Lapselle tärkeintä jalkapallon harrastamisessa ovat kaverit ja että se on kivaa – ilman suurseurojen pelaajapolkuja ja tulevaisuuden strategiota

Varma syksynmerkki. Jukka Paatelon mukaan nimetty turnaus on Turun Nappulaliigan järjestämä tapahtuma, jossa kaupunginosajoukkueet kisaavat vielä kerran toisiaan vastaan. Turnaus on tietyn aikakauden päätös, nappulaikä jää taakse. Samalla kunnioitetaan Paatelon ansiokasta työtä paikallisen Nappulaliigan hyväksi.

Aikoinaan päätösturnaus oli myös se hetki, jolloin nappulaiän ohittaneet pelaajat siirtyivät uusiin seuroihin. Toisin on nyt.

Turkulainen nappulaikäisten harrastuksen toteuttaminen oli vuosikymmenien ajan Suomessa poikkeuksellista. Turun Nappulaliiga (TuNL) vastasi yksinään nuorempien ikäluokkien jalkapalloharrastuksesta. Vasta vanhin ikäluokka, 11-vuotiaat, siirtyivät Turun alueen muihin seuroihin. Syystäkin muualla oltiin järjestelmästä kateellisia.

Järjestelmä muuttui, kun turkulaiset suurseurat lähtivät värväämään nuorempia ikäluokkia ja heidän valmentajiaan pois Nappulaliigasta omiin seuroihinsa. TPS:n vanavedessä FC Inter perusti omat nuoremmat ikäluokkansa. ÅIFK, TPK, TuWe jne. seurasivat perässä.

Hyväksi koettu järjestelmä mureni mahtiseurojen pakottamana. Vallalle tuli ajatus, että jalkapallo on laji, jonka erikoistuminen tulisi alkaa jo alakouluikäisenä. Nyt tarjolla on naperoiästä alkavaa pelaajapolkua, jonka varrella opetellaan seuralle laadittua pelisysteemiä ja omaksutaan seuran omaa identiteettiä.

Ideointi vietiin niin pitkälle, että visionaarit ehdottivat, että Turun alueen parhaimmat jalkapalloilijat pelaisivat kahden kaupungin valtaseuran, FC Interin ja FC TPS:n, akatemioissa. Ehdotettiin vakavissaan jopa, että terävimmän huipun ulkopuolella jalkapalloa harrastavat vähemmän lahjakkaat junioripelaajat maksaisivat akatemiankin eli lahjakkaimpien kulut. Ei liene ollut yllätys, että kaikki junioritoimintaa pyörittävät organisaatiot eivät olleet suunnitelmista järin innostuneita.

Jalkapalloharrastaminen nappulaiässäkään ei ole ilmaista. Seuraus on ollut, että mukaan otetaan kaikki halukkaat. Vanhemmat ovat valmiita kuljettamaan lapsiaan pitkiä matkoja ja maksamaan korkeita kausimaksuja, kun omasta lapsesta saattaisi tulla uusi ”litmanen”. Seuratkin ovat halukkaita ottamaan kaikki, jotka suostuvat maksamaan satoja euroja vuodessa olemalla jonon jatkona.

Rahaa tarvitaan, kun organisaatiossa on teknistä johtajaa, junioripäällikköä, valmennuspäällikköä, talenttijohtajaa ja akatemiapäällikköä. Lauste ja Varissuo olisivat täynnä lahjakkaita poikia, jotka pelaavat tuntikausia pihapelejä, mutta heillä ei ole rahaa pelata oikeassa seurassa jalkapalloa. Samalla menetetään iso määrä lupaavia pelaajia.

Kukaan ei kuitenkaan osaa sanoa, miten alakouluikäisen kehitys etenee, kiinnostaako jalkapallo ylipäätään enää parin vuoden kuluttua. Juniori-ikäiselle tärkeintä jalkapallon harrastamisessa ovat kaverit ja että se on kivaa. Nuoremmista kahden lajin harrastajista osa tippuu pois, kun valmentajat vaativat tiivistä osallistumista – vaikka tosia-asia on, että monipuolisesti harrastamalla tulee parempia aikuisiän urheilijoita.

Käytännössä vain pieni osa yltää mahtiseurojen ykkösjoukkueisiin, loput saavat tyytyä seuran kakkos- ja kolmosjoukkueisiin. Lopulta pelaajapolusta harva juniori yltää Veikkausliigaan, vielä harvempi saa sopimuksen ulkomaille. Suurin osa on lopettanut jalkapallon harrastamisen jo ennen aikuisikää. Toistaiseksi turkulaiset pääsarjatason seurat ovat joutuneet värväämään vitoskorin täydennysmiehiä aina Afrikkaa myöten.

Turun Nappulaliiga on muutoksista huolimatta pysynyt Turun suurimpana seurana. Se on vastannut haasteeseen jatkamalla toimintaa myös vanhemmissa ikäluokissa. Näin Nappulaliigakin joutuu nykyään olemaan jotain muuta kuin nappulaliiga. Tavoite on, että mahdollisimman moni jatkaisi jalkapalloharrastustaan.

Eikä Turku ole ainoa paikkakunta, missä on puhaltanut muutostentuulet. Myös Kaarinassa Kaarinan Nappuloiden pelaajat haluttiin siirtää Kaarinan Poikien lisenssipelaajiksi ja ajaa vuosikymmeniä toimineen yhdistyksen toiminta alas.

Kaarinassa osa vanhemmista halusi kuitenkin puuttua koko maassa riivaavaan yhteiskunnalliseen ongelmaan, jossa lasten urheiluharrastuksen kustannukset karkaavat käsistä. Siirtyminen jo lapsilla ammattivalmennukseen on ollut taloudellisesti iso muutos. Nappulaliigan 120 euron maksun sijasta vanhempien pitää pulittaa useampi sata euroa.

Tätä on juniorijalkapalloilu parhaimmillaan. Iloisia ilmeitä ja hauskanpitoa.
Mitä nuorempiin ikäluokkiin mennään, sitä enemmän oleellista on vain pelailu.

ETUSIVU

Yhteistyössä

Jälkipeli kurkistaa kulissien taakse.
Nostaa esiin urheilun arjen sankareita ja mielenkiintoisia tarinoita, jotka harvemmin saavat julkisuutta. Yli lajirajojen. Herkullisimmatkaan tarinat eivät katoa, vaan löytyvät Jälkipeli-sivuilta. Kerro oma ehdotuksesi, niin Jälkipeli tulee paikalle!