Kaveri tsemppaa, neuvoo, taputtaa olkapäälle, luo positiivista fiilistä ja pumppaa uskoa omaan joukkueeseensa. SPV:n Tommy Koposen oikea käsi Jori Isomäki on elementissään. Lajilegenda tietää, miten tiukkoja otteluita voidaan altavastaajanakin kääntää voitoksi.
Pudotuspeleissä ei valmentajan tarvitse enää kaivaa esiin tusseja ja fläppitaulua. Ei tarvitse muistella syksyllä tehtyjä analyyttisiä videoklippejä. Pelisysteemit on opeteltu ja nyt nautitaan peleistä ja kiihkeästä ottelutunnelmasta. Pudotuspelit ovat keväistä kiimaa parhaimmillaan, niin pelaajille, valmentajille kuin kannattajillekin. Taitoa tarvitaan, mutta tunne on se, joka loppupeleissä pudotuspeleissä ratkaisee. Jos sitä ei löydy, kesäloma koittaa aikaisin.
On eri tapoja valmentaa ottelussa. On niitä valmentajia, jotka seisovat kädet puuskassa pelaajarivin takana reagoimatta mitenkään siihen, mitä kaukalossa tapahtuu. Ja sitten on niitä, jotka haluavat olla pelissä mukana. Kaikesta näkee, miten yhteispeli päävalmentaja Koposen ja apuri Isomäen välillä toimii. Konkarit tukevat toisiaan.
Jos ja kun Koponen haluaa viidentoista vuoden valmentamisen jälkeen pitää taukoa, on oiva jatkaja tiedossa. Isomäki on ehdottomasti SPV:n ykkösvaihtoehto.
– Isomäki on kokenut huippuäijä ja ihmisläheinen, joka sopii kuin nenä päähän tähän porukkaan. Jori on pelkkää hymyä, mutta on tarvittaessa jämäkkä, toteaa eräs SPV:n pitkäaikainen kaiken kokenut sotaratsu, Koposen luottopelaaja.
Kun googlaa Herra Blue Foxin tilastoja divari- ja liigatasolta, ei tietokoneen ruutu riitä näyttämään kaikkea kerralla. On pakko rullata alaspäin. Tilasto alkaa syksystä 1991 ja päättyy kevääseen 2016. Uraan mahtuu 25 vuotta pelaamista pääsarjatasoilla, Salibandyliigassa ja Divarissa.
Blue Fox, Blue Fox, Blue Fox…toistuu lukemattomia kertoja. Isomäen kasvattajaseuran lisäksi mainitaan vain Nurmon Jymy, OLS ja SPV. Näistä Seinäjoki on sikäli tärkeä, sillä pitkästä urastaan huolimatta Suomen mestaruuksia on Isomäen kohdalle tullut ainoastaan kerran kaudella 2011-2012. Silloinkin hän pelasi SPV:ssä vain pudotuspelit. Tämän mahdollisti farmisopimus Blue Foxin kanssa.
Vaikka Isomäen salibandyura on poikkeuksellinen, hän harrasti nuorempana muitakin palloilulajeja. Itse asiassa jääkiekko oli pitkään lajivalikoimassa tärkeämpi kuin salibandy. Alkuaikoina Isomäki kävi pelaamassa Blue Foxin salibandyotteluita, mikäli lätkältä ehti. Jori pelasi jääkiekkoa 1-divisioonassa ja SM-sarjaa A-junioreissa. Monilahjakkuuden kesäohjelmaan kuului jalkapallon pelaamista kakkos- ja kolmosdivisioonassa. Myös tennis on kuulunut Isomäen harrastuksiin.
Blue Fox pelasi liigatasolla viisi kautta vuosina 1995-2000. Kun seura putosi sarjaporrasta alaspäin, oli Isomäellä edessään seuranvaihto liigajoukkue Nurmon Jymyyn. Syynä oli kutsu mukaan maajoukkueympyröihin. Mikäli oli kiinnostusta yltää maajoukkueeseen, tuli pelata liigatasolla.
Visiitti Nurmoon jäi lyhyeksi, sillä Jymy luopui sarjapaikastaan. Isomäen uusi joukkue oli OLS. Reissumies jatkoi vuoden ajan kulkemista Uusikaarlepyystä Ouluun, tosin jälleen vain yhden kauden (2001-2002) ajan. Sen jälkeen Isomäki jatkoi pelaamista Blue Foxin mukana ensin kakkosdivarissa ja nousun myötä toiseksi korkeimmalla sarjatasolla kevääseen 2016 asti. Väliin mahtuu edellä kerrottu lyhytaikainen, mutta menestyksellinen vierailu Seinäjoella.
Vaikka Isomäen pelit isoissa menestysseuroissa ovat jääneet pelaamatta, lukuun ottamatta muutamaa peliä SPV:ssä, on hän päässyt edustamaan Suomea maaotteluissa ja MM-kisoissa. Tilastoihin on merkitty maajoukkueen kipparinakin toimineelle Isomäelle 42 maaottelua, kolme maalia ja kuusi syöttöä. MM-kisoista tuliaisina on tullut vain hopeisia mitaleja.
Olisi voinut olettaa, että Isomäen taidoille olisi ollut kysyntää Suomen ulkopuolellakin. Kuulemma kiinnostusta on ollut, mutta lopullista sopimusta ei koskaan syntynyt. Seurauskollisuus on ollut Isomäelle tärkeää. Syystäkin Divarissa ennätyksellisen pitkään pelannut Blue Fox jäädytti seuran 30-vuotisjuhlissa neljän seuralegendansa pelinumerot. Niistä yksi, pelipaita numero 19, on ripustettu Tähtihallin katto-orsille.
Isomäki on kulkenut kauden aikana ahkerasti Uusikaarlepyyn ja Seinäjoen väliä. Kevättä kohti tahti lienee kiihtynyt, sillä puolivälierävastustaja TPS on sen verran haastava joukkue, että kaikki pelimerkit pitää kääntää.
Viime Seinäjoki-visiitistä on kulunut sen verran aikaa, että joukkueessa on enää Koposen lisäksi vain muutama Isomäen tuttu, kuten pakkipari Henri Urmas, Ville Kuusela, Henri Myllymäki ja Sami Koski. Kaikesta kuitenkin näkee, että liiga tulee saamaan jatkossa uuden valmentajan. Kokemuksesta ja lajituntemuksesta se ei ainakaan jää kiinni.
