Kyseessä on monelle lentopallosta kiinnostuneelle tuttu kaveri. Ari-Heikki Kulmala istuu vakiopaikallaan Raision Loimun kotiotteluissa. Paikka on kentän pääty ja edessä on aina tietokone. Kulmalan sormet käyvät tiuhaan näppäimistöllä.
Isolle osalle katsojista Loimun tilastovalmentajan työ on vierasta, mutta se on erittäin tärkeää omalle joukkueelle sekä sen valmennukselle. Kulmalan tietokone välittää jatkuvaa tilastoitua tietoa valmentajille liki kaikesta mitä kentällä tapahtuu.
Lentopalloa seuraavat eivät välttämättä tiedäkään, miten tarkasti pelejä nykyisin analysoidaan, ennen ottelua, ottelun aikana ja vielä ottelun jälkeenkin. Taktiikkaan vaikuttaa suuresti se, miten vastustaja toteuttaa hyökkäyksensä ja vastaanottonsa.
Pitkän linjan lentopallovaikuttaja Kulmala on oikea mies vastaamaan lentopallosta innostuneen, mutta lajin yksityiskohtia vähemmän tuntevan toimittajan kysymyksiin. Kentällä nimittäin tapahtuu ajoittain satunnaiselle katsojalle järjenvastaisilta ja salamyhkäisiltä vaikuttavia ratkaisuja. Vastaus seuraaviin kysymyksiin löytynee Kulmalan pitkästä kokemuksesta ja hänen tietokoneeseen tallennetuista tilastoista.
Vastustajalla on eräpallotilanne tai jopa ottelupallo. Tappiolla oleva joukkue on syöttövuorossa. Tiukasta tilanteesta huolimatta syöttäjä yrittää riskisyöttöä sillä seurauksella, että ottelu päättyy nolosti syöttövirheeseen. Tämä vaikuttaa järjenvastaiselta riskinotolta.
Onko näin?
– Kyllä se voi näyttää hölmöltä, kun eräpallotilanteessa ottelu päättyykin syöttövirheeseen. Pyritään kuitenkin hankaloittamaan mahdollisimman paljon vastustajan vastaanottoa ja sen jälkeistä tilanteen rakentelua. Helposta syötöstä vastustaja pystyy joka tapauksessa voittamaan 80-90 prosentin todennäköisyydellä. Pelaaja, jolla on tietynlainen syöttö, hänen on vaikea lähteä muuttamaan sitä. Syötöstä tulee helposti liian helppo eli pallo hävitään suurella todennäköisyydellä.
– Se miksi ylipäätään haetaan riskisyöttöä, ei aina ole syynä se, että haetaan suoraan pistettä. Tosin nykylentopallossa tarvitsee tehdä pisteitä omallakin syöttövuorolla, muuten et voi voittaa. Matti Oivanen tai Olli-Pekka Ojansivu pystyivät syöttämään 3-4 pistettä ja se saattoi riittää erävoittoon.
Millainen on huono syöttö?
– Jos vastaanotosta pallo menee suoraan sopivasti passarille, syöttö on ollut huono. Se on niin sanotusti miinussyöttö, jonka vastustaja tappaa korkealla prosentilla. Vastaavasti mitä hankalampi syöttö, sitä suuremmalla prosentilla vastaanotto epäonnistuu. Jos on tarpeeksi hyvä pelaaja, varastosta voi löytyä toinenkin vaihtoehto. Voidaan myös vaihtaa syöttäjää eli syöttövuorossa voidaan käyttää pelaajaa, joka ei ole paljoa pelannut. Silloin vastustaja ei tiedä, millainen syöttö tulee. Näin vaihtopenkiltä saadaan yllätysmomentti.
Iranilainen Ali Fazli, Loimun hakkuri, on kova iskijä, mutta myös hyvä syöttäjä.
– Alin syöttö on vaikea. Alkukaudesta sillä oli parempi teho kuin tällä hetkellä. Vastustajat ovat opiskelleet, miten Alin syöttö kannattaa vastaanottaa.
Loimun ollessa syöttövuorossa joukkueen päävalmentaja Aitor Barreros näyttää syöttäjälle mystisiä käsimerkkejä, joita vastustaja ei näe.
Mitä nämä valmentajan antamat käsimerkit tarkoittavat?
– Hän näyttää syöttösuuntaa, mihin hän toivoo syötön menevän. Usein miesten peleissä kaikki on jo sovittu etukäteen. Käsimerkkejä käytetään yleensä vain poikkeustapauksessa, mutta Barreros käyttää niitä koko ajan.
Onko syöttäjän noudatettava valmentajan näyttämiä käsimerkkejä ja eikö se ole haastavaa osua juuri siihen kohtaan, mihin valmentaja pyytää?
– Pitäisi niitä noudattaa, mutta ei se käytännössä aina mene niin. Aika harva pystyy syöttämään kovan syötön juuri siihen, mihin valmentaja haluaa. Syötöstä saattaa tulla myös helpompi, jos liikaa yrittää suunnata sitä tiettyyn paikkaan.
Miksi Loimun parin vuoden takainen päävalmentaja Kasper Vuorinen tuijotti ottelun aikana lähes herkeämättä kädessään ollutta tablettitietokonetta.
– Valmentajan tablettiin tulee se data, mitä syötän ottelun aikana omalta paikaltani ja tabletilta näkyy myös ottelu kentän päädystä kuvattuna. Kuva tulee myös muutaman sekunnin viiveellä. Siitä näkee esimerkiksi, oliko torjunta oikeassa paikassa. Samaa ei välttämättä näe kentän sivusta.
Jos näkymä kentälle on paras päädystä, miksi valmentaja ei itse siirry sinne ottelun ajaksi?
– Valmentaja ei saa olla päädyssä. Aiemmin kentän vieressä oli vaihtopenkkien ja kentän välissä vielä katkoviiva, jota valmentaja ei saanut ylittää. Nyt se on poistettu eli valmentaja saa olla kolmen metrin hyökkäysrajan jatkeen ja sivurajan välisellä alueella.
Syöttötilanteessa oman joukkueen verkolla olevat pelaajat nostavat kädet ylös.
Mistä on kyse ja onko se oikeasti sallittua?
– Sillä koetaan peittää syöttöä. Vastustaja ei näe, kun pallo lähtee syöttäjän kädestä. Samalla vastaanottajan reagointiaika lyhenee. Säännöt kyllä sanovat, että ei saisi peittää. Nykyään kuitenkin tulkitaan niin, että ”hypärin” pystyy näkemään. Käsiä ei saa heiluttaa eivätkä takapelaajat saa osallistua. Joskus olen nähnyt, kun tuomari on näyttänyt peittoa, mutta se on ollut hyvin harvinaista.
Nykytekniikka on mahdollistanut tarkemmat analyysit otteluista. Videoinnin ohella voidaan käyttää esimerkiksi älykiekkoa tai älypalloa.
Onko lentopallossa sattumalla kuitenkin niin suuri merkitys, että tarkoilla tilastoilla ei oikeasti ole merkitystä?
– Lentopallo on kaavamainen peli, jossa on toki paljon ratkaisuvaihtoehtoja. Niitä ei kuitenkaan ole niin paljoa, etteikö niitä voitaisi lukea, eli ennakoida, mitä tulee tapahtumaan. Etenkin silloin, jos voidaan nähdä vastustajalta etukäteen useampia otteluja. Esimerkiksi voidaan nähdä, miten passari tietyissä tilanteissa toimii. Pelaajat tunnistavat tilanteen ottelussa ja pystyvät reagoimaan siihen.
Onko käytännössä kuitenkin vastustajan kehonkielen tulkitseminen olennainen osa pelinlukua?
– Kehonkielestä pystyy yllättävän paljon lukemaan. Monella passarilla on omat maneerinsa. Selkä kaareutuu tai kädet ovat alhaalla tietyissä tilanteissa. Reagointiaika on aina lyhyt, eli jos pystyt lukemaan, niin ne ovat usein lopputuloksen kannalta ratkaisevia asioita.
Joku on joskus sanonut, että se joukkue voittaa, joka heittää enemmän ”yläfemmoja”.
Pitääkö paikkansa?
– Voi pitääkin, sillä harvemmin pakolla voittaa. Kentällä pitää kaikilla olla hyvä pelifiilis.
