Naisten F-liigan seitsemäs ja ratkaiseva ottelu. Suoralähetys. Käytössä oleva pelialusta kiinnittää heti huomiota. Nurmijärven Arkadia-hallin harmaapohjaisen lattian viivasekamelska on poissa. Tilalla on oikea salibandyalusta, sininen liigamatto. Ja mikä parasta, se on ilman liigan liukkaita mainostarroja.
Itse ottelu ja koko ottelusarja on parasta mahdollista mainosta naissalibandylle.
Olosuhteet Nurmijärvellä olivat sellaiset kuin ratkaisuottelussa pitääkin olla. Itse asiassa näin pitäisi olla kaikissa salibandyn liigatason otteluissa, niin miehissä kuin naisissakin.
F-liigan tulevaisuuden visiot maailman valloituksineen ovat hulppeat. Jokainen laji-ihminen kuitenkin tietää, että puutteelliset olosuhteet ovat lajin laajentumisen kannalta suurin hidaste. Lajin suosio ja vauhti ovat kasvaneet, mutta peliolosuhteet eivät ole kehittyneet samaan tahtiin.
Kiusallinen tilanne on konkretisoitunut koronakautena, kun yleisö ei ole päässyt pelipaikalle. On tärkeää, millainen vaikutelma lajista on syntynyt, kun otteluita on voinut seurata vain ruutujen välityksellä.
F-liigan suuri tavoite on, että jonain päivänä kaikki liigajoukkueet pelaisivat omissa hallinnoimissaan halleissaan. Ratkaisu mahdollistaisi seuralle muutakin toimintaa kuin pelkästään otteluiden järjestämisen. Toistaiseksi tavoite kuulostaa perin kaukaiselta. Nyt on usein tyytyminen puolivillaisiin ratkaisuihin liikunnan yleishalleista ja vanhoista tehdashalleista ostoskeskuksiin.
Olosuhteiden osalta sarjamääräyksissä on tarvittaessa joustettu. Etenkin, jos paikkakunnalla ei ole muuta vaihtoehtoa, on liigaotteluitakin pelattu poikkeusluvilla poikkeuksellisissa paikoissa. Vuosi toisensa perään se ei pitäisi kuitenkaan olla mahdollista. Ei varsinkaan silloin, kun paikkakunnalla on jo valmiina liigan vaatimukset täyttävä halli salibandyn pelaamiselle.
Mallia kannattaa ottaa esimerkiksi Veikkausliigasta. Liigalisenssin edellytyksenä on liigakelpoinen jalkapallokenttä katsomoineen ja iltavalaistuksineen. Niistä ei haluta tinkiä.
Jokaisella paikkakunnalla on omat erityispiirteensä. Otetaan esimerkki Turusta.
Turkuun valmistui vuosikymmenien odotuksien jälkeen kansainvälisetkin mitat täyttävä Kupittaan palloiluhalli. Se tuli todella tarpeeseen. Kehityksen jarruna katsottiin olleen aikaisemmin syynä se, kun Turussa ei ollut riittävän laadukkaita olosuhteita pääsarjatason palloilulajeille. Nyt siis on.
TPS Salibandyn ja FBC Turun miesten joukkueet siirsivät toimintansa Kupittaalle. Myös koronakautena liiga- ja divariottelut pelattiin Kupittaan kirkkaissa valoissa, joskin ilman yleisöä. Kaikki ottelut kuitenkin ”televisioitiin”. Liigapelit Ruudun kautta ja divaripelit nähtiin Solidsportin kanavilla.
Sen sijaan TPS:n ja FBC Loiston naisten joukkueet jatkoivat runkosarjassa pelaamista muualla. Leaf Areena, TPS:n naisten pelipaikka, mainostaa, miten heillä on kolme täysimittaista ammattitason pelikenttää. Näin ei todellisuudessa ole. FBC Turun hallinnoima Sport Garden on kelpo harjoittelupaikka, mutta se soveltuu vain alasarjatason otteluille. Yhtäkään Loiston liigaottelua ei pitäisi siellä pelata – ei edes poikkeusluvalla.
Myös koripallo sai Kupittaan palloiluhallista kauan kaivatun pelipaikan. Koronakautena sekä divarijoukkue Kristika Turku että liigajoukkue Ura Basket siirsivät kuitenkin kotiottelunsa takaisin alkeellisiin ja vanhoihin tiloihin. Kuvaruutuihin välittyi kauden aikana vaatimatonta livekuvaa puolapuiden keskeltä.
Koronavuosi on ollut poikkeuksellinen. Joukkueen taloudesta vastaavien murheet ovat ymmärrettäviä, mutta pysyvää käytäntöä poikkeusluvista ei pidä tehdä. Liigaa tulee pelata liigaolosuhteissa ja liigamatolla ilman ylimääräistä viivasotkua. Tämä pätee myös naisten F-liigaan. Tältä osin sarjamääräyksiä tulee tiukentaa. Jos joukkueella ei ole taloudellisia resursseja pelata liigaolosuhteissa, joukkue pelaa väärällä sarjatasolla.
