Kevään 2022 eri palloilusarjojen pudotuspelit alkavat. Salibandy on nykyisin lajeista se, missä liigakarsinnat ovat urheilullisesti kaikkein kiinnostavimmat. Nimittäin tasoero F-liigan peräpään ja Divarin kärjen välillä on hyvin pieni, toisin kuin muissa kotimaisissa palloilusarjoissa.
Pitkään on kärvistelty koronakurimuksessa, mutta nyt päästään pelaamaan oikeat pudotuspelit, niin F-liigan voitosta kuin myös noususta pääsarjaan. Voisi olettaa, että katsomot täyttyvät, kun pudotuspelien kiihkeistä tunnelmista on vierähtänyt aikaa.
Vielä ei tiedetä, kumpi, Karhut tai Jymy, pelaa pudotuspelit yhdessä Divarin seitsemän parhaan joukkueen kanssa. Divarista liigan karsintapeleihin pääsivät M-Team, LNM, Koovee, FBC Turku, Josba, SaiPa ja Hawks.
Viime vuosista on opittu, sillä enää ei liigaan nousta tuurilla pelaamalla lyhyitä ottelusarjoja. Niinpä nyt uudistuksen myötä joukkueet pelaavat kolmivaiheiset pudotuspelit paras viidestä -järjestelmällä. Pudotuspelien voittaja pelaa F-liigassa kaudella 2022-23. Liigajoukkueella ja Divarin kahdella parhaimmalla joukkueella on mahdollisuus valita ensimmäinen vastustajansa. Jatkopeleissä joukkueiden rankingsijoitus määrää tulevan vastustajan.
Kysytään turkulaisjoukkueen kokeneelta managerilta ja lajin pitkäaikaiselta taustavaikuttajalta Antti Vääriltä, missä nyt mennään Aurajoen sinikeltaisissa maisemissa.
Miten tämä kausi on omasta mielestäsi eronnut aikaisemmista FBC Turun divarikausista?
– En vertaisi kausia keskenään, koska laji menee kovaa vauhtia eteenpäin. Eivät entisaikojen tähdet pystyisi pelaamaan nykyjoukkueissa. Urheilulliset vaatimukset ovat menneet valtavasti eteenpäin. Taitotaso ja pelinopeus lisääntyvät vuosi vuodelta. Divaritasolla ei juurikaan enää näe ei-urheilullisia pelaajia.
– Tällä kaudella joukkueessamme on ollut poikkeuksellisen paljon loukkaantumisia ja niihin on ollut erilaisia syitäkin. Kokoonpanossamme on ollut ennätysmäärä pelaajia. Syksyn joukkuekuvasta moni on poistunut ja moni on tullut tilalle. Tilanne ei ole ollut mitenkään ihanteellinen.
Mitä positiivisia asioita olet huomannut?
– On hämmästyttävää, miten sitoutuneita nykypelaajat ovat joukkuetoimintaan. Amatöörilajissa pelaaja käyttää vapaa-ajastaan 25 tuntia lajille. Vaikka taloudelliset puitteet eivät ole yhtään sen parempia kuin entisaikoina, on pelaajien sitoutuminen kovempaa. Nykyään tehdään kunnon alkulämmöt, on videopalaveria, punttitreeniä jne. Harjoitustapahtuma voi kestää nelisenkin tuntia, silti ollaan täysin amatöörejä.
Joukkueeseen tuli kevätkierroksille uusia pelaajia. Mitä mieltä olet heidän panoksestaan?
– Juuso Forsmanin kohdalla tiedettiin, mitä saadaan. Tepsin kakkosjoukkueesta tulleet pelaajat, Teemu Lintunen ja Oliver Niemelä, olivat ennestään tuntemattomimpia. Molemmat ovat ottaneet hyvin paikkansa joukkueessa, myös henkisellä puolella kuin pelillisestikin. Ovat olleet odotuksiin nähden parempia. Joona Heiskanen on ehtinyt pelata kaksi peliä ja saanut nopealla aikataululla vastuuta.
Divarin hienous on sarjan tasaisuus. Mistä mielestäsi se johtuu?
– Salibandy lajina tekee jo siitä sellaisen. Hyvin puolustamalla ja panostamalla vastahyökkäyksiin voit voittaa yksittäisiä otteluita. Lajin säännöt suosivat altavastaajaa. On huomattavasti vaikeampaa kehittää omaa peliään eteenpäin kuin kytätä prosenttipalloja päästäksesi vastahyökkäykseen.
Menetitte kotiedun. Onko sillä urheilullisesti merkitystä?
– Emme menettäneet kotietua, vaan emme saavuttaneet sitä. Pelasimme hyvän runkosarjan, mutta emme riittävän hyvää. Jos haluaa nousta, kaikki joukkueet pitää joka tapauksessa voittaa. Olemme olleet jo niin kauan mukana, että putoaminen välierissäkään ei tee kaudesta hyvää. Meitä kiinnostaa päätyyn asti meneminen. Eli on sama asia, jos putoamme ensimmäisellä kierroksella tai häviämme viimeisen finaalipelin.
– Parannusta on se, että olosuhteet alkavat olla samanlaisia kaikilla paikkakunnilla. On täysimittaiset kentät ja pelialusta on kaikilla samanlainen.
Pudotuspelisysteemi muuttui tälle kaudella (paras viidestä). Mitä mieltä itse olet?
– Pakko liputtaa sen puolesta, kun itse olen ollut Divarin kehitystyöryhmässä suunnittelemassa tätä ideaa. Vanha järjestelmä paras kolmesta suosi altavastaajaa. Vaikka sai kotiedun, se toi joukkueelle kovan pakkovoittamisen paineen. Yksi viikonlopun flunssa-aalto tai koroepidemia voi pilata koko kauden.
Mikä joukkue oli Divarin runkosarjassa positiivinen yllättäjä?
– Soittorasia oli alkukaudesta positiivinen yllättäjä. Joukkue pystyi yllättämään omalla erilaisuudellaan. Voittivat muun muassa Limingan Niittomiehet ja FBC Turun. LNM on urheilullinen ryhmä, vaikka joukkueesta lähti muutama poiskin. Josba on ottanut myös askeleita eteenpäin. Kirkkonummella ollaan varmaan pettyneitä kauteen. Rangers oli sentään viime kaudella liigakarsintojen finaaleissa.
FBC ei pääse valitsemaan. Onko se kuitenkin etu, kun ei tarvitse enempää miettiä?
– Jos joukkue tulee valituksi, se saa siitä vain psykologista voimaa. Eli kun vastustaja valitsi meidät, se pitää meitä jo etukäteen huonompana joukkueena. Näytetään niille. Mielenkiintoista nähdä, minkä joukkueen kärkijoukkue M-Team valitsee. Kohdistuuko valinta runkosarjan sijoituksen perusteella SaiPaan, jolle se hävisi runkosarjassa jo kahdesti?
Millaisin realistisin odotuksin itse joukkueen managerina lähdet pudotuspeleihin?
– Meillä on taitava joukkue kasassa. Pystymme parhaimmillamme pelaamaan hyvää salibandyä. Kaikki on mahdollista, sillä ei ole yhtään sellaista joukkuetta, jota emme voisi voittaa. Mutta voimme olla myös lauma lampaita ja lähteä heti laulukuoroon.
Onko mahdollinen nousu liigaan FBC Turulle uhka vai mahdollisuus?
– Olen ollut lajin parissa 25 vuotta enkä jaksa pelkän osallistumisen takia roikkua mukana. Unelmana pitää olla päästä ylöspäin. Eri asia on, onko järkevää nousta liigaan, mutta eihän urheilussa ja elämässä muutenkaan kaikkea järjellä ajatella. Turku on kuitenkin iso kaupunki ja meillä on Suomen hienoin palloiluhalli. Unelmat ovat niitä, mitkä auttavat jaksamaan.
