Turun puolesta kuuluu mielenkiintoisia salibandyuutisia. Oskari Saari on osa miesten liigajoukkueen valmennustiimiä. Hän liittyy joukkueen toimintaan jo täksi kaudeksi.
Palataan tähän nimitykseen tarinan lopuksi.
Saari on urheilun monitoimimies, entinen Tulosruudun vakiokasvo. Oskari oli toistakymmentä vuotta mukana Formula 1 -sirkuksessa välittäen eri puolilta maailmaa autourheilun kuninkuusluokan tunnelmia kotikatsomoihin. Oskarilla on myös oma pitkä salibandyhistoria, pidempi kuin monella intohimoisella lajifriikillä. Saaren salibandyura on jatkunut jo yli kolmisenkymmentä vuotta.
Elämässä tulee toisinaan työtarjouksia, joista yksinkertaisesti ei voi kieltäytyä. Saaren kohdalle on tullut kaksikin vastustamatonta tarjousta.
– Jokaisen selostajan unelma on päästä mukaan Formula ykkösiin. Kun minulle tarjottiin mahdollisuutta päästä selostamaan F1-osakilpailuja, en yksinkertaisesti voinut kieltäytyä. Sain olla mukana unelmatyöpaikassa kolmentoista vuoden ajan, mutta Formuloiden selostaminen perheelliselle on haasteellista. Matkapäiviä tulee paljon. Kun sain Moskito Televisionilta hyvän työtarjouksen, urheilutuotannon johtajapestin, vaihdoin työtehtäviä, toteaa Saari.
Toinen houkutteleva tarjous tuli salibandymaajoukkueen meritoituneelta päävalmentaja Petteri Nykyltä. Hän pyysi Oskaria maajoukkueen joukkueenjohtajaksi. Harvalla on ollut mahdollisuus aloittaa pesti hallitsevan maailmanmestarin taustajoukoissa.
– Innokkaalle laji-ihmiselle tällainen pyyntö on toiveiden täyttymys. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin hoitaa muut työkuvioni niin, että saatoin ottaa tehtävän vastaan. Oli etuoikeutettua päästä mukaan tällaiseen tarinaan ja nähdä aitiopaikalta maajoukkueen toimintaa sekä sen valmistautumista omiin MM-kisoihin. Kun kyseessä oli kotikisat, median kiinnostus on suurta. Media-alan osaajana minusta oli varmasti hyötyä myös siihen suuntaan.
Salibandy on Saarelle perin tuttu, niin pelaajana, valmentajana, maajoukkueen viestintäkonsulttina kuin selostajana.
– Olin yläasteikäisenä mukana koulumme sählykerhossa 1980-luvun lopulla. Muutama innokas kaveri, kuten Ferneliuksen Ville ja minä, päätimme perustaa oman salibandyjoukkueen. Soitin numerotiedotukseen ja kysyin, löytyisikö ”sählyliiton” puhelinnumeroa. Ei löytynyt, mutta löytyi Suomen Salibandyliiton numero. Sieltä sain ohjeet joukkueen perustamiseen. Seuraavana syksynä olimme jo mukana 3. divisioonassa ja B-junioreiden SM-sarjassa. Aluksi olimme Espoon Tikka -nimisen jalkapalloseuran salibandyjaosto, mutta pian liityimme Espoo Oilersiin.
Eräs kotimaiseen salibandyhistoriaan liittyvä yksityiskohta on Saaren ryhtyminen nuorena kirjailijan uralle.
– Kirjoitin Suomen ensimmäisen salibandyaiheisen opaskirjan. Olin silloin vasta 19-vuotias. Asiantuntijana minulla oli silloisen maajoukkueen päävalmentaja Antti Ruokonen.
Saaren kohdalla salibandyn harrastamisen oheen tuli nopeasti myös tuomarointi.
– Lähdin Villen kanssa tuomarikurssille, jotta joukkueessa olisi joku, joka osaisi salibandyn säännöt. Huomasin nopeasti, miten tuomarointi sujui minulta paremmin kuin pelaaminen. Siihen aikaan pääsi etenemään tuomariuralla nopeasti. Puhalsin ensimmäisen liigapelini jo 16-vuotiaana.
Saaren tuomariuran huippuhetki tuli vuonna 1998, kun hän pääsi tuomaroimaan MM-finaalia.
– Välierissä tunnelma oli kaksijakoinen. Sveitsi pudotti Suomen rankkareilla. Se tarkoitti väylän avautumista finaaliin suomalaisille tuomareille, myös minulle.
Saaren tuomariura jäi taka-alalle, kun edessä oli uusi aluevaltaus: salibandyotteluiden selostaminen.
– Urheilukanava aloitti liigaotteluiden televisioinnin 2000-luvun alkuvuosina. Selostin otteluita yhdessä Jani Alkion kanssa. Meidän kemiat sopivat heti ensimmäisestä ottelusta täydellisesti yhteen. Ne olivat ikimuistoisia vuosia.
Saari oli valmentaja Petteri Nykylle luontainen aisapari, sillä veljet tunsivat toisensa jo vuosien takaa. Yhteistä on myös Saaren Nykystä kirjoittama kirja Alkemisti, joka ilmestyi velholuotsin ensimmäisten MM-mestaruuksien jälkeen. Toinen Nykystä kertova ja Saaren kirjoittama kirja Menestyksen Tie ilmestyi viime syksynä.
– Nykky pyysi minua jo aikaisemmin joukkueenjohtajaksi, mutta sen hetkisten työkuvioiden takia en voinut vastaanottaa tarjottua tehtävää. En halua lähteä mihinkään tehtävään, jos en voi tehdä sitä täysillä.
Joukkueenjohtajan tehtävän monipuolisuutta voi kuvata toteamalla:
– Siihen kuuluu kaikkea mahdollista, juomapullojen täyttämisestä apteekissa käytiin. Tätä tehtävää pitää tehdä ”all in” -periaatteella. Kyse on toisten auttamisesta.
Maajoukkueen mukana Saari pystyi aitiopaikalta seuraamaan maamme eturivin valmentajien työskentelyä. Se on Oskarille oiva lisäbonus, sillä hänetkin tunnetaan innokkaana valmentajana. Saaren omaan muistivihkoon ja kännykkäkameraan on tallentunut valtakunnan parhaimmat harjoitusvinkit. Niitä hän hyödynsi jo oman joukkueensa Vihdin Salisusien harjoituksissa.
– Vaikka Suomisarja-joukkueena harjoittelimme harvemmin kuin liigajoukkueet, niin miksi emme tekisi asioita hyvin. Tai miksi tehdä asioita huonommin.
Valmentajauralla Saari otti uuden askeleen. Oskari ehti neljän vuoden aikana nostaa Salisusien edustusjoukkueen kolmosdivarista Suomi-sarjaan. Seuraavaksi tie vei F-liigassa pelaavan EräViikinkien valmennustiimiin. Saari oli joukkueen uuden päävalmentaja Tomi Rastaan nelihenkisen valmennusporukan yksi jäsenistä.
Missä mennään nyt ja jatkossa Turussa?
Tiedossa oli, että nykyinen päävalmentaja Santeri Raatarila jää pois ja TPS:n urheilujohtaja Perttu Kytöhonka toimii ensi kaudella myös miesten päävalmentajana.
TPS:n toiminnanjohtaja Matti Mäkelä kertoi seuran tiedotteessa, miten on seurassa käyty muutosneuvotteluja ja pohdittu erilaisia keinoja talouden sopeuttamiseen. Kevennämme liigajoukkueen kulurakennetta, kun yhdistämme urheilujohtajan sekä päävalmentajan työtehtävät, totesi Mäkelä.
Saari aloittaa TPS:n valmennuksessa heti vuodenvaihteen jälkeen ja jatkaa ensi kaudella Kytöhongan apuna.
Seuran tiedotteen mukaan Oskari on innoissaan Palloseuran tarjoamista mahdollisuuksista.
“Fiilis on tosi hyvä! TPS on ammattimaisuudessaan ja kiinnostavuudessaan taatusti aivan kärkeä suomalaisessa salibandyssä. Siksi päätöstä ei tarvinnut kauan kypsytellä. Itse asiassa Pertun kanssa keskustelimme jo pari vuotta sitten mahdollisuudesta valmentaa TPS:ssa, mutta silloin kuvio ei toteutunut siviilikiireiden takia.”
