Kupittaan jäähallissa soi jälleen urkumusiikki – vuosikymmenien tauon jälkeen

TUTO Hockeyn urkuri Elina Haavisto elementissään.

Piti oikein höristää korviani. Kuulinko oikein. Nostalgista urkumusiikkia Kupittaan jäähallissa – ihan kuin liki 50 vuotta sitten TPS:n kotiotteluissa, kun Matti Lepänhaara lirutteli sähköuruillaan jääkiekkopelin pelikatkojen aikana rytmikästä musiikkia.

Se oli silloin 1970-luvulla jotain uutta ja erikoista.

Jopa niin uutta Suomessa, että osa katsojista ei sulattanut Atlantin takaa apinoitua ideaa lainkaan. Lepänhaara sai kipakkaa palautetta. Vastustajista Tappara uhkasi jättää ottelun kokonaan väliin, jos Kupittaan hallissa soi urkumusiikki.

Lepänhaaran pesti jäi lyhyeksi, sillä jo parin vuoden kuluttua puhalsivat uudet tuulet. Urkuriakaan ei enää tarvittu. Musiikki toki jäi.

Nyt ollaan TUTO Hockeyn ottelussa ja urkumusiikki on palanut Kupittaan halliin. Lepänhaara oli ensimmäinen, joka soitti lätkämatsissa Säkkijärven polkkaa ja se soi jälleen muutama vuosikymmen myöhemmin Kupittaalla.

Rytmikkäästä urkumusiikista vastaa Elina Haavisto, tutunnäköinen Tuton pelipaita yllään. Selkään on kirjailtu nimi Virtanen ja numero yhdeksän (9). Se ei ole sattumaa, sillä Elina on TUTO Hockeyn tehohyökkääjän Valtteri Virtasen äiti.

– En ymmärrä lätkästä mitään, mutta soittaa osaan. Olen ammatiltani kanttori ja ammattimuusikko. Kun Tuto oli saanut idean urkurista, oli poikani Valtteri ehdottanut minua. Ajatus ei ollut minulle vieras, sillä olin itsekin sanonut Valtterille, että shownaisena voisin olla lätkämatsissa soittajana.

Poika Valtteri opasti aluksi äitiään.

– Valtteri piti minulle pitkät sulkeiset kertomalla, mitä matseissa voi soittaa ja mitä ei voi soittaa. Ei ainakaan Dirlandaata, kun se kuulemma soi Tepsin otteluissa. Valtteri näytti myös, miten NHL:ssä soitetaan urkuja. Yhden Tuton pelinkin katsoin jälkikäteen Valtterin kanssa ja hän opasti, milloin minun pitäisi soittaa.

Miten homma on lähtenyt käyntiin?

– Alku on ollut vielä opettelua ja kokeilua, kun otteluissa myös DJ soittaa musiikkia. Yhdessä sovitaan yläkerran hermokeskuksessa, mutta tilanteet lätkäpelissä vaihtuvat nopeasti. Ensimmäisillä kerroilla en edes ehtinyt katsoa peliä lainkaan. Nykyään pystyn jo vähän katsomaan, mitä kaukalossa tapahtuu.

Miten valitset soitettavan kappaleen?

– Olen ottanut alun varman päälle, mutta tietyt kappaleet ovat jo mukana. Varastossa olisi iso määrä kappaleita, mitä voisi soittaa, mutta eihän niitä kaikkia ehdi soittaa otteluiden aikana.

Lepänhaara oli aikoinaan urkujen kanssa katsomossa yleisön keskellä. Suostuisitko samaan?

– Ilman muuta. Olen soittanut tanssimusiikkiakin useita vuosia ja tottunut esiintymään lavalla. Olen showtyyppi, heilun ja taputan. Itse asiassa sillä tavoin olisi helpompi saada yleisö mukaan kannustamaan.

Omena ei ole pudonnut kauas. Valtteri Virtaselta (vas.) juttu luistaa äitinsä tavoin.
Matti Lepänhaara oli 1970-luvulla edelläkävijä.

ETUSIVU

Yhteistyössä

Jälkipeli kurkistaa kulissien taakse.
Nostaa esiin urheilun arjen sankareita ja mielenkiintoisia tarinoita, jotka harvemmin saavat julkisuutta. Yli lajirajojen. Herkullisimmatkaan tarinat eivät katoa, vaan löytyvät Jälkipeli-sivuilta. Kerro oma ehdotuksesi, niin Jälkipeli tulee paikalle!