Uusi muotilaji katoaa yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Yli kolmekymmentä vuotta sitten moni uskoi sählystä kehitetyn salibandyn suosion pikaista hiipumista. Kuinkas kävikään!
TPS pelaa loppuottelussa Tampereen Classicia vastaan Turun Kupittaan hienossa palloiluhallissa. Kauas on tultu niistä ajoista, kun reikäpallo sai kyytiä liikuntasalien parketeilla puolapuiden välissä. Halli on täynnä yleisöä ja tunnelma on mainio – jopa niin hyvä, että TPS palkittaan Vuoden salibandyteosta.
”Sählystä” tuli vauhdilla Suomen toiseksi suosituin palloilulaji jalkapallon jälkeen. Salibandy on mielletty sisällä pelattavana talvilajina. Jotain lajin suosion hurjasta kasvusta kertoo se, miten salivuorot täyttyvät nyt jo kesäisinkin. Myös ulkokäyttöön on kehitetty omia pelialustoja.
Vaikka salibandystä on tullut salonkikelpoinen, moni urheilua seuraava nyrpistää yhä suositulle lajille nenäänsä. Potentiaalisia oman lajin harrastajia on siirtynyt joukolla salibandyyn. Osa pitää salibandyä puuhasteluna ja salibandypelaajia ei pidetä liigatasollakaan huippu-urheilijoina.
Fysiikasta ei uskottavuus ainakaan ole kiinni. Liigajoukkue Seinäjoen Peliveljien aikoinaan julkaisemat Cooper-testin tulokset kestävät vertailun. Joukkueen keskiarvo oli reilusti yli kolmen kilometrin. Paras tulos oli 3 710 metriä. Harva palloilun pääsarjajoukkueen valmentajakaan tekee yhtä kovan tuloksen kuin SPV:n valmentaja Tommi Koponen (s.1972): 3 240 metriä.
Pitkän linjan salibandyvalmentaja ja -vaikuttaja Atte Juuti on nähnyt läheltä, mitä on tapahtunut vuosikymmenien aikana. TPS Salibandyn ex-kapteeni, nyt Ruotsissa pelaava Olli Laine vuorostaan kertoo, millaista on salibandyn liigapelaajan arki Suomessa. Jokainen voi sen jälkeen tehdä omat päätelmänsä, pitkääkö salibandy mieltää vakavasti otettavana urheilulajina ja voidaanko salibandypelaajaa kutsua urheilijaksi.
– Salibandy on yhä monelle kivi kengässä. Lajin harrastajamäärät ovat niin isot. Salibandyyn on siirtynyt paljon sellaisia urheilijoita, jotka olisivat olleet huippuja muissakin lajeissa. Aikaisemmin salibandy oli monelle vain sivulaji. Esimerkiksi Mikael Lax oli lupaava yleisurheilija, mutta salibandystä tuli hänen päälajinsa. Nykyään salibandypelaajat ovat syntyneet maila kädessä, kertoo Kerttulin urheilulukion lajivastaava Juuti, joka on toiminut myös nuoremmissa ikäluokissa maajoukkuevalmentajana.
Salibandyn varusteiden kehitys on ollut huima. Se näkyy osana taitotason parantumisessa.
– Nykyjunnupelaajien taitotaso on korkea. Pallon kanssa tehdään ihmeitä. Pelaajat pystyvät ampumaan tarkoituksella ylä- ja sivukierteitä. Nuoret lahjakkuudet käsittelevät mailaa sormillaan kuin soitinta. Kestävyystestien tulokset ovat parantuneet roimasti vuosien aikana. Nykypelaajat ovat todella paljon nopeampia kuin aikaisemmin. Jos et ole nopea, on vaikeuksia pärjätä salibandyn huipulla. Pelaajien keskimitta on kasvanut. Maalivahdeissa on menty todella suuriin mittoihin.
– Salibandyssä ei tarvita niin paljon lihasmassaa kuin monessa muussa lajissa. Tässä lajissa pitää olla nopea, mutta lihaksisto pitää olla kunnossa, että kestää rasitusta. Arvoturnauksissa pelataan useita pelejä peräkkäisinä päivinä.
Laine kelpaa esimerkkinä nykyajan salibandypelaajasta, jossa korostuu sana ”urheilija”. Pelaajan arki muodostuu liikunnan ympärille. Amatööri Laine harjoittelee kuin ammattilainen konsanaan.
Harva yltää pääsarjatasolla joukkueensa kapteeniksi A-juniori-ikäisenä. Laine on ollut itseoikeutettu kapteeni myös nuorempien ikäluokkien maajoukkueissa.
– Ollilla on mystinen aura päänsä päällä. Hän on luontainen johtaja. Olli ajattelee paljon, on aina positiivinen. Harjoituksissa hän keskittyy vain siihen, mitä tehdään. Laine vaatii myös paljon joukkuekavereiltaan.
Palataan vielä viime kevään Salibandyliigan loppuottelun tunnelmiin. TPS vastaan Tampereen Classic.
Loppuottelusarja on juuri päättynyt ja Suomen mestaruus on ratkennut. Turkulainen hopeamitalisti Laine rientää ottelun jälkeen haastattelusta toiseen. Joukkueen kipparilla on pitänyt kiireitä niin kaukalossa kuin kaukalon ulkopuolellakin.
Salibandyn liigapelaajan arki on kiireistä. Olli suorittaa lukio-opintojensa jälkeen liikuntaneuvojan tutkintoa. Urheiluakatemian avulla opiskelu ja ammattimainen lajiharjoittelu ovat olleet tehokasta.
– Kauden aikana minulla oli mahdollisuus harjoitella Urheiluakatemian avulla myös aamuisin. Oma tähtäin on korkealla ja tiedostan, että on pakko harjoitella päästäkseen huipulle. Onneksi fysiikkavalmentajat laittavat toisinaan jarrua päälle, sillä muuten innostun treenaamaan liikaa. Välillä pitää olla huoltavia harjoituksiakin. Päivällä tehdään kouluhommia, mutta kaikki on suunniteltu niin, että omalle harjoittelulle jää aikaa.
Laine kiittelee omaa seuraansa, joka on luonut pelaajille yhä paremmat ammattimaiset olosuhteet, vaikka itse lajia harrastetaankin amatööripohjalta.
– Arki-illat ovat menneet oman joukkueen lajiharjoituksissa. Silloin, kun pelikuorma on suuri, keskiviikkona voi olla lepopäivä. Osa tekee silloin voimaharjoituksia. Perjantaisin maalivahdit tekevät ennen varsinaisia harjoituksia omia harjoituksiaan. Menen silloin mielelläni mukaan tekemään laukaisutoistoja. Siellä veto kehittyy loistavasti. Viikonloppuisin on usein pelipäivä.
Näin Laine kertoi vajaa vuosi sitten. Nyt hän elää salibandyunelmaansa pelaamalla Ruotsissa ja Linköpingissä.
On kevät 2020 ja eri palloilulajien pudotuspelit alkavat. Kupittaan palloiluhalli todistaa tulleensa tarpeeseen, sillä salibandyn osalta tarvitaan Turussakin jo isoja areenoita.
