Turun Seudun Urheiluakatemian kiekkolehtori Timo Hirvonen vetää aamuharjoituksia oppilailleen Turkuhallissa.
Kerttulin urheilulukion jääkiekkolehtori Kalle Sahlstedt teki mahdottomasta mahdollisen. Tavoite oli saada kiekkoilijan urasta unelmoivan nuorenmiehen avaamaan myös koulukirjat. Työ lähti käyntiin tyhjästä, mutta haasteellinen tehtävä tuotti tulosta – jopa paremmin, kuin mitä alun perin uskallettiin toivoa.
Sahlstedtin siirtyessä muihin tehtäviin hän jätti suuret saappaat täytettäväksi. Hänen tilalleen tuli Timo Hirvonen Espoosta. Sain tilaisuuden haastatella uutta kiekkolehtoria. Siitä tuli ikimuistoinen hetki. Hieno mies!
Opiskella ehtii myöhemminkin, kun ura on ohi, ajattelee yllättävän moni vielä nykyäänkin. Oppikirjojen avaaminen ja opiskelurytmin löytäminen ei kuitenkaan ole helppoa, kun ikää ja perhettäkin on tullut vuosien aikana.
Oletus, että huippu-urheilija ei ehdi harjoittelun ohella opiskella, on vanhanaikainen. Tavoitteellisille urheilijoille on räätälöity Suomessa opintopolkuja, jotka mahdollistavat molemmat, sekä opiskelun että harjoittelun. Eikä edes tulevalle NHL-kiekkoilijalle ole pahitteeksi saada sivistystä ja etenkin kielitaitoa, ennen kuin lähtee maailmalle.
Opintojen suorittaminen urheilun ohella ei ole este edes lajissaan maailman huipulle tähtääville nuorukaisille. Elämä jatkuu urheilu-uran jälkeen eikä silloin ole pahitteeksi, jos opiskelun avulla lähtökohdat on rakennettu siviilielämää varten vahvemmiksi.
Rauman Lukon nykyinen urheilujohtaja Kalle Sahlstedt oli aikoinaan uranuurtaja Suomessa toimiessaan usean vuoden ajan Turussa Kerttulin urheilulukion jääkiekkolehtorina. Tavoite oli saada kiekkoilijan urasta unelmoivan nuorenmiehen avaamaan myös koulukirjat.
Työ lähti käyntiin tyhjästä, mutta jo muutaman vuoden aikana mentiin paljon eteenpäin sekä harjoittelussa että opiskelussa. Haasteellinen tehtävä tuotti tulosta jopa paremmin, kuin mitä alun perin uskallettiin toivoa.
Sahlstedtin siirtyessä muihin tehtäviin, hänen tilalleen tuli Timo Hirvonen Espoosta. Hän vastaa nyt Turun Seudun Urheiluakatemian kiekkovalmennuksesta. Käytännössä se tarkoittaa valmennusta, joissa pelaajat voivat hioa yksilötaitojaan ennen koulupäivän alkua. Koulupäivän jälkeen Hirvosen oppilaat osallistuvat iltaisin oman seuransa harjoituksiin.
Moni muistaa Hirvosen liigakaukaloista. Yli 600 liigaottelua on kunnioitettava määrä. Hän edusti Kiekko-Espoota ja Espoo Bluesia kuudentoista kauden ajan. Espoolaisseurojen lisäksi Hirvonen pelasi tovin SaiPa:ssa ja ruotsalaisessa Malmö Redhawksissa.
Hienoin kunnianosoitus, mitä pelaaja voi pitkän uransa ansiosta kohdata, on oman pelinumeron jäädyttäminen ja pelipaidan nostaminen hallin orsille. Hirvosen pelipaita numero 33 on nostettu Espoon Areenan kattoon, ensimmäisenä Espoo Bluesin pelaajana.
– Olen Varkaudessa syntynyt, mutta muutin nuorena vanhempieni kanssa Espooseen. Kiekkoilun aloitin Jäähongassa ja sen jälkeen jatkoin Kiekko-Espoossa. Juniorivuosien jälkeen ylsin seuran Mestis-joukkueeseen, jonka kanssa nousin SM-liigaan.
Kiekkouran jälkeen Hirvonen aloitti valmentamisen.
– Kouluttauduin liikunta-alalle ja suoritin ammattivalmentajatutkinnon. Aloitin Espoossa A-junnujen valmentajana. Myöhemmin etenin muun muassa Bluesin edustusjoukkueen valmennustiimiin.
Hirvosen valmennusura Espoossa tyssäsi seuran taloudellisiin ongelmiin. Samanaikaisesti Turusta otettiin yllättäen yhteyttä. Turun Seudun Urheiluakatemia haki Sahlstedtille jatkajaa.
– Kävin tutustumassa Akatemian toimintaan ja sain Kallelta hyvän perehdytyksen. Koin heti, että tämä työ on minun juttuni. Jääkiekko on antanut minulle paljon ja tiesin, että pärjään tässä tehtävässäni.
Mistä oppilaitoksista nykyiset kiekko-oppilaasi tulevat?
– Toiminta alkoi aikoinaan Kerttulin urheilulukiosta, mutta toiminta on vuosien myötä laajentunut muuallekin toisen asteen kouluihin. Nykyään noin puolet kiekkolinjan oppilaistani tulee Turun Ammatti-instituutin puolelta. Itse asiassa se on urheilijoille parempi vaihtoehto, koska opiskelu on siellä joustavampaa. Keskiarvorajakin on alempi kuin lukiossa.
Alkuaikoina lätkä oli urheilulajeista haastavin, koska kiekkoilijat eivät ottaneet opiskelua tosissaan. Millainen mielestäsi on nykyinen tilanne?
– Pyrin omassa työssäni opettamaan oppilaita vastuunottamiseen niin, että heistä kasvaa itsenäisesti ajattelevia nuoria. Molemmat, opiskelu ja urheilu, hoidetaan. Enemmän ja enemmän pelaajat ovat siihen sitoutuneita. Opiskelijan arki on kovaa ja minun tehtävä on tehdä siitä vähemmän stressaavaa. Jos heistä ei tule ammattijääkiekkoilijoita, heistä kasvaa hyviä ihmisiä tähän yhteiskuntaan.
Pelaajan opintojen sujumista seurataan.
– Opinto-ohjaajien kanssa seuraan oppilaan opiskelujen kehittymistä. Tätä työtä lähdetään tekemään jo yläkoulun puolella. Puropellon koulussa on jääkiekkoluokka, ja jo siellä teen opettajien kanssa yhteistyötä. Turussa on kehittynyt pitkän ajan kuluessa todella hyvä kulttuuri siinä, miten koulu ja urheilu hoidetaan. Kun oppilaat siirtyvät toiselle asteelle, he ovat valmiimpia vaativampaan arkeen. Yhä useammin hyvä oppilas koulussa on myös hyvä pelaamaan.
– Vanhempien rooli on todella tärkeä. He ovat taustalla sopivasti tukena. Nuoren pitää kuitenkin itse oppia omaan vastuuseen ja arjen hallintaan.
Mistä seuroista oppilaat tulevat?
– Kaksi kolmasosaa oppilaistani tulee Tepsistä ja loput TuTo:sta. Jälkimmäiset harjoittelevat oman seuran mukana Kupittaalla. Itselläni on Turkuhallin aamuharjoituksissa TPS:n U18- ja U20 -pelaajat. Liigapelaajat harjoittelevat liigajoukkueen mukana. Harjoittelun ulkopuolella seuraan ja ohjaan kaikkien Akatemia-pelaajien koulunkäyntiä.
Kuinka paljon teet yhteistyötä pelaajien seuravalmentajien kanssa?
– Meillä on hyvä yhteistyö ja luottamus toisiimme. Pidämme jatkuvasti yhteyttä. Hallillakin näemme säännöllisesti toisiamme.
Hirvosen työ poikkeaa normaaliopettajan roolista, sillä hän kohtaa oppilaansa harjoituksissa henkilökohtaisesti. Päivän kuulumiset ja koulun sujumiset on luontevaa kysellä kasvotusten.
– Halli ympäristöineen on paras paikka jutella epävirallisia asioita. Täällä oppii tuntemaan oppilaan.
Mikä on työssäsi haastavinta?
– Vielä enemmän tarvitsisin aikaa jokaisen oppilaan tutustumiseen. Kun osa on tutolaisia, näen heitä heidän arjessaan liian vähän. Koulu tuottaa ongelmia myös niille oppilaille, jotka kehittyvät pelaajina todella nopeasti. Toisen asteen suorittaminen tuottaa silloin ajallisesti ongelmia. Liigajoukkue harjoittelee samanaikaisesti, kun pitäisi olla koulussa. Etäopiskelu on osoittautunut haastavaksi.
Mitä haluaisit kertoa niille, jotka harkitsevat opiskelun ja jääkiekon pelaamisen yhdistämistä?
– Opiskelu ja harjoittelu voivat yhdessä aiheuttaa ylikuormitusta. Tasapainon löytäminen on tärkeää. Monella lukiossa keskiarvo putoaa, joten pitää olla armollinen itselleen. Ei saa laittaa liian suuria tavoitteita, sillä urheilu vie ajallisesti osansa. Jos pelaa vielä SM-sarjaa samalla, kun käy koulua ja harjoittelee, on edessä raskas paletti.
