävähtää. Don on hetkessä kuin sata jalkaa, viisitoista kättä ja kolme metriä pituutta hamstrannut koripalloilija.

Silloin on turhaa enää herätellä nukkuvaa valppauttaan. Pallo on jo korissa tai hienon syötön jälkeen toisella korisepolla.

Mikä on näyttävintä Donin pelissä? Se, kun hän ponnistaa napansa korinreunalle, lyö pallon alaspäin kuin kaivoon. Voimalla, joka saa korirenkaat koville.

Eihän donkkaus oli mikään uusi keksintö, suomalaisetkin sen osaavat. Nuo kaksimetriset tornit. Mutta Don tekee sen 195 sentin varrellaan todella häikäisevästi.

Tuo huikea musta mies, jota eivät edes Kupittaan hallin sammuneet lyhdyt saa pimentoon. Hallinkirkkaista valonheittäjistä loisti eilisen ottelun aikana vain puolet. Toinen puoli oli sammut jo esittelyssä tai simahti ottelun aikana.

Nekin pikkuriikkisen korostavat hallin toisaikaisuutta, epäkäytännöllisyyttä. Jos joku fiksu ihminen olisi tehnyt hallista 3 000 ihmisen käyttöhallin, jälkipolvi muistaisi häntä muutenkin kuin hiljaisella hetkellä.

Nyt oli Kupittaalla 1 000 vähemmän, kotona halukkaita toinen mokoma. Mitä sitten tapahtuu, kun vuorossa on todellinen SM-sarjan ottelu.

ToPo on hyvä ja kiva joukkue. Silti eilinen peli oli vasta näytöstä.

Aina kuluu myös soraääniä. Donin tulo Turkuun sai jotkut takajaloilleen: Mitä tänne ulkomaalaisia, tämähän on suomalaisten Mestaruussarja.

Tästä keskusteltiin muinoin Kupittaan jääkiekkokentällä hieman kaljapäisten kavereiden kesken. Silloin puuttui puheeseen Pekka Vilvo, 10 v, joka sanoi totuuden.

– Se jenkki opettaa suomalaisille koripalloilua.

– Ja harjoituksissa se on kova vetäjä, lisäsi toinen samanikäinen.

Ensimmäisissä Donin vetämissä harjoituksissa oli mukana 57 junioria. Sitten pantiin lappu luukulle. Tervetuloa, huikea musta mies.

TuNMKY iski sata puhki

Tähän alkaa jo tottua

Karkkila jaksoi vain ensijakson

Turku teki yli 100 syyskauden päätteeksi

Karkkila – TuNMKY 97-104 (42-51)

Joulu ja uusivuosi olivat lähestymässä. Turun NMKY:n viimeinen syyskauden vieraspeli oli Karkkilan Urheilijoita vastaan. Lopputulos oli ennakoitavissa, olihan Karkkila sarjassa viimeinen ja Turku ensimmäinen. Toinen joukkueista ei ollut voittanut vielä ainuttakaan ottelua ja toinen oli voittanut kaikki. Ennakkoasetelmat olivat siis selvät.

Ja niinhän siinä sitten kävi. Turku otti selvän voiton tehden toisen kerran kauden aikana yhdessä pelissä yli 100 pistettä. Lopputulos oli vieraille 104-87.

Karkkilan Urheilijat oli noussut kaikkien yllätykseksi Mestaruussarjaa 1960-luvulla. Joukkueen pelityyli oli täysin poikkeava. Se muistutti enemmänkin sirkus-tyyliin pelata koripalloa. Meni syteen tai saveen, niin aina oli täysi ralli päällä. Jos vastustaja teki korin, niin iskettiin takaisin seuraavalla sekunnilla.

Karkkila eli kuitenkin murroskautta. Monivuotiset tukipylväät Klaus Mahlamäki, Lauri Vekkilä ja Valeri Hiltunen jättivät seuran. Karkkilan tärkein pelaaja oli voimakas keskushyökkääjä Mikko Pilvi, jonka läpiajon estämiseen tarvittiin erikoistoimenpiteitä.

Aivan hampaaton turkulaisia vastaan Karkkilan Urheilijat ei ollut, sillä heillä, kuten monella muullakin joukkueella, oli selvä taktiikka turkulaisia vastaan: piti hiillostaa Crenshawia. Karkkilan Mahlamäki roikkui Donin paidassa jatkuvasti. Taktiikka onnistui osittain, sillä Crenshaw teki ”vain” 30 pistettä.

Karkkilaisten gangsterimainen peli oli kostautua jo ensimmäisellä puoliskolla, sillä joukkue keräsi 28 virhettä NMKY:n kahdeksaa vastaan. Rappaustaktiikalla karkkilaiset roikkuivat mukana, kunnes toisella puoliskolla Turku meni menojaan.

Kaksimetrinen Gustafsson oli elementissään lyhykäisten vastustajien keskellä. Ossi otti levypallot ja kävi tekemässä vielä 18 pistettä. TuNMKY:n yllättävimmästä suorituksesta vastasi Jalava. Mies sai peliaikaa, heittopeli kulki ja pisteitä kertyi hienosti 18.

Kapteeni Pilkevaara oli välillä pelkkää kättä ja jalkaa. Karkkilalaisten harhasyötön jälkeen Pilkevaara käynnisti hyökkäykset välittömästi. Koriin johtaneita syöttöjä kertyi toistakymmentä.

Pistemiehet

Karkkila: Pilvi 27, Sorri 23, Hakonen 14, Passi 8, Ilonen 7, Mahlamäki 6.

TuNMKY: Crenshaw 30, Keto 22, Jalava 18, Gustafsson 18, Sten 8, Pilkevaara 6, Koskinen 2.

Muut ottelut

Playboys – HKT 66-67   PisTa – KTP 82-76   ToPo – HNMKY 62-87

HKT – Honka 80-65

Sarjatilanne

TuNMKY 18   HKT 16   PisTa 12   Honka 10   HNMKY 8   KTP 8   Playboys 6

Pantterit 6   ToPo 4   KaU 0

Sarjatauolle Turun NMKY lähti kahden pisteen sarjajohdossa. Joukkue oli voittanut kaikki yhdeksän ottelua. Suomen Cup mukaan lukien TuNMKY oli voittanut 13 ottelua putkeen.

HKT oli toisena ja kauden yllättäjä Pispalan Tarmo kolmantena. Ennakkosuosikki ja viisinkertainen mestari Tapion Honka romahti syyskierroksella lähes täydellisesti. Se voitti ainoastaan viisi ottelua.

Turun Sanomissa ennakoitiin mestaruussarjan tauolla, miten koripallomestaruus tulee olemaan kahden kauppa. Jo tammikuussa pelattaisiin Helsingissä tärkeä kärkiottelu, kun sarjakakkonen HKT kohtaa TuNMKY:n. Viimeksi turkulaiset voittivat Turussa vain yhdellä pisteellä.

Urheilulehti haastattelu syyskauden päätteeksi puheenjohtaja Vihantoa.

Mikä on suurin tekijä kärkeen nousussa? Donald Crenshaw’ko?

– Ei. Don on ollut mukana vasta neljässä ottelussa. Pilkevaara on se avain, joka on saanut joukkueemme elämään. Suomen koripalloilun suurimmat heikkoudet ovat korvien välissä. Meidän joukkueemme on koottu järkiperäisesti. Oikeat miehet pelaavat oikeilla paikoilla. He ovat yksilöitä, jotka sopivat yhteen. Pelimme ei ole vielä kulkenut. Harjoittelun tuloksista ei päästy nauttimaan vielä syksyllä. Vasta keväällä lähtee juna käyntiin.

– Kasvatamme pelaajistamme yhteiskuntakelpoisia ihmisiä. Kun ura pelaajana päättyy, kellekään ei jää luu kouraa. Nykyinen joukkueemme säilyy kasassa monta vuotta. Kaikilla pelaajilla on joko vakituinen työpaikka Turussa tai he opiskelevat. Ennen kaikkea he viihtyvät Turussa.

– Honka on syksyn laskukautensa jälkeen entistä vaarallisempi. Seuralla on ollut epäonnea ja Douglasia on käytetty aivan liikaa. En usko mestaruuteemme vielä.

Kevätkierros alkaa

TuNMKY on lyötävissä

Kevätkierroksen ensimmäinen vastustaja Pispalan Tarmo tiedettiin hankalaksi joukkueeksi. Tammelan ahdas Yhteiskoulun sali oli syyskauden aikana ollut haasteellinen pelipaikka monelle vierailijalle.

Pispalan Tarmo ei ollut hävinnyt vielä yhtäkään kotiottelua. Tampereelta tuli myös ennakkotieto, että sarjajohtajaa vastassa olisi täysi halli. Oli odotettavissa todellinen joukkoryntäys.

Syksyn ensimmäisestä kohtaamisesta tarmolaisille oli varmasti jäänyt jotain hampaankoloon. Ottelustahan tehtiin jopa protesti, joka ei Pispalan poikien harmiksi mennyt läpi.

TuNMKY:n suurin huoli oli Pilkevaaran nyrjähtänyt nilkka. Oli epävarmaa, pystyykö Pilkku pelaamaan lainkaan. Vihanto antoi kuitenkin ymmärtää lehtihaastattelussa, ettei mitään kompastumista tule tapahtumaan, pelasi Pilkevaara tai sitten ei. Turulla on muitakin, tosin Koskinen oli myös jalkavaivainen.

Pispalan Tarmon värikäs valmentaja Raimo Lammi vakuutti Aamulehdessä, että Turku on lyötävissä.

– Ensimmäisellä kierroksella olisimme voittaneet TuNMKY:n, mutta tuomarit möhlivät ja hävisimme kuudella pisteellä. Tällä hetkellä olemme paremmassa kunnossa ja taistelutahtoisempi kuin silloin. Miksi emme voisi voittaa, uhitteli Lammi.

Lammi luotti nopeisiin hyökkäyksiin ja hirmuiseen vauhtiin.

– Olen näet varma, että meillä on paljon parempi fyysinen kunto kuin turkulaisilla.

Syksyn kohtaamisessa Crenshaw ei ollut mukana. Häntä varten oli nyt tiedossa erikoistaktiikka. Donin varjostajaksi oli valittu Tarmon kokenein pelimies entinen maajoukkuepelaaja Olavi Ahonen.

Lammi uskoi ennen ottelua, miten kova vauhti mahdollistaisi turkulaisten aloitusviisikon virhetilin täyttymisen.

– Jos jokin aloittaja saadaan ulos, on paljon voitettu. Loppu riippuu meistä ja heittokunnostamme, joka nyt ei ole paras mahdollinen. Koulut olivat joululoman ajan kiinni eikä meillä ollut mahdollisuutta heittoharjoitteluun.

Turun NMKY ehjin nahoin kotiin Pispalan rähinästä

Pispalan hyvä alku kuihtui

Tunteet kuumenivat Tampereella

Pispala – TuNMKY 73-88 (44-41)

Ottelun jälkeen seuraavan päivän lehtiotsikot kertoivat paljon, mitä Tampereella tapahtui. Pispalan Tarmon ja TuNMKY:n kevätkierroksen ensimmäinen ottelu meni lähes tappeluksi. Jos kentälläkin rähistiin, tapeltiin yleisön joukossa oikein kunnolla. Nyrkit heiluivat ja pullo kiersi Tammelan Yhteiskoulun katsomossa.

Yleisöä oli salin täydeltä. Lippujen myynti oli pakko lopettaa siinä vaiheessa, kun 700 ihmistä oli ahtautunut sisälle Tammelan Yhteiskoulun liikuntasaliin. Kymmenittäin jäi kuulemma vielä ovien ulkopuolelle.

Ottelusta otetuista lehtikuvista näkee, miten väkeä oli ahdettu sali niin täyteen, että osalla katsojista kengänkärjet olivat kentän puolella! Kyseinen koripallo-ottelu oli hiostavan kuuma pelaajille, mutta myös katsomo oli usein kiehumispisteessä.

Ei siis ihme, että tulikuumassa ottelussa ahtaassa katsomossa syntyi tappelu. Irtotuolit lensivät ja miestä kaatui. Ottelun suosikeista oli tullut riitaa, mikä johti käsirysyyn. Silminnäkijöiden mukaan järjestysmiesten ulosheittämä kuumakalle olisi vastustellut Turun murteella.

Ilta-Sanomat kirjoitti, miten naiset ja lapset juoksivat kirkuen karkuun, kun täyteen ahdetun salin katsomossa alkoivat nyrkit heilua. Turkulaisnuorukainen veteli järjestysmiestä neniin yrittäessään suojella toista viinapulloaan. Toisen pullon hän oli kaverinsa kanssa tyhjentänyt jo ensi jaksolla.

Jos kävivät tunteet kuumina katsomossa, taisteltiin kentälläkin. Ahosen tiukka vartiointi hermostutti Crenshawin. Aamulehti näki syypääksi amerikkalaisen, joka lehden mukaan käytti surutta kyynärpäitään. Pispalan Tarmon valmentaja Lammillakin oli ottelun jälkeen valmiina tuttu selitys.

– Tuomarit pilasivat koko pelin.

Lammin kanssa samaa mieltä oli myös kesken pelin virhetilin täyttymisen johdosta suihkuun komennettu Pispalan turkkilaissyntyinen Ahsen-Böre.

– Oletko ennen tuominnut? Täällä Suomessa on kiltti yleisö. Turkissa sinut olisi lynkattu, totesi turkkilaisvahvistus ottelun tuomarille.

Crenshawilla oli ottelun tapahtumista erilainen käsitys kuin tamperelaisilla.

– Olen aivan täynnä täkäläistä koripalloilua! En enää kauan jaksa olla silmätikkuna. Jokaisessa ottelussa joudun silmittömän hakkaamisen kohteeksi. Olen ajatellut ottaa käyttöön sekä polvi- että kyynärsuojat. Haluaisin pelata tätä peliä. En ymmärrä, miten tuomarit voivat sallia tämän. Olen pelannut satoja otteluita amerikkalaisessa jalkapallossa puolustajana, enkä ole koskaan tuntenut olevani näin piesty.

Monien mielestä ulkomaalaisten pelaajien mukana tuli Suomeen lieveilmiö, yliaggressiivinen puolustaminen. Donin mukaan USA:ssa tuomarit ovat oikeudenmukaisempia. Jenkeissä pelataan mies miestä vastaan. Jos puolustaja ei pysty puhtaasti palloa torjumaan, hän on hävinnyt kamppailun.

Donin kritiikki kohdistui enemmänkin tuomareihin, kuin paidan helmassa roikkuviin puolustajiin. Crenshawin pelityyli perustui jenkki-ideologiaan, peliin yksi-yhtä-vastaan.

– Jos puolustaja on hyökkääjää fyysisesti ja teknisesti heikompi, ei tällä ole korin estämiseksi muuta vaihtoehtoa kuin ottaa virhe.

Onneksi Pispalan Tarmon ja TuNMKY:n välisessä ottelussa välillä pelattiinkin.

Pispala antoi Turulle hyvän vastuksen, vaikka hävisi lopulta numeroin 73-86. Vaikka numerollisesti voitto oli selvä, oli ottelu kuitenkin jännittävä. Nimittäin Tarmo johti vielä toisen jakson puolessavälissä.

Pispalan poikien suunniteltu hullumylly-taktiikka puri ensimmäisellä jaksolla. TuNMKY:n peli pyrittiin rikkomaan keinoja kaihtamatta.

Valittu taktiikka koitui kuitenkin Pispalan Tarmon kohtaloksi. Ottelun loppua kohti tarmolaisten virhetili alkoi täyttyä ja kahdeksan pelaajaa poistui parketilta ennen peliajan päättymistä.

– Virheet ratkaisivat, kuten niin monesti aikaisemminkin, totesi Hilke.

Turkulaisten vastustajaa laadukkaampi vaihtopenkki ratkaisi ottelun. Tämä tuli esiin ottelun loppuvaiheessa. Kotijoukkueen pelaajien joutuessa yksi toisensa jälkeen suihkuun, eivät kakkosviisikon miehet pystyneet vastaamaan turkulaisten loppurynnistykseen.

Pispalan aloitusviisikko taisteli tasapäisesti aina toisen jakson alkupuolelle. Pistelinko Matti Heino teki jälleen komeat pisteet, 35, eli enemmän kuin koskaan aikaisemmin yhdessä pelissä. Eleetön ja kylmäpäinen Pispalan kultaranne luikerteli ensimmäisellä jaksolla seinänrajaa pitkin korille. Heino teki Pispalan 29:stä ensimmäisestä pisteestä 20!

Heino oli myös tässä vaiheessa Mestaruussarjan koritilaston kärkinimi. ToPo:n Rauramo oli toinen ja Hongan Douglas kolmas. Keto oli tilastoissa turkulaisten paras pistemies.

Ottelussa Namikan pisteet jakautuivat tasaisesti. Kukin oli tärkeässä roolissa tiettyinä hetkinä. Keto runnoi tärkeitä pisteitä joukkueelleen vaikealla ensimmäisellä jaksolla. Koskinen teki ratkaisevat korit siinä vaiheessa, kun TuNMKY karkasi. Mikon omituiset väännöt koriin mykistivät tamperelaisia.

Usein vaihtomiesroolissa ollut Jalava sai myös peliaikaa pelikavereiden virhetilien täyttyessä. Jalava pelasikin erään kauden parhaimman pelinsä tehden samalla 13 pistettä.

Myös sarjan toinen kova joukkue, Honka, voitti samaisena viikonloppuna ottelunsa. Joten turkulaiset johtivat kymmenen pelin jälkeen sarjaa kahdella pisteellä ilman tappioita.

Pistemiehet:

Pispala: Ma. Heino 35, Rautajoki 11, Ashen-Böre 10, Väänänen 9, Mi. Heino 4, Toivonen 3, Ahonen 1.

TuNMKY: Crenshaw 18, Koskinen 18, Keto 17, Jalava 13, Gustafsson 10, Sten 8, Pilkevaara 4.

Muut ottelut

HKT – ToPo 86-62   KaU – HNMKY 97-57   Pantterit – KTP 70-73

Playboys-Honka 68-81

Sarjatilanne

TuNMKY 20   HKT 18   Honka 12   PisTa 12   KTP 10   HNMKY 8   Playboys 8   Pantterit 6   ToPo 4   KaU 2

Pantterit kynnet terävinä

Vuoden 1973 ensimmäistä kotiottelua Panttereita vastaan mainostettiin muistelemalla yhä ”Tapaus Tamperetta”. Ottelumainos kertasi, miten Tampereella tunteet kävivät kuumina ja nyrkiniskuja vaihdettiin katsomossa. Ennakkoon myös epäiltiin mahtuvatko kaikki sisälle, tehdäänkö koripallon yleisömäärässä Suomen ennätys.

Kuten tuohon aikaan oli tapana, myös Pantterit uhosi etukäteen rinta kaarella lyövänsä turkulaiset. Pantterit oli kärsinyt edellisenä viikonloppuna katkeran tappion kotkalaisille. Pantterit on koko viikon hionut kynsiään Helsingin Urheilutalon puulattiaan. Kupittaalla pitäisi kynsien pystyä rekortaniin tavalla, jolla Turun NMKY:lle kirjattaisiin ensimmäinen sarjatappio, kirjoitti Turun Sanomat ennakkojutussaan.

Pantterit tiesi, miten Crenshaw saadaan eliminoitua. Tavanomainen taktiikka on ollut Donin pysäyttämiseksi yliaggressiivinen puolustuspeli.

Viimeksi Pispalan Tarmoa vastaan käydyn ottelun jälkeen Crenshaw antoi tiukkoja kommentteja suomalaisen koripallon väkivaltaisuudesta. Hänen mukaansahan ei edes amerikkalaisessa jalkapallossa koeta samanlaista hakkaamista.

TuNMKY:n valmentajalla Hilkeellä oli omat murheensa. Hänen piti saada oman joukkueensa puolustus paremmaksi. Viime peleissä vastustajan yksittäiset pelaajat olivat tehneet hurjia korimääriä. Puolustuspeliin haluttiin kiinnittää tulevassa pelissä huomiota, sillä seuraava vastustaja olisi HKT. Siinä pelissä pelattaisiin mahdollisesti jo Suomen mestaruudesta.

Kupittaan pantteri olikin Cren(show)

TuNMKY – Pantteri 88-79 (44-39)

Kupittaan koripallosirkuksessa asetelmat kääntyivät päälaelleen. Helsingistä saapui Pantterit-niminen joukkue, mutta todellinen pantteri löytyikin TuNMKY:stä. Se oli väriltään musta ja teki kentällä mitä tahtoi.

Crenshaw intoutui kauden hurjimpaan esitykseensä, teki toisella jaksolla yli puolet joukkueensa pisteistä 1500-päisen yleisöjoukon ulvoessa suosiotaan villille korikuninkaalle.

Syystäkin Crenshaw oli yhtä hymyä ottelun jälkeen. Pantterit ei sortunut yltiöpäiseen rikkomiseen.

– Tänään oli hauska pelata, aivan erilaista kuin viikko sitten Pispalassa. Nytkin minua rikottiin paljon, mutta ei tahallisesti. Tämä oli koripalloilua, todellista peliä.

Ottelussa nähtiin myös nopeakinttuisen Donin bravuuri. Sen varmaan moni paikalla ollut yhä muistaakin. Crenshaw katkaisi vastustajan syötön keskialueella, löi pallon ilmaan vastustajan yli, juoksi vastustajan ohi pallon perään. Oman syötön vastaanottamisen jälkeen Doni donkkasi pallon korkealta koriin. Crenshaw jäi roikkumaan koritelineeseen kuin Tarzan puuhun, tosin ilman karjaisua, josta huolehti villiintynyt yleisö.

Vaikka turkulainen yleisö oli hurmiossa, oli Namikan valmentaja Hilke kriittinen. Puolustuspeli ei tyydyttänyt vieläkään.

– Pelimme ei kokonaisuudessaan ollut mitenkään erinomainen. Kaikki on kiinni puolustuksesta ja se ei meiltä onnistunut. Asenoituminen oli väärä. Viikon kuluttua HKT:ta vastaan emme sorru huonoon asenteeseen, kun tiedämme etukäteen, että vastus on kova.

Pistemiehet

TuNMKY: Crenshaw 34, Keto 20, Pilkevaara 11, Koskinen 10, Gustafsson 8, jalava 4, Sten 1.

Pantterit: R. Lignell 25, Taponen 16, Vainio 12, J. Lignell 10. Niiranen 10, Kotilainen 1.

Muut ottelut

Honka – KaU 82-72   ToPo – Playboys 80-81   HNMKY – PisTa 101-86

KTP – HKT 53-65

Sarjatilanne

TuNMKY 22   HKT 20   Honka 14   PisTa 12   Playboys 10   KTP 10

HNMKY 10   Pantterit 6   ToPo 4   KaU 2

Turkulaisen Linkosaari tiivisti jälleen kolumnissaan hienosti ottelun jälkeen Turkuun rantautunutta korisbuumia:

Tummaa tehoa koripallossa

Turun ja Helsingin NMKY ovat kumpikin tehneet tänä sarjakautena onnistuneita ”mustan pörssin” kauppoja, jotka näkyvät mukavasti sekä koritilin että yleisölukujenkin kasvuna. Donald Crenshaw on tasaisen tappavalla tehokkuudella ihastuttanut turkulaiskatsomoa.

Matt Gantt puolestaan täytti paikkansa kerrassaan mainiosti ensimmäisessä mestaruussarjaottelussaan HNMKY:n paidassa.

Mustien poikien kissamainen pehmeys, nopeus ja ponnistusvoima ovat meidän leveysasteillamme jotakin uutta ja todella näkemisen arvoista. Ihmeteltävää ei ole lainkaan, että Kupittaan halli täyttyy kerta toisensa jälkeen, jopa ”toisarvoisten” otteluiden aikana, kun kotijoukkue pelin hienouksien ohella johtaa sarjaa puhtaalla pelillä.

Taitoon ja tehoon liittyy ainakin Crenshawin kohdalla myös aimo annos leikittelyn tuntua ja show’ta, mikä näyttää menevänkin katsojiin kuin veitsi sulaan voihin.

Härmäläiset ottavat urheilunsa kentällä yleensä aivan liian vakavasti, joten Donin kaltaisten pelaajien ilmestyminen kentillemme tarjoaa todella virkistävää vaihtelua. Hänellä on taitojensa puitteissa varaakin keventää tunnelmaa.

Jonkun ö-luokan pelaajan ei sen sijaan ole syytä yrittää jäljittelyä show’n alalla, ellei kykene siihen itse pelissäkään.

Mutta onpa menestys tuonut Turun NMKY:lle ja koripalloilulle yleensä myös huimasti uusia ystäviä! Täytyy vaan ihmetellä, mitä olisi tehty sunnuntaina Kupittaan käyttäneelle puolitoistatuhantiselle yleisöjoukolle Tennishallissa tai vaikkapa Samppalinnan hallissa. Kyllä Kupittaan halli on sentään välttämätön ja hieno laitos – moititusta rekotanista huolimatta.

Turku-kuume iskee jo Helsingissä

Helsingin Kisa-Toverien ja Turun NMKY:n tulevaa ottelua ennakoitiin runsaasti mediassa. Ennakkomyynnissä pääsyliput menivät mainiosti kaupaksi. Pääkatsomon istumapaikat olivat poikkeuksellisesti numeroituja.

Historiallista oli myös se, miten ensimmäistä kertaa myös turkulaisille järjestettiin linja-autokuljetus mestaruussarjan koripallo-otteluun vieraalle paikkakunnalle. Lipun hinta oli 20 markkaa, johon sisältyi myös kuljetukset Helsinkiin ja takaisin Turkuun. Historialliseen otteluun lähdettiin tietysti Sirkkalankadulta TuNMKY:n kerhon edestä.

– HKT on Pohjoismaiden paras koripalloilun seurajoukkue, jos TuNMKY häviää tänään Mestaruussarjaottelun, uhosi Vihanto lähtötunnelmissa.

Pääkaupunkiseudun lehdet korostivat kohuottelun merkityksen ohella myös paikallista suuruutta, Kari Liimon veljeä Martti Liimoa. Ottelu turkulaisia vastaan olisi hänen 250. ottelu koripallon pääsarjassa.

Hegemoniaottelussa pelattiin tietysti tärkeistä sarjapisteistä, mutta se oli myös HKT:lle mahdollisuus maksella kalavelkoja. Joukkue oli hävinnyt jo kahdesti turkulaisille, ensimmäisen kerran Suomen Cupissa ja toisen kerran vain pisteellä syksyn Mestaruussarjan ottelussa Kupittaalla.

Voitolla HKT nousisi tasapisteisiin turkulaisten kanssa. Helsingissä tietenkin luotettiin siihen, että Urheilutalon puulattia nostaa kotijoukkueen voitonmahdollisuuksia.

HKT:n etuna oli sarjan paras puolustus. Sen koriverkkoon oli tehty vähiten pisteitä, vain 65 pinnaa ottelua kohti. TuNMKY:n lukemat olivat paljon suuremmat. Turkulaisten taktiikkana oli ollut tehdä tiuhaan tahtiin koreja ja siinä se oli onnistunutkin, keskimäärin 86,4 pistettä ottelussa. HKT:n vastaava lukema oli yli kymmenen pistettä pienempi.

HKT:n ja TuNMKY:n kohdatessa oli mahdollisuus jälleen nähdä iso nippu maajoukkuetason pelaajia. Lista oli vaikuttava: Crenshaw, Pilkevaara, Keto, Gustafsson, Koskinen, Sten, Rissanen, Kari ja Martti Liimo, Laento, Lievonen jne.

HKT:n vuoro: erona piste

HKT maksoi samalla mitalla

Turun NMKY jäi kärkeen, mutta puhdas peli tahraantui tuomarivirheen takia

HKT kuittasi syksyn tappion

HKT – TuNMKY 72-71 (40-38)

Ja tässä vain on osa lehtien otsikoista. Jännitysnäytelmästä kirjoitettiin useissa lehdissä. Näkökulmat ottelun ratkaisusta vaihtelivat sen mukaan, mikä oli lehden levikkialue.

Pääkaupunkiseudulla lopputapahtumille löytyy tietysti ymmärrystä. Turun puolessa koettiin ottelun ratkenneen tuomarivirheeseen. Tuomari Juhani Salmenkylää voi koripalloväki kiittää jännityksen säilymisestä SM-sarjassa.

Turkulaisten mielestä ottelun viimeisellä minuutilla Crenshawin pallonriisto isäntäjoukkueen takamieheltä Ilpo Rissaselta oli sääntöjenmukainen. Tuomarin mielestä ei. Virhe Crenshawille ja HKT pystyi varmistamaan voittonsa 72-71 huippuottelussa.

Turun Sanomien mukaan Rissanen nauroi ottelun jälkeen partaansa.

– Tilanne oli täysin selvä. Liukastuin ja menetin tasapainoni. Mitään virhettä ei tapahtunut.

Vähän samaa mieltä oli myös paikalla ollut Suomen Koripalloliiton puheenjohtaja Martti Huhtamäki, joka oli myös kansainvälisen tason koripallotuomari.

– Tuomarit ratkaisivat ottelun, eivät pelaajat.

Helsingin Sanomien julkaisema kuvasarja kertoi tilanteesta, millaiseen sähellykseen jännitysottelu ratkesi. Kuvissa Rissanen yritti harhauttaa Turun Crenshawia, mutta miesten jalat menivät solmuun ja Rissanen kaatui. Tuomari vihelsi kuitenkin virheen Crenshawille.

TuNMKY:n valmentaja Hilke näki tappion syyksi muun kuin ottelun viime sekuntien tapahtumat.

– Hyökkäyspäässä emme menestyneet läheskään normaalisti. Crenshaw ei saanut heittoaan kulkemaan koko aikana ja edellisenä iltana harjoituksista pois kannettu Keto ei puudutettuna pystynyt parhaaseensa.

Hilkeen arvio Crenshawista osui oikeaan. Miehen pistesaldo (12) oli hänen kauden heikoin.

Turun NMKY:n ylistetty, hymistelty ja kehuttu amerikkalaisvahvistus oli poissa tolaltaan. Kun hän sai vastaansa Suomen nopeimman koripalloilijan, Rissasen, varjostajakseen, näytti pelihalukin katoavan samalla. Donilla ei myöskään ollut enkeli olkapäällään, sillä monet heitoista kimmahtivat ulos korirenkaasta. 12 pistettä on hänen huonoin saaliinsa.

Pelin loppupuolella HKT:n isokokoinen tankki Kari Liimo taklasi ikävästi, jonka jälkeen Keto nilkutti kokonaan pois pelikentältä. Turkulaisittain ottelun erikoisuus oli se, että Pilkevaara oli nyt joukkueensa paras pistemies (18).

Lehtimiesreportteri Koskisen käsi kävi mahtavasti, mutta hän aristeli ehkä liikaakin. Tuloksena oli 16 pistettä. Gustafsson osoitti olevansa kovan luokan pelimies. Huolimatta muutamista pallonmenetyksistä helpoissa paikoissa, hän hallitsi levynaluskamppailuja kummallakin korilla ja teki 17 pistettä häikäisevän röyhkeästi.

Vaikka ottelun tuomarit (Juhani Salmenkylä-Ossi Valkama) saivat kritiikkiä turkulaisilta ottelun lopun epäselvyyksistä, oli oikeudenjakajien ilta onnistunut. Tuomareiden tylyn ilmeetön linja oli parasta mitä Urheilutalossa on tällä kaudella nähty, kirjoitti Helsingin Sanominen toimittaja, ilmeisen tyytyväisenä HKT:n voitosta.

Ehkä tuomareiden ja ottelun hyvästä tasosta kertoo myös se, että yhdenkään pelaajan virhetili ei täyttynyt ottelussa. TuNMKY ei saanut yhtään vapaaheittoa ensimmäisellä puoliajalla eikä vastaavasti HKT yhtään vapaaheittoa toisella jaksolla.

Pistemiehet

HNMKY: Pitkänen 18, Rissanen 16, K. Liimo 14, M. Liimo 11, Lievonen 8, Laento 4, Lauvuori 4.

TuNMKY: Pilkevaara 18, Gustafsson 17, Koskinen 16, Crenshaw 12, Keto 8.

Muut ottelut

PisTa – Honka 66-98   Pantterit ToPo 95-76   KaU – KTP 69-65

Sarjatilanne

TuNMKY 22   HKT 22   Honka 16   PisTa 12   Playboys 10   KTP 10

HNMKY 10   Pantterit 8   ToPo 4   KaU 4

Turun NMKY:n tappio palvelus koripalloilulle

Turun Sanomat otsikoi näin yllättävästi HKT:n ja TuNMKY:n ottelun jälkitunnelmissa.

Voitollaan helsinkiläiset nousivat tasapisteisiin turkulaisten kanssa. Tuskinpa Agatha Christien paraskaan romaani kääntyy loppuaan kohden niin jännittäväksi kuin kamppailu Suomen koripallomestaruudesta. Sunnuntain kierros lisäsi jännitysmomenttia vähintään 100 prosentilla. Hallit tulevat pullistelemaan.

Urheilulehti otti kaiken irti turkulaisten tappiosta. Lehti hehkutti estotta ”pikkumiesten” voittoa. Erityisesti Rissasen taito pimittää Turun tähtipelaaja Crenshaw sai toimittajalta erityiskiitoksen: Rissanen pysäytti amerikkalaisen pistelukemiin, joihin neekeri ei ole Suomessa kertaakaan vielä jäänyt.

Urheilulehden toimittajaa ilmiselvästi kismitti Donin aikaisemmat lausunnot kotimaisista paidassa roikkujoista ja miten hän pelaa oikeaa koripalloa. Nyt voitaisiin kysyä neekeriltä: Onko esimerkiksi Ilpo Rissanen paidassaroikkuja vai koripalloilija.

Torvet soivat, kun Turun NMKY pelaa

Taistelu runkosarjan voitosta jatkui kiivaana. Tappioihin ei ollut enää varaa. Loppusarjaan laskettiin mukaan alkusarjassa saadut pisteet. Pahin kilpailija HKT oli viikko sitten vakuuttanut voittamalla TuNMY:n. Tappio oli turkulaisten ensimmäinen.

Seuraavassa kotiottelussa oli vastassa tuttu joukkue, Playboys. Rattopojat taistelivat loppusarjaan pääsystä. Jälleen oli odotettavissa täpötäysi Kupittaan halli. Tuleva peli oli myös NMKY:n 80-vuotisjuhlaottelu.

Jo ennakkoon kerrottiin, että Kupittaan urheiluhallissa tunnelmaa oli luomassa Tampereen NMKY:n kolmikymmenmiehinen puhallinorkesteri. Kotkat viihdyttäisivät yleisöä ennen ottelua ja väliajalla.

Ottelumainoksissa hehkutettiin tietysti taas Donia, mutta ensimmäistä kertaa myös joukkueen tärkeät vaihtopenkkipelaajat oli kirjattu ottelumainokseen. Tähtipelaajien kera Jalava, Rosman, Timo Valtakoski ja Kjell Eriksson mainittiin.

Tuntemattomaksi jäänyt Turun Sanomien toimittaja äityi perin runolliseksi ennakoidessaan tulevaa ottelua:

Puhallinorkesteri soittaa ja marssii kuvioitaan kentällä. Tunnelma on kuin englantilaisessa jalkapallo-ottelussa. Tamperelainen puhallinorkesteri ei varmasti ole ainoa, joka Urheiluhallin rekortanilla puhaltelee. Playboys tulee Turkuun voitto mielessään.

Varsinaisista sävellyksistä kentällä on tavallisesti vastannut Playboys-trio Mahlamäki-Vuori-Koskivaara. Ja samaa tahtia, vaikkakin askeleen perässä, ovat marssineet Herold ja Tiainen, jotka ovat taustamusiikkina hoidelleet levypallot kotiin.

Voitto turkulaisista tietäisi rattopoikien nousua oktaavilla ylemmäs sarjassa ja samalla nuottiviivan päähän loppusarjasta.

TuNMKY:n kapellimestari Pilkevaara on kuitenkin tilanteen tasalla. Koko viikko on harjoituksissa tähdätty oikeaan mollin löytämiseen itse ottelussa. Myös jalkajouset ovat viikolla viritetyt soittamaan Peltoniemen Hintriikan surumarssia, jonka tahdissa Playboysit on tarkoitus saattaa Helsingin bussiin.

Musta flyygelin pimputtajan Crenshawin sormet syyhyvät soittelemaan vastustajan korisukkaa, eikä basisti Gustafssonkaan kovin hempeitä säveliä helsinkiläisille virittele. Rumpali Kedon nilkka on jälleen valmis lyömään isoa rumpua, vastustajan on vaikea tahdissa pysyä.

Kupittaan konsertista ei varmasti melua tule puuttumaan. Riitasointujakin on odotettavissa, onhan kaksi kovan tason orkesteria puhaltamassa yhtaikaa. Toivottavasti kriitikot mustat kukkopillit suussaan pysyvät tahdissa mukana.

Turun NMKY:llä luja johto

Kupittaan u-halli täpötäynnä

Koskisen tähtihetki käänsi pelin

Nyrkit heiluvat – suuta soitetaan

TuNMKY – Playboys 75-70 (33-39)

Liki 3 000 (virallinen määrä 2300) ahtautui paikalle. Kupittaan urheiluhalli täyttyi jo hyvissä ajoin aivan täyteen. Väkeä oli hallissa niin paljon, että tuskin kaikki edes näkivät kentälle. Osa oli TuNMKY:n juhlavieraita, mutta suurin osa oli tullut ihastelemaan Crenshawin ihmetemppuja.

Kävikin niin, että Koskinen varasti koko show’n. Ottelun ratkaisija löysi toisen jakson alussa mahtavan suman ja pussitti muutamassa minuutissa toistakymmentä pistettä. Se käänsi ottelun Turun NMKY:lle. Viiden pisteen voitto (75-70) ei tullut kuitenkaan helposti.

Kun Turun alueen lehdet keskittyivät lehtijutuissaan ottelutapahtumien kertomiseen, kirjoittivat pääkaupunkiseudun lehdet lähinnä nyrkkitappeluista.

Jälleen kiehuivat mustavalkoiset tunteet kuumina koripallokentällä. Musta vähemmistö sortaa suomalaista enemmistöä Mestaruussarjassa. Mustat vieraat saavat erotuomareiden avustuksella käyttää kentällä sellaisia otteita, joita suomalaisten taholta ei koskaan ole sallittua, kirjoitti kipakasti Ilta-Sanomat.

Playboysien Koskivaara oli perin suivaantunut hävityn ottelun jälkeen. Häneltä irtosi pelin päätyttyä tiukkaa tekstiä.

– Tässä on koko ajan syytetty, että suomalaiset kiusanteoillaan ärsyttävät amerikkalaiset rikkeisiin, mutta olisi jo syytä ruveta näkemään myös heidän temppunsa. Jos näitä huippupelaajia ihailevat pikkupojat alkavat tosissaan matkimaan tätä kaikkea, niin suomalainen koripalloilu menee täysin ulalle. Kaikki jenkit pois Suomen sarjoista!

Eräs lehti totesi, miten suomalainen koripalloilu on saanut vaikutteita Elis Askin illoista. Nyrkit ja kyynärpäät heiluvat entistä tiheämmin ja kuppeja tehdään verissä päin. Kansan Uutiset valitteli omassa lehtijutussaan, miten mustien miesten hermot eivät tunnu Suomessa pitävän.

Erään lehden toimittaja oli huolissaan suunsoitosta kirjoittaen seuraavasti: Erotuomareille sanotaan melkeinpä mitä vain, hänet työnnetään ulos kentältä ja hänen arvovaltansa saatetaan kaikin keinoin niin pelaajien kuin yleisönkin silmissä erittäin kyseenalaiseksi.

Jotakin on tapahduttava pian, sillä niin muutamien pelaajien kuin valmentajienkin suunsoitto on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, ettei niitä enää show-mielellä katsele.

TuNMKY:n ja Playboysien kuuman ottelun suurin kalabaliikki syntyi tilanteesta, jossa Crenshaw ja Mika Vuorio tavoittelivat palloa. Ilta-Sanomien tulkinnan mukaan Crenshaw löi tahallaan rajusti vieressä juoksevaa Vuoriota kasvoihin. Tältä halkesi huuli ja poika kieri jonkin aikaa maassa. Toinen tuomareista tulkitsi tilanteen tahattomaksi refleksiliikkeeksi.

– Ei tästä mitään tule, jos näiden herrojen annetaan tehdä mitä tahansa, antoi Playboysien valmentaja Seppo Sonkeri katkerana palautetta haukkuen samalla ottelun jälkeen tuomarit, pelaajat ja kaiken mahdollisen.

Turun Sanomien toimittaja näki tapahtuneen toisin. Don on oppinut pelaamaan suomalaista koripalloa. Hän ei enää ole vain ottavana osapuolena, vaan suojaa itseään, antaa takaisin. Tilanne, jossa Vuorion huuli aukesi, tapahtui erotuomari Jukka Tammisen silmien alla.

– Mielestäni huitaisu oli tahaton, totesi Tamminen.

Onneksi kiihkeä ottelu ei sentään ollut pelkkää nahistelua. Playboys aloitti vauhdilla ja nakutti pisteitä tuuliajolla olleen turkulaispuolustuksen keskeltä. Tilanne synkkeni turkulaisten kannalta, kun kuumesairas Pilkevaara joutui jättämään kentän.

Siinä vaiheessa alkoi kiehuvan ihmismassan keskellä Koskisen esitys.

– Mene sinä Mikko ja hoida asia, kehotti valmentaja Hilke ottaessaan Pilkevaaran pois kentältä.

Koskinen sai heittonsa uppoamaan ja muutamassa minuutissa ero oli kurottu umpeen. Tärkeitä olivat myös Mikon hyvät syötöt ja torjunnat omalla korillaan. Ottelun 18 pisteestä Koskinen teki 14 muutamassa minuutissa.

Ei siis ihme, että Mikosta oli seuraavan päivän lehdessä komea muutaman palstan levyinen valokuva.

Pistemiehet

TuNMKY: Koskinen 18, Keto 16, Gustafsson 14, Crenshaw 13, Sten 12, Jalava 2.

Playboys: Koskivaara 20, Vuorio 15, Herold 13, Tiainen 8, Mahlamäki 7, Janoff 5, Miettinen 2.

Viikonlopun kierroksella koettiin yksi iso yllätys. Tasapisteissä TuNMKY:n kanssa ollut HKT hävisi Helsingin NMKY:lle. Niinpä Turku siirtyi jälleen yksinään sarjajohtoon.

Muut ottelut

Honka – KTP 88-61   HNMKY – HKT 80-73   PisTa – Pantterit 97-105

ToPo – KaU 86-89

Sarjatilanne

TuNMKY 24   HKT 22   Honka 18   Playboys 12   HNMKY 12   PisTa 12

Pantterit 10   KTP 10   KaU 6   ToPo 4

Turun NMKY repäisi KTP:n sähläyksistä

Turku meni menojaan

KTP – TuNMKY 75-92 (36-43)

Vierasottelusta Kotkaa vastaan ei saatu suuria otsikoita. TuNMKY otti rutiinivoiton numeroin 75-92.

Sarjataulukon tyvipäässä majaileva Kotka pyristeli ottelun alussa mukana, kun turkulaiset tapansa mukaan aloittivat vaisusti. KTP johti vielä seitsemän minuutin kohdalla 17-12. TuNMKY repäisi kuitenkin useamman pisteen eron jo ensimmäisen jakson puolessavälissä. Tästä KTP ei enää toipunut.

Toisella puoliskolla lähinnä pelailtiin molempien joukkueiden puolustaessa laiskasti. Turkulaisten pituusylivoima ja vahvuus hyökkäyskorilla oli liikaa kotkalaisille.

Ensimmäisen jakson tehomies Keto pääsi toisella jaksolla huilaamaan. Niinpä Sten sai peliaikaa ja hän olikin turkulaisten parhaimmistoa 18 pisteellään.

Crenshaw pelasi tavallista vaisummin eikä yrittänyt heittoja mahdottomista paikoista. Tuloksena oli kuitenkin ottelun paras pistemäärä, 24. Gustafssonin panos oli tällä kertaa vaatimaton. Mies puolustikin laiskasti.

Lehtitietojen mukaan parhaana palkittiin Koskinen, jostain ihmeen syystä. Mikko otti itsekin hämmästellen palkinnon vastaan. Koskinen ei koko pelin aikana löytänyt jyvää heitoilleen, vaikka yrityksestä ei ollut puutetta.

TuNMKY:n ja HKT:n molempien voittaessa viikonloppuna joukkueiden välinen ero säilyi kahdessa pisteessä. Honka oli kolmantena kuuden pisteen päässä turkulaisista.

Todennäköisesti turkulaisilla pelaajilla oli Kotkassa mielessä jo seuraava kotiottelu Tapiolan Honkaa vastaan. Sen lopputuloksella olisi suuri merkitys taisteltaessa Suomen mestaruudesta. Uusi yleisöennätyskin olisi ehkä mahdollista.

 Pistemiehet

KTP: H. Paananen 20, Saarela 19, A. Paananen 13, Kokkola 7, Karttunen 6, Arola 4, Räsänen 4, Helminen 2.

TuNMKY: Crenshaw 24, Sten 18, Keto 15, Koskinen 13, Gustafsson 10, Pilkevaara 6, Jalava 4.

Muut ottelut

Honka – HNMKY 87-85   ToPo – PisTa 83-87   KaU – Playboys 79-68

Pantterit – HKT 72-78

Sarjatilanne

TuNMKY 26   HKT 24   Honka 20   PisTa 14   Playboys 12   HNMKY 12

Pantterit 10   KTP 10   KaU 8   ToPo 4

Koripalloilu jättää jääkiekkoilun jo toiseksi

Kaksi kiinnostavaa pääsarjaottelua peräkkäin samana päivänä: koriksessa TuNMKY-Honka ja lätkässä TPS-Saipa. Ennakkoon pähkäiltiin, viekö nosteessa oleva koripallo katsojat jääkiekko-ottelusta. Namikan peli pelattaisiin pari tuntia aikaisemmin. Nopsakinttuinen toki siirtyisi helposti Kupittaan urheiluhallista puiston poikki Kupittaan kaukalon reunalle.

Normaalisti jääkiekko oli Turussakin kerännyt enemmän yleisöä kuin koripallo. Nyt tilanne oli sikälikin poikkeus, että lätkässä pelattiin sarjan tyvipääjoukkueiden kamppailu ja koripallossa kärkiottelu.

Molemmat pelit, sekä Tepsille ja Namikalle, olivat sarjasijoituksen kannalta tärkeät. Erona oli se, että Kupittaan urheiluhalliin eivät kaikki halukkaat edes mahtuisi sisälle. Kupittaan avojään katsomossa tilaa kyllä riittäisi.

Turun urheiluelämässä elettiin keväällä 1973 murroskautta. Ensimmäisen kerran historiassa koripallo kiinnosti kaupunkilaisia enemmän kuin jääkiekko.

TuNMKY-Playboys ottelussa on liki 3 000 katsojaa. Seuraavaan viikonloppuna TPS-Tappara-ottelussa oli vähemmän yleisöä. Lätkässä TPS taisteli putoamisesta. Koripallossa taisteltiin Suomen mestaruudesta. Tuttuun turkulaiseen tapaan kaupunkilaiset menivät sinne, missä menestytään.

Vain jääkiekon pääsarjan ottelu Ilves-Jokerit keräsi enemmän katsojia kuin koripallon ennätysottelu Kupittaalla. Poikapahasesta oli kasvanut mies, kirjoitti Turun Sanomat.

Vuonna 1973 pelattiin Turussa vielä avojäällä. Koripallo-ottelussa saattoi seurata ottelua lämpimässä hallissa. Kupittaan urheiluhallissa viihtyi paremmin kuin hyisen avokaukalon reunoilla.

Uutta oli myös koripallotapahtumiin tuotu amerikkalaistyylinen show-meininki. Playboys-ottelussa oli paikalla 30-miehinen puhallinorkesteri. Tulevassa Honka-ottelussa tätä ”show must go” -tyyliä haluttiin jatkaa. Soittoniekat oli tilattu taas paikalle.

Honka-ottelun ennakointia

Ottelun järjestäjät pähkäilivät, miten Kupittaalle saataisiin lisää katsomotiloja. Yhdessä Turun kaupungin kanssa oli ryhdytty toimenpiteisiin katsomotilojen lisäämiseksi. Kevään todelliseen tähtiotteluun oli jälleen odotettavissa ennätysyleisö.

Ottelu oli Tapion Hongalle kuolemanottelu. Jos panokset olivat suuret turkulaisilla, olivat ne vielä suuremmat espoolaisilla. Tappion myötä Honka putoaisi pois mestaruustaistelusta. Se olisi kova isku kestomenestyjälle. Seura oli voittanut Suomen mestaruuden viidesti peräkkäin.

– Turkuun tulemme verenmaku suussa. Kertaakaan Honka ei ole lähtenyt parketilta latva riipuksissa, eikä lähde Kupittaalta nytkään, julisti Hongan valmentaja Tapio Kuusela.

Katetta valmentajan lausunnoille oli, sillä Honka oli voittanut viisi perättäistä ottelua. Syksyn lama oli selätetty. Hongalla oli kuitenkin yksi iso huoli: jenkkivahvistus Douglas oli pelikiellossa. Sen hän sai vetäessään turpaan Pispalan Mikko Heinoa, joka sai tyrmäyslyönnistä aivotärähdyksen. Tyrmääjä-Greg sai neljän ottelun pelikiellon.

Hongan ase oli nopea peli, jossa avainasemassa oli lyhyenläntä takamies Jyrki Immonen. Tämä nopsajalka, jonka on noustava varpailleen tukkaansakin kammatessaan, oli tehnyt sarjassa jo 213 pistettä – miltei kaikki nopeiden hyökkäysten päätteeksi.

– Riittää, että pojat tietävät voiton merkitsevän Hongan putoamista mestaruusmittelöstä. Namikalaiset ovat tämän viikon harjoituksissaan keskittyneet kolmeen perusasiaan, heittopeliin, levypalloihin ja puolustukseen. Koripallossa näiden asioiden onnistuminen pitäisi taata voitto, kertoi valmentaja Hilke luottavaisena päivää ennen tärkeää ottelua.

Hilkeellä oli Honka-ottelua varten käytössään myös uusi ase. NMKY:n toinen sentteri väkivahva apio Sten oli pelannut Kotkassa hyvän ottelun. Sten runnoi pallon koriverkkoon, roikkuipa käsivarsissa sitten kaksi tai kolme kotkalaista.

Crenshawin paikka löytyi – korit syntyivät kaukaa

Don Crenshaw Hongan turma

Meidän voimamme on vaihtopenkillä

TuNMKY – Honka 78-67 (34-32)

Jälleen uusi Suomen ennätys! Maksaneita katsojia oli Kupittaan hornankattilassa 2448. Ennätykset rapisevat Turun koripallokatsomossa samaa tahtia kuin toto-ennätykset Käpylän raveissa!

TuNMKY:n yhdentoista pisteen voitto merkitsi Hongan putoamista pois mestaruustaistelusta. Viisinkertaisen mestarin ote kirposi lopullisesti. TuNMKY on syrjäyttänyt toisen rahajoukkueen.

Ottelun jälkeisenä päivänä sanomalehtien urheilusivuille ilmestyivät ikimuistoiset valokuvat Kupittaan ennätysyleisöstä. Vieläkin nousevat ihokarvat pystyyn, kun muistelee sitä tunnelmaa ja tilanahtautta.

Turkulaisten voiton taustalla oli pelkästään heittopeli. Molemmilla joukkueilla oli runsaasti harhasyöttöjä, miehiä vietiin suihkuun tasapuolisesti, levypalloissakaan ei ollut ratkaisevia eroja. TuNMKY:n pystyi toisen puoliskon lähes 20 prosenttia paremman heittopelinsä ansiosta lyömään Hongan.

Jopa tappion kärsineen Hongan valmentaja Kuusela oli iloinen koripallon suuresta suosiosta Turussa.

– Enpä juuri ole Suomessa nähnyt toista tuntia ennen ottelun alkua jonoja hallin ulkopuolella. Amerikkalaisvahvistukset ovat merkinneet todellista piristysruisketta koripalloilullemme.

Honka-ottelun hahmo oli jälleen kerran Crenshaw. Miehen toinen jakso oli täysosuma. Heitot upposivat vuorenvarmasti hieman kauempaa kuin normaalisti. Toisella puoliskolla yhdeksästä pelitilanneheitosta kahdeksan meni sisään.

Don piti tunteet kurissa, kun jätti korin alustan muille. Häntä ei myöskään hakattu ja potkittu niin paljon kuin tavallisesti.

– Donin maltti ratkaisi ottelun. Hän muisti kerrankin pysyä tarpeeksi kaukana hyökkäyskorilta. Olen takonut Donin päähän, että kaukoheitto on hänen paras valttinsa, jos hän vain suorittaa sen tarpeeksi rauhallisesti, kertoi Hilke.

Crenshawin peli ei ollut tällä kertaa ehkä niin hohdokasta kuin normaalisti. Mutta nyt hänestä oli ehkä enemmän hyötyä joukkueelleen kuin aiemmissa peleissä.

Gustafsson oli tasaisen varma koko ajan. Kedon ansiota oli Hongan Kari Rönnholmin alhainen pistemäärä. Pilkevaara pelasi, kuten koko kauden ajan, tasaisen varmasti. Sten tekaisi neljä pistettä toisella jaksolla juuri oikeaan aikaan.

Koskinen pelasi tuttuun tyyliinsä: ensijakso alle arvostelun, toisella jaksolla ratkaisevia koreja. Mikko halusi ensimmäisellä jaksolla itsekin pois kentältä, kun huomasi, että peli ei kulje. Onneksi heitto alkoi kulkemaan toisella jaksolla.

Koskinen väänsi mitä ihmeellisimpiä kiemuroita ja teki pisteitä mahdottomilta tuntuneista paikoista.

– Koskinen on aina pakko ottaa alussa pois kentältä, mutta toisella jaksolla, kun vastuu on suurempi, hänen älyttömiltä tuntuviin heittoihinsa voi luottaa, yleensä ne onnistuvatkin, sanoi Hilke.

TuNMKY pelasi alkukauden paikkapuolustusta, mutta vaihtoi aggressiivisempaan miesvartiointiin. Sen johdosta virhetili täyttyi nopeammin ja yleensä molemmista joukkueista lensi pari-kolme miestä suihkuun ennen ottelun päättymistä.

Laajalla materiaalilla pelanneelle TuNMKY:lle tämä ei ollut ongelma, sillä vaihtopenkiltä löytyi aina laadukkaita pelaajia tilalle.

– Yleensä meidän kuudes, seitsemäs ja kahdeksas miehemme ovat parempia kuin vastustajilla.

Honka-ottelussa peräti viisi miestä lähti kentältä virheistä ennen loppua. TuNMKY menetti Jalavan, Kedon ja Stenin sekä Honka Lahden ja Rönnholmin.

– Olemme luottaneet siihen, että meillä on reilummin varaa kuin muilla vaihtopenkkiläisten. Voimme puolustaa tiukasti ottaen virheitäkin, sillä silloin niitä yleensä tulee myös vastustajalle. Ykkösviisikosta seuraavat pelaajat ovat meillä parempia kuin muilla, laskelmoi Hilke.

Tappio oli Hongalle kitkerä. Tällä kertaa hyvin tuominneista tuomareista ei löytynyt syytä tappioon.

– Ei TuNMKY:n puolustus niin ihmeellinen ollut. Se oli oikeastaan yllättävänkin helppo murtaa. Meidän todellinen vaikeutemme oli outo kenttä ja korirenkaat, jotka sylkivät pallon ulos omituisesti. Turku oli sen verran parempi kuin luvut osoittavat, sillekään eivät tällaiset olosuhteet ole parhaat mahdollisuudet, sadatteli Hongan valmentaja Kuusela.

Myös Hongan takamies Immonen löysi tappion syyt olosuhteista.

– Uupumiseemme ehkä vaikutti aava halli. Pienissä saleissa pelanneena emme löytäneet kiintopisteitä. Lisäksi lattiasta tarttui palloon pieniä muruja, jotka tekivät pallon pinnan liukkaaksi. Sormet lipsahtelivat.

Pistemiehet

TuNMKY: Crenshaw 23. Gustafsson 16, Koskinen 15, Pilkevaara 8, keto 6, Jalava 6, Sten 4.

Honka: Rönnholm 21, Laitinen 18, Immonen 13, Lahti 9, Kokko 4, Lindholm 2.

TuNMKY:n pahin kilpailija HKT voitti myös kierroksen ottelunsa putoamisuhan alla olevaa Karkkilaa vastaan. Turku säilytti kahden pisteen johtonsa sarjataulukossa, kun 15 ottelua oli pelattu. Runkosarjaa oli jäljellä vielä kolme ottelua.

Muut ottelut

Playboys – PisTa 102-86   HKT – KaU 78-63   HNMKY – Pantterit 85-91

KTP – ToPo 105-66

Sarjatilanne

TuNMKY 28   HKT 26   Honka 20   Playboys 14   PisTa 14     12

HNMKY 12   KTP 12    KaU 8   ToPo 4

Mustien jonglöörien kamppailu

TuNMKY:n seuraava kotiottelu Helsingin NMKY:tä vastaan oli sikäli harvinainen, että ottelussa oli vastakkain kaksi mustaa jonglööriä, Turun Crenshaw ja HNMKY:n Matt Gantt. Jälkimmäinen oli turkulaisille uusi tuttavuus.

Gantt oli mielenkiintoinen pelaaja, sillä helsinkiläiset pitivät häntä sarjan parhaimpana pelaajana. Urheilullinen pelimies muistetaan mahtavasta ponnistusvoimasta. Hän tuli Suomeen USA:n itärannikolta Pohjois-Carolinasta. Gantt ehti pelata keväällä HNMKY:ssä kahdeksan ottelua komealla 31:n pistekeskiarvolla.

Pelitavoiltaan Crenshawilla ja Ganttilla ei ollut mitään yhtäläisyyksiä. Crenshaw oli enemmänkin show-tyylinen pelaaja. Ganttin erikoisuus oli hirvittävä ponnistusvoima, jonka avulla hän plokkasi vastustajan heittoja aivan mahdottomankin tuntuisistakin paikoista. Miehet erosivat siis kuin yö ja päivä. Yhteistä ei ollut kuin ihonväri ja kansalaisuus.

Otteluennakossa Turun Sanomien toimittaja muisteli vielä edellistä ottelua, miten Honka tuli Turkuun kokonaisena puuna, TuNMKY pilkkoi ja lähetti sen takaisin tulitikkurasioihin mahtuvina kappaleina.

Lisäpenkkien avulla kaikki Kupittaalle saapuneet vihdoinkin näkivät kunnolla eikä niskanikamansa venäyttäneitä tarvinnut enää saatella salista ulos. Mutta ensi sunnuntaina on huippu odoteltavissa – vastassa on vähintäänkin saman kaliberin sukankuluttaja, Gantt.

Se, kumpi on parempi Turun Don vai Helsingin Matt, selviäsi ottelussa, joka oli HNMKY:lle viimeinen mahdollisuus päästä mukaan loppukahinoille. Eipä turkulaisillakaan ollut varaa hävitä tätä ottelua. HKT oli vain parin pisteen päässä sarjataulukossa ja alkusarjan pisteet jäisivät voimaan loppusarjaan.

Ei edes Matt Gantt ole joukkue

Gustafsson nyt Turun tehopelaaja

TuNMKY – HNMKY 119-90 (55-44)

Yksi mies ei vastaa joukkuetta. Helsingin NMKY:llä oli tumma lahjakkuus, Matt Gantt. Mutta siinä se sitten olikin. Gantt linkosi yksinään 40 pistettä. Turun voittamiseen olisi tarvittu 80 lisää. TuNMKY voitti helsinkiläisen kaimansa selvin numeroin 119-90.

Mukavaksi pallonheittelykilpailuksi luonnehti varmasti moni näkemäänsä. Kun jännitys oli poissa, pääsivät jonglöörit näyttämään taitojaan.

Heittokilpailussa Gantt voitti Crenshawin 40-36. Vaikka pistetili oli Ganttin eduksi, hoiti Crenshaw puolustuksen huomattavasti paremmin.

– Olen tyytyväinen, että juuri Don on meidän miehemme. Gantt on hyvä, mutta pidän Donia joukkueelle hyödyllisempänä pelaajana. Don on päässyt täysin sisään kuvioihimme. Hän rakentaa ja pelaa joukkueen puolesta. Gantt ei välitä puolustamisesta. Valtava tukijalka hänellä kuitenkin on, totesi Hilke.

Jälleen yli kaksituhantinen (2155) yleisö näki viihdyttävän koripallo-ottelun. Kun kotijoukkue repäisi selvän eron jo ottelun alussa, meni iso osa ajasta heittokilpailuksi.

– Yleensä ei kannata lähteä mukaan tämän kaltaiseen vuorotehtailuun, mutta joskus on mukava antaa poikien pelata vapaasti, tuumi Hilke.

Gantt oli elementissään ottelun ensimmäisellä jaksolla. Mies nousi korin alta ylitse muiden. Matt nosti pisteitä kaikista mahdollisista paikoista. Lisäksi hän nakutti kaukaa pussin pohjalle kuin ompelukone. Miehen saalis ensimmäisellä jaksolla oli peräti 26 pistettä. Ganttin toinen jakso oli vaisumpi. Mies ilmiselvästi väsähti.

Harvoin kotimainen palloilija pääsee esiin, kun yleisön mielenkiinto kohdistuu kentällä oleviin mustiin ulkomaalaisvahvistuksiin. Ganttin ja Crenshawin lingotessa pisteitä pääsi myös TuNMKY:n Gustafsson näyttämään taitojaan. Ei edes Gantt saanut Ossia aisoihin puolustuspäässä. Gustafsson otti levypalloja ja teki komeasti 32 pistettä. Ossi oli suomalaisittain omissa korkeuksissaan.

Kun vielä Koskinen ja Pilkevaara pommittivat tasaisen varmasti läheltä ja kaukaa, ei turkulaisten voitto ollut uhattuna.

Helsinkiläisten virhetilien täyttyessä, käytti kotijoukkue kentällä tuntemattomampia vaihtomiehiään. Lopussa kentälle tullut Rosman pyöritti helsinkiläisiä kuin rukkasia.

Erikoista illassa oli se, että Ilta-Sanominen tietojen mukaan TuNMKY pelasi ottelun kahteen kertaan. Joukkueella oli nimittäin ensimmäistä kertaa käytössään ”sähkömies” Vihannon hankkima kuvanauhoitin. Kun pelaajat olivat ottelun jälkeen saunoneet, käytiin seuran kerhohuoneella yhdessä katsomaan ottelu monotorista vielä uudestaan.

Pistemiehet

TuNMKY: Crenshaw 36, Gustafsson 32, Koskinen 20, Pilkevaara 15, Rosman 8, Keto 4, Sten 4.

HMNKY: Gatt 40, Mäenpää 18, Tiainen 10, Stawen 9, Saaristo 8, Eerola 2, Uuspää 2, Palo 1.

Muut ottelut

Playboys – KTP 76-67   PisTa – HKT 65-69   ToPo – Honka 77-101

Pantterit – KaU 103-91

Sarjatilanne

TuNMKY 30   HKT 28   Honka 22   Playboys 16   Pantterit 14   PisTa 14

KTP  12   HNMKY 12   KaU 8   ToPo 4

Yksi loppusarjapaikka vielä kolmen kauppa

Koripallon alkusarjaa oli jäljellä enää kaksi kierrosta. Loppusarjaan pääsi sarjataulukon neljä parasta. Todellisuudessa Suomen mestaruus oli jo tässä vaiheessa kahden kauppa. Mestari tulisi olemaan joko TuNMKY tai HKT.

Paikkansa loppusarjaan jo varmistanut Tapion Honka oli jatkossa lähinnä kiusaajan roolissa. Playboys oli tiukemmin kiinni viimeisestä loppusarjapaikasta. Ero sarjakärkeen oli kuitenkin mestaruuden kannalta jo liian suuri.

Turun NMKY:n viimeiset kaksi ottelua olivat sarjan häntäpääjoukkueita vastaan. Toinen näistä, Torpan Pojat, oli jo varmistanut putoamisen sarjaporrasta alemmaksi.

Karkkilan Urheilijoilla oli vielä pienet mahdollisuudet säilyttää paikkansa pääsarjatasolla. Se tulisi kuitenkin edellyttämään voittoa turkulaisista Kupittaan urheiluhallissa.

Koska alkusarjan pisteet jäivät voimaan, olisivat viimeisetkin ottelut voitettava. HKT oli kaksi kierrosta ennen alkusarjan päättymistä vain kahden pisteen päässä piikkipaikalta. TuNMKY ja HKT kohtaisivat vielä kerran loppusarjassa.

Jäätävä kommentti

Turkulaisten menestystä ei aina katsottu pääkaupunkiseudulla hyvillä mielin. Vuosikymmenien ajan koripallovaltikka oli pysynyt pääkaupunkiseudulla. Turkulaisten pelitapaa kritisoitiin ja amerikanvahvistus Crenshawin otteita arvosteltiin.

Omaperäisin lausunto ehkä saatiin maajoukkueen entiseltä päävalmentaja Kalevi Tuomiselta. Hän muun muassa vertasi turkulaista joukkuetta Saksan seisoja -rotuiseen koiraan.

– Asiat ovat synkässä vaiheessa ja on kansallinen häpeä, jos Turun kaltainen seisoskelijajoukkue voittaa maassa mestaruuden.

Torppa uhitteli sarjajohtajaa

ToPo johti puoliajalla

ToPo – TuNMKY 82-89 (55-51)

Lähtökohta peliin oli selvä. Daavid vastaan Goljat. Näin ainakin uskoivat turkulaiset ennen ottelua. Vihkoon mennyt asenoituminen oli kostautua. TuNMKY pelasi kauden heikoimman ottelunsa. ToPo pelasi kauden parhaimman ottelunsa.

Sarjan suurin koripallopaukku oli lähellä toteutua. Suomeen sarjaan putoava Torpan Pojat uhitteli pitkään sarjakärkeä vastaan.

Katsomossa istuneet HKT:n ja Hongan pelaajat sekä kannattajat jännäsivät, miten ottelussa tulisi lopulta käymään. Turkulaisten mahdollinen tappio tasoittaisi kimuranttia sarjatilannetta.

Valmentaja Hilkekin oli sitä mieltä, että kyseessä oli väliottelu.

– Pojat pelasivat vastuksen mukaan. Kokeilimme kaikenlaista uutta, mutta epäonnistuimme.

TuNMKY aloitti hyvin. Johto oli parhaimmillaan jo kahdeksan pistettä. Sen jälkeen Torpan Pojat paransi peliään ja turkulaiset lopettivat puolustamisen. Crenshaw sooloili ja heitteli epätarkasti. Eivätkä muutkaan TuNMKY:n tähdet saaneet juonesta kiinni. ToPo johtikin ensimmäisen jakson jälkeen.

Turkulaisten velttoilu jatkui tovin vielä toisellakin jaksolla.  Vähitellen TuNMKY tuli rinnalle ja meni ohi. Valmentaja Hilke käytti loppupeleissä Koskista tehokkaasti. Mikon heitot pitivät vastustajan muutaman pisteen päässä. Jättiyllätystä ei tullutkaan. Peli päättyi numeroin 82-89.

Pistemiehet

ToPo: Rauramo 33, Järvi 23, O. Mecklin 16, A. Mecklin 4, Tamminen 4, Karell 2.

TuNMKY: Koskinen 26, Gustafsson 21, Crenshaw 17, Keto 15, Pilkevaara 8, Sten 2.

Turkulaisittain kierroksen toisen ottelun tulos oli mainio. Playboys voitti sarjakakkosen HKT:n. Näin Playboys varmisti ennen viimeistä runkosarjan kierrosta pääsynsä loppusarjaan. HKT:n tappio auttoi Turun NMKY:n neljän pinnan sarjajohtoon. Toisen sarjasta putoajan varmistuminen jäi runkosarjan viimeiselle kierrokselle. Karkkilan lähtö oli lähellä.

Muut ottelut

HKT – Playboys 55-59   KTP – HNMKY 80-89   KaU – PisTa 85-79

Honka – Pantterit 94-85

Sarjatilanne

TuNMKY 32   HKT 28   Honka 24   Playboys 18   Pantterit 14   HNMKY 14   PisTa 14   KTP 12   KaU 10   ToPo 4

TuNMKY on kerännyt eniten katsojia

Mestaruussarjan alkukahinoissa TuNMKY on kerännyt eniten pisteitä, mutta myös eniten yleisöä. Ennen viimeistä kierrosta Karkkilan Urheilijoita vastaan Kupittaan urheiluhallissa oli käynyt 11 870 maksanutta katsojaa.

Myös vierasotteluissa TuNMKY:n ottelut kiinnostivat. Muun muassa HKT ja Honka saivat hyvät pääsylipputulot turkulaisten vieraillessa.

Karkkila lähti

Crenshaw poistui sadatellen

TuNMKY – Karkkilan Urheilijat 99-81 (53-42)

Runkosarjan viimeisessä ottelussa ei juuri ollut panosta. Karkkilan Urheilijat lähti viisi vuotta kestäneen pääsarjakauden jälkeen sarjaporrasta alemmaksi.

Kupittaalle paikalle saapuneet 1 306 maksanutta katsojaa näkivät tylsän pelin, jonka ainoa erikoisuus oli jenkkivahvistuksen poistuminen kesken pelin pukukoppiin.

– Otin Crenshawin kentältä pois, kun puolusti huonosti ja antoi vastustajan heittää vapaasti. Vaihto ei kuitenkaan ollut Donin mieleen, kertoi valmentaja Hilke.

Noh, ei ollut Donin mieleen. Kun valmentaja ilmoitti vaihdosta, ilmoitti Crenshaw lähtevänsä saman tien kotiin. Mies toteutti uhkailunsa ja poistui hallista veryttelypuku yllään.

Koskinen yltyi myös kiukuttelemaan vaihtopenkillä. Mies heitti toki kentän korkeimman pistemäärän, mutta heittoprosentti oli surkea. Mikko heitteli paikasta kuin paikasta eikä juuri syötellyn takaisin pallon saatuaan. Ottelun ainoa jännitys oli siinä, saako kotijoukkue 100 pistettä täyteen. Koskisen loppuminuuttien ohiheitot ratkaisivat, että 100 pistettä ei rikkoutunut.

Turun NMKY oli edeltävällä viikolla harjoitellut kuin eläinlauma. Ottelu Karkkilaa vastaan piti olla myös hyvää harjoitusta muutaman päivän päästä alkavaa loppusarjaa varten. Kaksi viimeistä runkosarjan ottelua oli kuitenkin mennyt pahasti alakanttiin voitoista huolimatta. Loppusarjassa vastus olisi jälleen kovempi.

Pistemiehet

TuNMKY: Koskinen 24, Keto 23, Crenshaw 16, Gustafsson 10, Jalva 10, Pilkevaara 9, Sten 6, Rosman 2.

Karkkila: Ilonen 17, Pilvi 11, Haanpää 12, Passi 12, Mahlamäki 10, Hakonen 10, Sorri 9.

Turkulaisittain tärkeä tieto oli se, että pahin kilpailija HKT hävisi jo toistamiseen. Tällä kertaa Hongalle. Piste-ero HKT:n ja TuNMKY:n välille venähti yhtäkkiä runkosarjan päätteeksi kuuteen pisteeseen. Monet pitivät tässä vaiheessa Turun NMKY:tä jo varmana mestarina.

Muut ottelut

ToPo – HNMKY 104-129   Pantterit – Playboys 68-73

KTP – PisTa 92-80   Honka – HKT 66-64

Sarjatilanne

TuNMKY 34   HKT 28   Honka 26   Playboys 20   HNMKY 16   Pantterit 14   PisTa 14   KTP 14   KaU 10   ToPo 4

Pispalan Tarmon Matti Heino voitti korikuninkuuden 396 pisteellä. Edellisvuoden ykkönen Torpan Poikien Anssi Rauramon pistemäärä oli vain kolme pistettä vähemmän. Anssin tulos oli komea, sillä hänen joukkueensa voitti sarjassa vain kaksi ottelua.

TuNMKY:n Koskinen (304 p) oli joukkueensa paras. Crenshawin pistemäärä runkosarjan lopussa oli 301, tosin häneltä jäi alkukausi väliin.

Värilliset pelastivat Suomen koripalloilun

Lehtien tekemissä runkosarjan yhteenvedoissa oli yksimielinen päätelmä. Mustien pelaajien kentille tuoma väri on nostanut Suomen koripalloilun näivettymisen partaalta suosituksi urheilulajiksi.

Loppusarjaa ajatellen myös kahden nousijajoukkueen, Playboysin ja Turun NMKY:n menestyminen koettiin virkistävänä tekijänä.

Suomen mestaruutta ei ollut yksikään joukkue voittanut aikaisemmin häviämättä kertaakaan. Potentiaalinen mestariehdokas TuNMKY oli sekin jo hävinnyt kerran, vieraissa HKT:lle.

Loppusarjan ennakoissa uskottiin, että tämä tuskin jää kauden turkulaisten ainoaksi. Käytännössä kuitenkin TuNMKY saa hävitä loppusarjassa kaikki vierasottelunsa voittaakseen silti Suomen mestaruuden.

Tilastojen mukaan sarjan 90 ottelusta vain 37 on päättynyt vierailijan voittoon. Kauden aikana TuNMKY:n otteluissa vastustaja on ollut seitsemän kertaa johdossa puoliajalla.

Vastustajan menestys ottelun alussa ei huolettanut turkulaisia, sillä yleensä vastustajan virhetili täyttyi ottelun loppua kohti mentäessä. TuNMKY:llä oli kärsivällisyyttä odottaa vastustajan kypsymistä.

Runkosarjan tilastoja

Piikkipaikka Heinon hyväksi ratkesi vasta runkosarjan viimeisellä kierroksella. Hän heitti ottelua kohden 22 pistettä. Miehen paras yksittäisen ottelun pistemäärä oli 35 kotiottelussa Turun NMKY:tä vastaan. Heinon kyseisen ottelun korimäärä oli koko kauden prosentuaalisesti suurin määrä oman joukkueen koreista.

Runkosarjan kovimman pistemäärän, 59, yhdessä ottelussa teki HNMKY:n amerikkalaisvahvistus Matt Gantt. TuNMKY:n runkosarjan paras pistemies oli Koskinen. Vähemmän otteluita pelannut Crenshaw teki kolme koria vähemmän kuin Koskinen.

Ensimmäisen jakson tulosten perusteella Tapion Honka olisi ollut Suomen mestari. Tässä tilastoissa TuNMKY oli vasta kolmas. Turkulaisten vahvuus tuli esiin toisella jaksolla. Siinä tilastossa TuNMKY oli selvä ykkönen.

Loppusarja alkaa

Turku kukisti Hongan

TuNMKY viitta vaille mestari

Harkitsematon vapaaheitto vei Hongalta voiton

Honka – TuNMKY 94-97

Tulevan ottelun antisankari Hongan Pekka Litmanen saapui seuraamaan loppusarjan ottelua TuNMKY:tä vastaan siviilit päällä. Toisella jaksolla Litmanen vedettiin kylmänä miehenä katsomosta kentälle. Hänestä tuli kauden jännittävimmän trillerin ratkaisija.

Kun ottelu oli enää kaksi sekuntia jäljellä, Honka sai kaksi vapaaheittoja. Litmanen heitti ensimmäisen sisälle. Samoin toisen. Todellisuudessa hänen olisi pitänyt heittää toinen vapari ohi, esimerkiksi korirenkaaseen. Todennäköisesti ottelun kaksi viimeistä sekuntia olisi kulunut joukkueiden taistellessa irtopallosta.

– Sanoin aikalisällä, että mikäli toinen vapaaheitto menee sisään, niin miehet heti Hongan korin alle, kertoi valmentaja Hilke.

Hongan toisen onnistuneen vaparin jälkeen Pilkevaara heitti pallon päätyrajalta laajassa kaaressa Hongan korille kaksi metrisen Gustafssonin hyppysiin. Ossi nosti tasoittavan korin samalla kun peliaika päättyi. Mentiin jatkoajalle.

Jatkoaika oli turkulaisille ottelun helpoin. Hongan aloitusviisikosta yksi toisensa jälkeen joutui suihkuun virhetilin täyttyessä. Ottelun lopussa vain Jyrki Immonen oli ainoa jäljellä oleva pelaaja aloitusviisikosta. Rönnholm, Lahti, Laitinen ja Douglas seurasivat pelin lopun kentänlaidalta. Crenshaw, Gustafsson ja Keto varmistelivat kevyesti voiton turkulaisille.

Kuten jälkeenpäinkin voi olettaa, oli Hongan ja TuNMKY:n ottelu eräs kauden parhaimmista ja jännittävimmistä. Loppusarjaa kiinnostavimmillaan.

Kotijoukkueen parhaimmistoa oli entinen maajoukkuepelaaja Immonen, joka toi pallon ylös, heitti kaukaa sisään, ajoi vastustamattomasti ohi TuNMKY:n puolustuksen.

Ottelun hallitsevat hahmot olivat kuitenkin Hongan Douglas ja Turun   Crenshaw. Jälkimmäisen pistesaalis oli 33, vaikka osa peliajasta meni jälleen Donilta enemmän tai vähemmän laiskotellessa. Hongan johtaessa 12 pisteellä oli Donin tekemillä pisteillä suuri merkitys TuNMKY:n takaa-ajossa.

Tappio oli katkera pala Hongalle, valuihan voitto lopun kämmeihin. Syy tappioon oli perin tuttu.

– En mielelläni lähde syyttelemään tuomareita, mutta en voi käsittää, että me olisimme niin paljon enemmän rikollisia kuin turkulaiset. Meiltä puolet pelaajista lensi ulos, heiltä ei ketään, vuodatteli Hongan valmentaja Kuusela.

– Olen eri mieltä kuin Kuusela. Kyllä on eroa heidän tavallaan puolustaa verrattuna meihin. Rönnholm ja Kokko varsinkin työntävät käsillään törkeästi, vastasi Hilke kollegansa mielipiteeseen.

Pistemiehet

Honka: Immonen 29, Douglas 23, Laitinen 20, Rönnholm 10, Lindholm 6, Kokko 2, Lahti 2, Litmanen 2.

TuNMKY: Crenshaw 33, Gustafsson 27, Keto 15, Koskinen 12, Jalava 6, Pilkevaara 4.

Muut ottelut

Playboys – HKT 76-75

Sarjatilanne

TuNMKY 36   HKT 28   Honka 26   Playboys 22

Turkulaisten tärkeä voitto Tapion Hongasta oli iso askel kohti Suomen mestaruutta. Merkittävä helpotus tuli päivän toisesta loppusarjan ottelusta.

Playboys teki kaksi sekuntia ennen päätössummerin soittoa voittokorin HKT:ta vastaan. Eräs lehti ehdotti, että turkulaisten kannattaa lähettää kukkalähetys Playboys-HKT -ottelun ajanottajalle. Ilmeisesti hänen töppäily ajanottolaitteen näppäimistöllä mahdollisti Playboysin voittokorin.

HKT:n tappion ja TuNMKY:n voiton myötä joukkueiden välinen ero venähti kahdeksaan pisteeseen. Joukkueet kohtaisivat viikon päästä loppusarjan seuraavalla kierroksella Turussa. Voitto TuNMKY:lle tässä ottelussa varmistaisi Turun ensimmäisen koripallon Suomen mestaruuden. Mutta, kuinkas kävikään!

TuNMKY:llä kova tavoite Kupittaan ottelussa

Turun ensimmäinen koripallokulta oli yhden voiton päässä, vaikka kaksinkertainen loppusarja oli vasta alussa. Kaudella 1972-73 kaikki pisteet laskettiin yhteen. Pudotuspelit tulivat koripalloon vasta vuonna 1974. Puuttuvat kaksi pistettä oli mahdollista ottaa kotiottelussa sarjakakkosta HKT:ta vastaan. Senkin jälkeen olisi vielä neljä kierrosta pelaamatta.

Tilanne oli siis turkulaisittain herkullinen. Kupittaalle odotettiin jälleen ennätysyleisöä. Pääsylippujen ennakkomyynti oli vauhdikasta. Kaikki pääkatsomon 1 000 istumapaikkaa myytiin alle kahdessa tunnissa. Siihen aikaan ei ollut käytössä minkäänlaisia sähköisiä menetelmiä.

Kupittaan halliin kannettiin kiireessä lisätuoleja. Niiden avulla istumapaikkojen määrä saatiin nousemaan yli kahden tuhannen. Edellisistä yleisöryntäyksistä oli opittu ottamaan huomioon myös seisomapaikat. Nyt niiltäkin pystyi näkemään ottelun kunnolla.

Tilanne oli poikkeuksellinen. Niinpä kaupungilla tietysti puhuttiin, miten TuNMKY:n kannattaisi hävitä ottelu. Jännitys säilyisi pidempään ja seura saisi lisää pääsylipputuloja.

– Kyllä me tyydymme hieman laihempaan kassatiliin, jos se tapahtuu mestaruuden kustannuksella. Voiton kanssa ei pelleillä, joukkue pelaa täysillä, luvattiin seuran toimistolta.

HKT oli voittanut TuNMKY jo kertaalleen, miksi ei siis voittaisi vielä toistamiseen. Turkulaisille lisämurheita toi pistelinko Koskisen sairastuminen. Miehen selkä oli mennyt jumiin harjoituksissa. Se saatiin kuntoon, mutta tilalle tuli korkean kuumeen nostanut angiina. Oli epävarmaa, pystyykö eräs joukkueen tärkeimmistä pelaajista lainkaan pelaamaan.

HKT:n tiukka alkupeli yllätti turun TuNMKY:n

Oma kori unohtui TuNMKY:ltä

Nopea HKT polvisti TuNMKY:n tornit

HKT säilytti sarjajännityksen

TuNMKY – HKT 64-68 (29-40)

Niinhän siinä sitten kävi! Kupittaan urheiluhallin ennätysyleisö (2453 maksanutta) näki, miten Suomen mestaruus ei ratkennutkaan. Ottelusta piti tulla kauden koripallofinaali. Mutta ei tullut. TuNMKY hävisi 64-68.

Ottelun sankari oli HKT:n vanha kettu, Kari Liimo. Kaukoheitot nurkasta upposivat toinen toisensa perään. Lisäksi Liimo vastasi lähes yksinään joukkueensa levypallovoimasta.

Takamiehet Rissanen ja Laento olivat elementissään Turun tornien keskellä. Kupittaan aina niin äänekäs yleisö oli hiirenhiljaa, kun HKT kasvatti heti ottelun alussa johtoaan. Suurimmillaan se oli jo seitsemäntoista pistettä.

Vähitellen turkulaiset pääsivät peliin mukaan. Ensimmäisen jakson loppuun mennessä ero oli kaventunut yhteentoista pisteeseen. Toisella jaksolla Liimoa vartioi parhaimmillaan kaksikin pelaajaa ja turkulaisten oma hyökkäyspelikin parantui. Yleisö heräsi kannustamaan viimeistään siinä vaiheessa, kun kotijoukkue siirtyi ensimmäisen kerran johtoon tilanteessa 53-52.

HKT:n kiri alkoi pari minuuttia myöhemmin. Vieraat olivat jatkossa muutaman pisteen turkulaisia edellä. Edes Liimon virhetilin täyttyminen ei haitannut HKT:n koritehtailua.

TuNMKY hävisi ottelun huonoon paikkapuolustukseen. Hyökkäyksen käynnistäjänä oli vain joukkueen kapteeni Pilkevaara. Kun Liimon vartiointiin meni kaksikin miestä, saivat Rissanen ja Laento liikaa tilaa.

Crenshawin heitto ei meinannut aluksi upota lainkaan. Mies heitti kuusi ensimmäistä heittoaan ohi. Toisella jaksolla Donin otteet paranivat. Hän ajoi röyhkeästi korille.

Otteetkin kovenivat. Crenshaw ja hänen vartijansa Keijo Pitkänen kävivät kilpaa, kumpi hermostuu ensimmäisenä. Turkulaisnäkövinkkelistä Donin paidassa sai roikkua hän joka ehtii.

Tuomarit saivat syyt niskaansa tunteiden kuumenemisesta. Tappion syyksi sitä ei kuitenkaan valmentaja Hilke laittanut.

– Hermostuimme suotta tuomareiden vuoksi. Aihetta ehkä oli, mutta huippujoukkue ei sellaisen anna peliään romuttua. Me emme saaneet paikkapuolustusta pitämään.

Turkulaiskatsomossa oltiin tuomaritoimintaan kriittisempiä. Linjattomuus koettiin kotijoukkuetta vastaan. Yleisön mielipide oli selvä.

– Onko tarkoitus vaikeuttaa sitä työtä, jonka TuNMKY tekee koripalloilun hyväksi. Onko liian katkeraa helsinkiläisille, että Turkuun tulee mestaruus.

TuNMKY:n harvoihin onnistujiin kuului Gustafsson, jonka koreilla Turku kävi jopa johdossa. Pitkän Ossin näppeihin tarttui myös monta levypalloa. Kuumesairaan Koskisen tilalla pelasi Jalava. Koskinen vain käväisi kentällä ottelun loppuminuuteilla.

Pistemiehet
TuNMKY: Ossi Gustafsson 21, Keto 18, Crenshaw 17, Jalava 4, Sten 4.

HKT: Liimo 31, Rissanen 12, Pitkänen 11, Laento 10, Lievonen 4.

Muut ottelut

Honka – Playboys 70-64

Sarjatilanne

TuNMKY 36   HKT 30   Honka 28   Playboys 22

Mestaruudelle sinetti

Gustafsson pommitti Playboys-virneet itkuksi

Turun pituusylivoima musersi Playboysin

TuNMKY taltutti rattopoikien vauhdin

Turun mestaruus ratkesi todella kuumassa pelissä

Playboys – TuNMKY 101-116 (59-58)

Ottelu oli kuuma, kova, ruma ja epäpuhdas, mutta yleisöön menevä koritehtailuottelu. Loppusarjan peli Playboys-TuNMKY Helsingin nyrkkeilyn pyhätössä Messuhallissa kirvoitti urheilutoimittajia kertomaan tärkeästä ottelusta värikkäin sanankääntein.

Vaikka sarjasta oli vielä kolme kierrosta jäljellä, tarkoitti turkulaisten 116-101 voitto sinettiä vaille Suomen mestaruutta.

Kuten numerot kertovat, kunnon puolustuksesta ei ollut tietoakaan. Ottelussa vihellettiin runsaasti teknisiä virheitä. Pelaajat kävivät koko pelin ajan kuumina. Pahinten käämit kärvähtivät TuNMKY:n Crenshawilta ja Kedolta. Playboysien kuumakalle oli Koskivaara.

Don joutui pitkään jäähdyttelemään hermojaan vaihtopenkillä neljän virheen rasittamana. Crenshaw istuikin puolet peliajasta kentänlaidalla. Muut saivat ratkaista ottelun. Ja he tekivät sen.

Gustafsson oli turkulaisten paras 33 pisteellään. Suurimman osan pisteistään Turun torni nosteli jälleen kerran korin alta. Häntä täydensivät Pilkevaara (20), Keto (21) ja Koskinen (20). Jalava korvasi hyvin Crenshawin.

Maan tarkimmat heittäjät olivat koko kauden aikana Playboysien vaarallisin ase, mutta korin alle pääsy tuotti jälleen vaikeuksia. Kotijoukkue johti kuitenkin pitkään. Mutta, kuten niin monta kertaa kauden aikana, vastustaja putosi toisella jaksolla TuNMKY:n vauhdista.

Hävityn ottelun jälkeen koripallon SM-sarjassa oli tullut tavaksi haukkua lopuksi tuomarit.

Ottelun viimeiset minuutit olivat Suomen tarkimman pallosilmän Pilkevaaran loisteliasta esitystä. Pilkku nauratti helsinkiläisyleisöä taiturimaisilla suorituksilla, joihin kotijoukkueen pelaajat lankesivat vipuun.

Valmentaja Hilke oli ottelun jälkeen tyytyväinen mies.

– Nousimme hienosti aallonpohjasta, jonne olimme parhaillaan vaipumassa. Pelaajamme olivat niin vihaisia, ettei mistään tahtonut tulla mitään. Pelkäsin jo pahinta. Muutaman ottelun pituinen lama olisi ollut mahdollinen. Pituusylivoimalla hallitsimme sentään peliä toisen jakson loppuminuutit.

Pistemiehet

Playboys: Vuorio 28, Koskivaara 28, Mahlamäki 20, Tiainen 15, Herold 5, Hurme 3.

TuNMKY: Gustafsson 33, Keto 21, Pilkevaara 20, Koskinen 20, Crenshaw 16, Jalava 6.

Muut ottelut

Honka – HKT 83-64

Sarjatilanne

TuNMKY 38   HKT 30   Honka 30   Playboys 22

Honka vesitti HKT:n aikeet

Sarjakakkosella HKT:lla olisi ollut pienet teoreettiset mahdollisuudet vielä ykköspaikalle. Se olisi edellyttänyt TuNMKY:lle tappiota kaikista kolmesta viimeistä pelistä ja vastaavasti Helsingin Kisa-Toverien piti voittaa omansa. Tämäkään ei olisi vielä riittänyt helsinkiläisille, vaan heidän olisi pitänyt vielä voittaa mahdollinen uusintaottelu.

Edellä mainittua spekulaatiota ei käytännössä tarvittu, sillä HKT hävisi Hongalle, joka oli ottelussa täysin ylivoimainen. Erikoista tässä ottelussa oli se, että Hongan Douglas oli lähtenyt jo muualle.

Vain yksi mestari, mutta kaikki yhtä hymyä

Mestarit musersivat Hongan arvonsa mukaisesti

Crenshaw antoi kikkanäytöksen

Mestarien tyylikäs näytös riitti motittamaan Hongan

Honka – TuNMKY 109-94 (56-45)

Mestaruus oli jo ratkennut TuNMKY:lle vieraskentällä. Tulevissa viikonlopun tuplaotteluissa mestarijoukkue esiintyi ensimmäisen ja viimeisen kerran vielä turkulaisille. Kummallakaan ottelulla ei ollut TuNMKY:n kannalta enää merkitystä sarjasijoituksen kannalta. Oli aika siirtyä näytöslinjalle.

Aikaisemmissa otteluissa kotiyleisö sai hermostuneena pyyhkiä hikeä otsaltaan. Nyt ei ollut enää syytä jännittää. Turku intoutui esittämään kunnon koripallo-show’n.

Vaikka panosta ei enää ollut, saapui hienoa esitystä seuraamaan vajaa parituhatta henkilöä (virallinen yleisömäärä 1 391). Kun lopputuloksella ei ollut merkitystä sarjataulukkoon, tehtailtiin ottelussa yli 200 pistettä. Ottelun luonne antoi mahdollisuuden nautiskella täysin siemauksin hienoista yksilösuorituksista.

Kotijoukkueen pelatessa vapautuneesti venähti TuNMKY:n johto nopeasti 20 pisteeseen. Samalla puolustus jäi toisarvoiseksi. Näin Honkakin pääsi useita kertoja aivan ilmaiseksi nostelemaan koreja.

Koskinen esitteli koko heittovalikoimansa lingotessaan palloa pussiin. Crenshaw sai tempuillaan katsomon huokailemaan ihastuksissaan. Musta ihmemies donkkasi ottelun aikana pallon neljästi korkealta yläilmoista koriin. Crenshaw teki yli 30 pistettä. Se oli jo neljäs kerta kauden aikana, kun Don rikkoi 30 pisteen rajan.

Pilkevaaran rooli oli jälleen vakuuttava. Hän piti huolen, että peli ei mennyt missään vaiheessa hulinaksi. Kovankin show’n aikana hän piti joukkueen jalat maassa rauhoittaen peliä.

Pilkevaaran, viisaan maestron, ei tarvinnut elehtiä, kasvojen ilme avasi portit korille. Miten yksinkertaisesti, miten idioottimaisen yksinkertaisesti voitiin pallo nostaa korille tarvitsematta taikurin hypnoottisia taitoja.

Turun NMKY:n puheenjohtaja Vihanto sanoi ennen ottelua, mestarijoukkueessa tulee olla muitakin pelimiehiä kuin aloitusviisikko, ja lupasi näyttää, että Turulla on. TuNMKY peluuttikin ottelussa koko miehistöään. Esimerkiksi tähtipelaaja Gustafsson istui vaihtopenkillä lähes koko ottelun. Sten, Rosman ja Jalava pelasivat hyvän pelin.

Perjantai-ilta ja Honka-ottelu vahvistivat, että Turku on maan sen hetken koripalloilussa täysin omassa sarjassaan.

Pistemiehet

TuNMKY: Crenshaw 34, Sten 16, Koskinen 15, Keto 12, Pilkevaara 10, Rosman 8, Jalava 6, Gustafsson 6, Valtakoski 2.

Honka: Rönnholm 28, Laitinen 27, Immonen 13, Kokko 10, Litmanen 8, Lahti 4, Sandström 4.

Muut ottelut

HKT – Playboys 108-76

Sarjatilanne

TuNMKY 40   HKT 32   Honka 30   Playboys 22

Crenshaw jättää jäähyväiset Turulle

Hyvästi, Don! Viimeistä viedään. Näillä haikeilla sanoilla valmistauduttiin kauden 1972-73 viimeiseen koripallon SM-sarjan kotiotteluun Kupittaan urheiluhallissa.

Turkulainen koripalloyleisö sai nauttia koko rahan edestä, olihan saman viikonlopun aikana kaksi ottelua. Niistä viimeinen sunnuntaina pelattu ottelu oli Mustan Tarzanin, Donald Crenshawin, viimeinen esiintyminen kotiyleisölle.

Moni toivoi ja uskoi, että supersuosikki saapuisi jälleen syksyllä Turkuun. Etenkin, kun Crenshaw oli antanut ymmärtää, että se olisi hyvinkin mahdollista. Näin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Onneksi Don järjesti jäähyväiskotiottelussaan kunnon show’n.

Viimeisen kotiottelun järjestelyihin panostettiin. Tiedossa oli kunnon amerikkalaistyylinen tapahtuma. Hyvästi haluttiin sanoa komeasti – oikein torvisoittokunnan Auran Tähtipoikien kera.

Onneksi vierailija Playboys oli ottelutapahtumalle sopiva vastustaja, olihan sekin värikkäine pelaajine viihdyttävän joukkueen maineessa.

Harmi vain heidän kannaltaan, sillä TuNMKY:n suomalaistähdet suunnittelivat juhlistaa sankarinsa lähtöä jäähyväisottelussa murskaluvuin! Kauden aikana täysin rinnoin mukana eläneelle kotiyleisölle haluttiin antaa juuri sitä mitä se haluaa – vauhtia ja mielikuvituksellista peliä.

Lahja Mikolle: vapaa taktiikka

TuNMKY – Playboys 116-92 (57-35)

Vajaa parituhantinen turkulaisyleisö tuli Kupittaan urheiluhalliin vielä kerran nauttimaan mestareiden näytöstä. Kaikki halusivat nähdä idolinsa Crenshawin viimeistä kertaa. Hyvät läksiäiset ”meidän Doni” järjestikin, tosin ehkä suurin yleisön hauskuttaja oli toinen ihmemies Koskinen.

– Koska tässä ottelussa ei ole enää mitään suurempaa panosta, niin päätimme pelata ilman varsinaista taktiikkaa. Vain kaksi tärkeää päämäärää oli: voitto ja yleisön viihdyttäminen, kertoi mestarijoukkueen valmentaja Hilke.

Niinpä Koskinen sai pelata niin kuin miestä itseään halutti. Mikko esitti ottelussa koko kikkavalikoimansa. Näytös vain parani loppua kohden.

Mutta ei yksi mies pysty kuitenkaan rakentamaan koko showta. Siihen tarvittiin toinenkin.

TuNMKY mestaruuskauden kotiotteluiden viimeinen kori osui oikealle miehelle ja millä tavalla. Don pääsi yksin läpi, kori heilahti voimakkaan donkin vuoksi, mies roikkui hetken vielä korirenkaassa. Siinä oli Crenshawin, Musta Tarzanin, jäähyväiset turkulaisyleisölle. Viimeisen ottelun saalis oli 41 pistettä.

Erään lehden urheilutoimittajalla oli oma käsitys vastustajasta.

– Eräässä suhteessa Playboys on kuitenkin SM-sarjan ylivoimaisesti huonoin joukkue: Minkään muun yhdistelmän vaihtopenkiltä ei kuule yhtä asiatonta arvostelua tuomareista ja vastustajista kuin rattopojilta. Siitä ei ole huvia edes heille itselleen.

Pilkevaara pelasi tuttuun tyyliinsä: varmaa pelinjohtamista ja tarkkoja kaukoheittoja. Sten, Keto, Jalava ja Rosman vastasivat karusellin ylläpitämisestä. Gustafsson kävi vain ajoittain kentällä.

Ottelun jälkeen kotijoukkue sai seuran viirit ja kukkia. Crenshaw sai viisi kertaa enemmän tulppaaneja kuin muut!

Muut ottelut

Honka – HKT 72-85

Sarjatilanne

TuNMKY 42   HKT 34   Honka 30   Playboys 22

Hegemonia ratkaistaan miljoonien nähden

Koripalloihmisten kannattaa jättää TV auki vielä Peyton Placen jälkeen, kun pelimiehet astuvat areenalle. Näin mainostettiin Suomen televisiossa esitettävää harvinaista herkkua, kotimaista SM-sarjan koripalloa.

Ohjelmatietojen mukaan Peyton Placesta tutulla tohtori Rossilla oli illan jaksossa huolia. Sitä tuskin oli mestaruuden jo varmistaneilla turkulaisilla.

Mestaruussarjan päätösottelussa ei ollut siis enää sarjasijoituksien suhteen panosta. Mutta se saattoi olla etukin. Molemmat joukkueet voisivat esittää TV-katsojille parastaan ilman turhia paineita. Toki TuNMKY halusi TV-kameran lasisilmän seuratessa olevansa Suomen paras joukkue, mestaruuden arvoinen.

Kun mukaan lasketaan Suomen cupin ottelu, olivat joukkueiden väliset punnukset voittojen suhteen tasoissa, 2-2. TV-ottelussa käytiin ratkaisuottelu paremmuudesta.

Helsingin Urheilutalossa käyty kamppailu ei TV-lähetyksen johdosta houkutellut kovinkaan runsaasti väkeä paikalle. TV-ruutujen äärellä kotona oli mukavampi seurata itse ottelua, ja miten ottelun jälkeen jaettiin mestaruus- ja hopeamitalit.

Samalla myös koko Suomella oli mahdollisuus nähdä viimeisen kerran kauden 1972-73 kohupelaaja Amerikasta tullut TuNMKY:n Crenshaw.

TuNMKY näytti voimansa Suomen ruutukansalle

Mestari löi HKT:n

Turku nouti mitalinsa ja kuittasi HKT-tappiot

HKT – TuNMKY 87-99 (34-46)

HKT, haastaja, yritti anastaa TV-ottelussa moraalisen mestarin arvon, mutta tyhjästä on paha nyhjästä. Koripalloilun Suomen mestari TuNMKY kukisti melko vaivatta hopeajoukkue HKT:n numeroin 99-87.

Turkulaisten loppusarjan viimeisen ottelun voitolla joukkueiden välinen piste-ero sarjassa venähti kymmeneen pisteeseen. Itse ottelussa TuNMKY esitti sellaista peliä, jonka jälkeen kukaan ei voinut sanoa, että mestaruus meni väärään kaupunkiin.

Turkulaiset aloittivat heti ottelun alusta alkaen vauhtimyllyn. TV-katselijat näkivät, millaista turkulainen koripallo on parhaimmillaan: vauhdikasta, mielikuvituksekasta, voimakasta. Taululla oli nopeasti Turun johtonumerot 12-4.

TuNMKY:n alkuvauhti hiipui kuitenkin nopeasti ja HKT sai rytmistä kiinni, ensin tasoittaen ja lopulta siirtyen johtoonkin tilanteessa 29-28. Sen jälkeen Turku karkasi karkumatkalle eikä luovuttanut enää johtoasemaansa.

Molemmat joukkueet pelasivat TV-ottelussa parhaalla miehistöllään. HKT:n legendan, Kari Liimon, kerrottiin pelanneen ehkä viimeisen ottelunsa. Seuraavalla kaudella Liimo olikin HKT:n valmentaja.

Kauden viimeisessä sarjapelissä TuNMKY:n voiton avaimena oli joukkueen tasaisuus. Käärmemies Koskinen hauskuutti jälleen yleisöä erikoisilla venkuroillaan ja omintakeisilla heitoillaan. Turun tornit Gustafsson ja Keto hallitsivat ilmatilaa.

Taustalla rakensi peliä joukkueen kapteeni, vanha herra, Pilkevaara, joka oli jälleen itse varmuus. Pilkku oli, kuten kaikissa TuNMKY:n kauden otteluissa, joukkueen kiistaton avainpelaaja. Pilkevaara oli lähes joka ottelussa itse varmuus.

Pilkun peli oli usein pisteiden valossa melko näkymätöntä, mutta hänen tarkat koriin johtaneet syöttönsä olivat usein turkulaisten voiton takeina.

Pilkevaaraa tituleerattiin usein sanoilla ”vanha herra”, vaikka hän oli vasta 27-vuotias. Pelaajien peliura ei kestänyt aikoinaan niin pitkään kuin nykyisin.

Lakritsa-poika, kuten Crenshawia usein hyväntahtoisesti kutsuttiin, teki jäähyväisottelunsa kunniaksi pelin korkeimman pistemäärän, 33. Donald voitti myös SM-loppusarjan korikuninkuuden 174 korillaan.

HKT:n parhaimmistoa oli oma kasvatti Rissanen, joka seuraavalla kaudella edusti Turun NMKY:tä. Ilpon peliura Turussa kesti vuoteen 1981. Siihen ajanjaksoon mahtui monta SM-mitalia.

Kerrottakoon, että merkityksettömässä loppusarjan toisessa ottelussa Playboys-Honka Koskivaara ja Immonen tekivät kumpikin 70 pistettä. Etukäteen oli jo ilmeisesti sovittu, että nämä miehet saavat heittää vapaasti.

TV-ottelun lopuksi Suomen Koripalloliiton puheenjohtaja Martti Huhtamäki ja Turun Sanomien päätoimittaja Keijo Kulha jakoivat Turun NMKY:lle mestaruus- ja HKT:n joukkueelle SM-sarjan hopeamitalit.

Suomen mestaruus oli hieno lahja 80-vuotisjuhlia viettäneelle Turun NMKY:lle. Yhdistys oli perustettu vuonna 1893.

 Pistemiehet

HKT: Surojegin 24, K. Liimo 22, Rissanen 22, Laento 14, Pitkänen 4.

TuNMKY: Crenshaw 33, Koskinen 20, Keto 16, Gustafsson 14, Pilkevaara 10, Sten 6.

 Muut ottelut

Playboys – Honka 122-127

Lopullinen sarjatilanne

TuNMKY 44   HKT 34   Honka 32   Playboys 22

Kauden päätöstilaisuus pidettiin myöhemmin kongressihotelli Airistolla isäntänä Antti Aarnio-Vihuri, koska hän oli lyönyt vetoa Keijo Ketosen kanssa. Aarnio-Vihuri nimittäin hävisi vedon, sillä hän ei uskonut ennen kauden alkua turkulaisten mestaruuteen.

Donald Crenshaw teki Turusta koripallokaupungin

Juoksee satasen aikaan 10,5. Hyppää korkeutta 205 ja pituutta 780, mutta ei ole yleisurheilija. Sai katsomot täyteen väkeä ja muutti paikalliset jääkiekkoihmiset kateudesta vihreäksi.

Kyseessä oli koripalloilija. Musta pantteri. Musta terrieri. Meidän Doni. 24-vuotias Donald Crenshaw Yhdysvalloista Kaliforniasta.

Taidoiltaan Don ei ollut NBA-tasoa. Miehen ammattilaisura jäikin kovin lyhyeksi. Mutta Suomeen tullessaan alkutalvesta 1972 hän oli koripallon SM-sarjassa ylivertainen. Tai ainakin silloin, kun hän niin halusi. Hänen jälkeensä Suomeen ja Turkuunkin on tullut kovemman luokan pelimiehiä, jopa NBA-statuksen omaavia.

Don oli kuitenkin jotain uutta ja ihmeellistä. Kaikki, jotka hänet tunsivat paremmin, muistelevat yönmustaa pelimiestä lämmöllä. Donald oli loistava esikuva kotimaisille nuorille koripalloilijoille. Oman aikakauden Teemu Rannikko.

TuNMKY:n valmentaja Hilke oli johtavassa asemassa pankkialalla, joten hänellä ei aina ollut mahdollisuutta osallistua joukkueen harjoituksiin. Pelaajat harjoittelivat itsenäisesti kokeneen kapteenin Pilkevaaran ohjauksessa.

Maajoukkuetasoiset aloitusviisikon pelaajat muodostivat toisen joukkueen. Crenshawin ympärille muodostettiin oma joukkue niistä pelaajista, jotka normaalisti olivat otteluiden aikana vaihtopenkillä. Keskinäiset ottelut olivat tarinoiden mukaan usein kovempia kuin monet sarjaottelut. Vielä myöhään lauantai-iltana pelattiin omia matseja, vaikka sunnuntaina oli jo sarjapeli.

Donald oli kouluja käynyt mies, Nixonin yliopiston ekonomi ja tietokonealan ekspertti sekä oikeustiedettä opiskeleva nuorukainen. Hänellä oli taskussaan stipendi jatko-opiskeluja varten kolmeen eri yliopistoon.

Donald ei pelkästään pelannut koripalloa Suomessa, vaan hän teki lyhennettyä työviikkoa Huhtamäki Osakeyhtiössä. Lehtitietojen mukaan hän toimi tietokonealan asiantuntijana. Kuulostaa eksoottiselta, sillä elettiinhän silloin vielä 1970-lukua ja reikäkorttiaikakautta. Olipa Donilla useampi juniorijoukkuekin valmennettavana.

Kuten monet muutkin TuNMKY:n pelaajat, myös Don asui seuran omistamassa kerrostalon poikamiesboksissa. Asunto oli kalustettu tyylikkäästi suomalaisilla design-huonekaluilla ja nykyaikaisilla stereolaitteilla. Ylhäältä seitsemännen kerroksen ikkunoista avautui hieno näköala yli Turun kaupungin. Seuran toimesta Donilla oli myös oma auto käytössään.

Ei siis ihme, että Don viihtyi. Tosin hän oli myös itse seurallinen, rehti ja reilu. Ei käyttänyt alkoholia ja eli säntillistä elämää. Crenshaw oli ”yksi pojista”, ovat sen ajan pelikaverit todenneet.

Joukkue kokoontui usein vapaa-ajallaan Sirkkalankadun TuNMKY:n omistaman kerrostalon kattohuoneiston edustustiloissa. Saunassa oli mukava otteluiden jälkeen huuhtoa hiet pois. Usein jopa ennen ottelua ottelupalaverit pidettiin Sirkkalankadun tiloissa. Siellä myös pukeuduttiin peliä varten. Joukkue oli kuin yhtä perhettä. Yhdessä vietettiin synttärit, häät ja ristiäiset.

Vaikka Crenshaw lähti kotiin Yhdysvaltoihin suorittamaan lakimiesopintojaan eikä enää palannut takaisin Turkuun, jätti hän tänne pysyvän jäljen. Turusta oli tullut hänen ansiostaan koripallokaupunki.

Siitä todisteena ovat TuNMKY:n voittamat neljä Suomen mestaruutta (1973, 1975, 1977, 1982), kaksi hopeaa (1976, 1979) ja kolme pronssia (1974, 1983, 1999) sekä menestyminen eurokentillä.

Turun Sanomat esitteli sanoin ja kuvin tuoreiden Suomen mestareiden mietteitä kauden 1972-73 päätteeksi.

Donald Crenshaw, 24-vuotias ekonomi

Suomen mestaruussarjan pelityyli on liian kovatyylinen minulle. Melkein joka ottelun jälkeen olin kuin tappelussa pahoin piesty. Alusta alkaen olin varma mestaruudestamme, koska meillä yksinkertaisesti oli parhaat pelaajat. Oma yleisömme oli myöskin luokkaa parempaa kuin muualla ja se kannusti meitä.

Ossi Gustafsson, 24-vuotias oikeustieteen ylioppilas

Olen tyytyväinen, koska polveni kesti pelata tämän kauden. Ensimmäisessä cup-ottelussamme Jyryä vastaan tuntui pelaamiseni toivottomalta. Olen täysin yllättynyt mestaruudestamme. Paras avumme oli joukkueen tasaisuus. Kuka tahansa saattoi ratkaista ottelun. Joukkueemme oli täynnä hyviä tyyppejä, peli ei ollut koskaan yhden varassa.

Esa Rosman, 20-vuotias viestimies

Kausi ja lähinnä Don opetti minulle uusia kikkoja ja tekniikkaani aionkin vastaisuudessa kehittää. Tuntui kivalta päästä viimeisissä otteluissa kentällekin. Aluksi vähän jännitin, mutta siitä se irtosi. Ei se penkkimiehen osakaan helppoa ole. Syksyllä uskoin mitaliin, mutta keväällä vasta siihen kultaiseen. Se, että aina löytyi joku, jolla peli kulki, ratkaisi mestaruutemme. Olemme viettäneet niin paljon aikaa yhdessä kentän ulkopuolellakin, että joukkuehenki on saumaton.

 Seppo Jalava, 21-vuotias matematiikan ylioppilas

Lopussa tuntui sarja raskaalta, mutta helpotti mestaruuden ratkettua. Ei tämä mestaruus niin ihmeelliseltä tunnu. Olimme yksinkertaisesti parhaita. Enpä tiedä, opettiko tämä kausi mitään uutta. Jos opetti, niin sen näkee sitten vasta ensi vuonna.

Jussi Keto, 25-vuotias neonpiirtäjä

Kyllä mestaruus tuntuu aina yhtä hyvältä (kuudes perättäinen mestaruus). Ajattelin jo syksyllä, että mestaruus tulee Turkuun. Olimme parempia kuin muut. Ei kai siinä sen kummempaa syytä. Toisaalta joukkueemme henki on ollut raskasta sarjasta huolimatta erinomainen. Ensi kaudeksi toivoisin nelinkertaista sarjaa, siis enemmän otteluita.

Tapio Sten, 23-vuotias merkonomi

Sarja meni odotettua paremmin. Meillä oli hyviä pelimiehiä, valmentaja ja erinomainen joukkueenjohtaja. Mestaruutemme oli kaikkien ansiota. Syksyllä kootun joukkueen sopeutuminen on käynyt hienosti. Suuriakin vaikeuksia olisi voinut olla. Sarja tuntui minusta ajoittain raskaalta, jokaiseen otteluun oli keskityttävä huolella. Tämä oli ensimmäinen tosi kova kauteni. Kun mestaruus varmistui, painekin helpotti ja peli alkoi luistaa vapautuneesti.

 Jorma Pilkevaara, 27-vuotias voimistelunopettaja

Vasta Playboys-voiton jälkeen viidennellä kierroksella aloin uskoa mestaruuteemme. Alussa peli hieman kangerteli, mutta siitä se sitten lähti. Ensi vuonna aloitetaan ilman kangertelua. Paras aseemme oli joukkueen tasaisuus, siis hyvyys, ei huonous. Ensi vuonna toivon tuomaritason paranevan pelin tason parantuessa. Tuomarien olisi luotava yhteinen linja, mikä tänä kautena heiltä puuttui. Myös lisää otteluita pitäisi järjestää ensi kaudella. On raskasta harjoitella viisi kertaa viikossa ja sitten pelata viikonloppuna vain yksi ottelu.

Timo Valtakoski, 20-vuotias lääketieteen ylioppilas

Kun Don tuli ja peli alkoi luistaa hänen kanssaan, silloin uskoni mestaruuteemme heräsi. Taktisesti en oppinut uutta. Puolustuksemme penkiltä katsottuna näytti ajoittain heikolta. Mutta usko omiin kykyihimme ja hyvä henki auttoi meidät voitosta voittoon. Penkiltä oli kiva katsoa, kun peli meni hyvin. Kun peli ei luistanut, oli penkillä olo kauheaa. Tuntuu hienolta olla mestari, se on suuri kunnia.

Kjell Eriksson, 18-vuotias koululainen

Uskoin neljänteen sijaan syksyllä, että Honka, HKT ja Playboys olisivat lopputaulukossa meitä edellä. On ihmeellistä, että juuri meistä tuli loppujen lopuksi mestareita. Vahvin puolemme oli kokemus. Pelin taktista puolta opin kauden aikana eniten. Kentällä ei kaikki aina näyttänyt menevän hyvin, mutta kun itse pääsin sinne, en saanut mitään aikaan.

Mikko Koskinen, 23-vuotias toimittaja ja valtiotieteen ylioppilas

Aloittaessani koripalloilun 12-vuotiaana, oli suuri unelmani tulla Suomen mestariksi. Nyt se on toteutunut. Ihmeellistä kyllä. Joukkueemme taktinen kypsyys sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa olivat ratkaisevat aseemme. Eniten mestaruutemme eteen on uhrannut kuitenkin joukkuejohtaja Pekka Lindberg, joka on pitänyt joukkueen henkisesti vireänä koko sarjan ajan. Don on ollut erinomaisena esimerkkinä meille kaikille. Muutamat pelaajistamme ovat kehittyneet kauden aikana jättiaskelin. Ensi vuoden Euroopan cupilta odotan paljon.

Näin he sen kokivat

Jukka Vihanto (myöh. Wihanto)

(1932–2018)

Turun NMKY:n pitkäaikainen puheenjohtaja ja mestarijoukkueen kummisetä, itsekin koripallopelaajan taustan omaava Jukka Bronislaw Wihanto on oikea henkilö muistelemaan, mitä tapahtui 1970-luvun alkuvuosina. Vaikka Jummille on ikävuosia kertynyt jo komea määrä, muisti on terävä kuin partaveitsi.

Vihanto on kiistatta se henkilö, jonka ympärille rakentui koko menestystarina. Hän näkee 1970-luvun menestysvuosien tapahtumat huomattavasti laajemmin kuin intohimoinen penkkiurheilija.

Vihanto suhtautuu Turun NMKY:n nousuun valtakunnan huipulle myös filosofisena ilmiönä. Se, miten kaikki oli ylipäätään mahdollista, on perin yksinkertainen asia.

– Suuret asiat ovat yksinkertaisia, tänään, eilen ja tulevaisuudessa, kunhan ihminen oivaltaa.

Vaikka koripallo on Vihannolle tärkeä asia, hän kokee tapahtumien kulun osana NMKY:n aatteellista toimintaa. Yhdistyksen hienot periaatteet iskostuivat Jukka Vihannon ajatusmaailman jo 9-vuotiaana pikkupoikana, kun hän liittyi Turun Nuorten Miesten Kristilliseen yhdistykseen.

– NMKY on ekumeeninen järjestö, jossa urheilu on vain osa toimintaa. Se on yksi hienoimpia järjestöjä Suomessa. Siellä ei katsota rikkautta, ei köyhyyttä. Katto on korkealla ja seinät leveällä. Sinne mahtuvat kaikki ihmiset yli puoluerajojen uskonnostakaan riippumatta. Silläkään ei ole merkitystä, onko pelaaja pelannut aikaisemmin Tutossa tai Pyrkivässä.

Vaikka Vihannon rooli oli keskeinen TuNMKY:n menestysvuosina, hän korostaa mielellään myös muiden tärkeiden henkilöiden panosta. Huippupelaajat yleensä muistetaan, mutta taustalla olevat henkilöt jäävät usein vähemmälle huomiolle. Eräs tällainen oli seuran toiminnanjohtaja Pentti Lausti.

– Penna on aina ollut Grand Old Man, koko menestystarinan sielu, hyvä ystäväni ja korvaamaton taustatyöntekijä. Hän hoiti esimerkillisesti käytännön asiat. Lausti oli kaikki kaikessa.

Joukkueenjohtajana oli edesmennyt rakennusliikkeen toimitusjohtaja Pekka Lindberg, jonka rooli oli Vihannon mielestä erittäin merkittävä.

– Pekka, kurssikaverini kauppakorkeakoulusta, omistautui täydellisesti joukkueelle. Loistava tyyppi ja kielitaitoinen. Hän piti huolen, että pelaajat viihtyivät ja asiat hoituivat.

Niin kuin nykyäänkin, rahalla oli iso merkitys 1970-luvulla joukkuetta rakennettaessa. Vihanto kantoi vastuun taloudellisista tekijöistä.

Pitkän liikemiesuransa ansiosta Vihanto oli verkostoitunut laajalle samalla, kun hänen omistamansa yhtiöstä oli kasvanut valtakunnallisestikin merkittävä sähköalan yritys. Yritysmaailman opit Vihanto oli oppinut isältään kauppaneuvos Osmo Vihannolta, joka oli Vihannon Sähkön alkuperäinen perustaja.

Turun kauppakorkeakoulun kunniatohtori ja- puheenjohtaja sekä Belgian kunniakonsuli Vihanto oli perheyritystensä lisäksi mukana useiden yritysten ja järjestöjen luottamustehtävissä.

Vihanto loi ystävyyssuhteillaan tukiryhmän, joka mahdollisti menestyvän seuran toiminnan. Tukiryhmän jäsenien nimet Ketosesta Aarnio-Vihuriin takasivat toiminnan uskottavuuden vuosien ajan. Tukiryhmän ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Jaakko Hartela, entinen Turun NMKY:n koripalloilija.

Kun joukkueen taustat oli saatu kuntoon, rakennettiin mestaruussarjassa pelaava menestynyt joukkue tekemällä onnistuneita pelaajahankintoja. Pankkimaailmassa uraa tehneen valmentaja Pentti Hilkeen ympärille muodostettiin taidokas ryhmä 1970-luvun huippupelaajista.

Crenshawin tulosta Turkuun kuulee monenlaista tarinaa. Vihanto tietää tismalleen, mitä oikeasti tapahtui, olihan hän itse hoitamassa mustan miehen siirtoa Turkuun.

Turkulaisia liikemiehiä oli seuraamassa jääkiekon MM-kisoja Prahassa kevättalvella 1972. Samaisessa hotellissa Vihannon ja Ketosen kanssa asui kookkaita koripalloilijoita, jotka osoittautuivat USA:n maajoukkueen pelaajiksi. Suomalaismiehet kävivät rohkeasti juttusille.

– Esittelimme itsemme näille amerikkalaisille, kerroimme suunnitelmistamme, annoimme käyntikortit ja taputeltiin lopuksi selkiä. Keijo oli juonessa mukana.

Neuvostoliittoon suuntautuneen pelimatkan jälkeen amerikkalaisjoukkue pelasi vielä yhden ottelun Suomessa. Heti sen ottelun jälkeen kaksi joukkueen amerikkalaista pelaajaa ottivatkin yhteyttä. Olivat halukkaita tulemaan Turkuun neuvottelemaan. Toinen heistä oli Crenshaw.

– Ruissalon kylpylähotelli oli juuri valmistunut. Varasin sieltä heille komeat sviitit. Maksoi, mitä maksoi! Ja niin tehtiin Crenshawin kanssa sopimus. Toinen jenkki jatkoi matkaa kotiin, mutta Doni jäi vielä muutamaksi päiväksi Turkuun.

Kauden 1972-73 mestarijoukkueessa oli monta huippupelaajaa. Vihannon mielestä yksi oli kuitenkin ylitse muiden.

Jorma Pilkevaara.

Vihannolle Pilkevaaran tulo Turkuun oli isoin asia koko menestysprojektissa. Pilkku kuului maajoukkueen vakiokalustoon ja oli eräs Euroopan parhaimmista takamiehistä.

– Pilkevaara oli kuin imupaperi. Hänen tulonsa jälkeen oli helppo saada muitakin huippupelaajia. Kaikki halusivat pelata samassa joukkueessa Pilkevaaran kanssa.

Tämäkin onnistuneen tarinan takana oli loppujen lopuksi nainen, kuinkas muuten.

– Liiketoimintani laajentui 1970-luvun alussa niin paljon, että tarvitsin yksityissihteerin. Palkkasin nuoren vastavalmistuneen ekonomin Sinikka Suurnäkin. Laitoin hänet kauden päättäjäisissä istumaan poikamies Pilkevaaran viereen. Ja siitähän se vuosikymmeniä kestänyt romanssi alkoi. Nuorelle parille järjestyi asuntokin NMKY:n Sirkkalankadun talosta. Näin Pilkevaara jämähti tänne Turkuun, naisen ansiosta.

Pilkevaara pelasi yhteensä 158 maaottelua. Hän oli mukana jo Suomen joukkueessa Tokion olympialaisissa. Helsingin EM-kisoissa 1967 Pilkevaara valittiin turnauksen tähdistöviisikkoon. Samana vuonna hänet valittiin Euroopan joukkueeseen. Pilkevaara oli vuoden koripalloilija vuosina 1966, 1967, 1968 ja 1973.

Torpan Poikien kasvatti pelasi SM-sarjatasolla peräti 20 kautta. Yksi kausi vierähti Ruotsin pääsarjassa.

– Laustin Pentti sai vihin, että Pilkku olisi halukas tulemaan takaisin Suomeen. Panimme töpinäksi ennen kuin muut ehtivät ja niin saatiin kuin saatiinkin Pilkevaara Turkuun.

Harri Speedy Bergström

Speedyn tuntevat kaikki koripallon ystävät. Eläkkeellä oleva turkulainen liikunnanopettaja on ollut lajin parissa vuosikymmenien ajan. Speedy oli mukana jo silloin, kun TuNMKY nousi Mestaruussarjaan keväällä 1972.

1970-luvun alun Turun NMKY:n kausikirjoissa Speedyä tituleerataan nimellä ”teippari”. Se olikin osa hänen tehtävistään TuNMKY:n edustusjoukkueen taustoilla. Gustafssonin leikatun polven teippaus pelikuntoon oli Speedyn vastuulla.

Olin joka paikan höylä. Teippauksien ohella tein kaikkea mahdollista muitakin huoltohommia. Harjoituksissa olin usein yhtenä pelaajana kentällä. Joku oli aina kuitenkin loukkaantuneena, kertoo Bergström, jolla on myös itsellään koripallopelaajan taustaa.

Speedy oli tärkeä osa joukkuetta, yksi kavereista. Hän vietti paljon aikaa joukkueen mukana myös vapaa-ajallaan. Speedyllä olisikin monta hauskaa tarinaa kerrottavana, mitä kaikkea sattui ja tapahtui pelimatkoilla ja saunailloissa.

Joukkueenjohtaja Lindbergistä Speedyllä on mukavia muistoja.

– Pekka oli hyväntahtoinen, empaattinen sivistynyt taidetta keräävä kaveri. Joukkueen isähahmo. Hän piti joukkonsa kurissa, mutta myös mielet virkeinä. Pelaajat kääntyivät usein ongelmissaan Pekan puoleen, koska hän oli aina valmis auttamaan. Etenkin silloin, kun oli tarve maksaa laskuja. Pekka kulki peli- ja palkintomatkoilla olkalaukun kera, jossa oli aina sopivasti käteistä mukana.

Speedyn oman arvion mukaan joukkueen menestys perustui tasaisuuteen ja korkeaan laatuun.

– Valmentaja Hilke ei useinkaan itse ehtinyt joukkueensa harjoituksiin. Kasassa oli kuitenkin nippu kovia pelimiehiä, jotka tiesivät kyllä, mitä piti tehdä. Todellisuudessa Luolavuoren koululla pidetyt harjoitukset olivat lähinnä pelaamista, mutta vauhti niissä olikin sitä kovempi.

Kielitaitoisena Speedystä tuli ulkomaanavun Crenshawin tärkeä tuki ja hyvä ystävä. Musta mies tuli Amerikasta tyystin toisenlaiseen kulttuuriin.

– Doni oli kova koripalloilija, mutta myös maailman ihanin ihminen. Täsmällinen, aina ajoissa harjoituksissa eikä koskaan aiheuttanut seurajohdolle harmeja. Doni oli kouluja käynyt fiksu mies, jonka elämään kuului muutakin kuin koripallo.

TuNMKY:n edustusjoukkue kaudella 1972-73 oli täynnä erilaisia persoonia. Pallovirtuoosi, taiteilijasielu, Koskinen on tietysti oma lukunsa.

– Jos joukkueessa olisi ollut pelaaja, jolla olisi ollut Mikon heittokäsi ja Rissasen jalat, emme olisi koskaan hävinneet yhtäkään ottelua. Koskisella oli poikkeuksellisen kova itseluottamus. Heitti paikasta kuin paikasta, mitä kummallisimmista asennoista. Vaikka pallo ei mennyt koriin, ei se Mikkoa surettanut. Hän saattoi heittää vielä ottelun viimeisellä sekunnillakin, vaikka voitto olisi pitänyt varmistaa pitämällä vain palloa. Harvoin valmentaja kielsi Mikkoa heittämästä, koska se olisi kuitenkin ollut turhaan!

Speedyn mukaan Koskisen luottamus omiin kykyihin oli niin kova, että ei hän yleensä kuunnellut ohjeita eikä noudattanut sovittua taktiikkaa. Saadessaan pallon, ei hän juurikaan syöttänyt takaisin, vaan pisti pallon suoraan pussiin.

Myös Speedyn mielestä, kuten monen muunkin koripallon asiantuntijan mielestä, TuNMKY:n mestaruus ratkaistiin vaihtopenkillä.

– Meillä oli mahdollisuus laittaa peliin aina laadukkaita vaihtomiehiä. Sten, joka oli vasta uransa alussa, oli vahvajalkaisena kova korin alla. Vähitellen Tapsa oppi myös heittämään tarkasti. Jalava ja Rosman olisivat mahtuneet monen muun joukkueen aloitusmiehistöön.

Kauden 1972-73 mestaruusjoukkue vietti paljon aikaa yhdessä.

– Seuran Sirkkalankadun yläkerran edustustiloista tuli joukkueelle kuin toinen koti. Siellä valmistauduttiin peleihin ja matsin jälkeen pestiin hiet pois saunanlauteilla. Sieltä siirryttiin sitten Kaskenkadun Surkkaan (Ravintola Surutoin) syömään ja juomaan oluet. Surkka oli koko joukkueen tärkeä kantapaikka.

Timo Lausti

Timo Laustin näkökulma mestaruuskauden tapahtumiin on täysin poikkeuksellinen. TuNMKY:n toiminnanjohtaja Pentti Laustin poika oli kaudella 1972-73 lähinnä joukkueen maskotti, myöhemmin myös huoltaja. Hän eli joukkueen mukana olemalla isänsä kanssa myös ottelumatkoilla.

Ei siis ihme, että Timo imaisi nuorena sisäpiiriläisenä kaiken mahdollisen koripallosta. Takana on muun muassa lukemattomia koripallo-otteluita erotuomarina.

– Isäni rooli pelaajavärväyksissä oli oleellinen. Hän muun muassa edesauttoi Pilkevaaran tulemisessa Turkuun. Pilkku tuli tänne auskultoimaan liikunnanopettajan pätevyyttä varten. Harvoin Suomisarjatasolla oli joukkueessa maajoukkuemies. Isä auttoi muutenkin pelaajia saamaan työpaikkoja.

Lausti muistaa joukkuejohtaja Lindbergin mukavana ja aina auttavaisena kaverina.

– Pekka oli pelaajien taloudellinen tuki. Hän maksoi usein omasta pussistaan pelaajien ruuat ja juomat ravintolaillan jälkeen. Pekka oli kiltti mies. Nukkui turhan aikaisin pois.

Pelimatkoilla sattui ja tapahtui usein kaikenlaista. Helsingistä tultaessa pysähdyttiin ensin Lahnajärvellä. Toisinaan iltaa jatkettiin Salossa Penan saluunassa.

– Kerran meinasi tulla tappelu bussin sököringissä. Lindbergin Pekka tietysti sai porukan rauhoittumaan.

Timo muistaa hyvin ottelun HKT:ta vastaan Helsingissä. Matsi päättyi niukasti helsinkiläisten voittoon.

– Rissanen oli niin nopea, että hän pystyi pitämään Crenshawin kurissa. Matsin jälkeen todettiin, että tuollaisen kaverin me tarvitsemme. Onneksi Rissanen pelasikin jo seuraavalla kaudella Turussa.

Esa Rosman

Viestimies Esa Rosman vietti mestaruuskaudella ison osan aikaa armeijan harmaissa Pääskyvuorella. Hän pääsi harjoituksiin kuitenkin mukavasti iltalomien aikaan. Kerran meni kuitenkin hieman pitkäksi.

– Kiipesin kasarmin ikkunasta sisälle, mutta kärähdin. Myöhästyin vartin iltalomilta. Tietysti siitä tuli poistumiskieltoa. Onneksi koripallosta kiinnostunut esikunnan päällikkö perui rangaistukseni.

TuNMKY:n mestaruuden takeena oli tasokas vaihtopenkki. Esalle peliminuutteja tuli vähemmän kuin joukkueen maajoukkuetasoisille tähtimiehille. Mutta, kun miestä tarvittiin, Rosman oli valmiina tulemaan kentälle. Hän tiesi, mitä piti tehdä.

– Meillä ei oikeastaan ollut varsinaista valmentajaa mestaruuskaudella. Harjoittelimme lähinnä pelaamalla. Alkuverryttelyn jälkeen oli heittoharjoitukset ja sitten pelattiin. Sen jälkeen oli taas heittoharjoituksia, kunnes jatkettiin pelaamista. Jako oli aina sama: vaihtopenkkiläiset vahvistettuna Crenshawilla vastaan aloitusviisikko. Mies miestä vastaan pelattiin.

Myös Rosman muistelee lämmöllä joukkuejohtaja Lindbergiä, ei pelkästään sen ansiosta, että Pekka maksoi omasta pussistaan joukkueen kuluja.

– Pekka oli kiva ihminen ja viimeisen päälle kova koripallomies. Fakta on se, että Lindberg maksoi itse avokätisesti joukkueen kuluja. Pekka ei pitänyt itsestään meteliä.

Kerran joukkue oli lähdössä kauden päätteeksi etelänmatkalle. Rosman oli pankissa nostamassa itselleen vähän matkarahaa. Pekka tuli sattumalta samaan aikaan samaan pankkiin.

– Olin juuri nostanut tililtäni vajaat 500 markkaa, kun Pekka tuli viereen ja kysyi: Mitäs luulet Esa, riittääkö, jos varaan matkalle 50 000 markkaa matkasekkeinä joukkuetta varten.

Espanjan lämmössä joukkue oli lähdössä viettämään iltaa. Pelaajat olivat juuri ennen sitä kerääntyneet uima-altaalle.

– Koskisen Mikko heitti minut aurinkotuolista suoraan altaaseen. Kömmin ylös märkänä ja totesin, että enhän voi lähteä mihinkään märissä sortseissa. Pekka kaivoi lompakostaan 1 500 markkaa ja käski mennä ostamaan kuivaa ylle.

Kimmo Vyyryläinen

Kimmo Vyyryläinen istui silmät kiiluen 10-vuotiaana pikkupoikana Kupittaan urheiluhallin katsomossa. 1970-luvun alussa oma lajivalintakin oli juuri tehty. Se oli koripallo.

TuNMKY:n taitavat pelaajat tekivät suuren vaikutuksen Kimmoon, joka itsekin teki vuosia kestäneen peliuran. Vyyryläisellä on yhä tallella 1970-luvun alun pelimiesten nimikirjoituksiakin.

– Kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Ensimmäistä kertaa Suomessa oli jenkkipelaajia. Siihen aikaan ei ollut amerikkalaisia vahvistuksia juuri muissakaan eurooppalaisissa joukkueissa.

Vyyryläisen mielestä 1970-luvun alussa monet palaset loksahtivat sopivasti paikalleen. Eräs tärkeä palanen oli Pilkevaaran tulo Turkuun. Pilkku ehti olemaan jopa Vyyryläisen liikunnanopettajana Kaarinassa.

– Pilkevaara, nousu Mestaruussarjaan, uusi Kupittaan urheiluhalli aikana, jolloin lätkää pelattiin avojäällä, Crenshawin saapuminen Turkuun. Monta palaa osui silloin samanaikaisesti kohdilleen. Erityisesti Donin tulo merkitsi isoa hyppäystä koripallolle.

Vyyryläinen oppi tuntemaan erittäin hyvin TuNMKY:n toiminnanjohtaja Laustin.

– Penna oli kaiken toiminnan sydän. Ilman häntä Turun NMKY ei olisi voittanut yhtäkään Suomen mestaruutta.

Toiminnanjohtaja ja Sirkkalankadun isännöitsijä Laustin merkitys oli jopa ratkaisevaa silloin, kun koripallosta tuli seuran ykköslaji.

– Penna on kertonut, miten 1970-luvulla pohdittiin, mikä laji nostetaan TuNMKY:n toiminnassa etusijalle. Vaihtoehtoina kuulemma olivat koripallo, jalkapallo ja pesäpallo. Päädyttiin jälkimmäiseen. Jopa nouseva tähti, Mauri Pyhälahti, houkuteltiin Turkuun. Jostain syystä hanke kaatui ja näin koripallosta tuli seuran ykköslaji.

ETUSIVU