POHJANMAA / LAIHIA – Laihian kunta mainostaa osuvasti Nuukasti mutta komiasti. Onhan säästäväinen oravakin ikuistettu Laihian vaakunaan. Harvassa ovat ne suomalaiset, jotka eivät osaa yhdistää nuukuutta ja Laihiaa toisiinsa. Laihialaisten mielestä hyvä niin, sillä se tekee kuntaa tunnetuksi koko Suomessa.
Nuukuudestaan ylpeät laihialaiset ovat sitä mieltä, että he ovat olleet vain edistyksellisiä. Kierrättämällä ekologiset arvot on ymmärretty Laihialla jo varhain. Muualla nuukuus on pakollista, Laihialla se on vapaaehtoista. Periaatteena on käyttää ja kuluttaa esineitä, vaatteita ja luontoa vain sen verran kuin tarvitsee.
Myytti laihialaisten nuukuudesta on vuosisatoja vanha. Erään tarinan mukaan syynä olisi 1800-luvun nälkävuodet ja laihialaisten keino selvitä pahimpien aikojen yli. Köyhälistö sijoitettiin maataloihin, joissa he saivat ruokaa. Näin nälkäiset pysyivät hengissä. Kun muualta tulleet kerjäläiset pyysivät laihialaisista taloista ruokaa, ei heille annettu muruakaan. Todettiin, että hoidamme kylän omat asukkaat. Näin nuukuusmaine levisi kerjäläisten levittämänä.
Tietysti juuri Laihialla pitää olla Nuukuurenmuseo. Se on sijoitettu samalle alueelle, missä sijaitsee Laihian kotiseutumuseokin. Paikallisesta saituudesta kertova museo on entinen mäkitupa, köyhän perheen asunto. Vaatimattomasti sisustettu mökki ei kerro nuukuudesta, vaan olosuhteista, missä useat monilapsiset perheet joutuivat aikoinaan asumaan. Mökin seinät on vuorattu sanomalehden sivuilla ja hirsien välissä on sammalta eristeenä.
Laihialaista nuukuusperinnettä esitellään ”kieli poskessa”. Esillä on loppuun kuluneita työkaluja ja arjen esineitä, mutta näytillä on myös pilke silmäkulmassa penninvenyttäjäkunnassa käytettyjä tavaroita. Esimerkiksi Laihian markka ei ole pyöreä, vaan se on soikean mallinen, kun sitä on venytetty.
Todellisuudessa Nuukuurenmuseo on Laihialla niin sanotusti ”sisäänheittotuote”. Useimmat museoalueelle saapuvat vierailijat haluavat ensin nähdä Nuukuurenmuseon, vaikka museoalueen arvokkain kohde on itse kotiseutumuseo. Se sijaitsee Rapilan tilan 1700-luvun lopun hirsisessä päätalossa, joka on alkuperäisellä paikallaan.
Rapila oli eräs paikkakunnan varakkaimpia taloja, ja sen myös aistii sisätiloissa. Siitä kertovat muun muassa käsimaalatut koristeelliset seinät kukkamaalauksineen. Tilaa viisihenkisellä perheellä on ollut runsaasti. Suurin osa huonekaluista on alkuperäisiä.
Viimeiset asukkaat muuttivat Rapilasta pois vasta 1970-luvulla. Nyt museota hoitaa Laihian kotiseutuyhdistys.
Päätalon eteisessä on vanhalta näyttävä polkupyörä. Se kuului Laihialla vuonna 1877 syntyneelle “laukkuryssälle” Aleksei Mitrofanoffille. Kulkukauppiaat kiersivät talosta taloon myymässä laukussaan kuljettamia tavaroita. Kaupankäynti sujui jatkossakin ilmeisen hyvin, sillä Mitrofanoffille myönnettiin myöhemmin kauppaneuvoksen titteli.
Laihian kotiseutumuseo piha-alueineen on hyvin hoidettu, kuten Pohjanmaalla on tapana. Erilaista 1700- ja 1800 -lukujen esineitä on täälläkin tallennettu runsaasti. On kuitenkin eräs yksityiskohta, jollaista ei löydy muista Pohjanmaan kotiseutumuseoista. Eikä voisi löytyäkään. Nimittäin yhden huoneen seinää koristaa täytetty hevosenpää.
Kyseessä on eräs kaikkien aikojen ravihevonen Eri-Aaroni.
Suomen hevonen Eri-Aaroni oli ravikuningas, niin sanottu tähtijuoksija ja ennen kaikkea suomenhevosrotuun vaikuttanut tärkeä siitosori. Jos Eri-Aaronin saavutukset olivat erinomaisia, sitä ovat olleet myös kyseisen hevosen jälkeläiset. Sukupuussa vilisee useita tähtijuoksijoita ja kuninkaallisia. Myös Eri-Aaronin isä Murto oli ravikuningas.
Eri-Aaronin kilpaura alkoi jo ennen sotia ja jatkui menestyksellisesti vielä sotavuosien jälkeenkin. Vuonna 1946 Laihian oriyhdistys osti ravurin itselleen. Hinta oli kaksi miljoonaa markkaa. Suurin summa, mitä Suomessa oli siihen mennessä hevosesta maksettu. Rahoille tuli vastinetta, sillä yhden astutuskerran hinta oli 15 000 markkaa. Eri-Aaronille syntyi toistatuhatta jälkeläistä.
Suomen hevoshistoria ei tunne tarunhohtoisempaa nimeä kuin Eri-Aaroni. Legenda kuoli ähkyn ja kaviokuumeen rasittamana 1953 21-vuotiaana.
KOTISEUTUMUSEO JA NUUKUURENMUSEO
Osoite: Rudontie 234, Laihia.
