Lentopallon kummallisuuksia ja erikoisuuksia – katsoja kysyy ja asiantuntija vastaa

Lentopallo on kuin pesäpallo. Molempia lajeja on helppo seurata. Vähemmänkin lajia tunteva pysyy tilanteen tasalla. Lentopallon iso etu on se, kun koko ajan sattuu ja tapahtuu. Ottelu ratkeaa vasta, kun pelin viimeinen pallo on pelattu. Pesäpallo ja lentopallo ovat kuitenkin niin taktisia lajeja, että niiden sisään rakennettu koodisto ei aina avaudu lajeja vähemmän tuntevalle.

Esimerkiksi pesäpallossa jatkuva kopittelu saa satunnaisen katsojan turhautumaan, mutta pesäpallon todellinen ystävä ymmärtää, millainen taktinen merkitys tällä on pelin kannalta. Tosin hän ei ymmärrä, miksi joku ulkopuolinen ylipäätään näkee siinä jotain lajin seuraamisen kannalta perin tylsää.

Nyt amatööri, lentopalloa vähemmän tunteva katsoja, saa mahdollisuuden kysyä asiantuntijalta, TUTO Volleyn urheilutoimenjohtaja Oskari Ekolta, lentopalloon kuuluvia kummallisuuksia ja erikoisuuksia.

Nykyään monessa lajissa on videotarkastusmahdollisuus. Jopa kotimaiseen jalkapalloon on tulossa VAR-järjestelmä, tosin supistettuna versiona. Tenniksessä kehittynyt linjakamerateknologia on ollut jo pidempään käytössä. Jääkiekossa, koripallossa ja salibandyssäkin tuomari voi tarkastaa tilanteen nopeasti videolta.

Kansainvälisissä lentopallo-otteluissa videotarkastus on käytössä. Joukkueella on oikeus jokaisessa erässä kahteen haastoon. Käytäntö on osoittanut, miten yhden ottelun aikana tuomarin tekemä alkuperäinen päätös muuttuu useamman kerran videotarkastuksen jälkeen.

Miksi Mestaruusliigassa ei voida tarkastaa epäselvää tilannetta videolta?

– Testeissä olleilla laitteilla kuvanopeus ei riittänyt. Kameroita pitäisi olla useita koko kentän kattamiseen. Riittävän laadukkaat kamerat maksaisivat yhteensä kymmeniä tuhansia euroja. Eli järjestelmä on vielä liian kallis.

Mestaruusliigassa tuomitaan usein käsittelyvirheitä epäpuhtaista kosketuksista. Hyvin paljon on kyse kuitenkin tuomareiden omista henkilökohtaisista tulkinnoista. Usein tasokas palloralli katkeaa yleisön pettymykseksi tuomarin vihellykseen ennen aikojaan. Tilanne päättyy pelaajan ja tuomarin sanaharkkaan käsittelyvirheen pikkutarkasta tulkinnasta ja keltaisten sekä punaisten korttien viuhumiseen.

Toisaalta pelaaja voi myös syöksyä palloa tavoitellakseen verkon ali vastustajan puolelle, hypätä yli mainosaitojen ja palauttaa pallo takaisin peliin kärkipotkullaan. Tämä on sallittua, mutta niin sanottu toinen kosketus, hyvin tulkinnanvarainen kaksoiskosketus, on kielletty. Lentopalloa vähemmän tunteva näkee tässä pelin luonteen kannalta melkoisen ristiriidan.

– Ensimmäisen kosketuksen osalta tulkinta on usein sallivampi (sääntöjen mukaan pallo saa koskea eri ruumiinosia peräkkäin, kunhan kosketukset tapahtuvat yhden suorituksen aikana), mutta kaikki, esimerkiksi miten ja mistä palloa saa hakea, perustuu kuitenkin lajin sääntöihin. Tulkinta kuitenkin riippuu myös tuomarista. Säännöt ovat samat, mutta on eri asia, miten itse kukin niitä tulkitsee. Tuomaripalautteissa tämä on varmasti eniten käsitelty asia..

Tulkinnallisesta kaksoiskosketuksesta on tehty lentopallossa pyhä asia. Tilanne on selvä, jos pelaaja lyö palloa kahdesti peräkkäin tai pallo osuu kahdesti peräkkäin hänen kehonsa eri osiin. Usein puhtaan ja epäpuhtaan suorituksen tulkinnan välillä on kuitenkin hyvin pieni ero.

Miten peli käytännössä muuttuisi, jos kaksoiskosketussääntöä tulkittaisiinkin inhimillisemmin?

– Jos sallitaan enemmän, ollaan pian tilanteessa, missä pohditaan, mitä sallitaan. On vaikea vetää rajaa siihen, milloin huono kosketus sallitaan. Tällainen ilmiö koettiin aikoinaan, kun voimapeippi eli power tip yleistyi. Se on iskulyönnin ja jujun välimuoto. Silloin keskusteltiin paljon, miten tilanne pitäisi tulkita eli kuinka pitkä kosketus saa olla. Nyt tulkintalinja on melko hyvin kaikkien tiedossa.

Tiukat tulkinnalliset tilanteet herättävät helposti tunteenpurkauksia. Lentopallon sääntöihin vähemmän perehtynyt ihmetyttää lentopallotuomarin korttiherkkyys, etenkin niitä katsojia, jotka ovat tottuneet seuraamaan muitakin palloilulajeja.

Mihin perustuu lentopallon korttiherkkyys?

– Tuomareissa on eroa. Toiset jakavat kortteja herkemmin kuin toiset. Lentopallosäännöissä on kuitenkin tarkka käytösrikkeiden rangaistustaulukko, minkä mukaan toimitaan. Tosin siinäkin jää tuomarin tulkinnan varaan, mikä on käytösrike ja mikä ei.

Lentopallo-ottelussa tapahtuu ajoittain satunnaiselle katsojalle järjenvastaisilta ja salamyhkäisiltä vaikuttavia ratkaisuja. Esimerkiksi vastustajalla on eräpallotilanne tai jopa ottelupallo. Tappiolla oleva joukkue on syöttövuorossa. Tiukasta tilanteesta huolimatta syöttäjä yrittää riskisyöttöä sillä seurauksella, että ottelu päättyy nolosti syöttövirheeseen. Tämä vaikuttaa järjenvastaiselta riskinotolta.

Miksi kuitenkin näin tehdään?

– Usein epäonnistunut syöttö johtuu vain pelaajan omasta virheestä eli tiukassa tilanteessa kantti ei kestä. Päädyttäessä riskisyöttöön ajatellaan, että todennäköisyys hyvään tulokseen on isompi kuin antamalla helppo pallo vastustajalle.

Joukkueen ollessa syöttövuorossa valmentaja näyttää syöttäjälle mystisiä käsimerkkejä, joita vastustaja ei näe. Samoin passari näyttää usein käsikoodeja omalle joukkueelleen levitetyn paitansa suojassa.

Kuinka suuri merkitys näillä käsimerkeillä oikeasti on?

– Kuviot on sovittu jo ennen ottelua ja valmentaja saattaa vain muistuttaa syöttövuorossa olevaa käsimerkeillään. Joukkueet ovat aina ”scoutattu” hyvin  etukäteen eli tiedossa on, miten vastustaja pelaa. Myös ottelun aikana on mahdollista saada tilastotietoa vastustajan pelaamisesta. Passari näyttää vastustajan syöttäessä oman joukkueen pelaajille käsimerkeillään, miten tullaan hyökkäämään. Myös torjujat voivat kertoa käsimerkeillään, miten tulevat torjumaan.

Liberolla on erikoistehtävä nostaa palloja takakentällä ja puolustaa. Hän ei pelaa lainkaan etukentällä. Liberopelaaja voittaa usein notkeudessa ja ketteryydessä joukkueen pisimmät pelaajat. Hän on myös usein se pelaaja, joka akrobaattisilla suorituksillaan pitää pallon pelissä. Lopuksi kuitenkin pallorallin alussa sivussa olleet hakkurit ratkaisevat pisteet ja saavat nimensä lehteen sekä käyvät pokkaamassa ottelun parhaan pelaajan palkinnon.

Mestaruusliigan otteluissa annetaan liberopalkinto (Pro Libero) eli käytännössä vain mainitsemalla pelaajan nimi ja lähes aina palkinto menee voittavan joukkueen liberolle. Eniten palkitsemisia saanut libero palkitaan kauden päättyessä parhaana liberona. Menestyvän joukkueen libero on aina silloinkin vahvoilla.

Mihin todellisuudessa perustuu varsin keinotekoiselta vaikuttava liberopalkinto?

– Voittavan joukkueen libero on aina ”varma” valinta, mutta usein se voisi olla myös hävinneenkin joukkueen libero, varsinkin tiukassa ottelussa. Pro-libero valitaan eräkohtaisesti ja eniten eriä kerännyt libero saa ottelusta pisteen Pro-liberokilpailuun. Kyseessä on liiton tekemä yhteistyökumppanuus ammattiliitto Pron kanssa. Liberon pelipaidan mainospaikallakin on Pron logo.

Liberon akrobaattisten suoritusten ansiosta pallo pysyy pelissä, mutta pisteiden tekijät saavat nimensä lehteen ja käyvät pokkaamassa ottelun parhaan pelaajan palkinnon.
Näillä suorituksilla ansaitsee ottelun Pro Libero -palkinnon.
Perin tuttuja tilanteita lentopallo-ottelussa. Lentopallo on peli, missä tulkintoja on aina erilaisia.

Tulkinnallisesta kaksoiskosketuksesta on tehty lentopallossa pyhä asia, mutta toisessa tilanteessa pelaaja voi syöksyä läpi mainosaitojen pelatakseen palloa vaikka jalallaan.
Kun pelaajan ja tuomarin tulkinnat eivät kohtaa.

ETUSIVU