Raision Loimun kotiottelu on alkamassa. Illan seremoniamestari esittelee ottelun pelaajat ja joukkueen taustahenkilöt. Kun esittelyvuorossa on Loimun huoltajaja Juha ”JeeJee” Brandt, kuullaan aina yleisön äänekkäimmät taputukset. Myös joukkueen pelaajat innostuvat lyömään käsiään äänekkäästi yhteen.
– Kyllä se lämmittää todella paljon sydäntäni. Samaa kuulee joskus myös vieraspeleissäkin.
Sinusta käytetään titteliä ”perusloimulainen”.
– Olen koko ikäni asunut Raisiossa ja Loimun merkki on aina ollut syvällä sydämessäni. Itsekin aikoinaan pelasin juniorina Loimussa. Joukkueen otteluita kävin seuraamassa jo silloin, kun Loimu pelasi Kauppaopistolla ja nousi liigatasolle. Tosin, kun joukkue siirtyi väliaikaisesti hallipulan takia Turkuun, taisin silloin hieman sitä boikotoidakin. Palasin takaisin kannattajaksi, kun Loimukin palasi Raisioon vastavalmistuneeseen Kerttulan liikuntahalliin.
Isä Juha oli mukana oman pojan rakentaessa lentopallouraansa.
– Poikani Jarin kautta olin useamman vuoden mukana Loimun toiminnassa. Olin 1980-syntyineiden poikien joukkueenjohtajana ja valmentajana. Vuonna 1999 voitimme A-poikien Suomen mestaruuden. Myöhemmin Jari voitti myös Loimun edustusjoukkueessa Suomen mestaruuden. Itse toimin myös 1-sarjassa pelanneen Loimun kakkosjoukkueen joukkueenjohtajana.
Lempinimesi on hauska. Mistä tulee nimi JeeJee?
– Joukkueen ulkomaalaisvahvistukset hokevat aina ”jee jee” ja siitä se siirtyi aikoinaan itselleni lisänimeksi. Olen myös innokas Suomen lentopallomaajoukkueen kannattaja. Siellä minut tunnetaan lempinimellä ”Uho”.
Milloin aloitit huoltajan työt Loimun edustuksessa?
– Olin aluksi satunnaisesti Loimun pitkäaikaisen huoltaja Hannu Oksasen apuna, kunnes syksyllä 2011 aloitin vakituisena Loimun huoltajana. Muutaman vuoden jälkeen olin hetken poissa, mutta päätin palata takaisin. Muistan, kun maksoin pääsylipusta 17 euroa, niin kysyin, eikö hyvälle huoltajalle olisi tarvetta. Niinpä aloitin uudestaan.
On kahdenlaisia huoltajia, niitä, jotka ovat huoltajina vuoden tai kaksi ja sitten niitä, jotka ovat huoltajina vuosien ajan, jopa vuosikymmenien ajan.
– Pitää paikkansa. Toki ymmärrän niitäkin, jotka tulevat ja menevät. Huoltajantyö on ihmisluonnekysymys. Siinä ei pärjää, jos ei tule toimeen muiden kanssa. Kaikista ja kaikesta pitää osata pitää huolta.
Loimun valmentajat ovat vaihtuneet tiuhaan. He ovat olleet erityyppisiä ja ennen kaikkea erikielisiä. Onko sillä merkitystä huoltajan kannalta, millainen on valmentaja?
– Ainoa merkitys on se, mitä kieltä puhutaan, englantia tai suomea. Loimussa oli pitkään, kun puhuttiin vain englantia. Mutta ei se haitannut, kun pysyin siinä kyllä mukana. Valmentajista serbialainen Dragan Mihailovic oli tosi mukava mies ja meistä tulikin hyvät ystävät.
Samoin ulkomaalaisvahvistukset ovat vaihtuneet. Kuka heistä on jäänyt erityisesti mieleen huoltajan kannalta?
– Poikani Jarin pelatessa joukkueessa oli 2000-luvun alkuvuosina argentiinalainen Diego Bonini. Hänestä pidin erityisesti. Viime kaudelta latvialainen Kristaps Smits on jäänyt mieleeni. Tietysti myös viime kauden molemmat iranilaiset, mutta erityisesti Ali Fazli. Viimeksikin halattiin kovasti, kun nähtiin toisemme. Samoin nykyinen pelaajamme argentiinalainen Joaquin Layus on todella kiva kaveri.
Onko vieraspeleissä huoltajan kannalta sillä merkitystä, missä pelataan?
– Sillä ei ole merkitystä. Jossain paikoissa vieraspeleissä saattaa olla pitkä matka vesikanisterin täyttämiseen. On lähdettävä täyttämään juomapullot sopivalla hetkellä ja palattava mahdollisimman nopeasti takaisin. Huonoimmat hallit on kuitenkin jo purettu pois.
Huoltaja on aina osa joukkuetta. Tappiot kismittävät yhtä lailla huoltajaa kuin pelaajiakin. Vastaavasti voitoista nautitaan yhdessä. Kun huoltaja Brandt heiluttaa oranssista pyyhettä vaihtopenkillä, on menossa ottelun ratkaisuvaiheet.
– Totta. Ratkaisuvaiheessa on tullut näin tehtyä, mutta ei ihan joka kerta. Joskus tulee heitettyä pyyhkeitä ilmaankin. Ennen tuli hakattua käsiä yhteen yleisön mukana, mutta se on jäänyt nyt vähemmälle. Välillä nousee kyllä käsi nyrkissä ilmaan oman joukkueen onnistuessa.
Loimulla on edessä kauden tärkeimmät ottelut. Pudotuspelit käynnistyvät Loimaan Hurrikaania vastaan.
– Nämä ovat otteluita, missä pelataan vain voitosta. Olen päässyt niiden tunnelmaan mukaan jo aikaisemminkin, mutta viime aikoina ei niitä ole juurikaan Loimulle sinaantunut.
Tarina Juha Brandtista ei voida tehdä mainitsematta hänen intohimoista harrastustaan. Todennäköisesti Loimun huoltaja on ollut pitkään joukkueen kovakuntoisin kaveri. Siitä on todisteena 151 juostua täyspitkää maratonia. Parhaimpina vuosina niitä on kertynyt useampia samana vuonna.
– Olen keskosena syntynyt ja siitä on varmaan kehittynyt periaate, että periksi ei anneta. Ensimmäisen maratonini juoksin vuonna 1991. Se oli Helsinki City Maraton ja juoksin matkan työtovereitteni kanssa. Harjoittelimme ensin pari vuotta, mutta ei itse maraton ollutkaan mikään ihme juttu. Olimme niin hyvässä kunnossa. Sen jälkeen tuli juostua aina vaan lisää maratoneja.
