Teemu Roivanen laulaa sydämensä kyllyydestä kotimaisia ikivihreitä. Raision Huvilinnun lavalle saapunut runsaslukuinen tanssiyleisö nauttii musiikista ja kesäisestä tunnelmasta. Tanssikengät tömisevät ja hameenhelmat heiluvat tangokuninkaan tahdittamana.
Tyytyväiseltä vaikuttaa myös Raision Kuulan puheenjohtaja Markku Appel, Huvilinnun todellinen puuhamies. Hän tietää, että tämänkin illan jälkeen seuran kassaan kilahtaa useampi euro.
– Lavatanssit ovat merkittävä tulonlähde Raision Kuulalle. Kaikki mitä täältä saadaan, menee urheiluseuramme pyörittämiseen. Jos tätä ei olisi, seura olisi taloudellisesti vaikeuksissa. Tämä auttaa merkittävästi siihen, että vanhempien kukkarolla ei pidä käydä niin usein, kertoo Appel.
Lavatanssien järjestäminen ei ole taloudellisesti riskitöntä. Tämä on opittu ymmärtämään myös Raisiossa.
Raision Kuula järjesti tansseja seuratalon lavalla menestyksellisesti 1960-luvulla. Suomessa elettiin lavatanssien kulta-aikaa. Ajat kuitenkin muuttuivat. Pienempien lavojen tulevaisuus oli uhattuna, kun yleisöä kiinnosti isompien lavojen tarjoamat showt. Yksityisautoilun yleistyessä oli mahdollista käydä tansseissa kotikylää pidemmälläkin.
Raisiossa päätettiin seurata aikaansa. Vanha lava purettiin. Uudelle ja isommalle löytyi paikka Linnuksen alueelta hieman Raision keskustan ulkopuolelta.
– Linnuksen lavan avajaiset olivat 1968. Vain parina kesänä ehdittiin järjestää tanssit, kun tuli jo taloudellisia ongelmia.
Raision Kuula oli ottanut lavan rakentamista varten ison lainan ja takaajat olivat ahdingossa. Kilpailu lavojen välillä ja ihmisten ajankäytöstä oli kiristynyt. Lavakulttuurin suurkuluttajat, suuret ikäluokat, perustivat perheen ja jäivät kotiin. Nuoriso siirtyi ravintoloihin discomusiikin houkuttelemana. Niinpä Linnuksen lavatanssit päättyivät ja tyhjiksi jääneet tilat vuokrattiin varastokäyttöön.
Muutamien vuosien jälkeen Linnuksen suurlava päätettiin avata uudestaan. Monet alueen lavoista oli lavakulttuurin hiipumisen myötä kadonnut. Raisiossa nähtiin tämä uutena tilaisuutena. Tanssilavatoiminnan aloittamisen mahdollisti yhteistyökuvio ohjelmatoimisto Auraviihteen kanssa.
– Vuonna 1977 aloitettiin uudestaan. Auraviihteen Seppo Kulmala keksi nimen, Huvilintu. Ohjelmatoimisto hoiti markkinoinnin, järjesti esiintyjät ja maksoi heidän palkkionsa. Kuulan vapaaehtoiset hoitivat talkootyöllä käytännön järjestelyt.
Riski kannatti. Jo avajaiskesänä Huvilinnussa järjestettiin tanssit 37 kertaa. Kun tanssilavakulttuuri elpyi muutenkin, voitiin järjestää tansseja kolmekin kertaa viikossa.
– Huippuvuosina kävijöitä oli yhteensä yli 40 000. Parhaimpina iltoina myytiin 1 500 pääsylippua.
Appel on ollut Raision Kuulan toiminnassa aina lapsesta lähtien. Seurahistoria on tullut tutuksi vuosikymmenien aikana.
– Olen ollut Kuulan toiminnassa mukana yhteensä jo yli 30 vuotta. Vuodesta 1987 olen ollut johtokunnassa. Viimeiset kymmenen vuotta olen ollut seuran puheenjohtaja. Vastaan myös Huvilinnun toiminnasta.
Nyt jo useamman vuoden ajan Raision Kuula on yksin pyörittänyt Huvilinnun lavatansseja. Suurin vastuu lankeaa seuran puheenjohtajalle. Ilman apulaisia hän ei kuitenkaan pärjää. Lavatanssit järjestetään kesän aikana 21 kertaa.
– Meillä on viisi talkooryhmää. Jokaisella on oma vetäjä. Joka tanssi-ilta tarvitaan 30 vapaaehtoista. Yhteensä heitä on toista sataa. Alkuaikoina mukana oli paljon urheilijoiden vanhempia. Nyt seuraväkeä on todella vähän. Osa talkoolaisista on ollut kuitenkin mukana jo vuosien ajan. Moni tykkää tästä tunnelmasta. Osa tulee tanssimaan, kun ei ole työvuorossa.
Lavatanssikulttuuri on muuttunut vuosikymmenien aikana. Ehkä joku satunnainen kävijä ottaa vielä rohkaisuryypyn, mutta alkoholin nauttiminen ei kuulu enää takavuosien tapaan lavailtoihin. Järjestyshäiriöitä ei ole. Huvilinnun putkaosastoakaan ei ole koskaan tarvittu.
– Kun 1990-luvulla saimme olutmyyntiluvat, niin olutta myytiin paljon. Nyt menee muutama kymmenen tuoppia illassa lähinnä janon sammuttamiseen.
Vaikka ajat muuttuvat, Huvilinnussa halutaan vaalia entisaikojen lavakulttuuriperinnettä. Valaistu kyltti kertoo, kenen vuoro on hakea tanssimaan.
– Meillä mennään perinteisesti, eli naistenhaku on tunnin ajan, kello 22-23. Muuna aikana on miestenhaku.
Appelin pitää seurata tarkoin, millainen viihdetarjota on Suomessa kesällä tarjolla. Vuosien kokemus auttaa ymmärtämään, mitä pääsylipun ostava yleisö haluaa ja mitä hyvästä artistista kannattaa maksaa.
– Monet kulkevat ykkösartistien perässä pitkiäkin matkoja. Muun muassa Saija Tuupanen, Kyösti Mäkimattila ja Teemu Roivainen ovat meidän tämän kesän ykköstähtiä. Väkisin tulee myös miinusmerkkisiä iltoja. Ratkaisevaa on, mitä jää viivan alle, kun kesä on ohi. Kun olemme urheiluseura, niin edellytämme, että myös artisti noudattaa hyviä elämänarvoja.
Kun Huvilinnun tanssilavalla on ikää jo yli 50 vuotta, eivät kaikki olosuhteet ole viimeisen päälle. Tanssilavoja kiertävät orkesterit ja eturivin artistitkin ymmärtävän tämän, niin myös illan tähtiesiintyjä Roivainen.
– Olen maalta kotoisin. Eivät tällaiset alkeelliset olosuhteet minua häiritse. Tanssilavat ovat vanhoja rakennuksia. Huvilintu on kaikin puolin tyylikäs paikka. Vastaanotto on aina täällä ystävällistä. Ja iso lava on hyvänkokoinen tanssimisen kannalta. Olosuhteet kesälavatoiminalle ovat aivan kohdillaan, toteaa Roivainen.
Jos tanssiva yleisö on raitistunut, sen ovat tehneet esiintyjätkin. Vuosiin ei ole siivottu viinapulloja bändin taukotiloista. Roivainenkin nauttii vain kahvia ja voileipiä.
– Tähän menee koko päivä. Keikkapäivänä ei ehdi tehdä muuta kuin keskittyä tähän. Aamulla, kun lähden, niin 16-17 tunnin päästä olen vasta kotona. Tämä on fyysisesti kovaa työtä. Kolme litraa on jo mennyt kivennäisvettä.
Suomalainen tanssilavakulttuuri on vaikuttanut maassamme jo lähes yhtä kauan kuin olemme olleet itsenäisiä. Vaikka mutterilavat ovat muuttuneet suuriksi huvikeskuksiksi, tunnelma on säilynyt. Tanssilavakulttuuri voi siksi hyvin, että Raision Kuulan puuhamies Appel saa varata jo ensi kesän artisteja. Tangokuningas Roivainen on jatkossakin tärkeä osa Kuulan varainhankintaa.
– Henkisesti tämä on aivan huikeaa, kun saan olla mukana tällaisessa kulttuuriperinteessä. Omaan nuoruuteni lavakulttuuri ei kuulunut mitenkään, mutta tangokuninkuuden myötä olen päässyt tutustumaan suomalaiseen lavakulttuuriin, olemaan osa sitä.
