TPS-pelaajien päät painuivat alas. Jähmettyneet silmät tuijottivat Kupittaan palloiluhallin lattiaa. Pettymys oli valtava. Esport Oilers eteni finaaliin jatkoaikamaalinsa turvin. Lohtua ei tuonut edes pronssiottelu. Siinä vuorostaan Nokian KRP oli turkulaisia parempi.
Kahden peräkkäisen pettymyksen jälkeen ei kannata kuitenkaan tehdä menneestä kaudesta liian nopeita johtopäätöksiä. Selvää kuitenkin oli, että hopeamitalijoukkueen tavoite oli parantaa sijoitustaan. Tavoite oli kovin mahdollinen, sillä hallitseva Suomen mestari ja runkosarjan voittaja Tampereen Classic ei kauden aikana osoittanut hiipumisen merkkejä.
Nyt on kulunut muutama päivä TPS:n viimeisestä ottelusta. On hyvä hetki arvioida tarkemmin, miten turkulaisen liigajoukkueen kausi kokonaisuutena meni. Pyydetään joukkueen päävalmentaja Janne Kainulainen haastatteluun ja udellaan pääkäskijän ajatuksia menneestä ja kurkistetaan hieman myös tulevaisuuteen.
Palataan kuitenkin vielä hetkeksi TPS:n välieräsarjaan Oilersia vastaan.
Lähtöasetelmat olivat ennakkoon tasaiset, mutta ottelusarjan neljäs peli Turussa oli TPS:n kannalta murheellinen. Turkulaiset olivat täysin vastaantulijoita. Sen myönsi joukkueen pettynyt kapteeni Mika Kailialakin ottelun jälkeen pelaajahaastattelussa. Iso muutos oli tapahduttava tai muuten kesäloma alkaa ennakoitua nopeammin.
Seuraavassa ottelussa Espoossa selkä seinää vasten TPS olikin parhaimmillaan, juuri sen näköinen kuin, mitä siltä voisi odottaakin. TPS:n voitolla ratkaisu siirtyi vielä kerran Turkuun. Ratkaisevaksi osoittautuneessa ottelussa TPS olisi voinut yhtä hyvin voittaakin. Ei olisi ollut vääryys, vaikka turkulaiset olisivat nyt pelaamassa mestaruudesta Classicia vastaan.
Mutta, koska näin ei käynyt, pettymys lienee päällimmäinen tunne. TPS:n kausi ei kuitenkaan kokonaisuutena ollut huono.
Mitä positiivisia asioita jäi päävalmentajalle mieleen menneestä kaudesta?
– Isoin tavoite eli mestaruus jäi saavuttamatta. Pitää kuitenkin tarkastella kokonaisuutta. Runkosarjassa ja puolivälierissä olimme hyviä. Koko kauden aikana hävisimme runkosarjassa vain viisi ottelua ja voitimme 21 kertaa. Saavutimme kolmetoista pistettä enemmän kuin viime kaudella. Jos viidellä tappiolla jää kolmanneksi, se kertoo, että sarja oli erittäin kova.
– Joukkueen saavuttamat pisteet, voitot ja tehdyt maalit ovat seuraennätyksiä. Samoin päästimme ennätyksellisen vähän maaleja.
Missä asioissa mentiin eteenpäin?
– Joukkueen pelaajista seitsemän teki kaikkien aikojen piste-ennätyksensä. Osa heistä, kuten Ville Hirvisuo ja Toni Salminen, olivat joukkueen kokeneimmasta päästä. Moni pelaaja meni eteenpäin. Se on tärkeää, kun ei ole varaa hankkia rahalla pelaajia muualta. Myös lisääntynyt yhteistyö urheiluakatemian välillä vei tällä kaudella toimintaa entisestään eteenpäin.
Mitkä asiat jäivät vielä toteutumatta?
– Vakiokentällisten löytäminen tuotti vaikeuksia. Vielä välierissäkin jouduimme muokkaamaan koostumuksia. Loukkaantumisia tuli liikaa. Siinä onkin seurassa analyysin paikka, miksi niitä on tullut vuosien aikana paljon.
Joukkueen puolustus on ollut viime vuosina laadukasta ja nyt myös hyökkäyspelaamiseen saatiin tehokkuutta. TPS:n päävastustajat Nokian KRP ja Oilers ottivat kuitenkin turkulaisiin verrattuna isompia askeleita eteenpäin.
– Neljän parhaan joukkueen välinen tasoero on pieni, joten sattumallakin on merkitystä, mikä joukkue on finaalissa, mikä jää neljänneksi. Classicilla, Oilersilla ja KRP:llä resurssit ovat hieman suuremmat kuin meillä. Se tarkoittaa sitä, että isompi joukko pelaajia pystyy harjoittelemaan puoliammattimaisesti. Turussa on mahdollisuus akatemian kautta laadukkaisiin harjoituksiin, mutta sen ulkopuolelle jääville työssäkäyville pelaajille aamuharjoitukset jäävät väliin.
Onko niin, että TPS on yhä liikaa hyvän puolustuksen varassa? Hyökkäykseen tulisi saada KRP:n ja Oilersin tavoin lisää monipuolisuutta?
– Hyökkäystä kehitettiin tällä kaudella, mutta joukkueen identiteettiä ei saa unohtaa. Hyvä puolustaminen pitää olla kaiken perusta. Puolustamisen harjoittelemista ilman palloa on aina helpompaa kuin hyökkäyksen kehittämistä. Se miten TPS on puolustanut, ei enää tällä kaudella täysin toiminut. Sitä piti muuttaa kauden aikana. Hyökkäyspelaajista on tullut niin taitavia, että enää ei voi vain puolustuksessa odotella, vaan pitää olla itse aktiivinen.
TPS:n materiaali vaikutti aluksi laajalta. Alkukaudesta penkillä sai istua useampikin laatuluokan pelaaja. Kilpailu pelipaikoista kiristyi entisestään, kun Eero Jalo palasi sairastuvalta avauskokoonpanoon. Loppukaudesta tilanne muuttui. Loukkaantumiset kavensivat vaihtoehtoja. Juniorit saivat peliaikaa ja alkukauden filttiketjun miehet pääsivät avaukseen. Joukkueen iskukyky ei ollut kuitenkaan enää parhaimmillaan.
– Loukkaantumisten takia kentälliset elivät. Paljon jouduimme kierrättämään, emmekä oikein löytäneet vakioketjuja. Osa kokeneimmistakin joutui istumaan välillä penkillä. Ne olivat pelaajille vaikeita tilanteita. Jalon kohdalla, jos ykköskentän pelimies putoaa pois, niin kyllä se vaikuttaa laatuun. Jalon ja toisen pitkäaikaisloukkaantuneen Joonas Koskisen poissaolo tarkoittaa yhteensä 2-3 pisteen puuttumista per peli.
Kausi osoitti, että Classicin etumatkaa voidaan kaventaa, mutta todellisuudessa se vaatii vielä enemmän muilta joukkueilta. Tamperelaiset olivat lyötävissä yksittäisissä otteluissa, mutta pidemmässä ottelusarjassa Classic on vielä vahvempi.
Jos voisit valmentajana itse päättää, mihin asioihin pitäisi panostaa, jotta Classicin etumatkaa saadaan kiinni?
– Kaikki lähtee toimintakulttuurista, ihan sama, minkälaiset ovat pelikirjat. Määrätietoinen harjoittelu ratkaisee. Kun harjoittelee laadukkaammin kuin toinen, se jossain vaiheessa näkyy. Eli aina pitää nostaa rimaa. Se on kuitenkin pitkä tie, sillä ei Classickaan noussut nopeasti mestariksi. Turussa ollaan nyt toimintakulttuurissa oikeassa suunnassa.
– Tällä hetkellä moni seura kilpailee parhaimmista pelaajista. Jos Classicin jälkeen olisi selkeä kakkonen, se saisi kilpailukyisen joukkueen. Nyt hyvät pelaajat jakautuvat useampaan seuraan.
Pyry Luukkosen lopettamisen jälkeen TPS:n maalivahtitilanne oli kysymysmerkki. Kaikki pudotuspelit mainiosti pelannut Oskari Fälden todisti, että maalivahtiosasto on TPS:llä kunnossa tulevaisuudessakin.
– Kun Luukkonen lopetti, paljon puhuttiin, että TPS on vaikeuksissa. Oli seuralta viisas strateginen päätös antaa mahdollisuus seuran kahdelle nuorten maajoukkuetasoisille maalivahdeille. Olli Kuisma on vain vuoden Fäldeniä vanhempi. Pitää muistaa, että molemmat ovat loistavia maalivahteja. Vaikka Fälden pelasi tämän kevään pudotuspelit, on näiden kahden maalivahdin välinen tasoero tosi pieni.
Waltteri Vesterinen oli kauden tulokas ja myös yllätys. Nuorimies otti paikkansa ennakkoluulottomasti, mutta ansaitusti ykkösketjun keskushyökkääjänä. Joukkue tarvitsee kuitenkin jatkossakin uusi ”vesterisiä”.
Onko sellaisia näköpiirissä omasta seurasta?
– TPS:n hienous on se, että joukkue on tosi turkulainen. Ulkopuolelta on tullut vähän pelaajia. Seuran strategia kasvattaa omista on mahtavaa. Nykyisillä pelaajillakin on potentiaalia kehittyä paremmiksi pelaajiksi. Vesterinen on poikkeusyksilö, joita tulee vain kerran kymmenessä vuodessa. Onneksi seurassa on useampi Waltterin ikäisiä oman ikäluokkansa Suomen parhaimpia pelaajia.
