ETELÄ-POHJANMAA / ISOJOKI – Miksi se nuori tyttö murhattiin? Samaa on moni muukin kysynyt. Motiivia ei ole saatu selville. Tuskin koskaan saadaankaan. Ehkä juuri sen ansiosta Kyllikki Saaren henkirikos on selvittämättömien murhien numero ykkönen.
Olen Isojoen kylässä Etelä-Pohjanmaalla, murhan tapahtumapitäjässä. Ajan Isojoen keskustan pohjoispuolelle kantatielle 661. Se johtaa Kauhajoelle. Sitä tietä pitkin 17-vuotias Kyllikki lähti polkemaan iltahämärissä toukokuussa vuonna 1953. Kotiin asti hän ei kuitenkaan koskaan päässyt.
Kun ajaa tietä tovin Kauhajoen suuntaan näkyy tienvarressa opaskyltti: Kyllikki Saaren suohauta. Kuljen pari sataa metriä polkua pitkin. Muutaman minuutin kävelymatkan päästä löytyy Kyllikin löytöpaikka: kivinen muistomerkki luonnonkukilla koristeltuna. Se on yhä kauhujen paikka, jossa voi tuntea väristyksiä miettiessään, mitä paikalla on joskus tapahtunut. Leveäksi tallattu metsäpolku kertoo, miten tuhannet uteliaat ovat vierailleet kuuluisalla suohaudalla.
Kyllikki lähti kohtalokkaalle kotimatkalleen Kortteenkylän kansakoulussa pidetystä hengellisestä tilaisuudesta. Punainen puurakennus sijaitsee yhä muutaman kilometrin päässä Isojoen keskustasta Honkajoelle päin.
Kyllikki jatkoi matkaansa yhdessä ystävänsä kanssa niin sanottuun Meijerinristeykseen. Se oli kohta, josta Kauhajoen tie aikoinaan alkoi. Siitä oli Kyllikillä vielä noin kuuden kilometrin matka kotiin Heikkilän kylään. Oletetaan, että Kyllikki kohtasi murhaajansa melko pian tyttöjen eroamisen jälkeen. Viimeinen, joka näki Kyllikin elossa, oli eräs paikkakuntalainen. Hän oli pyöräilyt Kyllikkiä vastaan metsätaipaleella.
Kyllikin katoamisen jälkeen järjestettiin suuretsintä. Kyllikin pyörä löydettiin suohon upotettuna. Etsintöjä jatkettiin. Yli neljä kuukautta katoamisesta, lokakuussa, tehtiin hämmästyttävä löytö: Kyllikin kenkä. Sen sisälle oli tungettu Kyllikin kaulaliina ja miehen sukka, jonka ympärille oli kietaistu villalankaa.
Seuraavana päivänä löytyi vainaja.
Eräs mies kiinnitti huomiota männynoksaan, joka oli suomättään päällä. Kun maata poistettiin, paljastui Kyllikin osittain maatunut ruumis. Ruumiinavauksessa selvisi, että Kyllikki Saari oli kuollut päähän kohdistuneen iskun johdosta.
Tuhansilta ihmisiltä tiukattiin: ”Missä olit toukokuun 17. päivänä 1953 kello 22?” Monet olivat epäiltyjä, mutta kaikilla oli alibi. Joidenkin rikostutkijoiden mukaan murhaaja saatiin selville, mutta näyttö ei olisi riittänyt. Murha ei vanhene koskaan. Todennäköistä kuitenkin on, että murhaaja on jo itsekin kuollut.
Kyllikin hautajaisiin osallistui tuhansia ihmisiä. Osa saapui kaukaa silkasta uteliaisuudesta. Tyttö lepää Isojoen kirkkomaalla Saaren sukuhaudassa. Mutta missä?
Tuskin ehdin esittää kysymystäni loppuun, kun vanhempi hautausmaalla kukkia kasteleva rouva arvaa kysymykseni. Isojoki tunnetaan parhaiten koko Suomessa mielenkiintoa herättäneestä murhasta. Moni ohikulkeva turisti haluaa nähdä Kyllikin suohaudan sekä murhatun nuoren tytön viimeisen lepopaikan. Hautausmaan tunnelmallinen hautakivi erottuu muista. Kyllikin nimi on kaiverrettu kiveen hänen omalla kauniilla käsialallaan.
Onkohan Helsingin Sanomien ja Isojoen kunnan tuhdit vihjepalkkiot yhä voimassa?
KYLLIKKI SAAREN SUOHAUTA
LUE MYÖS: Olympiavoittaja Arto Koiviston palkintokokoelma on kaikkien nähtävänä
LUE MYÖS: Isojoen kotiseututalo ja -museo on kuntalaisten suosittu kokoontumispaikka
