FBC Turku teki seurahistoriaa nousemalla ensimmäistä kertaa miehissä liigatasolle. Jotkut ovat aikaisemmin todenneet, miten monena keväänä Divarin ennakkosuosikki FBC Turku on sulanut pudotuspeleissä. Niinpä ratkaisuottelun jälkitunnelmissa valotaululle ilmestyi teksti: Meillä kävi flaksi. Lumet suli ennen meitä.
– Olen samaa mieltä, että sulamispuheet voidaan sivuuttaa. FBC Turulla on vuosien aikana ollut erilaisia joukkueita. Toki tietyt pelaajat ovat olleet mukana pitkään, mutta joukkueen kokoonpano on elänyt. Valmentajatkin ovat vaihtuneet, mutta aina on kasattu laadukas joukkue Divariin. Mutta onko joukkue ollut riittävän sitoutunut? Divari vaatii pelaajilta nykyään paljon ja kausi on pitkä, toteaa kokenut salibandyvaikuttaja Tomi Auremaa.
F-liigan hallituksen jäsen Auremaa tietää, mistä puhuu. Yksi SBS Wirmon perustajista on ollut salibandyn parissa niin pitkään, että vuosikymmenien aikana on muodostunut vahva ymmärrys siitä, mitkä seikat ovat oleellisimmat.
Yksi merkittävä tekijä FBC Turun nousulle liigaan on ollut onnistunut valmentajarekrytointi.
– Mikko Stenforsin kunniaksi on todettava, että hän ei vielä vuosi sitten itsekään tiennyt olevansa tällä kaudella valmentaja. Saatikka divarivalmentaja, jolta odotetaan liigapaikkaa. Pitää myös muistaa, että Stenfors sai ympärilleen erittäin hyvän valmennustiimin.
Auremaa uskoo tiettyyn tapaan valmentaa.
– Kun pelataan tiiviitä ottelusarjoja, valmentamisen pitää olla riittävän yksinkertaista. Ei saa ylivalmentaa. Pudotuspeleissä varsinainen työ on tehty jo aikaisempina kuukausina. Ylivalmentaminen on usein suurin virhe, mihin valmentajat sortuvat. Nykypelaajat ovat sen verran fiksuja, että pystyvät itsekin ajattelemaan. Stenfors oli pudotuspelien aikana kuin kivipatsas. Hänestä säteili itsevarmuus ja rauhallisuus. Näki, että työ oli tehty hyvin etukäteen.
– Stenfors on työelämässä tottunut vastuullisiin tehtäviin ja Mikko on itsekin pelannut huipulla, joten hän tietää. Stenfors on löytänyt oman tavan valmentaa ja näin ulkopuolisen silmin se ilmiselvästi toimii.
FBC Turun joukkueessa ei ollut menneellä kaudella ainuttakaan pistepörssin kärkinimeä.
– Joillakin joukkueilla on tähtipelaajia, joilla on erivapauksia. FBC:n tämän vuoden joukkueessa ei ollut ainuttakaan staraa, vaan kaikki joutuivat muun muassa puolustamaan. Joona Heiskanen teki finaalissa neljä maalia ja otti neljätoista mustelmaa.
FBC Turulla on ollut historiansa aikana useita kelpo maalivahteja, mutta ei ainuttakaan veskaria, joka olisi yltänyt isompiin meriitteihin.
Mitä mieltä olit Aleksi Sillantakan roolista?
– Sillantaka oli voittava maalivahti. Hän oli aivan erinomainen pudotuspeleissä. Joensuussa Sillantaka otti kaikki rankkarit kiinni ja ottelun lopussa oman joukkueen pelatessa alivoimalla, hän teki isoja torjuntoja. Nämä ovat tilanteita, missä maalivahdin henkinen kantti mitataan. Jos haluaa nousta liigaan, pitää maalivahtiosasto olla kunnossa.
Kupittaan palloiluhallissa koettiin harvinainen hetki, kun turkulaisyleisö nousi seisomaan ennen kuin liiganousun varmistanut ottelu päättyi. Sinikeltainen meteli kannustuksineen oli melkoinen. Se hetki oli enemmän kuin yksittäinen nousu sarjaporrasta ylemmäksi. Auremaalla on sellaisesta omakohtaisia kokemuksia.
– Muistan, kun Wirmo nousi Divariin. Sen eteen oli tehty töitä jo useampi vuosi. Se ei ollut pelkästään oma juttuni, vaan seuran yhteisöllisyyttä oli rakennettu pitkään. Antti Väärillä, FBC Turun perustajalla, oli nyt sama hetki ja tunne. Ratkaisuottelu oli tapahtumana äärimmäisen hieno. ”Ande” sai olla mukana tekemässä jotain merkityksellistä, ei pelkästään itselleen, vaan myös muille. Toinen, joka pitää nostaa esiin, on seuran toiminnanjohtaja Ville Lintunen. Myös hän on tehnyt vuosien aikana töitä seuran ja edustusjoukkueen eteen tunteja laskematta.
Auremaa painottaakin seuran sisälle syntynyttä yhteisöllisyyttä. Sillä on iso merkitys jatkon kannalta.
– Korostan yhteisöllisyyttä. Mitä useammalle junnulle ja heidän vanhemmilleen sekä yhteistyökumppaneille seura on merkityksellinen, sitä paremmat mahdollisuudet ovat onnistua. Jos olisin FBC:n organisaatiossa, miettisin, missä seura haluaa olla viiden vuoden kuluttua ja millä keinoin sinne päästään. Tepsiä kopioimalla sitä ei kannata tehdä. BeeCeen pitää olla jollain muulla tavalla erilainen ja erottua omakseen.
– Edustusjoukkue ei voi olla myöskään muukalaislegioona, vaan siinä pitäisi olla useita seuran oman junioripolun läpikäyneitä pelaajia. Muuten ei synny yhteisöllisyyttä.
Miten ennakoit FBC Turun pärjäävän ensi kaudella F-liigassa?
– FBC:n mestaruus on liigassa kymmenes sija, eli ensimmäinen, joka ei joudu karsimaan. Liigastahan ei ensi keväänä yksikään joukkue putoa suoraan. Päästäkseen kymmenen parhaan joukkoon, joukkue tarvitsee vahvistuksia jokaiselle pelipaikalle. Vaatimukset liigassa ovat sen verran kovemmat. Indians ja LASB ovat viimeiset, jotka ovat nousun jälkeen vakiinnuttanut paikkansa liigassa.
Onko liiganousu seuralle uhka vai mahdollisuus?
– Jos FBC pystyy ajattelemaan pidemmälle kuin ensi kauteen, niin silloin se on mahdollisuus. Onhan näitä ikäviä esimerkkejä, miten joukkue on liiganousun jälkeen tullut kivenä alas aina kakkosdivariin asti. Yhtäkään talkoolaista seuratoiminnassa ei ole liikaa. Jokainen otetaan avosylin vastaan, joka on valmis tekemään jotain seuran hyväksi. Se vie kuormaa pois niiltä, jotka ovat eniten vastuussa.
