Mikael Aalto on ollut tälläkin kaudella isossa roolissa. Pisterohmu tarvitsee kuitenkin hyvän joukkueen ympärilleen onnistuakseen.
”Uskon, että meillä on Kristikan divariuran kovin joukkue”.
Siinä Kristika Turun kokeneen päävalmentaja Juha Ruohosen mielipide joukkueestaan ennen kauden alkua. Mielipiteelle tuli heti kauden alussa myös vahvistusta, sillä Kristika aloitti syksyn mainiosti. Pelkkiä voittoja, kunnes tapahtui mystinen täyskäännös. Tosin vain hetkellisesti.
Ruohoselle tappiot eivät tulleet kuitenkaan aivan yllätyksenä. Yhdessä toisen valmentaja Ray Auliksen kanssa ”Ronde” huomasi, että kaikki ei ollutkaan joukkueessa niin kuin alun perin oletettiin. Kolmannen ruman tappion jälkeen joukkue päätyi palaveriin purkamaan umpisolmua. Se kannatti.
– Seuraavan päivän harjoitukset olivat joukkueelta syksyn parhaimmat, muistelee Ruohonen.
Kurssi muuttui ja loppukauden Kristika palasi omalle tasolleen. Joukkue päätti syyskauden neljän ottelun voittoputkeen. Tuloksena puolimatkankrouvissa on sarjan kolmas sija.
Palataan toviksi kauden alkuun.
Turkulaisjoukkue uusiutui täksi kaudeksi melkoisesti, ilmeisesti jopa enemmän kuin mitä oli tarkoitus. Kahdeksan viime kauden pelaajaa siirtyi muualle. Tilalle tuli kuusi uutta pelaajaa, joista esimerkiksi Ville Hänninen tai Teemu Sulonen kelpaisivat kenelle tahansa divarijoukkueen valmentajalle. Ulkomaalaisvahvistuksia ei ole ja seuran omien kasvattienkin määrä on pieni.
– Siirtojen taustalla ei ollut mitään dramatiikkaa. Kun peliaikaa tai sopivaa roolia ei ollut suuremmin tarjolla, osa pelaajista katsoi paremmaksi siirtyä muualle. Matias Suomi ja Elias Diaz Suomela vaihtoivat Uraan. Daniel Rantapaju siirtyi Kouvolaan, joka on ollut aktiivisesti yhteydessä nuoriin lahjakkaisiin pelaajiin. Siellä on tarjolla Rantapajulle divarijoukkue ja U19-sarja. Manuel Barnesin tavoite oli jo Turkuun tullessaan päästä pelaamaan Korisliigaan eli se oli meillä jo ajoissa tiedossa.
Joukkue siis vaihtui melkoisesti viime kaudesta. Uhka vai mahdollisuus?
– Tiesimme, että muutoksia tulee. Myös meihin päin oltiin paljon yhteydessä. Siitä se pyörä lähti pyörimään, jopa ennakoitua isommin. Yllättävänkin iso muutos kävi joukkueessa. Tilalle tuli laadukkaita pelaajia. Muutokset pakottavat aina miettimään pelitapaakin uudestaan. Takamiesten ja laitahyökkääjien laadukkuus mahdollistaa monien eri koostumusten laittamisen eri vastustajia vastaan.
Mikä on päällimmäinen arviosi syyskaudesta?
– Alkukauden ongelmat johtuivat osin siitä, kun meillä on uusi joukkue. Emme heti löytäneet oikeaa tapaa pelata, mutta onneksi homma on kääntynyt. Vaikka aluksi tuli voittoja, valmennuksellisesti näki, että joukkueessa on tiettyjä ristiriitaisuuksia. Se ei tullut ilmi harjoituksissa, mutta se näkyi peleissä. Tappioputki pakotti ottamaan härkää sarvista. Uskon, että keskustelujen ja uuden alun myötä olemme keväällä entistä vahvempia.
Missä asioissa on ollut eniten parannettavaa?
– Kauden alussa joukkueen luottamus ja energia puuttuivat. Eli energiaa ei saatu joukkueelle, vaan se tuli yksittäisille pelaajille. Joukkuepelaamisen pohja mureni ennen kuin saatiin juna takaisin raiteille.
Mitä positiivista oli syksyn otteluissa?
– Isoin positiivinen asia tappioiden jälkeen on ollut viime kauden Kristika-pelaajien tuleminen takaisin ihan eri sykkeellä joukkueeseen. Eli aluksi uusien ja vanhojen pelaajien yhteensovittaminen oli haasteellista. Kun koko joukkue on mukana, se tuo energiaa voittamiseen.
Etukäteen arvioit, että kyseessä olisi Kristikan divariuran kovin joukkue. Onko tämä toteutunut?
– Osittain kyllä, osittain ei. Yksilötasolla meillä on laadukkain Kristika-joukkue, mutta ehkä joinakin vuosina joukkuetekeminen on ollut parempaa. Toisaalta nykyinen joukkue kasvaa matkan varrella niin, että keväällä meillä on mahdollisuus olla laadukkain Kristika-joukkue.
Kokoonpano on nyt entistä monipuolisempi. Onko valinnanrunsaus tuottanut valmentajalle ongelmia?
– Joukkue on nyt eri tavoin monipuolisempi kuin viime vuonna. Esimerkiksi laituriosastolla on erilaisia vaihtoehtoja. Uskon, että se nousee meidän vahvuudeksi kevättä kohden. Asiat eivät tule kuitenkaan automaattisesti joukkueen vahvuudeksi, vaan kehittyvät ymmärryksen ja luottamuksen kautta.
Mikael Aalto dominoi yhä joukkueen kaikkia tilastoja. Siispä on pakko jälleen kysyä, mitä tapahtuisi, jos Aalto ei pystyisi pelaamaan?
– Olisihan se meille iso menetys, etenkin tällä kaudella, kun meillä ei ole useita isoja pelaajia. Se vaikuttaisi meidän pelityyliimme ja mukautuisimme sen mukaan. Mutta pitää muistaa, että Aallon hyviin tilastoihin on iso merkitys myös muulla joukkueella. Mikaelkin tarvitsee hyvän joukkueen ympärilleen onnistuakseen.
Sulonen on joukkuetilastoissa Aallon tavoin esillä. Huolettaako valmentajaa, kun muiden tilastot ovat vaatimattomat?
– Ei huoleta. Viimeisissä otteluissa on ollut selviä merkkejä, että eri pelaajat ovat löytäneet tehojaan. Osa pelaajista tekee kovia pisteitä läpi kauden, mutta siihen rinnalle nousee aina eri pelaajia eri otteluissa. Joukkueen yhteinen tekeminen mahdollistaa yksittäisen pelaajan onnistumisen.
Mikä on sinun ja Rayn välinen jako valmentamisessa?
– Teemme yhteistyötä, muun muassa keskustelemme paljon. Ray vastaa kuitenkin enemmän puolustuksesta, itselleni kuuluu hyökkäysvastuu sekä vastuu kokonaisuudesta peluuttamisineen.
Palloilulajeissa on koettu syksyn aikana yleisökatoa, vaikka katsomot ovat olleet auki. Mitä ajatuksia tästä syntyy?
– Totta kai, surullisia asioita se herättää. On ihan eri tilanne pelata koripalloa isolle yleisölle kuin kouralliselle määrälle katsojia. Ottelutapahtuma on ihan erilainen. Joukkueet tuovat omalla tekemisellään tunnelmaa otteluun, mutta mitä enemmän saadaan yleisö mukaan, se tuo peliinkin ekstraa. Tietysti ymmärrän vallitsevan tilanteen, se on mikä se on.
