Kristian Palotie (oik.) on selostanut koripallo-otteluita jo yli kymmenen vuoden ajan. Tällä kertaa hän on saanut komentaattoriksi Petteri Koposen.
Nimet Adrian Wojnarowski, Shams Charania, Marc Stein, Zach Lowe tai Nekias Duncan eivät kerro useimmille yhtään mitään. Sen sijaan he ovat tärkeitä henkilöitä koripalloa joka solullaan hengittävälle Kristian Palotielle. Kyseiset herrat ovat Atlantin takana NBA-koripallosta kirjoittavia toimittajia. Heitä seuraamalla tietää, mitä isossa maailmassa tapahtuu.
Eikä siinä vielä kaikki.
Palotie seuraa noin kymmentä koripalloon liittyvää podcastia, joista osaa tulee kuunneltua jokaista jaksoa. Kristian tunnetaan itsekin useamman koripalloaiheisen podcastin tuottajana. Lisäksi Palotien twitter hälyttää heti, jos jotain mielenkiintoista koripallomaailmassa tapahtuu.
Kun vielä arkirutiineihin kuuluu parin tai kolmen koripallo-ottelun seuraaminen päivässä, on luotu se pohja, millä Palotie lähtee itse selostamaan koripallo-ottelua – joko studiosta tai paikan päältä.
Mennään nyt ajassa ja paikassa taaksepäin.
Palotien addiktio koripalloon syntyi jo pikkupoikana. Muutto aurinkoiseen Kaliforniaan koitui Kristianin kohtaloksi. Ala-asteikäisen nassikan vanhemmat, meritoituneet geenitutkijat Leena Peltonen-Palotie ja Aarno Palotie työskentelivät UCLA-yliopistolla Los Angelesissa. Länsirannikon koripallokaupungissa nuorukaisen rinnassa roihahti oikein kunnolla. NBA sytytti Palotien pojassa suuren koripallorakkauden.
– Los Angeles Lakersin mestaruusvuodet ja NBA-TV synnyttivät innon koripalloon. Koulussa olen aina pärjännyt hyvin, mutta urheilu on ollut pienestä pitäen suurin kiinnostukseni kohde, kertoo Palotie.
Koripallosta ja NBA:sta tuli Palotielle suoranainen addiktio, positiivisessa mielessä. Hän saattoi katsella tuntikausia haltioituneena NBA-otteluita. Olen jossain määrin adrenaliiniaddikti ja koripallo on sellaista, mikä synnyttää paljon adrenaliinia, on Palotie todennut.
Ei siis ihme, että valtameren takainen ammattilaissarja kuuluu yhä Palotien arkeen. Hän välittää kuvaruutuihin selostajana ja lajin kotimaisena erikoisasiantuntijana NBA-otteluiden ja myös Euroliigan tunnelmia. Ottelupäivinä Palotielle ei kannatta soittaa aamulla aikaisin. Aikaeron takia Lauri Markkasen ottelut välittyvät kotimaan kuvaruutuihin aina aamuyön tunneille asti.
Akateemisen perheen pojasta ei siis tullut tutkijaa, vanhempien kaltaista tieteentekijää. Ei akateemikkoa, ei professoria. Tuli omanlaisensa oman tien kulkija, joka todellakin saa virtaa koripallosta.
Kristian ei voi ylpeillä omalla koripallourallaan. Se ei ole kuitenkaan estänyt häntä ryhtymistä valmentajauralle. Vaikka ikää ei ollut kertynyt vielä paljoakaan, Palotie suoritti valmiiksi Suomen Koripalloliiton huippukoripallovalmentajatutkinnon.
Valmennusura piti aloittaa junioreista. Paikka löytyi Sykki ry:n koripalloseurasta. Osa seuran pelaajista tulee yhä Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta. Sieltä ovat lähtöisin monet kotimaiset suurnimet. Se on ollut myös Palotien oma opinahjo.
– Ensimmäistä kertaa aloin miettimään koripallovalmennusta ammattina, kun PuHu Juniorien ja Sykin aloittaman yhteistyön myötä pääsin 2013-14 kaudella Danny Janssonin apuvalmentajaksi. Janssonin kanssa työskentelin vain vuoden, mutta sen kauden aikana syntyi ymmärrys, mistä kaikesta ammattivalmentajan työnkuva rakentuu.
Palotien matka Kaarinaan kulki Vantaan PuHu Junioreiden 1B-divisioona joukkueen päävalmentajapaikalta. Hän vastasi myös seuran A-junioreiden SM-sarjajoukkueesta. PuHu:lla oli mahdollisuus sarjavoittajana nousta toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, mutta seura kieltäytyi vastaanottamasta Divisioona A:n paikkaa.
Ura Basket tarjosi valmentajapestiä. Palotie otti sen vastaan ja toi mukanaan kolme tuttua pelaajaa PuHU:sta, Trey Niemen, Eero Sahlbergin ja Pyry Rainamaan.
Neljä vuotta katsottiin Kaarinassa riittävän nousuun Korisliigaan. Nousu tapahtuikin nopeammin. Oman valmennusfilosofiansa Palotie tiivisti aikoinaan olleessaan Ura Basketin valmentaja.
– Valmentajana koen, miten isoin asia on luottamuksen rakentaminen. Annan ison vastuun pelaajille. Pelaajat pelaavat, joten heidän pitää olla aktiivisia eikä vain tulla paikalle. Toki itse mietin 24/7 miten voisi tehdä paremmin. Valmentajan oma pelaajaura tuo vahvuuksia, joita minulla ei ole. Siksi toivonkin, että apuna olisi myös entinen pelaaja, joka ymmärtäisi paremmin pelaajan näkökulmaa.
Ensimmäinen kausi Korisliigassa meni joukkueelta ja valmentaja Palotieltä opetellessa. Jatko meni jo paremmin, mutta sitten joukkueen taustaorganisaation talousongelmat konkretisoituivat. Niiden seurauksena Palotie menetti työpaikkansa ja palkkasaatavia piti hakea oikeusteitse.
– Sovinto löydettiin ja seuraava lehti on jo käännetty. Ura Basket ry:lle toivon pelkkää hyvää ja kilpailupuolella uutta nousua. Seuralla on uusi halli ja loistavia valmentajia.
Mitä vuodet Kaarinassa antoivat sinulle henkilökohtaisesti?
– Kaikki asiat, mihin laittaa täyden satsauksen ja sydämensä, onhan se aina opettavaista. Ajanjakso oli tärkeä kokemus omankin valmentajaurani kannalta. Ymmärrys kasvoi niistä keinosta, joiden avulla Korisliigassa voi menestyä tai miten välttyä sudenkuopilta. En vaihtaisi saamaani kokemusta mihinkään.
Haluaisitko olla vielä valmentajana, ehkäpä Korisliigassa?
– Haluan. Ehdottomasti. Valmentaminen on ykkösintohimoni. Se menee selostamisenkin edelle. Halu valmentaa riippuu myös seuran tavoitteista. Kyseessä voisi olla divarijoukkuekin, mutta sillä pitää olla selkeä tavoite nousta Korisliigaan. Juniorivalmennuskin on äärimmäisen palkitsevaa. Toivepaikka olisi kuitenkin apuvalmentajana Korisliigassa. Uskon, että on asioita, mitä pystyn tuomaan joukkueeseen, esimerkiksi analytiikan puolelle. Siihen olen itse panostanut paljon koronapandemian aikana.
Entä selostaminen, jos olisit valmentaja?
– Liigaa en voisi selostaa, jos olisin valmentaja, mutta juniorivalmennus mahdollistaisi ainakin osittain Korisliigaotteluiden selostamisen. Nämä ovat joka tapauksessa kuvioita, missä oma perhekin pitää huomioida.
Selostat otteluita studiosta ja paikan päältä. Miten selostustapahtumat eroavat toisistaan?
– Korisliigan finaaleissa ja Susijengin kotiotteluissa olen huomannut, että hallissa on ollut niin kova meteli, että en kuullut edes omaa ääntäni. Silloin selostusääni on normaalia korotetumpi ja se antaa varmasti katsojallekin erilaisen kuvan. Mutta mieluummin selostan studiosta ja jätän ajamatta yöntunteina kotiin, jos katsomossa ei ole tunnetta.
Selostat NBA-otteluita, mutta myös Korisliigaa ja Susijengin otteluita. Näissä kohdeyleisön lajituntemus vaihtelee. Miten otat huomioon erilaisen yleisön?
– Enemmänkin kyse on tarinnankerronnasta kuin erikoistermien käytöstä. Esimerkiksi, jos on Susijengin karsintaottelu, tarina jatkuu edellisistä otteluista. NBA-ottelussa, missä runkosarja on pitkä, on helpompi ottaa esiin kauden aikaisia yksityiskohtia. Todellisuudessa en juurikaan selostaessani enää mieti, mitä missäkin lähetyksessä voin sanoa. Kokemuksen myötä selostaminen helpottuu.
– Olen huomannut, että esimerkiksi NBA:n pudotuspeleissä selostajat ovat alkaneet käyttämään yhä enemmän koripallon erikoistermejä. Kehitys on menossa tähän suuntaan, sillä koripallo on niin taktinen laji.
Ottelun aikana kommentoit twitteriä. Onko se hyödyllinen työkalu selostajalle?
– Uskon, että tämä konsepti on yhä kehittyvä. Vuorovaikutus kasvaa myös urheilulähetysten aikana. Ehkä joidenkin mielestä tässä rikotaan jotain pyhää, mutta luulen, että kehitys menee interaktiivisempaan suuntaan.
Näit Kalifornia-vuosien aikana idolisi Kobe Bryantin pelaavan paikan päällä. Ilmeisesti hänen kuolemansa oli iso asia myös sinulle.
– Kobe oli juniorivuosieni ehdoton suosikkipelaaja. Aloittaessani NBA-selostusurani hän ei enää ollut huipulla, mutta Kobe merkitsi minulle silloinkin paljon. Ensimmäisen twiitin nähdessäni, en uskonut, että tieto Koben kuolemasta olisi todellinen. Jäin monttu auki seuraamaan puhelintani. Jestas, se olikin totta. Kolahti kuin oma läheiseni olisi kuollut. Samana yönä itselläni oli selostus, mutta en muista siitä enää mitään. Se oli äärimäisen traaginen päivä.
Joudutko näkemään paljon vaivaa selostaessasi, että suosikkijoukkueesi ei tule ilmi?
– Itselläni oli nuorena suosikkijoukkueita ja vielä silloinkin, kun vuonna 2010 aloitin selostamisen. Kun myöhemmin aloitin valmentamisen, asenne muuttui paljon objektiivisemmaksi. Aloin arvostamaan joukkuetta, en logon takia, vaan miten tekevät juttuja, etenkin kollektiivisesti. Susijengi on tietysti ihan erikseen.
Koripallon tunteiden peli. Kuten kuvista näkyy, myös Kristian Palotie eläytyi pelin tunnelmaan ollessaan Ura Basketin valmentaja.
