Kaukana Singaporessa pelataan salibandyn maailmanmestaruudesta. Ketä se kiinnostaa, kun Pöytyän Riihikoskella pelataan pitkään odotettu, historian ensimmäinen paikalliskamppailu. Kyseessä on kiihkeä derby, jossa vastakkain ovat Pöytyän Urheilijat ja Kyrön Palloseura.
Sarjataso on Kolmonen, vasta valtakunnan viidenneksi korkein sarjataso, mutta sillä ei ole täällä merkitystä. Sillä on merkitystä, kun pienen kylän asukkaat täyttävät Kisariihen liikuntasalin lehterit täyteen. Paikallisten salibandygladiaattoreiden keskinäinen kohtaaminen on paikkakunnalla talven merkittävin urheilutapahtuma.
Kun pöytyäläisen palloiluhallin muovimatolla päällystetyllä massalattialla ja lievästi alamittaisessa kaukalossa pelataan alasarjojen kiihkeä paikallisottelu, se on kuntalaisille monin verroin kiinnostavampaa kuin se, mikä joukkue voittaa F-liigan Suomen mestaruuden tai miten päättyy Suomen ja Puolan puolivälieräottelu naisten MM-kisoissa jossain kaukana Aasiassa. Pöytyäläinen paikallisottelu herättää keskustelua ennen ja jälkeen kauden tärkeintä koitosta.
Pöytyä ei ole kuitenkaan poikkeus.
Salibandyn suola on kiihkeät pikkuseurojen paikallisottelut, nykyajan ”kylätappelut”. Eikä pelkästään aikuisten tasolla, vaan myös naapurikuntien keskinäiset junioriottelut ovat kauden kohokohtia. Lajin kannalta olisi eduksi, että alueellisia otteluita pelattaisiin mahdollisimman paljon – kuten salibandyn alkuaikoinakin.
Totuus on nimittäin se, että ilman näitä valtakunnallisesti tuntemattomia pikkuseuroja ei olisi edes Suomen Salibandyliittoa eikä pelattaisi yhtäkään F-liigan ottelua. Ei edes ainuttakaan maaottelua. Kotimaisen salibandyn tulevaisuus ratkaistaan kirkkaitten parrasvalojen katveessa ja isojen medioiden ulkopuolella Kisariihen tapaisten syrjäisten hallien kätköissä.
Pöytyän Urheilijat on yli tuhannen jäsenen yleisseura. Moisesta jäsenmäärästä moni kaupunkiseura olisi kateellinen. Parhaiten PöU tunnetaan pesäpallosta ja hiihtäjälahjakkuudesta, Johanna Matintalosta. Salibandy on tullut mukaan viimeisimpänä.
Kyrö on pieni taajama Pöytyän kunnassa, joka sai alkunsa vuonna 1876 perustetusta Kyrön rautatieasemasta. Sanonta Radanvarren ylpeys on ikuistettu Kyrön Palloseuran kannattajien kaulahuiviin.
Myös KyPS on monilajiseura, jossa harrastetaan muuan muassa jalkapalloa ja futsalia. Salibandy tuli mukaan, kun lapsuus- ja nuoruusajan kaverit halusivat perustaa entisten kyröläispoikien oman salibandyjoukkueen.
Laadukkaan aikoinaan useamman miljoona euroa maksaneen palloiluhallin, Kisariihen, rakentaminen pienelle paikkakunnalle ei ole ollut itsestäänselvyys Pöytyälläkään. Ajanmukaista hallia sai aiemmin lähteä hakemaan Loimaalta tai Turusta asti.
Pöytyän Kisariihi koostuu reilun 900 neliön liikuntasalista parinsadan hengen katsomolla, pienemmästä muun muassa jumppaan soveltuvasta tilasta, kuntosalista, kahviosta ja fysikaalisen hoidon tiloista. Kisariihi toimii myös vieressä sijaitsevan Riihikosken koulun liikuntatilana.
Saavuthan paikalle ajoissa, sillä katsomo tulee täyttymään nopeasti. Otteluun on luonnollisesti vapaa pääsy ja kahvio palvelee koko pelin ajan mokkapalojen, nakkimukien sekä muiden virvokkeiden merkeissä! Laitetaan vihreää päälle ja kannustetaan Radanvarren ylpeys voittoon!
Näin mainostetaan isoa ottelua etukäteen. Niinpä hyvissä ajoin ennen ottelun alkua parkkipaikat alkavat täyttyä. Aulatilakin täyttyy lukemattomista talvijalkineista. Pöytyäläinen kenkävalikoiman ja talvisukkien kattaus on monipuolinen. Liikuntasaliin ei ole asiaa ulkojalkineilla.
Ennakko-odotusten mukaan lehterit täyttyvät kyläläisistä ja osa katsojista joutuu tyytymään seisomapaikkaan. Lapsiperheitä aina sylivauvoista alkaen on useita paikalla. Myös mummot ja papat ovat tulleet seuraamaan, miten jälkipolvi pärjää kaukalossa.
Yksi katsomonosa on varattu Pöytyän Urheilijoiden Superpesisjoukkueelle. Erityistä on se, että pelaajilla onkin vastustajan, Kyrön Palloseuran, kannattajahuivit kaulassaan. Maalla on kaikki mahdollista.
Erityistä on myös se, että Kolmosen ottelut pelataan normaalisti turnausmuotoisesti. Kyrön Palloseura anoi liitolta mahdollisuutta pelata paikallisottelu yksittäisenä. Lupa tuli. Joten mikä sen parempi, kuin kiihkeä lauantai-ilta, laadukkaasti järjestetty ottelutapahtuma ja katsomo täynnä kyläläisiä kannustamassa oman kylän poikia.
Tasaväkisestä ottelusta tulee trilleri. Yleisö elää mukana. Maaleja juhlitaan äänekkäästi, niin kentällä kuin katsomossakin. Toki, kun kiihkeää paikallisottelua tuttuja kavereita vastaan pelataan, niin otteetkin kentällä kovenevat. Onneksi vain yksi pelaaja joutuu turvautumaan läheisen sairaalan TYKS:n iltapäivystyksen palveluihin.
Mutta, kun vauhdikas ottelu päättyy, on pelaajilla aikaa vaihtaa ajatuksia ottelusta myös vastustajajoukkueen pelaajien kanssa.
Kuukauden kuluttua KyPS ja PöU kohtaavat uudestaan. Tietysti samassa paikassa. Siinä välissä KyPS pelaa kaksi muuta ottelua naapurikylän (Oripää ja Nousiainen) poikia vastaan. Poikkeusluvalla nämäkin ottelut pelataan, ei turnausmuotoisesti, vaan yksittäisinä otteluina. Kisariihessä tulee olemaan tunnelma katossa.
