Raision Loimun otteet Kerttulassa Vantaa Ducksia vastaan ailahtelivat aluksi pahasti. Kaksi ensimmäistä erää sujui takellellen, kaukana Loimun parhaasta tasosta. Neljännen erän alussa ketsuppipullo aukeni lopullisesti, kun kotijoukkueen yleispelaaja Väinö Rahko asettui syöttöviivan taakse.
Loimu ratkaisi ottelun, kun Rahko teki peräti kaksitoista ennätyksellistä syöttöpistettä putkeen. Niistä osa iskeytyi ässänä tai lähes ässänä lattiaan. Siinä ei auttanut edes Ducksin kaksi peräjälkeen otettua aikalisää. Katsomoon asti kuului, miten ”Ankkojen” selkäranka napsahti poikki.
– Ehkä näin on ennenkin tapahtunut Mestaruusliigassa, mutta itse en ole ikinä saanut noin montaa syöttöä peräkkäin verkon yli pelissä.
Koko ottelussa Rahko syötti 29 kertaa ilman virheitä, joten ei kahta sanaa, kuka valittiin Loimun ottelun parhaaksi pelaajaksi.
22-vuotias Rahko on monien muiden raisiolaisjoukkueen pelaajien tavoin Loimun oma kasvatti. Vaikka ikää ei ole vielä paljoa, kokemusta on kertynyt lentopallon pääsarjatasolta mukavasti. Rahkon kehitys on ollut nopea, samalla tavoin kuin muidenkin juniori-ikäluokista Loimun edustukseen edenneiden pelaajien. Rymättyläläislähtöisen aimoharppauksin otettu kehitys on huomioitu myös nuorten maajoukkueympyröissä.
Rahkon rooli joukkueessa on niin sanottu yleispelaaja, joka nimityksenä lajia vähemmän tuntevalle synnyttää ehkä väärän mielikuvan. Kyse ei ole ”yleismiesjantusesta”, jonka rooli olisi vähän sitä sun tätä. Yleispelaajan rooli on käytännössä joukkueen monipuolisin ja siksi haastavin.
Rahko pelaa laitapelaajana, joka hyökkää ja torjuu verkolla, mutta hänen vastuullaan on myös puolustuspelaaminen yhdessä liberon kanssa. Takakentällä yleispelaaja voi osallistua myös hyökkäykseen.
Miten itse kommentoit rooliasi joukkueessa?
– Sain C-junnuiässä valita roolini ja halusin itse olla jo silloin yleispelaaja. Vaikka tykkään pelata laidassa, olen enemmänkin puolustava yleispelaaja kuin hyökkäävä. Sebastian Pozo Hernández on joukkueessa meistä hyökkäävämpi yleispelaaja. Minun tehtävä on olla tekemättä virheitä ja pitää pallo pelissä.
Miten ja missä lentopalloharrastuksesi alkoi?
– Muutin aikoinaan alakouluikäisenä perheeni kanssa Etelä-Pohjanmaalta Rymättylään. Isäni ehdotuksesta piti aloittaa jotain harrastamaan. Näimme paikallisessa lehdessä ilmoituksen Raision Loimun F-junnujen harjoituksista Friisilän koulussa. Menimme paikalle ja siitä se lähti. Tulihan muitakin lajeja harrastettua, kuten jalkapalloa ja vähän myös yleisurheiltua.
Rymättylästä on matkaa Raisioon. Ilmeisesti vanhempien kyytiapu on ollut tarpeeseen.
– Puolituntia Raisioon ja sama takaisin. Myöhemmin jopa useamman kerran päivässä. Onhan se vaatinut vanhemmilta aika paljon.
Pelasit monien muiden lahjakkaiden nuorten lentopallopelaajien tavoin Kuortaneella. Millainen kokemus se oli nuorelle?
– Olin 15-vuotias, kun muutin pois kotoa, enkä tuntenut aluksi ketään Kuortaneella. Kyse oli pienestä yhteisöstä, jossa kavereita tuli nopeasti. Vaikka asutaan kimppakämpässä, pakko oli samalla myös itsenäistyäkin. Olin siellä kaksi vuotta, kunnes siirryin Turkuun ja Kerttulin urheilulukioon. Olisin voinut jäädä Kuortaneellekin, mutta tein Loimun kanssa liigasopimuksen.
Sinä ja Loimun ikätoverisi olette jo pitkään tunteneet toisenne. Mikä on se tärkein tekijä, kun joukkue on pysynyt vuosien ajan yhdessä?
– Täällä ovat kaikki varmaan tykänneet olla. Kun porukka on mukavaa, niin mikäs siinä on pelatessa. Joskus kysellään toisiltamme mielipiteitä ennen kuin tehdään sopimuksia. Onhan sitä pohdittu porukalla, kuinka pitkälle pääsisimme yhdessä.
Loimulla ulkomaalaispelaajia on tullut ja mennyt. Kuka heistä on jäänyt erityisesti mieleen?
– Ali Fazli nyt ainakin, voittihan hän viime kaudella pistepörssin. Ensimmäisellä kaudeltani on jäänyt mieleen ruotsalainen Victor Lindberg ja argentiinalainen Guzman Pablo. Molemmat olivat kovia pelimiehiä ja tekemisen meininki oli hieman erilaista kuin mihin olin tottunut. Liberot ovat aina olleet omanlaisia rennonletkeitä veijareita.
Olisiko Loimu vielä vahvemmin haastamassa VaLePaa, jos nykyjoukkueessa olisi myös Ali Fazli, Tayeb Einisamarein ja Kristaps Smits?
– Hyvä kysymys, mutta siihen on vaikea löytää vastausta. Tietysti, jos Ali olisi nyt meillä, niin tuskin Joonas Jokela olisi meidän joukkueessamme. Eli miksi hankkia kaksi kovanluokan hakkuria. Smits oli hyvä, toisaalta nyt seuran omat kasvatit pääsevät pelaamaan enemmän.
Mikä on ollut toistaiseksi urasi hienoin hetki?
– En ole vielä voittanut oikein mitään, mutta ensimmäisellä kaudellani 18-vuotiaana pääsin keväällä pelaamaan koko pelin Savo Volleyta vastaan. Voitimme ottelun, mutta itse en tehnyt mitään ihmeitä pelissä. Sain kuitenkin pelata koko ottelun ensimmäistä kertaa.
Mitkä ovat vahvuutesi ja mitä pitää vielä kehittää?
– Puolustaminen eli käytännössä myös vastaanotto. Olen ihan hyvä hyökkäämäänkin, mutta en ole niin hyvä kuin Pozo Hernández. Itse olen enemmänkin virheitä välttelevä pallonmöyrijä. Lähes kaksimetriseen varteeni voisin saada lisää voimaa ja nopeutta. Hyökkäämistäni voisin vielä kehittää.
Onko sinulla ollut lentopallossa esikuvia?
– Olli Kunnari. Puolan MM-kisoissa olin ensimmäistä kertaa katsomassa paikan päällä ja fanitin kisoissa Ollia.
Mikä on tavoitteesi lentopallossa?
– Joukkueen tavoite on mennä tällä kaudella niin pitkälle kuin mahdollista. Mitali on totta kai tavoitteemme. Henkilökohtaisesti tekisi mieli päästä pelaamaan ulkomaille ja yltää miesten maajoukkueeseenkin.
Mitä harva ihminen tietää sinusta?
– Olen innokas pelaamaan erilaisia videopelejä.
