Jos tarkkoja ollaan, Ville Hänninen innostui koripallon pelaamisesta mikropoikana Naantalissa. Tavoitteellisen nuorukaisen tie vei kuitenkin nopeasti Turun NMKY:n junioreihin. Nyt ympyrä sulkeutuu, kun Hänninen palaa takaisin kierrokseltaan Turkuun divarijoukkue Kristikan vahvuuteen. Kahdeksan edellistä vuotta vierähti Salossa ja Kaarinassa.
Nuorena Hännisen kehitys oli nopeaa. Jo ennen aikuisikää Villelle kertyi peliaikaa runsaasti itseään vanhempien joukkueissa. Tilastoihin merkattiin B-junioreiden SM-pronssi ja kymmeniä maaotteluita eri ikäisten nuorten maajoukkueissa.
Hänninen asetti tavoitteensa korkealle sekä pelikentillä että opiskelussa. Salolainen Vilpas antoi hyvän kasvualustan kehittyä liigatason koripalloilijaksi, mutta Hänninen oivalsi, että elämässä pitää olla muutakin kuin koripallo. Tavoitteellinen elämäntapa edesauttoi valmistautumisessa kauppakorkeakoulun pääsykokeisiin. Samalla piti tehdä iso päätös myös koripallossa.
– Vilppaan vuosien jälkeen tein tietoisen valinnan palaamalla takaisin Kaarinaan opiskelujeni takia. Siirryin Korisliigasta divaritasolle. Tavoite oli saada Turun alueelle liigajoukkue, kun opiskelen kauppakorkeakoulussa. Molemmat tavoitteeni toteutuivat. Olin saanut siirrettyä opiskelupaikan Jyväskylästä Turkuun ja Ura Basket nousi liigaan. Palaset loksahtivat paikoilleen.
Hänninen edusti Uraa viiden kauden ajan. Siihen jaksoon mahtui sekä pelillisiä haasteita että myös seuran isoja taloudellisia ongelmia. Voisi olettaa, että tappiot parketilla söivät miestä.
– Pelatessani Vilppaassa seura hoiti hyvin sovitut asiat, mutta Uralla oli omat haasteensa. Etenkin liigavuosien aikana se heijastui myös arkitekemisen laatuun. Monen asian olisi pitänyt parantua, jotta pelaajat olisivat halunneet jäädä seuraan. Vaikka vuodet olivat vaikeita, koen kuitenkin, että kehityin koripalloilijana.
Voittaminen on aina mukavaa, mutta Hänninen näkee koripallon pelaamisessa paljon muutakin. Motivaatioon eivät vaikuta pelkästään voitot ja tappiot.
– Itselleni on tärkeintä, että toiminta on tavoitteellista ja siinä tapahtuu edistystä. Se ylläpitää pelaajan motivaatiota, vaikka tulisi tappioitakin. Mutta jos homma ei etene, se turhauttaa kaikkia, ei pelkästään pelaajia. Mestaruuden voittaminen olisi hienoa, mutta koen tärkeämpänä, että seuran ja joukkueen toiminta menee eteenpäin.
Kun Ura Basketin taival päättyi Korisliigassa, oli Hänniselläkin edessään uuden joukkueen etsintä. Päätöstä tehdessään Villellä oli jälleen pelillisten asioiden ohella tärkeää myös opiskeluasiat.
– Opiskelu muulla kuin missä pelaisin, olisi ollut liian vaikea yhdistelmä. Opintojani on jäljellä kaksi vuotta.
Paras vaihtoehto 26-vuotiaalle Hänniselle oli Kristika Turku. Kyse ei ole jäähdyttelystä divarijoukkueessa, vaan tavoite on pelikentilläkin yhä korkealla.
– Ensimmäiseksi olin kiinnostunut tietämään, mikä on Kristikan tavoite. Itselläni on yhä kiinnostus pelata liigatasolla samalla, kun suoritan opiskelut valmiiksi. Mieluummin pelaisin liigaa Turussa. Kristika on tehnyt jo muutaman vuoden maltillisesti töitä ja kehittänyt toimintaansa. Ja onhan joukkue ensi kaudella Turun alueen ykkösjoukkue, joka on vielä kilpailukykyinenkin. Omani ja seuran intressi on voittaa Divari. Tarkoitus ei siis ole se, että menisin Kristikaan jäähdyttelemään.
Hännisen siirto Kaarinasta Turkuun lisää omalta osaltaan Kristikan kiinnostavuutta pelaajamarkkinoilla. Joukkueen päävalmentaja Juha Ruohonen saa Hännisestä oivan lisän joukkueeseensa.
– Itse lähden ensi kauteen isoilla odotuksilla. Liigapelaajana tulen vaatimaan itseltäni paljon. Haluan olla johtava pelaaja joukkueessa, joka tuo mukanaan paljon kokemusta.
Koripallon pelaaminen liigatasollakin onnistuu hyvin opiskelujen ohella. Tilanne tulee haasteellisemmaksi, kun on aika siirtyä työelämään. Hänninen ymmärtää realiteetit. Paremman tilin tekee muualla kuin koripallokentällä.
– En halua olla pelaaja, joka vuodesta toiseen vaihtaa joukkuetta. Tiedostan, että teen tienistini tulevaisuudessa muulla kuin koripallon pelaamisella. Moni pitkälle koulutettu koripalloilija on tilanteessa, missä normaalista työelämästä saa paremman palkan. Paljon on kuitenkin niitä liigapelaajia, jotka ovat olleet peliuransa aikana töissä. En itsekään näe sitä omalla kohdallani mahdottomana asiana. Toki se edellyttää myös työnantajalta arvostusta urheilua kohtaan. Pitää kuitenkin hoitaa oma ruutunsa, urheilijan status ei riitä.
