POHJANMAA / KRISTIINANKAUPUNKI – Pohjanmaan eteläisin puukaupunki on kova haastaja Raumalle. Kanaalikaupunki on yltänyt Unescon maailmanperintölistalle. Yhtä hyvin se voisi olla Kristiinankaupunki. Sen puinen vanhakaupunki on yhtä komea kuin mitä on Raumalla. Kristiinankaupunkia pidetäänkin yhtenä Pohjoismaiden parhaiten säilyneistä puukaupungeista.
Kristiinankaupunki sijaitsee Porin ja Vaasan puolessavälissä. Se olisikin mainio taukopaikka Kasitietä kulkeville. Moni porhaltaa kiireessään ohi, vaikka tarjolla olisi eräs viehättävimmistä kesäkaupungeistamme. Tosin lyhyeksi tarkoitettu pysähdys täällä venähtää helposti hieman pidemmäksi tauoksi.
Vuonna 1649 perustetun kaupungin nimi oli alun perin Koppöstad. Nykyinen Kristiinankaupunki on Suomen pisin käytössä oleva kunnan nimi. Niinpä paikalliset lyhentävät sen arkikielessä Kristiinaksi. Nimen on antanut kaupungille Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe silloisen Ruotsin kuningattaren, Kristiina II:n, mukaan vuonna 1651. Mutta kukapa tietää, vaikka nimi olisi tullut Brahen puolison mukaan.
Pietari Brahe antoi maanmittaaja Claes Claessonille tehtäväksi laatia kaupungille asemakaava. Tuloksena oli ajalle tyypillinen ruutukaava. Erityistä on se, että asemakaava on edelleen käytössä. Harvinaista on myös se, että Kristiinankaupunki ei ole muiden puukaupunkien tavoin kertaakaan palanut. Eipä sitä ole sotavuosinaankaan pommitettu. Niinpä monet 1700-luvun ja 1800-luvun puutalot ovat edelleen jäljellä. Tervan tuoksunkin voi vielä aistia.
Kaupungin kadut ovat yhä kapeita. Kuuluisin on Kissanpiiskaajankuja. Nimi tulee, ei kissoista, vaan eräästä kujan varrella sijainneesta kapakasta. Merimiesten palatessa yömyöhään kapakasta kotiin, meteli oli ilmeisen kova. Kaupunkilaiset uhkasivat heitä hamppuköydestä tehdyllä piiskallaan, jos ei metelöinti lopu.
Toki kissat viihtyvät Kristiinankaupungissa edelleenkin. Koska kaduilla ja kujilla on hiljaista, kissat saavat nykyäänkin kulkea vapaina.
Kaksikielinen Kristiinankaupunki on pieni ja hiljainen runsaan 6 000 asukkaan merenrantakaupunki. Toista oli silloin, kun kaupunki oli eräs rannikkoalueemme tärkeimmistä satamakaupungeista. Kristiinankaupunki sai 1800-luvulla tapulioikeudet eli sillä oli lupa käydä ulkomaankauppaa. Vaurastuminen näkyi myös kaupungin arkkitehtuurissa. Yksi esimerkki siitä on komea raatihuone.
Purjelaivakauden jälkeen Kristiinankaupungin taloudellinen kehitys pysähtyi. Höyrylaivat yleistyivät ja naapurien, kahden teollisuuskaupungin Porin ja Vaasan, satamat menestyivät paremmin. Kristiinankaupungissa laivat ovat vaihtuneet perunoiksi. Merkittävä osa Suomen perunoista tulee Kristiinankaupungista.
Jos on aikaa enemmänkin, voi tutustua kaupungin museotarjontaan. 1800-luvun Kristiinankaupungin kulta-aika näkyy museoissakin.
KRISTIINANKAUPUNKI
LUE MYÖS:: Merimuseossa historia vie 1800-luvun Kristiinaan
LUE MYÖS:: Merimakasiinin erikoisuutena ovat tarkat pienoismallit 1800-luvun Kristiinankaupungista
LUE MYÖS:: Kiilin kotiseutumuseo esittelee monipuolisesti suomenruotsalaista talonpoikaiskulttuuria
LUE MYÖS: Lebellin kauppiaantalo on Kristiinankaupungin ykkösnähtävyys – tarjolla on jotain ainutlaatuista
LUE MYÖS:: Muinainen asuinpaikka Susiluola, totta vai tarua – kiistely jatkuu kiivaana