Lukiolainen Teemu Rannikko ja Piiloset toivat Turkuun viimeisimmän SM-mitalin yli kaksikymmentä vuotta sitten

Neljäkymmentä vuotta on pitkä aika. Turkuun on tullut viimeksi koripallon Suomen mestaruus vuonna 1982, kun TuNMKY:n 1970-luvulla alkanut menestysputki pääsarjatasolla päättyi. Viimeisestä SM-mitalistakin on aikaa jo yli kaksikymmentä vuotta. Turkulainen Piiloset voitti SM-pronssia vuonna 1999.

Nykyiselle koripallon nuoremmalle sukupolvelle 1990-luvun lopun turkulaisjoukkueen sponsorin mukaan annettu nimi, Piiloset, kuulostaa ehkä vieraalta. Joukkueen sen aikainen nuori tähtipelaaja Teemu Rannikko kuulostaa jo tutummalta.

Ilmiö oli kopioitu suuresta maailmasta. Omituisia ja yleensä lyhytaikaisiksi jääneitä sponsorin mukaan nimettyjä joukkueita on nähty Suomen sarjoissa useita. Koripallokaan ei ole tehnyt poikkeusta. Perinteinen petolauma Patterit Helsinki tunnettiin sponsorinimellä New Wave Basket. Tapiolan Honka voitti SM-hopeaa nimellä Scotch Team. Lentopallossa Ford Store Levoranta Sastamala valloittaa Eurooppaa.

Eri asia on, miten kannattajat keksivät näille joukkueille kannatuslaulujaan. Mediakin suhtautuu sponsorinimiin nuivasti. Eräs poikkeus oli Piiloset – joukkue, millä nimellä TuNMKY:n edustusjoukkue pelasi vuosina 1996–2000. Nimen taustalla oli sponsorisopimus lietolaisen Oy Finnsusp Ab:n kanssa. Yrityksen päätuotteet ovat muun muassa piilolasien hoitoaineet.

Mahdollisesti selkokielinen suomalaisnimi vaikutti siihen, että media omaksui Piiloset-nimen. Siihen kytketty sponsorisopimus ei tuntunut haittaavan. Todellisuudessa harva koripalloa seuraava edes tiesi, millainen yritys oli joukkueen nimen taustalla. Joten ei liene ollut isokaan yllätys, että yhteystyö päättyi neljässä vuodessa.

Teemu Rannikko on Turun Namikan kasvatti, mutta pääsarjatasolla hän on edustanut Turussa ainoastaan Piiloset Basketia. ”Taikurin” ura Turussa kesti juuri saman ajan kuin Piiloset oli joukkueen sponsorina. Teemu käyttääkin mieluummin Turun joukkueestaan Piiloset-nimeä, ei Namikaa.

Liittyessään mukaan Piilosetin joukkueeseen Rannikko oli vielä teini-iässä. Olin itse paikalla, kun lapsenkasvoinen tulevaisuudenlupaus 16-vuotias nuorukainen pelasi ensimmäisen aikuisten SM-sarjaottelunsa. Elettiin syksyä 1996.

Teemu opiskeli Aurajoen urheilulukiossa. Rannikon aloittaessa samanaikaisesti monen muunkin Namikan 1980-syntyneiden pelaajien kanssa lukion ensimmäisen luokan oli kouluun juuri perustettu koripallolinja.

Teemun opettajana oli pitkän koripallouran tehnyt ja samassa joukkueessa pelannut Kimmo Vyyryläinen. Koulussa opettaja päätti, mitä tehdään. Illalla roolit vaihtuivat. Harjoituksissa Teemu kertoi, mikä on Vyyryläisen paikka kentällä. Teemu otti fläppitaulun ja kertoi myös muille pelaajille, mitä pitää tehdä. Joukkueen jenkitkin hiljentyivät kuuntelemaan lukiopojan taktisia neuvoja.

Teemu oli tuttu Vyyryläiselle jo entuudestaan. Omalla koripallourallaan hän pelasi samassa joukkueessa Teemun isän Jari Rannikon kanssa. Pikku-Teemu oli usein isän mukana alle kouluikäisenä harjoituksissa pomputtaen palloa kentän reunalla. Viisitoista vuotta myöhemmin Vyyryläinen lopetti uransa pelatessaan poika Rannikon kanssa viimeisen ottelunsa.

Koska Teemu oli aikuisten joukkueeseen siirtyessä vielä juniori-ikäinen, hän pelasi myös A-nuorten SM-sarjaa. Tosin pari viimeistä kautta vain osallistumalla peleihin. Isänsä valmentamana juniorimestaruuksia tuli useitakin. Namikan kasikymppiset menestyivät valtakunnan tasolla mainiosti. Ajoittain joukkue oli jopa ylivoimainen, suurimmaksi osaksi Suomen parhaimman poikajuniorin ansiosta.

Teemu oli aikuisten sarjassa fyysisesti jäljessä jopa monia ikäisiään. Silti hän pystyi 16-vuotiaana pelaamaan miesten sarjassa. Rannikon poikkeusasema perustui lapsesta lähtien kehittyneeseen peliälyyn. Siinä on loppujen lopuksi kysymys opituista taidoista. Kun pallonkäsittely on otettu haltuun jo pienestä pitäen, on helpompi keskittyä peliin. Ei tarvitse katsoa palloa, kun toistoja on tehty paljon.

A-juniorivuodet jäivät Teemulta taakse vuonna 1988, ja jo seuraavana vuonna hänet valittiin miesten SM-sarjan parhaaksi pelaajaksi. Sarjassa toki jaettiin erikseen myös ulkomaalaisvahvistusten palkinto. Vaikka Rannikon kehitys oli ollut nopea, taito pelata SM-sarjaa paljon kovemmissa Euroopan korisliigoissa oli vielä kaukana.

Teemu suoritti lukion neljässä vuodessa, rimaa hipoen. Koulumenestys ei ollut järin ihmeellinen, kun maajoukkuekuviotkin pitkine leirityksineen veivät arjesta yhä suuremman siivun. Ylioppilaskirjoitukset tuli kuitenkin suoritettua ja isä Jarin ja äiti Annelin iloksi poika ehti laittaa yo-lakin päähänsä ennen lähtemistään isommille pelikentille.

Lukioiän kynnyksellä yksi vaihtoehto olisi ollut lähteä Atlantin toiselle puolelle pelaamaan NCAA-sarjaa. Monet yliopistot olivatkin Teemun perässä. Houkutussoittoja tuli keskellä yötäkin. Rannikko ei kuitenkaan tarttunut saamiinsa tarjouksiin. NCAA:n sääntöjen mukaan pelaamiskelpoisuuden esteenä olisi ollut ehkä pelaamisella saatu palkka. Teemu sai Piilosetissa pelatessaan korvauksia, viimeisellä kaudellaan jo isojakin summia.

Ensimmäisellä kaudella sopimukseen summaksi oli merkitty 5 000 markkaa. Toisella kaudella korvaus oli 15 000 markkaa ja kolmannella jo 45 000 markkaa. Neljännen ja viimeisen Piiloset-kauden vasta juuri aikuisikään ehtineen nuorukaisen palkkasumma oli peräti 150 000 markkaa. Se oli siihen aikaan iso raha.

Vaikka lukiolaispojalle maksettiin hyvin jo kotimaassa, vielä isompia summia oli tarjolla, kun italialainen Scaligera Basket teki houkuttelevan tarjouksen. Isä ja alaikäinen poika Rannikko matkustivat Veronaan kuuntelemaan, mitä seuralla oli tarjottavanaan. Rahallinen tarjous oli yli miljoona markkaa neljälle vuodelle jaettuna. Tapaaminen ei kuitenkaan johtanut sopimukseen. Koulu oli käytävä ensin loppuun. Tarjottu summa oli kuitenkin mitätön verrattuna siihen, mitä Rannikolla oli mahdollisuus tienata muutamaa vuotta myöhemmin.

Ensimmäisellä Rannikon kaudella (1996-1997) Piiloset ajautui karsimaan paikasta pääsarjassa. Toisella kaudella (1997-1998) joukkue ylsi jo välieriin. Kausi päättyi tappioon pronssiottelussa eli Piilosetin sarjasijoitus oli neljäs. Samalla kaudella Rannikko valittiin SM-sarjan kehittyneimmäksi pelaajaksi. Vuosina 1999 ja 2000 hän pokkasi jo kahdesti parhaan pelaajan palkinnon. Keväällä 1999 kauden päätteeksi Piiloset voitti SM-pronssia.

Teemun viimeisellä Piiloset-kaudella keväällä 2000 hävityn pronssiottelun jälkeen joukkue oli jälleen neljäs. Sen jälkeen kesän korvalla Teemun päätä koristi valkolakki ja nimi rustattiin uuteen sopimuspaperiin. Lähtö maailmalle oli edessä.

Jos nuoren Rannikon ura kotimaassa päättyi suotuisissa merkeissä, meni hänen turkulaisjoukkueellaan huonommin. Piiloset lopetti yhteistyön ja Turun NMKY pudotettiin SM-sarjasta hoitamattomien velkojen takia vuonna 2000.

Isä Jari ja äiti Anneli ovat olleet vahvasti mukana Teemu Rannikon uran aikana.

(Teksti perustuu Teemu Rannikko, Pelin tekijä -kirjaan)

ETUSIVU