Tiedättehän nuo uljaat valkoiset hevoset, jolla keisari Napoleon ratsasti ja joita näkee Disneyn piirretyissä. Kaikki ovat kuulleet Wienin Espanjalaisen ratsastuskoulun lipitsanhevosista.
Useimmat yhdistävätkin lipitsanhevoset juuri Wieniin, mikä onkin oikein. Alkuperäiset lipitsanhevoset tulevat kuitenkin Lipican hevossiittolasta Sloveniasta.
Tarvitaan tarkka Slovenian kartta, niin pieni on Lipican kylä. Se sijaitsee lähellä Italian rajaa. Adrianmeren rannalla sijaitsevaan Triesteen on matkaa vain kymmenen kilometriä. Vaikka Lipican hevossiittola on myös suosittu turistikohde, sinne ei eksy sattumalta. Tienvarsiopasteitakin on niukasti. Perillä odottaa kuitenkin hevoshullun unelma.
Siittolan yli 300 hehtaarin alueelle mahtuu neljä ratsastushallia, kuusi ulkomaneesia ja kaksi hotellia. Maksamalla pääsylipun pääsee mukaan opastetulle kierrokselle, jossa kerrotaan eri kielillä siittolan historiasta, hevosten jalostamisesta ja koulutuksesta.
Kaikki alkoi Espanjasta
Älykkäiden lämminveristen hevosten historia alkaa jo yli 400 vuotta sitten, kun vuonna 1562 keisari Maksimilian II toi yhdeksän oria ja 24 tammaa Espanjasta mukanaan Itävaltaan Kladrubin kylään. Arkkiherttua Kaarle puolestaan perusti hevossiittolan Slovenian Lipicaan vuonna 1580.
Kouluratsastus ja kuningashovien ylläpitämät ratsastuskoulut olivat silloin muodissa. Koulutettuja hevosia tarvittiin myös sekä armeijan palveluksessa että kuninkaallisten vaunujen vetäjinä. Hevosten kasvattaminen omassa maassa oli taloudellisempaa, kuin niiden tuonti Espanjasta. Habsburgien oman keisarillisen hovin iloksi tarkoitetut ratsastusnäytökset tulivat vuoden 1918 jälkeen koko kansan ihailtaviksi.
Aitous todistetaan polttomerkillä
Uusi hevosrotu syntyi, kun Espanjasta tuotu Andalusialainen hevonen risteytettiin paikallisen Karstin hevosen kanssa. Jalostettu ratsu sai nimekseen lipitsanhevonen Lipican hevossiittolan nimen mukaan.
Espanjasta ja Italiasta tuotiin 1700-1800-luvuilla lisää hevosia jalostusta varten. Useiden jatkojalostusten jälkeen syntyi Siglav, joka on yksi kuudesta hyväksytystä oriista. Muut nykyisen lipitsanhevosen kantaisät olivat Converso, Favory, Maestoso, Neapolitano ja Pluto. Hyväksyttyjä tammalinjoja oli 22.
Jokaiselle varsalle annetaan kaksi nimeä, orilinjan ja tammalinjan mukaan. Hevoset merkitään aina myös polttomerkillä, josta selviää siittolan nimi. Jokaisen hevosen poskessa on L-merkintä ja kyljessä hevosen numero. Myöhemmin poltetut merkit kasvavat karvaa ja näkyvät kohokuvioina. Siksi väärentäminen on hyvin vaikeaa.
Sotaa paossa
Lipican hevoset siirrettiin usein sotatilan takia turvaan muualle. 1700-luvun lopulla hevoset olivat turvassa Napoleonin sotajoukoilta Unkarissa. Ensimmäisen maailmansodan aikana hevoset siirrettiin Wienin lähelle Laxenbergiin. Kun sota päättyi, myös Habsburgien Itävalta-Unkari hajosi. Yli 100 arvokasta hevosta palautettiin Lipicaan, joka sodan jälkeen kuului Italialle. Loput luovutettiin Wienin Espanjalaisen ratsastuskoulun käyttöön.
Toinen maailmansota oli tuhota koko hevoskannan. Natsit veivät hevoset saksankieliselle Sudeettialueelle, joka kuuluu nykyisin Tšekinmaahan. Sodan jälkeen hevoset kuitenkin pelastettiin ja palautettiin amerikkalaisen kenraali Pattonin ripeän toiminnan ansiosta.
Ana on unelma-ammatissa
Ana Tavčar on varmasti monen hevoshullun mielestä ihanneammatissa. Päivät kuluvat hevosia hoitaessa ja opaskierroksia vetäessä. Kierroksen kohokohta lienee lisämaksullinen ohjelmanumero, jossa koulutetut elegantit hevoset esittävät taitojaan. Esitys ei ole aivan Wienin Espanjalaisen ratsastuskoulun luokkaa, koska Lipicassa käytetään vielä melko nuoria yksilöitä.
– Aloitamme hevosten kouluttamisen niiden ollessa 3-vuotiaita. Parhaimmat valikoidaan lopulta elinikäiseen koulutukseen. Osa päätyy myös siitostarkoitukseen, kertoo Ana.
Lipitsanhevoset syntyvät ruskeina tai mustina. Iän myötä väri muuttuu harmaasta valkoiseksi. Parhaimmillaan ne ovat 14-20-vuotiaina. Nykyisin Lipican siittolan hevoset eivät kierrä lainkaan maailmalla. Niiden todellista arvoa on vaikea mitata, koska yksikään hevonen ei ole myytävänä.
Innokkaimmat voivat osallistua hevosvaunuajeluun tai ratsastusretkeen. Perheen pienimmille on tarjolla poniratsastusta. Alueella voi viihtyä pidempäänkin, sillä majoitusvaihtoehtoja on vaativallekin asiakkaalle. Samalla voi osallistua 7-päivän pituiselle ratsastuspainotteiselle leirille. Löytyypä alueelta tennis- ja golfkentätkin. Siittola on auki yleisölle läpi vuoden, mutta esityksiä ei ole talvikuukausina.
– Siittolaan kannattaa tulla heti aamulla tai myöhään iltapäivällä, sillä silloin siirrämme hevoset talleista laitumelle tai takaisin.
Lisätiedot
Vinkki
Postojnan tippukiviluolat
Runsaan puolen tunnin automatkan päässä Lipicasta sijaitsee kuuluisa Postojnan tippukiviluola, joka oli jo Jugoslavian aikana maan suosituin nähtävyys. Jugoslavian hajoamisen jälkeen luola jäi Slovenian puolelle. Sen suosio ei ole hiipunut, vaan vuodessa Postojnan maanalaiseen maailmaan käyt tutustumassa yli kolme miljoonaa vierailijaa.
Käynti Postojnan luolassa on ikimuistoinen elämys, onhan se yksi Euroopan laajimmista. Yleisölle on avoinna kuusi kilometriä, josta vain vajaa kaksi kilometriä taivalletaan kävellen. Alku- ja loppumatka matkataan junalla. Opastettu kierros kestää noin puolitoista tuntia.
Postojnan erikoisuuksiin kuuluu mystinen olmi, noin 30 senttimetriä pitkä, täysin sokea eläin. Luonnonolosuhteissa niiden näkeminen on mahdotonta, mutta muutama yksilö on pyydystetty altaaseen turistien ihmeteltäväksi.
Luolaretkelle kannattaa pukeutua lämpimästi, sillä sisätiloissa lämpöä on ainoastaan kahdeksan astetta. Heinä-elokuussa ruuhkat ovat melkoiset, joten kannattaa tulla paikalle heti aamulla.
Lisätiedot
