ETELÄ-POHJANMAA / LAPUA – Wanha Karhunmäki -opiston päärakennuksen Juholan yläkertaan on sijoitettu museo, jollaista ei ole toista Suomessa.
Wanha Karhunmäki oli Suomen ensimmäinen herännäishenkinen kansanopisto eli körttiopisto. Paikan nykyisin omistaman Karhumäki-säätiön tarkoituksena on yhä vaalia herännäisyyden perinnettä. Körttimuseo esittelee monipuolisesti suomalaista herännäisyyttä ja talon opistohistoriaa.
Museon anti yllättää – etenkin, jos herännäisyys on liikkeenä vierailijalle vieras. Näyttelyyn on panostettu. Esillä on muun muassa körttipukuja, iso valokuvakokoelma, muotokuvamaalauksia, kirjasto sekä opistossa tehtyjä käsitöitä.
Mallinukkien päälle asetetut körttipuvut, körttiläisyyden näkyvät symbolit, herättävät ensimmäiseksi museon kävijän huomion.
Nimi körtti tuli alun perin halventavasta nimityksestä, joka liittyi miesten käyttämään tummaan takkiin ja sen takaliepeiden kolmeen halkioon (ruots. skört eli = hännys).
Körttipuku on ollut käytössä kansanpukuna maaseudulla jo 1800-luvun alussa. Se on aina ollut muodista vapaa, joten se helpotti pukeutumista. Eikä körttipuku ole vain puku, vaan sen sanotaan olevan myös omantunnon asia. Synkkänä pidetty pukeutuminen korosti ettei ihminen havitellut elämälleen täyttymistä maan päällä.
Miesten käyttämä körttipuku oli pystykauluksinen tumma takki takahalkioineen. Sitä kutsuttiin Savossa röijyksi ja Etelä-Pohjanmaalla västiksi. Jalassa oli tummat housut ja pieksut. Päässä oli kesällä musta huopahattu ja talvella musta nahkalakki. Miehillä oli usein jakaus keskellä päätä.
Naisilla oli tumma röijy ja hame sekä tumma sinisillä raidoilla koristeltu huivi. Hiuksiin kammattiin keskelle päätä jakaus ja palmikoitiin yhdelle letille niskaan. Koruja ei saanut käyttää. Paitsi kihla- tai vihkisormusta oli lupa käyttää körttipuvun kanssa.
Körttipuvun käyttö alkoi harvinaistua jo 1800-luvun lopulla.
Suomessa oli kaksi herännäisliikkeen keskusta. Toinen oli Pohjois-Savossa ja toinen Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla. Ajan myötä Savon ja Kalajokilaakson herännäisyysliikkeet yhdistyivät. Liikkeen suurimman kannatuksen alueiksi vakiintuivat Savo, Keski-Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa, Pohjois-Karjala ja Kainuu.
Idässä liikettä johti aluksi Paavo Ruotsalainen ja lännessä Ylivieskan kappalainen Jonas Lagus ja Nivalan kappalaisen apulainen Nils Gustaf Malmberg. Jälkimmäisen pojasta Wilhelmi Malmbergistä (myöh. Malmivaara) tuli eräs tärkeimmistä herännäisyysliikkeen vaikuttajista. Hän oli muun muassa yksi Herättäjä-lehden perustajista. Lisäksi hän toimi kansanedustajana.
Lapuan kirkkoherrana Malmivaara oli perustamassa ensimmäistä herännäisopistoa Karhunmäkeen. Tärkeässä roolissa oli myös herännäisjohtaja ja kansanedustajanakin toiminut Juho Malkamäki. Hän nimittäin lahjoitti ison summan rahaan Karhunmäen tilan ostamiseen. Opiston vihkiäisiä vietettiin vuonna 1914.
Karhunmäen omistus siirtyi 1980-luvulla kannatusyhdistykselle ja samalla opisto siirtyi Lapuan keskustaan ja muutti nimekseen Lapuan kristillinen opisto. Nykyisin Wanhaa Karhunmäkeä ylläpitämä Karhunmäki-säätiö on perustettu vuonna 2002. Säätiö vuokraa Wanhan Karhunmäen leiri- kurssi- ja vapaa-ajankeskusta. Säätiön tiloissa useat seurakunnat järjestävät rippileirejään.
KÖRTTIMUSEO
Osoite: Wanha Karhunmäki Karhunmäentie 923, Lapua.
LUE MYÖS: Lapuanliikkeelle on varattu oma osasto kulttuurikeskus Vanhasta Paukusta
LUE MYÖS: Lapuan Patruunatehtaan museo kertoo tuhoisasta räjähdyksestä
LUE MYÖS: Pyhälahden Valokuvaamomuseoon on tallennettu kolmen sukupolven elämäntyö
LUE MYÖS: Ränkimäen talomuseo täydentää Lapuan museotarjonnan
