Valikko Sulje

Kristika Turun Mikael Aalto nauttii koripallon pelaamisesta

Kun Kristika Turun Mikael Aalto, yli kaksimetrinen ja yli satakiloinen jässikkä, ajaa korille, siinä pienemmät jäävät alle.

Jaahas! Meidän poika lähtee pelaamaan Korisliigaa!

Mikael Aallon äiti totesi innoissaan, kun perheen nuori pelaajanalku sai yllätyssoiton Joensuun Katajan valmentaja Pekka Salmiselta. Soitto oli Mikaelille unelmien täyttymys ja siinä oli mukana paljon myös sattumaa. Salminen oli ollut seuraamassa pääkaupunkiseudulla alasarjan ottelua ja kiinnittänyt huomiota kookkaaseen parikymppiseen kaveriin, potentiaaliseen Korisliigapelaajaan.

– Unelmani kävi toteen. Lähdin junalla Joensuuhun ja harjoittelin Katajan kanssa koko pitkän viikonlopun. Testi meni hyvin, mutta yhtenä haasteena oli opiskelupaikan siirto Porvoosta Joensuuhun, muistelee Aalto.

Siirto Katajaan ei onnistunut, mutta siirto Kotkaan toteutui ja samalla toteutui myös äidin toive pojan pääsemisestä Korisliigaan. Maantieteellisesti Kotka oli lähempänä Porvoota kuin Joensuu, joten Mikaelin kaupalliset opinnotkin sujuivat paremmin.

– En ollut mikään lapsitähti. Pelasin ensin jääkiekkoa, mutta menin isoveljeni perässä koripallokouluun. Aloitin junnuna Sipoon Hukkabasketissa. Se oli lähinnä isä-poika-koripalloa eli vain kivaa harrastustoimintaa. Armeija-aikana lopetin koripallon harrastamisen lähes kokonaan. Pelasin silloin vain kuntosarjaa.

Mikaelin iso kipinä koripalloon syntyi Keravalla.

– Menin Keravalle pelaamaan kakkosdivisioonaan. Siellä jouduin harjoittelemaan jo tosissaan, sillä vastassa oli monia kokeneita Korisliigapelaajia. Halusin olla vahvempi, sillä olin vielä silloin aika ruipelo. Fysiikkavalmentaja Heikki Piiskun johdolla alkoi voimaharjoittelu ja tulostakin tuli.

Sentterin pelipaikalla viihtyvä nuori Aalto sai KTP Basketin riveissä vielä vähän vastuuta. Peliminuutteja ja pisteitä ei kertynyt suuresti. Aalto pelasi samalla myös 1B divisioonaa, jossa pistekeskiarvot olivat hyviä. Levypallojakin pitkälle nuorukaiselle tarttui kiitettävästi. Urheilijan geenit olivat ainakin kohdillaan, sillä Mikaelin isä on entinen koripalloilija ja äiti lentopalloilija.

Kolmen Kotkavuoden jälkeen oli edessä muutto Turkuun. Kaupunki oli tullut jo aikaisemmin tutuksi. Syykin oli perin tuttu: turkulainen tyttöystävä. Kun työpaikkakin järjestyi sopivasti Forexista, oli koripallouraa mahdollista suunnitella uudestaan. Kristika Turku sai Aallosta tasokkaan vahvistuksen.

– Vastuu divarikentillä kiinnosti enemmän kuin jämäminuutit liigassa. Halusin pelata. Korisliigassa olisin ehkä yhä jonkun jenkin varjossa. Ei ollut kuitenkaan tarkoitus, että pelaan divarissa hyvän kauden ja pääsen liigaan paremmista lähtökohdista. Nyt menen kausi kerrallaan. Olen 25-vuotias, enkä ole sulkenut pois mahdollisuutta pelata Korisliigassa.

Aaltoa (206 cm) haastateltaessa tuntee itsensä pieneksi. Divaritasolla isolla koolla on omat haasteensa, sillä monet vastustajat ovat jopa kymmeniä senttejä ja kiloja pienempiä.

– Olen divarissa virhevaikeuksissa. Välillä tuntuu, että kaikki vihellykset eivät ole oikeutettuja, tosin tuomareiden työ on ylipäätään vaikea. Liigassa jokainen askel on puoli sekuntia nopeampi kuin divarissa, jokainen hyppy on puoli metriä korkeampi, pelaajat ovat isompia ja liigassa pelataan fyysisemmin.

Aalto on niitä kotimaisia koripallonpelaajia, jotka suunnittelevat tulevaisuuttaan myös siviilityön ehdoilla. Nykyinen työpaikka asiakasneuvojana Osuuspankissa mahdollistaa työn ja pelaamisen yhdistämisen. Kun koripallokentät jäävät, tarjoaa ison organisaation urapolku hyvät eväät tulevaisuudelle.

ETUSIVU